The ketju

[QUOTE="vieras.";29690706]http://www.youtube.com/watch?v=0G6i8oer0sM

Aika kiva kappale.[/QUOTE]

Hassua, ämpäri soitti mulle ton biisin yks kerta ja kehu tykkäävänsä siitä. Se oli vähän omituista koska normaalisti sen musiikkimaku on tätä:

[video=youtube;nGcl040pHMM]http://www.youtube.com/watch?v=nGcl040pHMM[/video]

 

tästä saa toivoa ja tulee hyvä fiilis kai tää on jonkinsortin tsemppi biisi.

[video=youtube;NXNgryqQ9Ro]http://www.youtube.com/watch?v=NXNgryqQ9Ro&feature=kp[/video]

 

tästä saa toivoa ja tulee hyvä fiilis kai tää on jonkinsortin tsemppi biisi.

[video=youtube;NXNgryqQ9Ro]http://www.youtube.com/watch?v=NXNgryqQ9Ro&feature=kp[/video]

on kyllä erinomasen hyvä piisi, toi Juha kyllä osaaa

 

ymmärrän että teillä nuorilla on korkeampitasoiset tavoitteet

meikäläiselle riittäis hyvä petiseura

Mää oon huomannu, että näin vanhana tapoihinsa piintyneenä kärttynä on vaikeempi löytää joku, jota jaksaa ja joka jaksaa mua. Ja sitten ku vastapuoli on samanlainen niin kriisipuuro onkin jo kattilassa

 

Mää oon huomannu, että näin vanhana tapoihinsa piintyneenä kärttynä on vaikeempi löytää joku, jota jaksaa ja joka jaksaa mua. Ja sitten ku vastapuoli on samanlainen niin kriisipuuro onkin jo kattilassa

JOS mä joutuisin erilleen nyksästä ja JOS joku muu mut huolis niin en usko että muuttasin enää kenenkään naisen luokse

seukkailisin omista kämpistä käsin

 

Mää oon huomannu, että näin vanhana tapoihinsa piintyneenä kärttynä on vaikeempi löytää joku, jota jaksaa ja joka jaksaa mua. Ja sitten ku vastapuoli on samanlainen niin kriisipuuro onkin jo kattilassa

Ei se oo kuule nuorenakaan niin helppoo

 

Ei se oo kuule nuorenakaan niin helppoo

niimpä, te naiset ootte niin pirun hankalia

 

niimpä, te naiset ootte niin pirun hankalia

Eikä taijeta muuttua helpommiksi ku ikää kertyy, tai näin mulle on ainaki väitetty

 

JOS mä joutuisin erilleen nyksästä ja JOS joku muu mut huolis niin en usko että muuttasin enää kenenkään naisen luokse

seukkailisin omista kämpistä käsin

toi on jännä juttu,omalle kohalle sattunut myös toi et mies on sanonut noin...ja mä tietysti harmistuin kamalasti koska kyllä mun haaveissa on asua saman katon alla. mut joskus jää sitten miettimään et pitäiskö vaan itekin tehä noin...vaikka tiedän etten tollasta suhdetta halua, että omista käsin oltaisiin.

 

Eikä taijeta muuttua helpommiksi ku ikää kertyy, tai näin mulle on ainaki väitetty

Meikä ainakin on muuttunu vaan parempaan suuntaan vuoisien saatossa. Oikeestaan ennen kun sain perheen, niin en ollu kovin kiva tyyppi.

 

toi on jännä juttu,omalle kohalle sattunut myös toi et mies on sanonut noin...ja mä tietysti harmistuin kamalasti koska kyllä mun haaveissa on asua saman katon alla. mut joskus jää sitten miettimään et pitäiskö vaan itekin tehä noin...vaikka tiedän etten tollasta suhdetta halua, että omista käsin oltaisiin.

te naiset otte niin hankalia että tämmönen vanhempi jäärä ei enää jaksa olla 24/7 komennon alla jos kyse ei ole ns. elämänsä rakkaudesta

 

Meikä ainakin on muuttunu vaan parempaan suuntaan vuoisien saatossa. Oikeestaan ennen kun sain perheen, niin en ollu kovin kiva tyyppi.

Ootahan kun pääset isommille kymmenille :vampire:
Ei vaiskaan, kyllä mää olen kans nyt fiksumpi ku parikymppisenä, mutta toisaalta myös tottuneempi omiin juttuihin ja tapoihin.

 

Voi perhana, puolikkaalla on kuumetta. 38.8 näytti mittari

 

Ootahan kun pääset isommille kymmenille :vampire:
Ei vaiskaan, kyllä mää olen kans nyt fiksumpi ku parikymppisenä, mutta toisaalta myös tottuneempi omiin juttuihin ja tapoihin.

Meikä taas on huomannu etten ookkaan maailman napa ja täydellinen, en jaksa enää olla vihanen ja katkera ja anteeksi antaminen on hyvä juttu. Siinä on meikäläisen hyveet, sen lisäks on pinna pidentyny (paitsi äidin roolissa ei aina).

 

te naiset otte niin hankalia että tämmönen vanhempi jäärä ei enää jaksa olla 24/7 komennon alla jos kyse ei ole ns. elämänsä rakkaudesta

en mäkään usko kyllä että sitä todellista rakkautta enää tulee,rakkaus ehkä mut todellinen niin en usko. exä oli mun elämäni rakkaus vaikka tuhoskin mun uskoni rakkauteen.

