The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Erakoita ei voi, eikä tartte ymmärtää jos itte ei ole erakkoluonne.

Luolaansa vetäytynyt erakkorapu ei tahdo tehdä kenellekään mitään aktiivista pahaa.

Kandee antaa olla omassa rauhassaan. Hän tulee ulos luolastaan just sen verran mihin pystyy.
Oma mielipide ois semmonen, jos kysyttäis, että sen erakonkin tarttis miettiä niitä läheisimpiä ihmisiä mitä hällä on tässä maailmassa.

Mutta kun ei kysytä niin ei ole mielipidettä.
 
Ai millai? Musta on ihanaa olla täti kun en ole äiti mut onneks mulla on noin ihanat veljenlapset:heart: Ja aina pyrin auttamaan mutta tän iltasen olin jo luvannut alkuviikolla niin en viitti perua ja toisaalta en haluakaan.
Yleensä sovitut asiat on ne jotka hoidetaan.

Tuppaa olemaan turhan myöhäistä kysyä, et onnistuisko heti tai eilen.

Velipoika on varmasti rakas ja lapsensa epäilemättä ihania, mut hätätapauksia lukuunottamatta joku tolkullinen varoitusaika on asiaa.
 
kahvikirahvi
Meidän lähikaupassa on älyttömän sulonen nuori jolppi kesätöissä. En tiiä ottaisinko sen treffeille vai adoptoisinko. Voiks parikymppisenä olla jo puumanainen?




Mun päivän kohokohta oli käynti lähikaupassa (ilman lasta) :ashamed: Nyt ei mee hyvin.
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
Ja morjensta vaan ketjuun jokaiselle :)!

Älyttömän kiva päivä takana,vaikka onkin ollut aika touhurikasta menemistä paikasta toiseen - lähestulkoon Aku Ankka- efektiä pukannut eli nopeissa liikkeissä törmää ikään kuin itseensä :D

Ja jälleen tyrkkää kaunista ilta- aurinkohetkeä :heart:
 
mä en ymmärrä, enkä häntä arvosta.

Jätti lapsensa itkemään perään, kyselemään vuosiksi miksei isää kiinnosta enää, miettimään onko toinen kuollut vai oikeasti inhoaa perhettään niin että lähti pakoon.
ja millaseen taloudelliseen kuseen jätti kaikki.

Miehen sisko sano että nuo sukat ois lämmittänyt sillon lapsena, kun äitillä ei ollut varaa pitää kämppää lämpösenä..
Olenpa kovin pahoillani moisesta tilanteesta.

Mutta - katkeruus ei kaunista ketään. Eikä se hyödytä mitään. Asiat ovat tapahtuneet, ollutta ja mennyttä. Jokainen täällä yrittää taaplata juuri niillä voimavaroilla ja tietämyksillä, mitä on käytettävissä.

Ehkä hän teki omat ratkaisunsa juuri perhettään ajatellen ja suuresti rakastaen. Jos hänellä ei ollutkaan voimia olla perheensä kanssa, jos hän paini itsensä kanssa jo niin kovin, että ajatteli ja luuli suurimmaksi rakkauden teokseen sen, että säästää muita lähtiessään pois. Tuskin hänellekään se helpoin teko ollut. Mene ja tiedä.

Lähettämissään villasukissa on paljon ajatusta ja sydäntä ja kaipausta ja tuskaa mukana. Tuskinpa hän mitään arvostusta lähtee niillä edes hakemaankaan, tuskin niin mitään, ehkäpä vain halusi lieventää omaa oloansa.

Kaunis ele joka tapauksessa mielestäni.
 
"inanna"
Erakoita ei voi, eikä tartte ymmärtää jos itte ei ole erakkoluonne.

Luolaansa vetäytynyt erakkorapu ei tahdo tehdä kenellekään mitään aktiivista pahaa.

Kandee antaa olla omassa rauhassaan. Hän tulee ulos luolastaan just sen verran mihin pystyy.
Simmosen erakon ei IMO tarvii sitten tehdä tupaa täyteen lapsia,
ennenkun alkaa toteuttaan sisäistä erakko luonnettaan.

Mä näen sen lähdön hetken ja siteiden katkasun ns. aktiivisena pahana,
kaikki mitä sen jälkeen on ollut, on vaan ollut.
 
Olenpa kovin pahoillani moisesta tilanteesta.

Mutta - katkeruus ei kaunista ketään. Eikä se hyödytä mitään. Asiat ovat tapahtuneet, ollutta ja mennyttä. Jokainen täällä yrittää taaplata juuri niillä voimavaroilla ja tietämyksillä, mitä on käytettävissä.

Ehkä hän teki omat ratkaisunsa juuri perhettään ajatellen ja suuresti rakastaen. Jos hänellä ei ollutkaan voimia olla perheensä kanssa, jos hän paini itsensä kanssa jo niin kovin, että ajatteli ja luuli suurimmaksi rakkauden teokseen sen, että säästää muita lähtiessään pois. Tuskin hänellekään se helpoin teko ollut. Mene ja tiedä.

Lähettämissään villasukissa on paljon ajatusta ja sydäntä ja kaipausta ja tuskaa mukana. Tuskinpa hän mitään arvostusta lähtee niillä edes hakemaankaan, tuskin niin mitään, ehkäpä vain halusi lieventää omaa oloansa.

Kaunis ele joka tapauksessa mielestäni.
Eikä varmaan kellään enää katkeruutta niin kovin olekaan jäljellä.
Lähinnä surettaa kun toinen teki viimisen kurkotuksensa näin myöhään,
on jäänyt kaikesta paitsi ja silti noista villasukista on jotenkin aistittavissa katumus, ehkä kaipaus...

Se on varmasti ollut yksi vaikeimmista teoista ikinä, ottaa puhelin käteen ja soittaa yhdelle lapselleen yli kahden kymmenen vuoden jälkeen.
siksipä kukaan ei uskonut että hän siihen koskaan pystyisikään.

Mies sanoi kuin hänellä oli hyvä isä sillon kun oli.
Sitten ei ollut isää ollenkaan,
ja nyt on jonkinlainen tuntematon mies, joka lährttelee villasukkia.
Se tuntuu hassulta, tai siihen on vaikea suhtautua, muuta kun säälien...: /
 
Mun kassapoikani, tai no mies se on. Mutta poika, jos minuun verrataan, ei enää hymyile mulle. Ennen olin aina ihan varma, että hymyilee.

Ehkä hymyili, ehken minä liittynyt hymyyn. Mutta mun mielestä lakkasi hymyilemästä, kun kerran kävimme miehen kanssa yhdessä ostoksilla ja oivalsi, että me ollaankin pari.

Huokaus, melkein romanttista.


Vaikka oikeasti, totuus lienee senkaltainen, ettei minulle - ole hymyilty minun vuokseni,tai lakattu hymyilemästä. Kaikki on varmaan vaan pääni sisällä kuviteltua, että kassapoika (mies ) edes tunnistaisi minut ja erottaisi päivittäisistä sadoista asiakkaista.



( mutta hymyili se mulle ainakin kerran, ok. no ehkä se on osa asiakaspalvelua, mutta hymyili se. ):p:ashamed:
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä