Isot tykkäykset tuolle riemullenne ja rakkaudellenne, mikä kantaa tilanteesta toiseen .
Ja toi toinen kuva sitten onkin sitä surullista ja tyhjää katsottavaa. Että kun ei enää mukamas ole mitään sanottavaa. Missään. Koskaan milloinkaan. Toinen niin itsenstäänselvyys, ettei kannata sanoja tai tunteita tuhlata? Mene ja tiedä, toivottavasti vain jotenkin olivat niin uppoutuneita siihen ruokaansa ja omaan kulinaristiseen nautintoonsa että sen jälkeen kun siitä lähtivät, laittoivatkin kielet kilkattamaan ja naurun viihtymään askeltensa hakeutuessa samaan rytmiin