~The esikoisesta haaveilevien plussapino~

Sartsa Huh mikä herätys sulla ollut! Onneks kuitenkin poliisit tuli nopeesti ja homma selvisi. Ja sait vielä nukuttuakin :hug: Varmasti aika pelottava tilanne :/

Mä oon myös kuullut tosta, että alkoholi auttaisi sitä maidonnousua. En oo ite kokeillut, kun ei oikein tarvetta ole kun tätä maitoa pursuaa vaikka muille jaettavaksi.. Mutta jos joskus vähenee niin kai tollastakin keinoa voi sitten kokeilla. Jos silloin tällöin yhden lasin juo niin eihän se maitoon kuitenkaan vaikuta, niin kun sanoit.

Niin se neiti nukkuu hienosti, viime yönäkin 24.00-9.00, 2 kertaa heräsi syömään. Toisen kerran just äsken ja vielä se jäi vetelemään sikeitä :heart:

Omaa. Mua vähän ahdistaa tuo mun synnytys. En nyt tiedä jaksaako kukaan tällästä lukea, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin.. :ashamed: Mua siis ahdistaa se synnytys ihan hirveesti. Kun se ei ihan mennyt kovin hyvin sit lopulta. Se kätilö, joka siinä synnytyksessä oli, sanoi mulle että mulla saatta tulla tosta tällänen ahdistus ym. reaktio, kun oli noin rajua menoa ja olen näin nuori ja ensisynnyttäjä. Tää kätilö tuli vielä synnytyksestä seuraavana päivänä osastolle meidän huoneeseen juttelemaan mun kanssa siitä synnytyksestä. Silloin musta vielä tuntui ettei oo mitään hätää. Mulla ei ole oikestaan mitään muistikuvaa siitä päivästä kun tyttö syntyi. Kaikki vähän niin kuin sumun peitossa, johtuu varmaan kaikesta siitä sähligistä ja lääkkeistä.. Sit se kätilö sanoi, että hän soittaa mulle kuukauden päästä ja kyselee miten jaksan sen synnytyksen suhteen. Mikä on musta hyvä, koska se vaivaa mua ihan kauheesti :ashamed:
Mä en oikeestaan edes tiedä mikä mua sillälailla siinä ahdistaa. Eniten ehkä se, että lapsi vietiin pois heti kun syntyi. Imukupit yms. jutut myös ahdistaa aikalailla. Ja vielä se, että kun mut vietiin leikkaussaliin "paikattavaksi" synnytyksen jälkeen, jolloin mulla oli semmoset puudutteet ja rauhottavat aineet itessäni etten tuntenut rinnasta alaspäin mitään ja olo oli muutenkin kauhea. Sit 2 tuntia heräämössä eli erossa vauvasta.. Mä olin kuvitellut että tuo synnytys menis vähän erilailla... Mutta kai ne vaan menee niinkuin menee. Luen joka päivä noita papereita läpi moneen kertaan ja mua itkettää joka päivä tää asia ja se on mielessä oikestaan kokoajan. :'(
Tyttöhän sai vain 6 pistettä syntyessään. 10min iässä sai 9 pistettä. Luin noita papereita vähän tarkemmin, niin ponnistusvaiheessa tytön syke olikin vain 5-25 lyöntiä/min. Ei ihme ettei se edes itkenyt kun tuli ulos. En mä haluaisi olla tämmönen, kun mua pelottaa että multa menee nyt tytön ekat elinviikot ihan ohi kun murhedin tätä jatkuvasti. :'(

jende & Neela 1vko :heart:

 

jendde kuten kätilökin sanoi, tuo on normaalia tuommosen rajun synnytyksen jälkeen. Ja kuten itse sanoit, jokainen synnytys menee niin kuin menee. Ei niitä etukäteen voi päättää että "nyt mä synnytän tällä lailla". Mutta tärkeintä on, että käyt asiaa läpi, niin omassa mielessäsi kuin muidenkin kanssa. Se auttaa sua näkemään joka kerta asiasta toisiakin puolia ja auttaa sua pääsemään tuosta ahdistuksesta. :hug: Kuten synnytyksen jälkeinen tällainen ahdistus joka sulla on, on verrattavissa masennusahdistukseen. Siinä on kans sama homma. Asioita on hyvä käsitellä, välillä jättää ne sikseen, jutella paljon asioista muille ja siten ne sitten vain avautuvat ja niistä pääsee.

Ja tuossa tilassa kun olet, käytä miestäsi mahdollisimman paljon apunasi. Se että saat puhua asiasta myös ihmisen kanssa, joka oli synnytyksessä mukana, auttaa pääsemään yli. Kaikki tuo mitä kerroit on täysin ymmärrettävää ja normaalia. :hug: :heart: Tiedän että susta tuntuu pahalta, etkä haluaisi hukata tytön ekoja elinpäiviä. Mutta kun tuo asia on niin vahvana mielessä, niin kannattaa nyt sitten antaa sen asian olla siinä että käyt sen läpi... ettei tule sitten myöhemmin.

Jaksamista murunen sinne! :hug: :heart:

 

Kiitos Sartsa lohduttavista sanoista! :heart: :hug: Mä täällä pilltän ihan hulluna kun luin tuon sun tekstin! Helpotti mun oloa oikeesti.
Mä yritän ajatella sitä asiaa positiivisesti, että onneksi kuitenkin kaikki päättyi hyvin. Vaikkei synnytys hyvä kokemus ollutkaan. Ja se kyllä piristää vähän, ja tietty kun tuo neiti on niin ihana niin sen puolesta tekisin kyllä paljon enemmänkin kuin tuollaisen hirveän synnytyksen. Vai mitenkä tuon nyt ilmaisisi.. Silti tuo vaan jossain tuolla pää kopassa vainoaa mua Täytyy vaan yrittää käsitellä tota asiaa, ja onneksi se kätilö soittaa mulle sitten kuukauden päästä, jos vielä silloinkin näitä ajatuksia mulla siis on. Mies on ollut hyvänä tukena ja muistuttaakin mua aina, että hänelle voin puhua jos tuntuu pahalta. Ja olen miehelle purkanut näitä tuntoja jo aika paljon. Silti suurimman osan yritän pitää omanani, ja en aina edes kehtaa itkeä miehen edessä tästä asiasta, vaan menen vaikka parevekkelle istumaan ja vollottamaan yksin. Mä kyllä olen luonnoltani vähän semmonen ihminen, että peittelen tollasia pahoja tunteita ja mielummin itken yksin ja rauhassa.. Ja toisaalta mulla on semmonen ajatus, etten halua näillä murheilla ja itkuillani huolestuttaa miestä, joten ehkä siksi koitan peitellä tätä.. Pelottaa jos mulle tulee vielä joku masennus! :'(
Mutta kiitos vielä tuhannesti tuosta vastauksesta Sartsa, tuli jo paljon virkeämpi mieli siitä! :heart:


Ai että nuo alapään tikkaukset on kipeitä! Ja p*skalla käynti on yhtä tuskaa kun sulkijalihaksia myöten persus revenneenä saa vääntää :x Onneks tohon välilihan haavaan auttaa Bepanthen voide aika hyvin. Tai olen huomannu, että se on vähän edistänyt niiden paranemista. Mutta ai jumalautsi miten välillä sattuu ja paljon! Tuntuu siltä kun tikit repeis kun nousee ylös ym. :headwall:

Mihin on kaikki hävinnyt tästä pinosta? Ei oo paljoa tänne teksiä tullut. Mutta onhan se hyvä että muutakin elämää kuin kaksplus, ja onhan nyt hienot ilmatkin niin varmaan viihtyy vähän paremmin ulkosalla kuin kotona koneen ääressä Mitähän bambinalle kuuluu Onkohan vauva jo syntynyt.. ?

