No ei nyt liioitella sentään. Kissoista en ees puhu mutta koiraki on kuitenkin koira. Nuita omia en vie piikille kun aika koittaa vaan viimeiselle mettäreissulle mistä palaan yksin.Vaikka se olis kala jonka elinikä on ehkäpä vuosi niin sen menetys sattuu. Sen kanssa vaan pitää tulla toimeen.
Jos se on kissa tai koira joka elää jopa kakskytä vuotta ja joka on aina ollut läsnä niin semmoisen menetys sattuu ihan saatanasti.
Ma tiedan ton. Ja ma tiedan myos sen kaipuun mika aina seuraa mukana. Mutta onneksi on ne hulvattoman ratkiriemukkaan rakkaat muistotVaikka se olis kala jonka elinikä on ehkäpä vuosi niin sen menetys sattuu. Sen kanssa vaan pitää tulla toimeen.
Jos se on kissa tai koira joka elää jopa kakskytä vuotta ja joka on aina ollut läsnä niin semmoisen menetys sattuu ihan saatanasti.
Ne muistot sattuu ihan kamalasti sillä hetkellä kun joutuu eroamaan lopullisesti siitä rakkaasta karvakasastaMa tiedan ton. Ja ma tiedan myos sen kaipuun mika aina seuraa mukana. Mutta onneksi on ne hulvattoman ratkiriemukkaan rakkaat muistot
Totta.Ne muistot sattuu ihan kamalasti sillä hetkellä kun joutuu eroamaan lopullisesti siitä rakkaasta karvakasasta
Sitten taas kun pahin tuska hellittää, voi muistella hymyillen asioita...mutta se kestää aikansa ennenkuin siihen pisteeseen pääsee.
Mä en voi olla varma, mutta mulla on semmoinen kutina, että yks kisu joka kehrää, raapii ja sanonko mä mitä on epekkilässä ihan tarpeeksi.Yksi kissa toivottavasti kerrallaan.
Mä en o noin kova jätkä kuin sä.No ei nyt liioitella sentään. Kissoista en ees puhu mutta koiraki on kuitenkin koira. Nuita omia en vie piikille kun aika koittaa vaan viimeiselle mettäreissulle mistä palaan yksin.
Sen verran pittää heitäki arvostaa.
Lapio mukkaan että ei ketut revi raatoa.
Ei tuo nyt kovuutta ole vaan opittu tapa että omistaja itte lopettaa aina koiransa. Ei siirrä vastuutansa muille. Esim eläinlääkärille.Mä en o noin kova jätkä kuin sä.
Mä olen itkenyt ihan saatanasti siellä missä kukaan ei taatusti näe.
Mä en pystyis lopettamaan eläintä. Siis omaani. Eri asia joku auton alle jäänyt kituva.Ei tuo nyt kovuutta ole vaan opittu tapa että omistaja itte lopettaa aina koiransa. Ei siirrä vastuutansa muille. Esim eläinlääkärille.
Toki eihän kaikilla pyssyjä ole niin sitten sinne piikille.
Raat sisäfilepihvit ensin koiralle naamaan ja sitten mettään vähän juoksentelemaan ja paijausta välillä. Sit nappi ohtaan.
Lapio autosta ja pittää muistaa isoja kiviä siihen päälle että ei ketut pääse raatoon käsiksi.
Just ajattelin kanssa etten kyllä pystyisi, vaikka tavallaan ymmärrän tuon viimeisen palveluksen tekemisen itse sille lemmikille..mutta en pystyisi, en sitten milläänMä en pystyis lopettamaan eläintä. Siis omaani. Eri asia joku auton alle jäänyt kituva.
Minä olen nuo koirat itelleni ottanut. Jos ne pittää lopettaa niin ite teen.Mä en pystyis lopettamaan eläintä. Siis omaani. Eri asia joku auton alle jäänyt kituva.
Onks sulla husky? tai siis montakin?Minä olen nuo koirat itelleni ottanut. Jos ne pittää lopettaa niin ite teen.
