Päivää reissuBitchPäivää Tanskasta.
Hiukan heikosti wifiä tarjolla, nyt onnistuin pääsemään jonkun suojaamattomaan verkkoon
No, mites on Mc Ruttunaaman road trip sujunut ?
Päivää reissuBitchPäivää Tanskasta.
Hiukan heikosti wifiä tarjolla, nyt onnistuin pääsemään jonkun suojaamattomaan verkkoon
Valtavasti voimiaOK, mä olin ny viikolla neljä päivää meilahden sairaalassa kontrollikäynnillä ja n. kuuden viikon päähän tulee kutsu uuteen käyntiin
Laihana lohtuna halaan sua, vaikka se nyt ei tunnu niin missään...Huomenta.
Olis vaan pitäny jäädä eile röhnää sohvalle, nyt on sitten niin kurja fiilis. Ei siksi et olis sihistä johtuvaa kun en ees ottanu reissussa mitään vaan siitä et nyt on vaan ikävä....omassa olossa on turvallista kun ei tarvi nähdä käsikädes kulkevii ihmisii ym. Ja kaikki ns.heilat joita joskus tapaillu mut ei seurusteltu niin neki akkautunut....mulla ei vaan pysy matkassa ketään
halu ei halaamalla lähreLaihana lohtuna halaan sua, vaikka se nyt ei tunnu niin missään...
Ei lähde ei mut en mä sellasta haluu meinannu mitä sä ajattelit luultavasti. Mä haluun mun halinallen takasin.halu ei halaamalla lähre
Kiitos loistavasti. Yhtenä päivänä ropsautti vähän vettä niskaan, muuten kaikki hyvin. Oli aika hienoa ylittää silta Ruotsista Tanskaan.Päivää reissuBitch
No, mites on Mc Ruttunaaman road trip sujunut ?
No ei lähde, ei...mutta tuntuu se halauskinhalu ei halaamalla lähre
Wauuy..mä voin helposti kuvitella sen Juutinrauman ylityksen ...teille on siihen saumaan natsahtanu hyvät kelitKiitos loistavasti. Yhtenä päivänä ropsautti vähän vettä niskaan, muuten kaikki hyvin. Oli aika hienoa ylittää silta Ruotsista Tanskaan.
Toi ukkokulta on semmonen, että se puhuu itselleen kavereita vaikka katukivistä joten paljon ollaan tutustuttu uusiin ihmisiin
Keskity johonkin, mikä tuntuu kivalta. Tee käsilläsi jotain ja ajatukset jonnekin muualle. Käy lukemassa lehtiä vanhainkodissa vanhuksille.Niin kova ikävä...tuntuu ettei henkikään kulje.
...tai sitten tinku "vain" itkee ikävänsä hiukan pienemmäksi...joskus sekin helpottaa...surutyö kun täytyy tehdä.. Eikä niitä ajatuksia voi oikein muuksi käskyttää..Keskity johonkin, mikä tuntuu kivalta. Tee käsilläsi jotain ja ajatukset jonnekin muualle. Käy lukemassa lehtiä vanhainkodissa vanhuksille.
Notkeita kielijänteitä*peukuttaa* - moikkaJahas, aamu alkaakin soittelulla. Puhelin esille ja höpöttelemään, moikka
...ei susta pikkuinen oikein soittajaksi ole nyt*halaan*...mutta voisithan sä vaikka kirjeen hänelle kirjoittaa...laitat siihen ikävääsi ylös, se vois helpottaa kun ikään kuin ääneen sanoo tunteitaan...Lähetät jos lähetät.Näin isoo itkua ei hetkeen ole tullu, ei lopu ollenkaan. Mä vaan haluun soittaa sille ja sanoo et on ikävä...haluun meidät...
Pöh, luuleks että mää oon joku pervå?Ei lähde ei mut en mä sellasta haluu meinannu mitä sä ajattelit luultavasti. Mä haluun mun halinallen takasin.
on kyllä hienon oloinen peliKrutin pyörä on varmasti upea ja peukkua sille, vaikka tajuankin moottoripyöristä yhtä paljon kuin siat marmorista.
Niin...ei se välttämättä mitään muuta..tai sitten muuttaa, mistä tiiät mimmosessa tilanteessa hän on ja mitä nyt ajattelee..Soitan tai en, kirjotan tai en niin ei se mitään enää muuta...vaikka kuinka haluis ja mä niin kovin haluisin mutta kun ei sitä tuu tapahtumaan.Parempi vaan erakoitua takasin.
höpöhöpöErakkous ei ole ratkaisu mihinkään. Se on vain - mun mielestä - hirveen helppo pakokeino kun ei mukamas uskalla katsoa elämää silmiin. Siinä vain menettää entisestään. Isoja, hienojakin asioita.