 

jendde muotoillaanko asia niin, että olet nyt äiti, joka tekisi lapsensa puolesta mitä vain jotta lapsi olisi onnellinen eikä lapsella ois koskaan paha olla! :hug: :heart: Eli olet nyt ÄITI isolla Ä:llä. :heart: Ja nimenomaan: loppu hyvin, kaikki hyvin. Tottakai noin rajusta synnytyksestä jää ajatuksiin iso pala ja sitä myöten ahdistus, mutta sulla on jotain NIIN kaunista nyt sen kaiken jälkeen, että moinen synnytys on "pikku juttu" tuon kaiken muun rinnalla. :hug: Kiva kuulla että mun sanat edes vähän helpotti sun oloa. Se oli tarkotuskin. :hug:

Voi muru! Sun on nyt opeteltava puhumaan pahoista oloista muille! Ei saa jättää mitään sisäänsä! IKINÄ! Siitä ei koidu kun harmia. Mitä enemmän sä patoat omaan sisimpääs asioita, etkä käsittele niitä (vaikka jauhaisitkin yhtä ja samaa asiaa, mutta se että päästää sen ulos, on sata kertaa parempaa kun pitää se sisällään), masennus voi iskeäkin. Tiedät kai synnytyksen jälkeisen masennuksen? Se tulee kenelle vain, mutta sen pystyy pitämään poissa, kun ei jää ns. "tuleen makaamaan", vaan toimii. Puhuu, elää sitä arkea vauvan kanssa, käy ulkona, tapaa ystäviä. Kaikki tuo yhdessä auttaa niin paljon ja voithan sä halutessas jo ennen tuota kuukauden määräaikaa että kätilö sulle soittais, ottaa ite yhteyttä vaikka terveyskeskukseen ja päästä jutteleen. Koska puhuminen vain on kaiken a ja o ja se itkeminen, tunteiden päästäminen ulos. Hyvä että oot miehellesikin puhunut, mutta puhu vain lisää. Älä mieti sitä ettet haluaisi hänen päälleen kaataa kaikkea tai ettet haluaisi häntä huolestuttaa tms. Hän on siinä yhtälailla läsnä kuin sinäkin. Hän on varmasti saattanut säikähtää että miten sun käy synnytyksessä tai miten teidän pienen käy. On tärkeää käydä hänenkin kantiltaan asiaa läpi. Saattaa helpottaa sunkin oloas.

Mä olen täällä aina! Mulle voi purkautua mistä asiasta tahansa! Ja tää pätee KAIKKIIN täällä. Koska mä tiedän että mä voin myös itse purkautua tänne. :hug: :heart:

Hui! Varmasti on kipeä! :/ Kiva tietää että bebanten on auttanu jo hyvin.. toivotaan että paraneminen jatkuu ja oot pian täysin kunnossa! :hug:

Samaa oon ihmetelly että mihinkä kaikki ovat kadonneet... :/ ..Bambinasta tiiän sen verran että synnytti aika liki sua POJAN, mutta muuta en tiedä. Luin vaan fb:stä onnitteluita pojan syntymän johdosta.

Huomenna poksuu taaaaaaaaaaas viikot!!!! JEIJJJJ!!!!! ... sit enää viikko niin jäbä on täysaikanen!!! :heart:

 

Heips! Mä oon kadonnut täältä noiden helteiden takia, mutta en siksi että olisin pihalla nauttimassa auringosta vaan siksi että olen ihan kuolemankielissä ton kuumuuden takia ja jopa koneella istuminen tuntuu pahalta kun kone "hehkuu kuumuutta". Yleensä rakastan helteitä, mutta nyt on ihan oikeasti tosi, tosi, tosi paha olla.

Jenddelle kiitokset synnytystarinasta - olihan aikamoinen synnytys! On ihan normaalia, että synnytys jää painamaan mieltä jos se ei mene ihan toiveiden tms. mukaan ja sulla on vielä ollut vähän lisäjännitystä/-ahdistusta vauvan sydänäänien laskun takia ja kun vauva vietiin heti pois. Ei siis mikään ihme varmastikaan, että se pyörii mielessä ja ahdistaa. Onneksi kätilö kävi sun kanssa juttelemassa asiasta ja soittaa vielä uudestaan. Voihan siitä neuvolassakin jutella jos siltä tuntuu. Toivottavasti saat asian puitua ja koita jaksaa! :hug:

Onneksi teidän tyttö on kiltti ja kaikki on mennyt hyvin, se on tosi kiva kuulla! :heart: Ja pikaisia paranemisia alapäälle!

Sartsa aikamoinen herätys ollut sulla, onneksi poliisit tuli pian paikalle.
Tuota painoarvioasiaa kommentoin sen verran, että se painoarviohan ei todellakaan ole mitenkään kovin tarkka ja vauva voi siis olla isompi tai pienempi kuin miksi se on arvioitu. Sun neuvolatädin kommentit ymmärtäisin niin, että hän arvio teidän vauvan olevan noin nelikiloinen eli ihan normaalikokoinen. Mutta jos asia mietityttää niin kannattaa varmaan ottaa puheeksi neuvolassa.

Bambinalle tosiaan syntyi poika, mahtavaa. :heart: Ehkäpä hän tässä joku päivä malttaa tulla tänne kertomaan tarkemmin. =)

Mukavia hellepäiviä niille, jotka nauttivat helteestä ja tsemppiä niille, jotka kärsivät siitä!

ps. JEEEEEEEEEE Espanja voitti kultaaaaaa!!!!

 

Siili no juu, et oo ainoa joka kärsii tästä helteestä! Aika koville tuntuu ottavan itse kullakin. :/ Meillä on onneksi läppäri. Tää ei hehku kuumuutta ja joten kuten nyt tälläkin hetkellä pystyy olemaan kun on joka huoneessa joku läpi auki ja ilma siis virtaa joka suuntaan. Väsynyt työläinenkin nukahti mun viereen sohvalle kun tuulen vire hivelee ihoa. :heart:

Juu, kyllä mä meinaankin ottaa ton painoarvioasian vielä puheeksi. Aion sanoa kaikille, etten ala sitten mitään jättisuurta vauvaa punkeemaan itestäni pihalle, koska mua pelottaa noi repeämiset aika tavalla, muutenhan synnytys ei pelota ollenkaan, mutta se jos repeän pahastikin, et sitä mukaan sitten kattellaan ja sanon myös saman syssyyn kaikille etten luota pätkääkään niihin arvioihin ja muistavat tarkoin ottaa senkin huomioon jos sen lapsen pää on jo tuolla syvyyksissä, ettei siten saa koko mittaa otettua.

Toivottavasti se bambina tosiaan jotakin jaksaisi johonkin väliin tulla kertomaan. Olisi kiva kuulla miten siellä meni. :heart:

Heheh.. juu Espanja tosiaan voitti. Herättiin yöllä siihen kun naapuri huutaa tuhannen päissään (ilmeisesti parvekkeella) "E viva Espanjaaaa!!" Vaikka vituttiki herätä huutoon niin nauratti vaan ja totesin että "no se Espanja voitti sitte". Vissii aikamoinen peli ollut kun 130min päälle pelattiin ko. peliä.

 

Huh hellettä! On ollut niin aurinkoista että oon lojunut vaan viltillä pihalla niin ei oo jaksanut kirjoitellakkaan. Jostain syystä tää raskaus saa aikaan sen että mun normaalisti kalpea iho ruskettuu tosi hyvin! Siks on kiva olla ulkonakin kun en näemmä palakkaan enää Jotain positiivista. Eikä kyllä oo mitään muutakaan ongelmia tuossa helteessä toisin kuin valitettavasti näemmä osalla teistä. Ei yhtään edes turvota. Kaikki koko ajan kyselee että eikö oo kamala olla raskaana kun on näin kuuma mutta ihan yhtä kuuma mulla ois varmaan ilman mahaakin

jendde Toivottavasti sun kivuliaat haavat on paranemaan päin! Kuulostaa melko pelottavalta toi sunm synnytyskertomus. Alko ihan pelottaa oma edessä oleva koitos. No ei passaa murehtia etukäteen. Sen näkee sitten että miten käy. Itse asiassa sitä aloin kyseleen sulta, että mistä silloin sait ostettua niitä käytettyjä kestovaippoja niin edullisesti? Mua on alkanut mietityttään että niitä all in one vaippoja vois jossain vaiheessa muutaman vaikka hommata ja kokeilla kun ne vaikuttaa niin helpoilta käyttää. Mut aika kalliita ovat käytettyinäkin ja kaikki myy vaan yksittäisiä eikä tuommoisissa pakkauksissa. NO pitää yrittää vaikka kirppareilta kattoa josko löytyis. Joko oot muuten niitä testannut ja jos oot niin mitä oot tykännyt?

