The ketju
- Viestiketjun aloittaja kepsis
- Ensimmäinen viesti
- Status
..my badJos ton istuttais pleikkarin äärelle, niin jäbä ei varmaan huomais vaikka olisin koko päivän poissa kotoa
Ja kattiselle: puolikkaalla ei oo omaa puhelinta enkä ehkä jonkun satunnaisten varttien takia semmosta viitis vielä semmosta hankkiakaan. Vai onko yksinolon harjoittelu no no ilman kännykkää?
t. uusavuton äiti_91
...paskonmarjat kännykkä ole edellytys niin millekään. Voi ja varmasti pystyy ilman sitäkin, lähinnä se mun ajatus oli että on jos sattuu vaikka hätääntymään tai jotain - mistä voi tietää?- että on joku jolle ottaa yhteyksiä...ei meillä esikoisella mitn kännyä ollut mutta tiesi että voi vaikka pinkasta naapuriin jos siltä tuntuu...Joo, ei mun jutuista tartte...nyt näemmä lykkään tota kännykkääkin joka paikkaan, kerpeleen keksintö koko vehje*ärrmurr*, vanhassa vara parempi eli savumerkit
Ja kuulepas kahvinen
- sä oot ikäiseksesi äärimmäisen fiksu ja kaikkea muuta kuin uusavuton, joten jatkat vain tolla sun supermahtavalla otteellas siellä ittes ja pp:n parhaaksi. Kyllä osaat ja tiedät .mitä mä nyt taas teinHyvä päätön kun tulit järkiisi. Ei saa yllyttää hullua.
tsuferaffi
No meillä ei oo kyllä edes tuttuja naapureita, kerrostaloasumisen huono puoli...my bad
Joo, ei mun jutuista tartte...nyt näemmä lykkään tota kännykkääkin joka paikkaan, kerpeleen keksintö koko vehje*ärrmurr*, vanhassa vara parempi eli savumerkit
Ja kuulepas kahvinen
Mut ehkä met alamme harjoittelemaan tätä hiljalleen. Muistan et ite ton ikäsenä ollaan juoksenneltu ulkona ja mettissä pelkällä ilmotuksella et "lähen ulos", on nakitettu lähikauppaan pienille ostoksille eikä varmana olla oltu mukana jokasella lähikauppareissulla. En tiä onko maailma muuttunu vaarallisemmaks vai onko nykyään vanhemmat niin ylisuojelevaisia, kun tuntuu, ettei toiset jätä ees kouluikäsiä hetkekskään pois silmistä.
Jep, ennen oli toisin...tosin silloin kyllä katsottiin toistenkin perään. Ite jotenkin peräänkuuluttaisin semmosta ns.koko kylä kasvattaa meininkiä että oltais yhteisönä ikään kuin kiinnostuneita toisistamme...jos nähdään että joku nuori esim.tolloilee, niin uskallettais puuttua siihen...mutta nykyään kait sieltä taitaa turpiinsa saada tai jotain muuta kökköä...
..mutta kyllä mä vaan puutun, jos/ kun näen että jotain kiusataan keskellä kylää tai vanhus näyttäis olevan huonossa hapessa tai apua vaille...
Varmaan maailma ja elo on myös raadollisemmaksi mennyt ja onhan kaikkea järkyttävää kyllä sattunutkin, kun tulee välillä sellainen olo, ettei millään ole merkitystä.
...hah, meijen koululaisryhmärämä on kyllä testannu ja kokeillut siipiään, parhaillaankin ovat jossain vaikka syömään pitäs tulla...kohta rimpautan uudestaan tiukemman puhelun. Lapsesta kait se riippuu millainen on, meillä kaikki eläväisiä ja sosiaalisia, itsensä hyvin tuntevia joten... Varmasti on olemassa ylisuojelevia vanhempiakin, meitä kun on moneksi ja tää vanhemmuus on kuitenkin semmoinen juttu että siihen vain koko ajan kasvetaan...tekemällä virheitä. Mutta kyllä lapsi itse kertoo mihin on valmis ja...silloin on vain jotenkin uskottava ja luotettava siihen, että on osannut opettaa ja valistaa riittävästi, että ne pienet siivet kantaa ja ne irtioton yritykset ovat vahvistavia ja palkitsevia. Ja että niistä virheistä otetaan opiksi
tsuferaffi
Kyllä mäkin puutun, jos jotain ihan tyhmää nään. Just pari viikkoa takaperin ko oltiin alastulon ja muksujen kanssa hoplopissa, meidän edessä olis kaks ala-asteikäistä poikaa jonottamassa keskenänsä ja ne kiroili samaan tapaan ko raumalaiset merkimiehet. Yhden "VOI VITUN" jälkeen tokasin, et vois vähän miettiä sitä kielenkäyttöä ko on pienempiäki lapsia paikalla. Ite olisin ton ikäsenä ollu naama punasena ja häpeissäni kommentoinnista, mut nää vaan mulkoili vuorotellen toisiaan ja mua ivallisesti, ja silleen oikein pilkallisesti se vitun sanoja sano kovaan ääneen et "no voi VITSI" ja vilkas et varmasti kuulin. Ei varmana ollu kersat noin nenäkkäitä mun lapsuudessaJep, ennen oli toisin...tosin silloin kyllä katsottiin toistenkin perään. Ite jotenkin peräänkuuluttaisin semmosta ns.koko kylä kasvattaa meininkiä että oltais yhteisönä ikään kuin kiinnostuneita toisistamme...jos nähdään että joku nuori esim.tolloilee, niin uskallettais puuttua siihen...mutta nykyään kait sieltä taitaa turpiinsa saada tai jotain muuta kökköä...
..mutta kyllä mä vaan puutun, jos/ kun näen että jotain kiusataan keskellä kylää tai vanhus näyttäis olevan huonossa hapessa tai apua vaille...
Varmaan maailma ja elo on myös raadollisemmaksi mennyt ja onhan kaikkea järkyttävää kyllä sattunutkin, kun tulee välillä sellainen olo, ettei millään ole merkitystä.
...hah, meijen koululaisryhmärämä on kyllä testannu ja kokeillut siipiään, parhaillaankin ovat jossain vaikka syömään pitäs tulla...kohta rimpautan uudestaan tiukemman puhelun. Lapsesta kait se riippuu millainen on, meillä kaikki eläväisiä ja sosiaalisia, itsensä hyvin tuntevia joten... Varmasti on olemassa ylisuojelevia vanhempiakin, meitä kun on moneksi ja tää vanhemmuus on kuitenkin semmoinen juttu että siihen vain koko ajan kasvetaan...tekemällä virheitä. Mutta kyllä lapsi itse kertoo mihin on valmis ja...silloin on vain jotenkin uskottava ja luotettava siihen, että on osannut opettaa ja valistaa riittävästi, että ne pienet siivet kantaa ja ne irtioton yritykset ovat vahvistavia ja palkitsevia. Ja että niistä virheistä otetaan opiksi
Tomaattia ja mustaapippuria näkkärin kanssa. On muuten yllättävän hyvää.
Hyvä kun puutuitteKyllä mäkin puutun, jos jotain ihan tyhmää nään. Just pari viikkoa takaperin ko oltiin alastulon ja muksujen kanssa hoplopissa, meidän edessä olis kaks ala-asteikäistä poikaa jonottamassa keskenänsä ja ne kiroili samaan tapaan ko raumalaiset merkimiehet. Yhden "VOI VITUN" jälkeen tokasin, et vois vähän miettiä sitä kielenkäyttöä ko on pienempiäki lapsia paikalla. Ite olisin ton ikäsenä ollu naama punasena ja häpeissäni kommentoinnista, mut nää vaan mulkoili vuorotellen toisiaan ja mua ivallisesti, ja silleen oikein pilkallisesti se vitun sanoja sano kovaan ääneen et "no voi VITSI" ja vilkas et varmasti kuulin. Ei varmana ollu kersat noin nenäkkäitä mun lapsuudessa
!Onhan tämä maailma ja siinä eläminen mennyt kylmemmäksi ja raadollisemmaksi. Ihmisten- niin lasten kuin aikuistenkin- käyttäytyminen muuttunut, ollaan röyhkeitä, itsekeskeisiä jne. ...mutta myös herkkiä ja epävarmoja. Ihmisen kunnioitus on kärsinyt, valitettavasti. Osa vanhemmista ovat hukassa kun eivät uskalla puuttua oman lapsensa olemiseen ja kasvamiseen, osa ei varmaan työelämän paineissa jaksakaan enää panostaa kotielämään vaan sysää kasvatusvastuuta toiselle sektorille. Koulussa silitellään ja selitellään tilanteita koulun julkisuuskuvaa suojellen, opettajat ovat toisinaan ihmeissään kun eivät osaa puuttua häiriökäyttäytymiseen...
Ja kyse kuitenkin lapsesta. Joku on kovakalloisempi ja tarvitsee enemmän sitä rakkautta osakseen rajojen kera, keskusteluyhteyden on oltava avoinna aina. Lapsen parasta on ajateltava, ei sitä kuinka minä aikuisena pääsisin helpommalla.
Yksin meistä ei kukaan pärjää. Me tarvitaan toisiamme, ja se yksikin välittävä ja auttava käsi on jo hyvä alku
.Samoin, ihan naatti tämän päivän urakan jälkeen. Appelsiiniä, nam!
Siis tukit rollaattorilla jalkakäytävän ja nuoriso joutui kiertämään?
missäs sun muksut on?vai kasvatusjuttuja.
näkkäri tomaatilla taitaa olla nyt kiinnostavampi.
siitä mä tiedän sentään jotain.
En mäkään kasvatusasioista mitään tiiä. Joka päivä teen virheitä ihan kaikkien ihmisten kanssa. Enkä edes välttämättä mitään älyä oppiakaan.vai kasvatusjuttuja.
näkkäri tomaatilla taitaa olla nyt kiinnostavampi.
siitä mä tiedän sentään jotain.
Mä tykkään laittaa tomaatin päälle yrttipippurisekoitusta
.No eiku et mikset oo hankkinu?
mistä niitä nyt yhtäkkiä olis tullu.
Voi mua tyhmää, aina ei hankinnat onnistu. Ostin taannoin käytetyn nojatuolin, koska ihastuin sen muotoon. Kämpässä takka oli savuttanut ja parveketuuletuksen jälkeenkään haju ei lähde. Varasin sellaisen tekstiilipesurin yhdestä firmasta. Ehkä sen jälkeen tuolin voi siirtää sisälle.
- Status