 

en mäkään usko kyllä että sitä todellista rakkautta enää tulee,rakkaus ehkä mut todellinen niin en usko. exä oli mun elämäni rakkaus vaikka tuhoskin mun uskoni rakkauteen.

mulla se on toi nyksä, kukaan ei tuu koskaan pääsemään samaan asemaan

 

Meikä taas on huomannu etten ookkaan maailman napa ja täydellinen, en jaksa enää olla vihanen ja katkera ja anteeksi antaminen on hyvä juttu. Siinä on meikäläisen hyveet, sen lisäks on pinna pidentyny (paitsi äidin roolissa ei aina).

Joo tuommoset asiat on itelläki kasvanu, en oikeestaan niitä tarkottanu. Ehkä lähinnä sitä, että oma elämä on jollain tapaa täysi; on pitkiä ystävyyssuhteita ja vakiintuneet tavat viettää aikaa. Parisuhde on sitten niin kovin kokonaisvaltainen ja iso asia, että välillä tuntuu vaikealta löytää sille tilaa, henkisesti ja myös ihan käytännössä.

 

Voi perhana, puolikkaalla on kuumetta. 38.8 näytti mittari

Voi pikku puolikasta : /

 

mulla se on toi nyksä, kukaan ei tuu koskaan pääsemään samaan asemaan

no eihän se mikään ihme ole kun koko elämänne ootte yhes ollut.välillä kun mietin omaa elämää niin sattuu ihan hemmetisti ajatuskin siitä et mä en loppupeleissä ollutkaan exälle se rakkaus mutta se oli mulle. ehkä vaan pitäs ruveta sellaseen pidetään kivaa ja vietetään yhessä aikaa muttei seurustella juttuun,sillon olis jotain eikä tarvis olla ihan yksin....

 

Joo tuommoset asiat on itelläki kasvanu, en oikeestaan niitä tarkottanu. Ehkä lähinnä sitä, että oma elämä on jollain tapaa täysi; on pitkiä ystävyyssuhteita ja vakiintuneet tavat viettää aikaa. Parisuhde on sitten niin kovin kokonaisvaltainen ja iso asia, että välillä tuntuu vaikealta löytää sille tilaa, henkisesti ja myös ihan käytännössä.

Mulla taas ehkä just toisin -- mun "oma elämä" on just sitä parisuhdetta. Kolmasosan elämästäni kun olen viettänyt henkilön kanssa joka on mun paras ystävä ja paras tukija ja kumppani, tasavertainen ja turvallinen, jotenkin ne ystävyyssuhteet on sitten ehkä koetuksella enempi. Onhan se tietty sekin että kun sitä ystävistään ekana meni naimisiin ja sai lapsen niin yllättävän hankalaa löytää yhteistä jalansijaa elämässä. Yritän ymmärtää miten hankalaa on saada tarpeeksi opintopisteitä kasaan tai miten inhottavaa yhden yön jutut on -- ja kai ne mun kaverit yrittää ymmärtää millaista on kun vauvalla on koliikki tai kun puoliso jää työttömäksi. Mut väkisinkin siinä tavallaan erkaantuu ihmisistä jotka ei vaan ole samaa kokenut.

Joskus mä mietin että jos nyt sattuisi käymään niin että tulisi ero, niin mitenhän sitä lähtisi rakentamaan omaa identiteettiään uusiksi, elämää ja kaikkea muutakin, kun jotenkin tuntuu että sitä on niin hioutunut yhteen puolison kanssa näiden vuosien aikana. Kun kasvaa teinistä aikuiseksi yhdessä ja rakentaa elämän yhdessä. Ja sit mietin että ei sitä elämästä tiedä koskaan, että nautitaan tästä seesteisestä elosta niin kauan kun sitä riittää.

/oho, menipäs ihan super ot

 

Lettu, niin siinä varmaan just käy, että se elämä mallaantuu olosuhteiden mukaan, ja sitten se toinen vaihtoehto tuntuu jollain tapaa hankalalta ja vieraalta. Itselläni on mennyt aivan toisella tavalla kuin sinulla, kun olen ollut suurimman osan aikuisiästä sinkkuna.

 

letukka, ketjussa mikään aihe ei enää ole off-topic

takaan että näiden reilu 4000 sivun aikana kaikki elämän osa-alueet on koluttu läpi ja moneen kertaan

 

Ekaks pp:lle pikaista paranemista!

Toiseks, oon jokseenkin samoilla linjoilla lettusen kans, paitsi ettei miulla alunalkaenkaan oo kavereita ollut, enkä oo hyvä niitä hankkimaan niin ekana pariutuminen ja lasten hankkiminen ei ainakaan oo asiaa helpottanut.

 

Kuka kumma muuten on Jani Sievinen?

Täst tuli mieleeni tositarina Nummelan uimahallista kymmenkunta vuotta sitten. Oltiin poikien kans pukuhuoneessa menossa uimaan, ni Jani oli siin pukeutumassa. Nuorempi poika sit, silloin vissiin kolmevuotias topakkana kysyi Janilta, et "osaatsä jo uida?"

 

Voi pikku puolikasta : /

Niinpä Sitä ei kyllä kuume haittaa yhtään, hän on kovin huolissaan siitä että pippelissä on reikä