Huomenna sitten aamulla neuvolaan. Älyvapaana otin neuvola-ajan lomalla kasiksi aamulla, huoh. Ja iltapäivällä ois sitten meidän asunnon vuositarkastus! Mutta neuvolakuulumisia sitten myöhemmin!

 

lauru muistathan että raskaana ollessa ei saa ottaa aurinkoa! Raskaus altistaa vielä enemmän uv-säteilylle ja siitä voi olla sikiöllekin vaaraa. Auringossa saa toki olla, mutta ihan vain pieniä hetkiä. Ruskettuminen on aika yleistä kaikilla raskaana olevilla eikä sitä palakaan, mutta ihon pikmentti on erilainen ja väri näkyy herkemmin raskaana olevan ihossa.

 

Sartsa83 Tuommoisesta en oo kuullutkaan! Mutta eihän tuota aurinkoa oikeen voi välttääkkään näillä keleillä jos haluaa pihalla edes jotain tehdä. Kun ei voi oikeen pitkiä vaatteitakaan pitää. Mitä haittaa se voi sikiölle muuten aiheuttaa? Kun en tosiaan oo kuullut moisesta ennen.

 

lauru hyvä kysymys. Mulle sanottiin noin neuvolassa ja lääkärissä. En sen tarkemmin oo sitten ajatellu asiaa kun vasta nyt ja aloin ettimään tietoa netistä. Ainoa mitä löysin oli teksti jossa vain sanottiin että liiallinen auringonotto ei ole hyväksi iholle ihosyöpäriskin ja ihon vanhemisen takia. Mut muuten.... kaippa se pätee ihan sitten samalla viissiin niin ei raskaana oleville kuin raskaana oleville, että kunhan suojaa itsensä auringolta tarpeeksi hyvin, niin senkus on sitten auringon alla.

Mutta jotain mulle höpistiin tosta uv-säteilystä että se kuitenkin menee ihon läpi. Mutta jos sä et ole aiemmin kuullu asiasta, niin unohda ja nauti auringosta!!! Tuo voi olla jotain vanhankansa höpinöitä mulle kun oma neukkutäti on kuitenkin jo 50:nen suurinpiirtein.

Tommosen jutun löysin netistä: http://www.helistin.fi/?page=7816740&id=5592034

Nyt nolottaa... mä olin varma että muillekin on sanottu samaa kun mullekin.. näköjään ei. :ashamed:

 

Sartsa Kiitos kun jaksat lohduttaa! :heart: :hug:
Noin mäkin ajattelen, tai ainakin yritän ajatella, että tollanen yks pieleen mennyt synnytys on vaan pikkujuttu tän rinnalla, että nyt tollanen ihana pikku tyttö täällä kotona. Ja niin se on, vaan kuitenkin se synnytys pyörii mielessä. Varmaan ihan normaalia sellasen kokemuksen jälkeen.. Vaikka onhan sitä varmasti pahempaakin nähty, mutta mulle toi oli jo liikaa :/

Oon kuullu synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Ja mua pelottaa että mulle iskee semmonen nyt. Luin siitä, ja kuulema synnytyksen komplikaatiot saattaa altistaa sille.. Ei pitäis ehkä lukea tollasia. Niinkuin sanoit, nyt pitää vain käsitellä tota asiaa ja puhua siitä, niin eiköhän sillä aika hyvin vältetä tommoset masennukset ja muut pirut.. Toivottavasti Kiitos vielä tästä lohdutuksesta, mulle tulee heti paljon parempi mieli kun tuun tänne lukemaan näitä juttuja! Ja hei, eilen en edes itkenyt kertaakaan tuota synnytys asiaa :heart:

Vau! Kohta jo täysiaikainen Voi että kun aika menee nopeesti!

Siili Kiitos tsempistä :hug: On tää vaikea asia, mutta eiköhän tää ajan kanssa helpota. Toivon ainakin

Toivotaan että nää helteet kohta jo helpottais! Niin ei tarvis sunkaan enää kärsiä siellä :hug:

lauru Juuri niin, ei kannata sitä omaa synnytystä alkaa stressaamaan, kun ne menee aina ihan omalla tavalla. Ja yleensä vieläpä ihan hyvin

Me ostettiin meidän kestovaipat netistä, oisko ollut joku nettimarkkina.fi vai mikä olikaan. En muista, mutta jokin yksityinen myyjä ne meille myi. Tollanen paketti mikä me ostettiin on varmaan aika harvassa. Siinä oli kuitenkin niin paljon kaikkea ja niin halvalla. Ja on totta, että just nuo all-in-one vaipat on kauheen kalliita ja jopa käytettynäkin moni myy niitä ihan törkyhintaan.. Kannattaa katella ja seurailla jos osuu joku hyvä paketti kohdalle. Ei niitä varmaan ole järkeä yksittäin ruveta ostelee, vaan just tollanen paketti on hyvä.
Ollaan nyt pari kertaa testattu noita vaippoja, ja oon kyllä tyytyväinen! On tosi helppoja käyttää. Ainut mikä on, niin ne kuivuu vaan hirveen hitaasti kun on niin paksuja. Noi meidän vaipat on vaan vielä tytölle ihan liian isoja niin näin aluksi mennään kertakäyttövaipoilla. Mutta mitä nyt on tullut kestovaippoja kokeiltua, niin oikein hyviä ovat mun mielestä.

Omaa. Meillä on ollut netti pimeenä pari-kolme päivää niin en oo päässyt oikein kirjottelemaan tännekään.. Tai kyllä tää toimii tietyn hetken näin aamulla/aamupäivällä mut sit pimahtaa koko päiväksi ja yöllä alkaa taas toimia Perkeleen elisan viihteet! Ompa hyvä "viihdepaketti" kun ei edes toimi

Maanantaina oli neidin eka neuvola. Painoa oli 3120g, pituus 49cm ja py 35,5. (Syntymämitat 2960g, 48cm, py 34,5) ja kun sairaalasta lähdettiin niin neiti painoi 2840g. Hyvin siis kasvanut! Ja on kyllä hyvin syönytkin!

On tuo tyttö kyllä niin kiltti. Nukkuu 9h unet oikeestaan joka yö kahdella herätyksellä. Ja sekin käy niin helposti, kun ite voi kuitenkin nukkua sen koko imetyksen ajan, niin sama kuin ei olis tarvinnut herätäkään Voihan olla, että tää vielä muuttuu vaikeemmaks, ja varmasti muuttuukin, mutta nyt toistaseks on paljon helpompaa kuin kuvittelin. Ja ihan hyvä niin, koska mä en ehkä ton rankan synnytyksen jälkeen olis välttämättä kestänyt kovin vaativaa lasta heti alkuun.. Tai en tiedä, mutta näin vois kuvitella ainakin. Nyt vaan tytöllä ollut vähän maha sekasin, johtuu varmaan tästä kuumudesta. Ei sillä maha kipeenä taida olla, kun ei itke, mutta jotain ripulin tapaista on ollut eilen ja tänään. Paskoo varmaan tunnin välein! Ja eilen päätti turauttaa isin päälle ja lattioille, kun vaipan vaihdolla oltiin.. Mun päälle se ei vielä paskonut ole, mutta mm. äiskän päälle pissaaminen ja oksentaminen on jo kokeiltu

jende & Neela :heart:

*muoks* Onnea bambinalle pojasta! Kovasti odottelen jo kuulumisia

 

jendde :hug: Toivon todellakin että saat unohdettua tuon kokemuksen ja käännettyä sen joskus positiiviseks. :hug: Ja hyvä että puhut siitä. :hug:

Joo, luinkin jostain että tuolla Elisan viihdetpaketilla on ollu näkyvyysongelmia... :/ Tosi kurjaa...

Mikä on py jos saan kysyä? :snotty:

Hih, kyllä teidän pikku neiti kuulostaa niin kiltiltä. Mutta alussa se usein onkin sitä, kun toinen vaan syö ja nukkuu. Mutta hyvä tosiaan sulle tuommosen synnytyksen jälkeen. :heart: Hihi, ihana! Tottakai sitä ny iskän päälle voi vähä paskoo.. äiti saa ne kaikki muut. :heart:

Omaa. Huomenna 10.40 neuvola ja 11.00 lääkäri. Saa kuulla synnytystapa-arvioinnista sekä katsotaan vähä poitsun kokoa.