Saapihan musti olla isäntänsä kanssa mettässä loppuun asti eikä loikoilla jossakin eläinlääkäriaseman sängyssä vieraassa ympäristössä oottamassa piikkiä.
On. 2Onks sulla husky? tai siis montakin?
Kyllä mä tuonkin ymmärrän mutta itse en kykenisMinä olen nuo koirat itelleni ottanut. Jos ne pittää lopettaa niin ite teen.
Saapihan musti olla isäntänsä kanssa mettässä loppuun asti eikä loikoilla jossakin eläinlääkäriaseman sängyssä vieraassa ympäristössä oottamassa piikkiä.
Ei se surun määrä lopetuskelpoisten aseiden määrästä riipu.Ei tuo nyt kovuutta ole vaan opittu tapa että omistaja itte lopettaa aina koiransa. Ei siirrä vastuutansa muille. Esim eläinlääkärille.
Toki eihän kaikilla pyssyjä ole niin sitten sinne piikille.
Raat sisäfilepihvit ensin koiralle naamaan ja sitten mettään vähän juoksentelemaan ja paijausta välillä. Sit nappi ohtaan.
Lapio autosta ja pittää muistaa isoja kiviä siihen päälle että ei ketut pääse raatoon käsiksi.
Kiltteydelle ei ole mittaria.Kyllä mä tuonkin ymmärrän mutta itse en kykenis
Mä oon kerran lopettanut sammakon joka oli jäänyt takajaloistaan auton alle (ei minun auton). Ainoa käteen osunut ase omassa autossa oli rumpukeppi. Itkin ja hakkasin sitä sammakkoa, teki hiton pahaa mutta se sen tuskanhuuto teki vielä pahempaa. Pyssyllä en a) osaisi tehdä mitään b) osuisi edes kerrostalon seinään metrin päästäTossa kun useampikin sanoi, että en pystyis...
... niin sattuuhan se ja ihan saatanasti.
Mutta mä olen samaa mieltä epekin kanssa että itte se laukaus on oltava valmis tekemään eikä asiaa auta vaikka sen ulkoistaisi eläinlääkärille.
Sä pääset vielä jaloilles, se vaatii työtä ja lujaa itsekuria, mutta sä pystyt siihen kyllä. Et vaan saa antaa periksi, pelkkä toivominen paremmasta ei autaEi se surun määrä lopetuskelpoisten aseiden määrästä riipu.
Mulla ei o ollu asita vuosiin.
Luvattoman saisin jokseenkin heti mutta en tahdo.
Oleminen ilman pitää itteni hengissä ja toivoa yllä, että jonain päivänä minä vielä olen mies.
Mitäs mä tohon sanoisin?Mä oon kerran lopettanut sammakon joka oli jäänyt takajaloistaan auton alle (ei minun auton). Ainoa käteen osunut ase omassa autossa oli rumpukeppi. Itkin ja hakkasin sitä sammakkoa, teki hiton pahaa mutta se sen tuskanhuuto teki vielä pahempaa. Pyssyllä en a) osaisi tehdä mitään b) osuisi edes kerrostalon seinään metrin päästä
Omat lemmikit vien suosiolla piikille kun se aika koittaa.
Mutta kun mä itkin jo kun piti joskus lopettaa _hiiri_ jota mun kissa oli purrut pahasti, mutta ei tappanut...ja kyllä, mä olin sillon jo ihan aikuinen nainen, enkä pikkutyttö enääTossa kun useampikin sanoi, että en pystyis...
... niin sattuuhan se ja ihan saatanasti.
Mutta mä olen samaa mieltä epekin kanssa että itte se laukaus on oltava valmis tekemään eikä asiaa auta vaikka sen ulkoistaisi eläinlääkärille.
Se oli ainoa mitä löytyi. Eikä sekään ollut oma.Mitäs mä tohon sanoisin?
Paitti että runpukapula ei varmastikaan ollut oikea vekotin?