..joo, enka ma ole viela taalla painkaan vaikka oonkin...ihan sairaan paatonta menoa ja viela on keskenkin mutta tulin ilmottamaan huikeen tarkeen asian. Vaviskaa....
Taalla. On. Pururata KUIVANA!!*pomppii*
Siis ihan kokonaan. Jeee, ma paasen sinne jossain valissa kouhottamaan!!
Ja. Toinenkin juttu.
Mua jannittaa ihan torkeesti
...puishuonoa, yok.
Ai ni. Kolmattakin tyrkkaa....sorisori, taas venyyyyy...
Taa paiva on ollut ton yhden rakkaan tuittupaan kanssa...tosi haastellista. Heti aamusta. Tuli semmosta tilannetta ja vaantoa ja sanomista jajaja...oli siina itkuakin puolin jos toisin ja pjaisko aitia ja...jumalatonta itseruoskimisen maaraa(mulla). Mutta.
Tulipahan istuttua alas pojan kans ja juteltua kunnolla. Oikeesti - kunnolla. Onneksi nama kaksi muuta antoivat ymmartavina tilaa ja sijaa sille ja se, etta vaikka oli avautumista molemmin puolin, niin...kylla ma koen etta se olen ma, jota nama ipanat kuitenkin opettaa. Saamapuolella olen isosti, jos vaikka valilla toiselta tuntuukin...rakastaminen vain on joskus vaikeaa. Vanhempanakin. Mutta ihan kaiken arvoista <3
Eli siis - vihdoinkin asiaan
...jos semmoista tassa nyt oli
...
Jos sulla on paha olla, syysta tai toisesta, niin - ala ikina, koskaan, etka milloinkaan, jaa sen asian kanssa yksin marehtimaan ja murehtimaan. Vaan puhu. Puhu. Kukaan ei ole niin yksin, ettei olisi ketaan kelle puhua. Aina on joku. Aina.
Ja sydamen ja mielen keventamisen jalkeen sa saat huomata, etta on paljon kevyempi hengittaa ja olla - kun olet saanut sanottua kuormittavan asian, olipa se sitten mika tahansa. Kukaan ei ole taydellinen. Jokainen mokaa. Ja jokainen oppii. Virheistakin. Joten - rakasta itseasi sellaisena kuin olet. Ainutlaatuisena, tarkeana, kallisarvoisena.
Se sina olet
.