Sartsa ja pähkis 36+1 :heart:

 

Bubunen ilmoittautuu :wave: Hävisin mökille viettämään kesää, äsken palattiin. Tulin lukemaan teidän kirjoitukset, mutta nyt uni vie voiton ja kommentteja myöhemmin...

Paitsi pari;
Jendde ONNEA!!! Superpaljon, ihana neiti :heart: :heart: :flower:

Bambinalle myös onnittelut pojasta, tulehan kertoilemaan kun jaksat :heart: :heart: :flower:

Hyperhikinen Bubunen ja neitiVonkale 33+4

 

bubunen hyperhíkinen Sartsa ja pähkis ilmottautuu täältäkin! :wave:

Tää lähtee kohta neuvolalääkäriin!

Sartsa ja pähkis 36+2 :heart:

 

36+2
RR: 117/92
Paino: -300g/vko (neuvolan vaa'an mukaan. Kotivaaka näytti -1kg) Ja neukkutäti sano että niitten vaaka näyttää aina enempi.
turv.: +
Sf: 35,5 (viime viikollahan oli siis 33 ja neuvolatädin mittaus)
Syke: +145 (sen mitä lääkäri sai kuunneltua, kun jätkä meni karkuun koko ajan sitä laitetta)
Liikkeet: ++
Ja edelleen RT

Kohdunkaulaa edelleen jäljellä 3cm (eli ei muutosta viime kertaseen lääkärikäyntiin joka oli toukokuussa). Kohdunsuu kiinni ja edelleen hieman pehmentynyt niin kun kuuluukin olla näillä viikoilla. Tämä lääkäri puhui koko ajan "kun laskettu aika koittaa".. eli hän on sitä mieltä että menen helposti sinne saakka. Ja laittoi nyt samantien lähetteen menemään TAYS:iin siihen kokoarvioon ton mahan kasvun takia, mutta sanoi että kiireellisyydestä riippuen, voi mennä ultra-aika vasta lähelle laskettua, joten se on nyt sitten yks ja sama.

Sitten lääkäri puhui että lapsivettä tuntuis olevan vähemmän.. ? En sitten tiiä onko se jotenkin vähentyny vai mistä johtuu.. mut täytyy tarkkailla omaa vointia. Mulle tuli tänään nyt jo toinen kivulias supistus kun menin neuvolaan. Hermostuin niin ajaessani tonne että kun istuin oottamaan hetkeksi, niin alko kaameet supparit, mutta kesti tosiaan sen n. 20-30sek ja sen jälkeen hävis. Mut edellinen oli la aamuna ja nyt toinen. 5pv väliä. Josko niitä alkais pikku hiljaa tuleen? .. Tosin en halua niitä vielä tulevan säännöllisesti mut ees sillon tällön. Just vaikka tuolleen monen päivän välillä..

Mua sitten kiukutti tuo lääkäri. Jotenkin hirveän nuiva ja semmonen.. äh. Ärsyttävä. Kai mulla kun muutenki ollu tänään vähän hermopäivä, niin entistä enempi se ärsytti, mut.. noh, sain ainakin kehuja omasta rauhallisuudestani ja siitä että se auttaa synnytykseen valmentautumisessa kun on rauhallinen. Ja mun supistukset ovat tulleet täysin mun tunteiden kautta. Kun olin sillon la aamuna aivan paniikissa siitä tappelusta rapussa, tuli supistus ja nyt sitten kun menetin hermoni ratissa ajellessani neuvolaan, tuli toinen. Ja neuvolatäti jutteli että useimmat supistukset tulevatkin aina kun on tosi vahvat tunteet käsillä. Stressi, hermostuminen/suuttuminen, paniikkitilat... mm. laukaisevat supistuksen. Sitten tietenkin raskaat hommat laukasee, mutta mulle niistä ei oo vielä tullu mitään, mikä on sinällään aika ihme.

Sartsa ja pähkis 36+2 :heart:

 

bubunen Kiitos onnitteluista! :heart:

Sartsa Kiitos :heart:

Joo, taitaa tosiaan olla muillakin tän Elisan kanssa ongelmia. Soitettiin monena päivänä sinne asiakaspalveluun tästä, ja tekniselle puolelle n. 30min jonot! Eli taitaa olla muillakin vähän teknisiä ongelmia Tänään on netti toiminu koko päivän, ihme kyllä.

Hyviltä näyttää lääkärikuulumiset Täytyy vielä toistaa, että ei sitä voi tietää meneekö edes laskettuun asti vaikka kuka niin sanois Olihan mullakin vielä 37 viikolla kanavaa 2-3cm jäljellä ja ei päästy laskettuun asti
Sanoko se lääkäri mitään, että mistä vois johtua tuo että lapsivettä tuntuis olevan nyt vähemmän?
Harmi että oli tympeä lääkäri sulla Ne on kyllä inhottavia, jos osuu joku vähemmän mukava ihminen kohdalle..
Noista suppareista, niihän se on että tollaset vahvat tunteet voi laukasta niitä. Sekin varmaan riippuu ihmisestä, mulla ei koskaan niitä tuntunu tulevan. Tai sit en vaan muista enää

Omaa. :attn: Jos ei jaksa enää lukea tätä synnytysvuodatusta, niin hyppää samantien tämän kirjoituksen yli! :attn:
Pakko se vaan on taas johonkin purkaa :ashamed: Mulla on hirveen ristiriitaisia tunteita nyt tohon synnytykseen liittyen.. Toisaalta pelkkä sanan "synnytys" kuuleminen tekee pahaa mutta sit jotenkin ajattelen sitä omaa synnytystä kuitenkin hirveen hyvänä ja positiivisena kokemuksena.. Etten haluais mitään muuttaa vaan oikeastaan on hyvä, että se meni just niinkuin meni. Se on tavallaan vahvistanut mua.. Mutta toisaalta sit laittanu ihan paskaks :ashamed: Se on ikävä tunne, kun siitä päivästä 4.7 jolloin tyttö syntyi, ei oo melkeinpä mitään muistikuvia! Siitä kello 7 aamulla lähtien kaikki on hämärää. Ponnistusvaiheesta en myöskään muista mitään muuta, kun sen, että joku toi mulle juotavaa pillin kautta ja että kyselin huolissani siitä imukupista, että sattuuko tuon laittaminen Näin jälkeen päin naurattaa tuo, kun ei varmastikkaan satu ainakaan enempää kuin se ite ponnistelu Siinä oikeestaan se, paitsi tietty jäi siitä se fiilis, että pakko päästä äkkiä tästä pois. Että, pakko nyt saada tuo lapsi ÄKKIÄ ulos. Ja vaikka kuinka ähisti ja ponnisti niin tuntu ettei tuo kyllä tule sitten millään. Se imukuppi mua on jäänyt vaivaamaan ehkä eniten.. Ehkä se, kuinka väkisin vauva jouduttiin "repimään" ulos. Sen takia varmaan paikat repes niin pahasti. Neljässä minuutissa se tuli ulos imukupin avulla. Noh, en tiedä, vaikea tätä on edes yrittää selittää.. :ashamed:
Seuraava muisti kuva on, kun mua siirretään toiseen sänkyyn kun piti leikkaussaliin viedä. Ja kun siinä synnytyssängyllä näin sen kaiken veren määrän, jota oli myös pitikin lattioita niin mulla meinas taju lähteä! Se oli ihan järkyttävää! Sit muistan kuinka vollotin ja itkin siellä salissa kun mua pelotti se ompelu ja en halunnu tuntea enää mitään kipua tai yhtäkään kosketusta missään semmosen rääkin jälkeen. Onneks sain hyvät puutteet ja rauhottavan aineen, etten mitään tajunnut.
Tästä seuraavana muistan olleeni heräämössä josta mua tultiin hakemaan sinne lapsivuodeosastolle. Ja joku mulle höpötti, että ollaan saatu perhehuone ja vauvan isä on vauvan kanssa siellä mua odottamassa. Tämän jälkeen - ei mitään muistikuvaa, en edes muista sitä kun taas sain nähdä tytön. En sit ollenkaan.
Vitutti olla kaikenmaailman piuhoissa kiinni vielä pitkään sen synnytyksen jälkeenkin. Mulla oli tiputus jostain ihmeen syystä pitkälle iltaan asti ja rakko katetroituna myös koko päivän. Ei mikään kiva tunne, kun jalkovälistä lähteen johto sängyssä roikkuvaan pussiin johon kaikki kuset valuu. Kun ei ite voinut edes vessassa käydä. Oikeestaan koko edellisen vuorokauden olin joutunu kuseksimaan ties mille alusastioille (ai että, miten kuvottaa pelkkä tuo sana! ) ja rakko katetroitiin synnytyksenkin aikana ties miten monta kertaa.
Toista vuorokautta olin jo pelkästään maannut sängyssä ja kun ylös sain vihdoin luvan nousta, niin sai hoitaja pidellä mua kaksin käsin kiinni miehen avustuksella kun meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Ääääh.. Kaiken tuon muistelu tekee hirveen pahaa. Mutta pakko vaan silti miettiä. Ajattelin että nyt ens viikolla neuvolassa puhun tästä. Ei tästä tuu enää mitään. Hulluks tulen muuten! Tänään kun miehen äidillä käytiin ja ajettiin kättärin ohi, niin mulle iski pelkästä sen rakennuksen näkemisestä ihan hirveä tunne! Oikein inhotti ja tuli kauheen surullinen olo :ashamed:
Mua pelottaa tän kaiken jälkeen, että osaanko mä olla hyvä äiti tolle tytölle. Että osaanko mä rakastaa sitä ja pitää huolta.. Kun mulla on sellanen tunne, että tuo synnytys on vaikuttanut siihen miten kiintymys tohon lapseen on tullut.. Ei ehkä niin helposti siis. Kuitenkin rakastan tuota lasta enemmän kuin mitään, mutta silti jotenkin kummallinen tunne koko ajan :'( Pelottaa se, että jääkö sille nyt jotkut traumat tästä kun mä olen tän alkuajan ollut kauheen alakuloinen ja hermotkin menee ihan liian helposti. Kyllä mulle on nyt tullut kuitenkin tosi vahva kiintymys ja rakkaus tyttöä kohtaan, ja on ollut alusta asti, mutta joku mua silti vainoaa. Ehkä se oma "epätietoisuus". Kun tuntuu siltä, että mä olen nyt epäonnistunut kun en pystynyt synnyttämään "normaalisti" ja syyllinen olo siitä, että nyt olen sen takia tälläinen, vaikka pitäis osata nauttia tästä ajasta. :ashamed: :'( :headwall:

 

jendde no hyvä että se mokoma Elisa nyt on toiminu!

Oot ihanan kannustava. :hug: :heart: Niin mä muistelinkin että sä ite kans voivottelit sitä ettei tuu ikinä pihalle ja kuitenkin ennen laskettua tulikin.

Ei se lääkäri sanonu siitä mitään miksi siellä vois olla lapsivettä vähemmän. Muutenkin tuntu olevan vähän "emmä oikeen tiiä" kannalla, kun kyselin siltä asioita. Mm. kysyin että osaisiko hän lääkärinä arvioida minkä kokoinen vauva nyt olisi, noin käsituntumalla. Niin hän sanoi että "mä oon niin huono arvioimaan. En mä osaa sanoa tuohon mitään". Olin vaan et.. just, on siinäkin lääkäri! :/ Neuvolatäditkin uskaltaa sanoa paremmin kun ovat tehneet työtään vuosikaudet. Heillä on tullut sellainen tuntuma jo työhönsä ja vauvojen tunnusteluun että aika varmasti kykenevät sanomaan omat arvionsa. Sitten lääkäri toteaa ettei tiiä!

Juu, erittäin ärsyttävä lääkäri. Harmistelin kun en saanu sitä ns. "omaa", kivaa lääkäriä. Mut hän ei sattunu oleen paikalla.

Hih. Mun tarvii vaan kato tässä alkaa nyt räyhään ja riehuun oikeen urakalla, niin jos noita suppareitaki alkais tulee. No ei kait. Rennosti ja lepposasti vaan, mutta jos ei tosiaan tossa 38 jälkeen ala kuuluun ja oleen ees suht säännöllisiä supistuksia tai mitään muitakaan tuntemuksia, niin sitten alan kyllä pikku hiljaa touhuun jotain niin että alkais syntymään.

Puhut ihmeessä neuvolassa kun menette sinne. Ja tuo sun pelkosi on täysin normaalia ja ymmärrettävää, mutta olet silti maailman paras äiti tälle lapselle, etkä pysty kuuna päivänä hänelle traumoja tuottamaan, koska tuo pieni ihminen ei kykene muistamaan näitä elämänsä alkuaikoja. :heart: Vasta 1-2 vuotiaana alkaa kertymään muistoja. Lapsi alkaa muistamaan ihmisiä, kuka on kukakin ja tunnistamaan tutut ihmiset. Vauva aikana kun pystyt antamaan hänelle sylin, ruokaa (rintamaitoa) ja olemaan läsnä kun hän sinua tarvitsee, riittää tälle pienelle ihmiselle. Ja kun sua ahdistaa, annat tytön isälleen ja rauhoitat itsesi toisaalla. Jos se sinua siten helpottaisi ettet tunne syyllisyyttä tunteistasi.

Ja höpönlöpö! Sinä et ole epäonnistunut mitenkään synnytyksessäsi! Sä synnytit AIVAN normaalisti kuten muutkin. Sun kohdallasi sattui olemaan tällä kertaa tämän verran komplikaatioita.. etkä sä voinut niistä etukäteen tietää. Älä murunen syyllistä itseäsi suotta, koska ei ole aihetta moiseen. :hug: Sä olet VAHVA, upea nainen joka suoriutui MAHTAVASTI omasta synnytyksestään. Kaverini makasi KUUKAUDEN kotona synnytettyään, jonka jälkeen hänellä vielä puhkesi umpisuoli ja makaaminen sen kuin jatkui. Sulla repesi paikkoja, mutta nekin ovat alkaneet JO nyt pikku hiljaa paranemaan! Sä olet suoriutunut mallikelpoisesti noin kovasta rääkistä! Ole rakas ylpeä itsestäsi että SINÄ suoriuduit tuosta! :hug: :heart:

Mutta puhu ihmeessä neuvolassa vielä. :hug: Ja rauhoitu muru. Kyllä kaikki kääntyy vielä paremmaksi.. ja muista: sä olet sille pienelle tytöllesi kaikki kaikessa ja maailman paras äiti! Kukaan ei voisi olla parempi hänelle. Ja hän on varmasti tyytyväinen oloonsa. Kyllä hän sitten itkuin ilmottaa kun on hätä kädessä. :hug: :heart:

 

tervehdys PITKÄSTÄ aikaa! =) :wave:

moninaisista syistä oon ollu eristyksissä televisiosta, tietokoneesta, muista ihmisistä ja ulkoilmasta todella pitkään, joten en ole päässyt palstailemaan piiiiiitkään aikaan... muutama päivä ollaan oltu kotosalla mutten ole yksinkertaisesti kyennyt koneelle. :ashamed:

lyhyt virsi kaunis:
meille syntyi poika 9.7 klo 2.33 mitoilla 3860g ja 51,5cm.
synnytys oli erittäin tuskainen, vaikea ja raskas kokemus, enkä ainakaan vielä pysty sitä käymään uudestaan läpi. 2 viikkoa käynnistelyä se vaati ja lopulta viimeinen keino oli kalvojen puhkaisu ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti... lääkäri sanoi että ainoa mikä tästä synnytyksestä jäi enää puuttumaan oli leikkaus, joten kaikenlaista oli siinä matkan varrella... ponnistusvaihe oli 1h 23min, ja sekin oli alkanut 15 min ennen kun ne alkoivat laskemaan, mutta me oltiin 50 min salissa kahdestaan niin ne eivät ihan tarkkaan alusta asti laskenu sitä. lopulta sitten imukuppisynnytyksellä poika suostui maailmaan tulemaan (kun multa loppui yksinkertaisesti voimat) ja mulle tuli mahtipontiset repeemät. eli jendde voin samaistua ihan täysin sun kokemukseen, kuulostaa aika lailla samalta, vaikka meillä poika ei siis joutunut eristyksiin meistä. en ole siis lukenut näitä tekstejä yhtään, mutta tuo kohta vaan osui silmään kun olit maininnut että tyttö oli joutunut heti teistä eroon. ei varmasti ollut helppoa!!! :hug: :hug:

muutama ylimääräinen päivä jouduttiin olla sairaalassa kun mä olin niin kipee ja poitsu joutui olemaan vuorokauden valohoidossa. niin ja sydämestä kuului sivuääni, josta mennään kontrolliin ens tiistaina, mutta sanoivat että ei kuulostanut pahalta ja saattaa korjaantua itsellään. jos olis ollu paha, niin eivät olis päästäneet kotiin.

nyt on melkoista opettelua, mulla on tosi suuria mielialanvaihteluita...välillä kaikki on hienoo ja ihanaa ja välillä tulee olo, että en mä hitto osaa tätä enkä tiedä mitä tehdä. ja lapsi on kuitenkin maailman helpoin, eli vähän niinku turhaan jännitän, mutta on jotenkin vaikee rauhoittua vaikka toinen nukkuu vaan...ihan kun koko ajan pitäis olla tosi valppaana. mutta kotonakin ollaan oltu vasta pari päivää, joten ehkä tää tästä. toivottavasti!


bambina & poitsu 7 vrk

 

bambina iso :hug: :heart: Onnittelut suuret poikavauvasta! :heart: Kuulostaa kyllä samalta mitä jenddellä. Ja jos asiat alkaa painamaan niin niistä kannattaa jutella. Toivottavasti pojan sydämen sivuääni kaikkoaa pois. Toivon sitä todella. :hug:

Jaksuja ensimmäisiin viikkoihin. Ja kyllä se siitä luontevaksi varmasti muuttuu. Kaikki vaatii totuttelua etenkin rankkojen kokemuksien jälkeen. :hug: :heart:

 

Omituisia tuntemuksia osa 1:

Nyt on parina yönä molemmilla kyljillä nukkuessa alkaneet harjoitus supistelut, joita mulla ei ole koskaan vielä tän raskauden aikana ollut. Ainoa asento missä ei tunnu ns. miltään, on selällään ja niin olenkin sitten monta kertaa yössä herännyt, että nukun selälläni.

Tänään on sitten aamusta saakka ollut tosi höntti olo. Aivan kuin ei ois koko yönä nukkunu silmän räpäystäkään vaikka nukuin noin 9 tunnin yöunet. Kävin hakemassa miehen kotiin meidän tuttavilta, niin nuokuin pahaenteisesti koko matkan ratissa ja monta kertaa auto heitteli puolelta toiselle. Hyvä että mies sitten istui puikkoihin kun lähdettiin kotiin päin. Koko kotiintulomatkan ajan tuntu taas harjotus supisteluja ja oli olo et pitäs päästä vessaan toiselle hädälle. Yksi oikeakin supistus mahtui mukaan mutta se oli semmonen kipuasteikolla 6-7. Eli ei mikään paha mutta tuntui. Ja sitten tuli ekaa kertaa olo, että synnytys oliskin lähellä, mitä mulla ei ole vielä kertaakaan tullut, vaan olen ajatellut, että ainakin kaks viikkoo vielä mennään. Toiveissa on ollut että pian täysiaikasuuden jälkeen voisi syntyäkin, mutta ei ole vielä kertaakaan itelle tullu sellanen olo, että "taidan lähteä pian synnyttään". Nyt tuli sellanen olo ja aloin miettimään, mitä jos lapsivedet meniskin nyt ja mitäs jos...

Nyt kun kuulostelen taas olooni, niin tällä hetkellä jopa huippaakin vähän. Ja tosiaan väsyttää niin kuin ei olis nukkunu yöllä yhtään. Mutta kuitenkin tuntuu etten sais unta jos menisin päikkäreille. Kannattaahan sitä tietysti kokeilla jos vaikka uni tuliskin.

Edelleenkään mua ei jännitä, ei pelota, ei tunnu "missään" kun ajattelen synnytystä.. mutta jännittää tietenkin, että alkaako se jo pian vai meneekö vielä tovi.

Viime yönä näin hassua untakin, missä Pähkiksen sormet nous vatsasta esille ihon läpi ja sain niistä kiinni. Mun vieressä oli jossain joku musta koira, joka yhtäkkiä nappaskin niistä sormista kiinni ja mä löin sitä koiraa kuonolle. Koira irrotti otteensa ja mä aloin huolissaan puhalteleen toisen sormia, suukottaan niitä ja juttelin "voi äitin rakas, ei mitään hätää, äiti puhaltaa pipin pois.. sattuko sua kulta pahasti?" Puhuin tosta yhdelle tuttavalle, niin se sano että tuo oli noita äidinvaisto unia.

Että tämmöstä tänne...

Sartsa ja Pähkis 36+5 :heart:

 

Huh näitä helteitä! Mulle on käynyt niin kuin Siilille ja oon todella kärsinyt kuumuudesta. Tää tietokonekin hehkuu kuumaa, niin en ole jaksanut olla koneella juuri yhtään. Mä en ole muutenkaan mikään kauhean kova helteiden ystävä vaikka kesästä hirveästi tykkäänkin, ja nyt raskaana nämä megahelteet tekee kyllä aika heikkoa... Rannalla ja mökillä oon tykännyt loikoilla, kun pääsee sentään veteen pulahtamaan välillä.

Kiitos Bambina ja Jendde kun jaoitte kokemuksianne, vaikka ne eivät kummallakaan olleet helppoja :heart: :heart: Kylläpä "saatiin" aikamoiset synnytykset tämän ketjun alkajaisiksi, saapa katsoa miten meillä lopuilla. Huh, kunnioitusta vaan teille kun olette selvinneet niistä :hug:

Jendde mulla on pari kaveria, joilla rankka synnytys on todella jäänyt kummittelemaan mieliin ja vienyt mielialaa pitkäksi aikaa alaspäin. Ainakin yksi on käynyt jälkikäteen purkamassa kokemusta pelkopoliklinikalla, ja koki sen hyväksi. Juttele ihmeessä siitä asiasta neuvolassa ja koita saada vaikka sieltä lähete eteenpäin purkamaan asiaa! Sun kokemus kuulosti todella rankalta ja pelottavalta, eikä mikään ihme että se vaivaa. Toivottavasti saat apua siihen ja "juttele" ainakin täällä meidän kanssa, jos siitä on jotain hyötyä. En varmaan osaa siihen täysin samaistua vielä, kun oma synnytys on vasta edessäpäin, mutta varmaan jättää jälkensä tuollainen dramatiikka ja se että joutuu pelkäämään pikkuisen puolesta. Ja vielä sekin, että hänet vietiin ensin pois.

Tyttösi on tosi suloinen Jendde :heart: ja koita kuitnekin muistaa että synnytykseen ei voi vaikuttaa itse, rankka synnytys ei tosiaankaan tee huonoa tai hyvää äitiä ja olet upeasti selvinnut tuollaisesta koettelemuksesta! :hug:

Bambina eipä ole sunkaan kokemuksesi ollut kyllä helppo! Huh huh. Mä oon aina luullut, että synnytys käynnistyy kun se käynnistetään, mut eipä se siis ihan niin yksinkertaista ole. Eikä mikään ihme, jos sun mielialat heittelee tuollaisen kokemuksen ja koetteluksen jälkeen! Kuitenkin ISOT onnittelut poitsun johdosta vielä uudelleen :heart: :heart: :heart: Ja kyllä se arki alkaa varmaan pikkuhiljaa rullata vähän rennommin, kunhan vähän ehtii totutetella vanhempana olemiseen ja tutustua pikku tulokkaaseen :hug: :hug:

Siili JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! Espanja voitti kultaa!!!! Ite olisin vielä mieluummin suonut voiton Argentiinalle, mut Espanjalle hyvänä kakkosena! Koita säkin kestää tätä sulattavaa kuumuutta :heart:

Sartsa hauska uni sulla!!!

Kysymys: Onko teillä muilla ollut vihlaisuja ja paineen tunnetta/kipua kohdunsuulla? En teidä laskeutuuko Vonkale alaspäin vai mitä tapahtuu, mutta vihloo ja kipuilee tosi kivasti... Olis kiva kuulla onko teillä ollut vastaavia ja onko niillä ollut jotain vaikutusta?

Laitan tähän vielä viime perjantain neuvolakuulumiset, seuraavaksi ensi viikon pe onkin sitten synnytystapa-arviointi. Ja sen jälkeen seuraava neuvola mulla on elokuun puolen välin jälkeen, eli siihen jää vielä kolmen viikon väli! Aika pitkä kun vertaa noihin naapurikuntiin, kaveri on käynyt jo jonkun aikaa viikon välein.
Neuvola 16.7. (29.6.):
Raskausviikot 33+5 (31+2)
Paino +700 g/vko (turvotusta reilusti neuvolassa)
turvotus +/- (+/-)
RR 124/63 (112/67)
Pissa puhdas (sokeria virtsassa)
Sf 30 (29)
Tarjonta RT (RT)
Syke 155 (150)
Liikkeet ++ (++)

Lapsivettä kuulemma tuntuisi olevan normaalisti, ja terkka käsillä tutkimalla arvioi että Vonkale painaisi tällä hetkellä aavistuksen alle 2 kiloa. Se menisi siihen käyrään, jossa on arvioitu vaavin olevan vähän alle 3 kg laskettuna aikana.

Muutenkin kuuluu ihan hyvää, kuumuus tosiaan vähän tekee olon tukalaksi mutta muuten ok. Käytiin ostamassa turvakaukalo ja pinnasänky+patja, joten nyt alkaa olla kaikki melkein hankittuna. Vielä pitäisi ostaa pari lipastoa vaatteille ja hoitoalusta, ja sit pestä ja silittää ne vaatteet.

Halaukset kaikille!
Bubunen ja neitiVonkale 34+2

 

bubunen sun kivuista: ne on niitä kun alkaa paikat tekee tilaa tulevalle synnytykselle. Mua sattuu enssijasesti vasemmalle puolelle häpyluuhun ja välillä tosiaan tuntuu kova paine koko alakerrassa, mutta sulla luultavasti voi samalla myös pehmentyä paikat.

No siellähän meni hyvin neuvolassa ja pienen pieni vaavi ois tuloillaan. :heart: Oii.. semmonen suloinen rääpäle. :hug:

Omaa. Mulla on nyt sitten ens viikon ke TAYS:iin kokoarvio ultra sekä synnytystapa arviointi. Tosi nopeesti sen sainkin, kun lääkäri pisti menemään koneella lähetteen viime torstaina, perjantaina oli tullu jo Nokian terveysaseman koneelle vastaus ylilääkäriltä että parin viikon päähän menis aika mulle. Soitin siis neuvolaan josta kerrottiin että näin oli vastattu ja tänään tuli sitten kirje kotiin jossa tosiaan olikin JO ens viikon keskiviikolle aika. Sillon on sitten 38+1 ja saa sitten vähän kuulla osviittaa mimmonen mötkäle täällä on, että meneekö helposti laskettuun ja sen yli vai päätetäänkö jo ruveta vastaanottaan kaveria aiemmin. Ja maanantaina onkin taas uus neuvolakin.. ens viikolla siis kaikkea toimintaa!!!!!!!! JIPIIIII!!

Jotain piti vielä sanoa, mutta unohdin.. joten:

Sartsa ja Pähkis POKS 37+0!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

*muoks* nyt mä sen muistin.. niin tosiaan nyt on supistelut (niin harkat kuin oikeetkin) lisäntyneet. Sunnuntaina tuli peräti 2 oikeaa aamupäivällä ja iltapäivällä ja niiden välissä aika paljon harkkareita. Tänään tuli tossa puolen päivän maissa monta harkkaria peräjälkeen... ja mullahan harkkarit ei ole täysin kivuttomia ja selvästi ne on nyt niitä harkkarisuppareita kun maha on tosiaan ihan kova ja ne tuntuu vähän niinkun menkkakivuilta.

 

Heippa pitkästä aikaa. =)

Jenddelle ja Bambinalle "lohdutukseksi" vaikeista synnytyksistä, että kuulemma jos synnytys on vaikea niin vauva on helppo ja toisin päin. Että jossain vaiheessa pitää kärsiä, joko synnytyksessä tai sen jälkeen. (Ottakaa tää ihan huumorilla!)

niin, ja Bambinalle tietysti suuuuren suuret onnittelut pojasta myös näin palstan välityksellä. :flower: Odotan innolla, että meidänkin vauva syntyy niin sitten pitää kyllä taas treffata!

bubunen tsemppiä helteisiin! :hug: :hug: Jos olet kaupungissa niin ettet pääse pulahtamaan viilentävään veteen, niin suosittelen kylmäpakkausta niskaan/selkään tai sitten kylmällä vedellä kasteltuja harsoja niskaan/vartalolle/otsalle/ym. Niillä mä olen selvinnyt täällä kaupungissa.
Me oltiin muuten viime viikolla pari päivää Turussa (Caribiassa lillumassa) ja silloin siellä oli iiiihanan paljon viileämpi kuin täällä (matkalla sinne lämpötila tippui muistaakseni 7 asteella) ja vaikka mä en oo ikinä ollut mikään Turku-fani niin nyt oisin voinut jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Tosin heti kun me lähdettiin sieltä niin lämpötila tais nousta reippaasti eli satuttiin just hyvään aikaan sinne.

Vielä noihin paineentunteisiin/vihlaisuihin, täällä on myös koettu niitä! Ei mitenkään kovin usein, mutta uskaltaisin väittää että joka päivä ainakin kerran. Känkkishän on jo ollut monta viikkoa laskeutuneena ja pari viikkoa myös ilmeisesti kiinnittyneenä, joten oon toivonut kovasti että jotain nuo vihlaisut ym. voisivat saada aikaiseksi tuolla alapäässä.. No, sen näkee viikon päästä kun on se viimeinen lääkärintarkastus.

Sartsalle en nyt osaa kommentoida mitään. Sä jaksat ahkerasti kirjoitella ja kommentoida kuumuudesta huolimatta. Meilläkin on siis läppäri, mutta tuntuu silti että se hehkuu kuumuutta, nytkin on ranteet ihan hikiset kun ne osuu koneeseen tuossa näppäimistön alapuolella.

Omaa napaa: en oo päässyt juhannuksen jälkeen mökille kun mies on töissä ja viikonloput on ollut ohjelmaa täynnä (häitä, tupareita ym.) ja juhannuksesta eteenpäin täällä on ollut nää jumalattomat helteet. oon vaan maannut kotona (sisällä +30 ja ylikin..) ja haaveillut pääseväni mökkijärveen viilentymään. nyt sitten ollaan tänään lähdössä mökille loppuviikoksi niin eikös ne lupaa pilvistä, sadetta ja alle 20 astetta lämmintä. Tää on kyllä just niin mun tuuria! Aina kun mennään mökille niin sataa ja on kylmä. No, ainakin saan helpotusta helteistä hetkeksi, joten en nyt ihan hirveästi viitsi valittaa. Mut ei tää silti reilua ole.

Meillä on nyt oikeastaan ihan kaikki valmiina vauvan tuloa varten, ainoastaan pinnasängyn patja puuttuu. Se on kai tarkoitus hakea ensi viikolla, mutta toisaalta sillä ei ole kovin kiire kun laitetaan aluksi vauva siihen äitiyspakkauksen laatikkoon. Ja kestovaippoja pitäis vielä ommella lisää jos jossain vaiheessa jaksais.. Sairaalakassi on pakattu ja odottelen jo synnytystä malttamattomana. Sitten samalla on kuitenkin edelleen sellainen fiilis, etten halua luopua tästä masusta ja mitä jos en enää ikinä saakaan kokea vauvan potkuja ym. Kaikista vaivoista ja tuskista huolimatta voin rehellisesti sanoa, että oon nauttinut raskausajasta todella paljon. :heart:

Mukavaa viikonjatkoa kaikille! :heart:

Siili & Känkkis 36+0 =)

 

Siili No meillä se meneekin just noin, synnytys oli vaikea ja hirveä mutta vauva on niin helppo kun olla ja voi!

Harmi kun et päässyt mökille Toivottavasti vielä tulis jotain helteitä ja pääsisit vielä järveen viilentymään

Kiva kuulla että teillä on kaikki jo valmiina pikkuista varten
Mulla oli aikalailla samanlaisia ajatuksia tosta, että sitä synnytystä odotti hirveästi ja halusi jo niin kovasti sen vauvan tänne, mutta sit kuitenkin ei olis siitä mahasta kaikesta huolimatta halunnut luopua Vaikka tuskaista se oli ison mahan kanssa, varsinkin näin kuumalla ilmalla. Ja voinpa sanoa, että mulla tuli mahaa ja niitä pikku potkuja ihan kauhea ikävä jo pari päivää synnytyksen jälkeen! Vaikka ei olis raskausaikana, varsinkaan loppuraskaudesta uskonut, että sitä voi tulla niin äkkiä ikävä! Kuitenkin tuo mikä sieltä mahan sisältä tuli, helpottaa tätä kaipausta :heart:
Sullahan on viikon päästä jo täydet viikot täynnä, sit pääset sinäkin arvuuttelemaan, että "joko jo tänä yönä"

Sartsa Voi kiitos taas tuhannesti ja miljoonasti tuosta kannustavasta tekstistä :heart: Sä se osaat sitten piristää! Mulla on nyt jo paljon parempi mieli tuota synnytystä kohtaan, tietty se pyörii vielä mielessä paljonkin, mutta ei vaivaa enää ihan sillä tavalla mitä alussa teki. Ehkä ne hormoonit vaikutti siihen miks alussa se oli semmosta vuoristorataa.. Nyt tuntuu jo paremmalta, ja toivon ettei enää tarvikaan synkistellä tuon asian tiimoilta

Hih, jänniä oireita sulla Tuosta se lähtee! Nyt se voi olla ihan millon vain! Tai no, onhan se voinut olla kokoajan, mutta nyt saa jo tullakin! Jännääääää Mulla kaikki supistukset ja muut kolotukset lisääntyi huomattavasti muutamaa viikkoa ennen synnytystä. Se on kai sitä, että keho valmistelee itteään siihen kovaan koitokseen. Musta toi loppuaika oli aika jännittävää, kun kokoajan ilmaantu uusia "oireita" ja tuntemuksia. Ja sit sai arvuutella sitä että koskas sen lähtö tulis Se oli mun mielestä oikeen mukavaa aikaa kun oli jotain mitä niin kovasti odotti :heart: Mutta toisaalta sit taas ihan hirveän tuskaista

ONNEA TÄYSISTÄ VIIKOISTA! :flower: Kohta pääset synnyttelee!

bubunen Kiitos tsempistä! :heart: Se oli tosiaan tosi rankka kokemus, mutta koitan nyt ajatella että pääsia on, että kaikki päättyi hyvin. Huonomminkin olis voinut käydä. Nyt kun on noin ihana pieni tyttö täällä, niin en halua vaan murjottaa koko aika. Tosin, se on kyllä välillä vaikea ajatella noin jos iskee joku ahdistus päälle. Mutta sen oon jo huomannut, että just se puhuminen auttaa! Oon miehelle yrittänyt purkaa näitä tuntoja ja se on helpottanu Ja jos tää tästä lähtee vielä uudestaan pahenemaan niin sit voisin kyllä harkita noita pelkopoli juttuja mistä sanoit. Varmasti siellä helpottaa puhua näistä.

Hyviltä näyttää neuvolakuulumiset!

Noista kivuista, mulla oli kyllä loppuviikoilla paljonkin tollasia tuntemuksia. En nyt osaa sanoa, oliko niillä jotain vaikututusta esim. synnytyksen alkamiseen, mutta muistan kyllä tuon paineen ja vihlonnan. Mulla oli niin paljon muitakin kipuja, etten enää muista kunnolla kaikista. Mutta mä luulen, että noi on just sitä valmistautumista synnytykseen. Että paikat siellä kypsyy ja valmistuu

Omaa. Kauheen kuuma on ollu vieläkin, ja sen takia sit niin laiska olo, etten oo tänne jaksanut vähään aikaan kirjotellakaan.. Nyt iski joku energiapiikki ja päätin tulla ekana tänne kirjottelee Onhan tässä paljon ollu väsymystä, vaikka ei tuo neiti paljoa valvota, oikeestaan ei yhtään. Mitä nyt yöllä herää pari kertaa syömään, siinä se edelleen. Silti tää on tosi voimia vievää, vaikka tuo lapsi on mitä helpoin! Jännä juttu..

Tänään oli taas neuvola. Tyttö painaa nyt 3560g (3120g), pituus 51,5cm (49cm) ja py 36,5 (35,5). Suluissa siis vajaa parin viikon takaiset mitat. Niin, ja Sartsa kyselit tuolla aiemmin, että mikä on py, se on siis päänympärys Kyllä hyvin kasvaa, ei voi muuta sanoa! Nyt on tullut lisää painoa n. 700g siitä kun päästiin sairaalasta kotiin Tänään alotettiin neidillä D-vitamiini tipat. Toivottavasti niistä ei nyt tuu mitään mahanpuruja, kun kuulema aika herkästi voi tulla.

Herranjestas tätä maidon määrää! Tää on ihan tajutonta! Ollaan pari kertaa annettu tytölle korviketta, esim. silloin jos oon hirveen väsynyt niin mies voi syöttää. Ja siitä seuraa se, että yhden imetyskerran kun jättää väliin, on sen jälkeen tissit niin räjähdys pisteessä, että huh! Eilen pumppasin 125ml maitoa ja tossa äsken pikkasen vajaat 200ml. Huhhuh. Kohta täytyy varmaan taas vähän pumpata kun alkaa taas kiristää :kieh:

jende & Neela-neiti :heart:

Ainiin, tajusin tossa äsken, että kun meijän neito syntyi 4.7.10 klo. 10.49, niin jos se olis 2 minuuttia aikasemmin syntyny, niin päivämäärästä ja kellonajasta sais kivasti samat numerot. Siis 4.7.10, 10.47. Jos kukaan nyt tästä mitään edes tajusi, en oikeen tienny miten ton selittäis Että tällänen ilmoitusluontoinen asia

*muoks* Ja bambinalle hurjan paljon onnea pojan johdosta! :flower: Sullakin ollu tosi rankan kuuloinen synnytys Toivottavasti sulle ei mitään "traumoja" siitä kuitenkaan jäänyt. Musta tuntui ainakin alussa että jonkunnäköset traumat jäi huonosta synnytys kokemuksesta. Voimia vauva-arkeen ja synnytyksestä toipumiseen! :heart: Tulehan kertomaan kuulumisia kun vain jaksat!

 

Siili ymmärrän todellakin että sua helteet ahdistaa.. kyllä sitä itteensäkin on ahdistanu, mutta täällä on nyt laantunu noi pahimmat helteet. Nyt on ollu päivisin sitä 23 astetta aikalailla. Tänään tosin 27, mut ei sekään ihan niin pahalta tunnu kun tuo 33 varjossa! HUH!

Aiku kiva et sielläkin alkaa olla kaikki tulokasta varten valmiina. Nyt vaan ootteleen.

jendde olepa hyvä. :hug: :heart: hyvä jos sain taas piristettyä sua ja tosi hienoo kuulla että voi jo paremmin! Sitä sanotaankin että heti synnytyksen jälkeen muutama viikko voi olla tosi raskasta, kun hormonit on niin pinnassa. Joten ei ihme että olit aivan sekasin tossa. :hug:

Nii-in, se voi tapahtua koska vaan. Kiva tietää että sullaki oireilut lisäänty vähän ennen synnytystä.. vois ehkä alkaa iteki toivoon sitä. Noh, jos nyt tonne lähemmäs 39 viikkoa tai vähän yli 39 viikon menis kun miehellä on niin kamalasti töissä hommia ja sano että jos tosiaan ainakin ton 38 viikon loppuun asti pysyis sisällä. Kun haluis tottakai sit heti jäädä hänkin isyyslomalle sairaalasta.

On tää siis hassua aikaa.. jotenkin sitä osaa käsitellä nuo oireilut eikä ne tunnu silleen tuskasilta vaikka toiset supistukset onkin tosi kivuliaita.. mut niinkun sanoit, se on sitä valmistautumista tulevaan ja mä yritänkin että mä pystyisin hallitteen kipujani hengittelemällä jne. ja sit kun sairaalassa menee ihan sietämättömiks eikä pysty enää mitenkään päin oleen niin sitten kivunlievitystä.

Hihihih.. kyllä tosta tajusi mitä sä ajat takaa! Aika hauska sattuma. Neiti oli tarkka. :heart: