~~The Esikoisesta Haaveilevat~~<3<3

Siili H Olen ihan omavaltaisesti poistellut sieltä yläpäästä porukkaa, kun on noin sata tullut täyteen ja ei ole kuulunut mitään. Jos joku nyt sitten haluaa uudestaan listalle, niin hän sitten varmasti älähtää jotain.

 

Hempu, mä panikoin ihan samaa tänään aamulla... Lämmöt ei ollut noussut vaikka kosteet päivät meni omasta mielestä jo ohi.

Mä mittailin kuukauden aktiivisesti lämpöjä ja totesin että viikonloppuisin (kun herää myöhemmin) lämmöt on jo valmiiksi vähän koholla. Tiedä sitten mistä johtuu. Fertility friendin sivuilla kerrotaan, että on tärkeää ottaa samaan aikaa päivästä lämpö. Ja mä ainakin totesin, että jos ei ota, niin heti se lämpötila oli jotain muuta. Kummallinen tää kroppa.

Milean, eiköhän se apteekin testi ole sellainen vähemmän herkkä. Tosin apteekista saa myös niitä herkempiä testejä. Sun oireet kuulostaa kyllä ihan plussalta.

Omassa navassa on viime aikoina yritetty miettiä "miks en ole raskaana" sijaan "mitä kaikkea haluan tehdä ennen kuin meillä on lapsi / kun olen raskaana". Hetken aikaa meni itsellä ajatusten keräämiseen, mutta kyllähän sieltä sitten listan poikasta alkoi tulla. Suosittelen. Ja laittakaa se lista vaikka jääkaapin oveen. :kieh:

 

opaali Vau, hienon asennemuutoksen olet tehny :heart: Vai voiko sitä asennemuutokseks sanoa vai pitäskö kutsua ajatusmaailman muutokseks voi vitsi, voit olla ylpeä itestäs Mitäs asioita listaas kerty? :heart: Joo, niin mullakin meni kosteat päivät KP 13-18ja ovulaatiokivut jo kp 18 ja nyt mennää kp 21. Kattelin tuolta edellisen kierron muistiinpanoja, niin en kyllä ookkaa klo 6 sillo mittaillu, et aina töissä kahvitauolla istunu kuumemittari kainalossa ja näyttäny sit sen 37.0-37.3 klo 9-10 (tai sit kotona niin vasta heränneenä) välillä Et näköjään se onkin aika tarkkaa mihin aikaa niitä mittailee Huh, kylläpä helpotti tuo tieto :heart:

 

Siilinen oon niiiiiiiiiiiiiin samaa mieltä sun kanssas! Ihan varmaan itekin saatan sanoa että "huh, tääpä onki yllättävän rankkaa" mutta mä tuun olemaan silti siitä niin onnessani ja loppu viimein en jaksa valittaa koska mun elämään täyttyy nyt puuttuva palanen. Miten siis äidit voi sanoa noin? Tai no.. ne jotka olivat "varmoja raskautumisestaan" varmaan ottavatkin tuon asian noin, mutta me joille tää raskautuminen ei ole itsestään selvyys, emme jaksa alkamaan valittaan jos vähän on lapsen kanssa rankkaa kun SE ON NORMAALIA!!! Joten Siili.. pistää vihaks yhtä lailla sun kanssas tommoset. :hug:

Hempu Rakspoks :heart: :hug:

Opaali Hih. Aika hyvä. :heart:

ON: *tuntee olevansa rumaläskimakkara, joka vaan turpoo ja turpoo, söi sitten vaikka pieniä kiviä*... niin: raskaana ollessa turpoo, mut mä oon vasta alussa.. miksi hiilarit ja vishy turvottaa näin järkyttävästi? Mun persekin on entistä enemmän muhkurainen (=selluliittinen) ... hmph. Joo, anteeksi. Ihan sama. Teillä on nyt suuremmat murheet kun mulla... mietityttää vain. That's it.

 

:'( kp1 yk 6 :'( :'( :'(

 

Voihan voi Tiuvi! :hug:

Hempu, mä mittaan lämmön kun olen painanut herätyskellon torkkunappia. Eli ihan puoliunessa. Kannattaa ehdottomasti mitata ennen sängystä nousua kuten ohje kertoo.

Mun "mitä kaikkea haluan tehdä ennen kuin olen raskaana" -listalle tuli aika paljon matkustelua outoihin maihin / pitkien lentomatkojen päähän, ja illallisia ystäväpariskuntien kanssa, ihan
himona ratsastusta... Ja eiköhän tässä vielä jotain keksi. Kukakohan maksais mulle noi kaikki?

Tuskin tämä mun asennemuutos kestää kaikkia murheita, mutta jos ees vähän, niin hyvä.

 

Tiuvi superisti voimia! :hug: :heart:

 

opaali sun täytyy sitten vaan saada tuollanen lottovoitto.. Toivottavasti edes jonkun verran piristää ja estää pienempiä murheita, suuria murheita onkin sitten oikeus murehtia :heart: No joo, ei vaan oikeen vapaapäivänä tai iltavuorona jaksa herätä kuudelta mittailee lämpöjä Mut kyllä oon huomannu, et kun koko kierron niitä mittailen, niin vaikka mittaan muutama tunti heräämisen jälkeen töissä niin ne on normaalit ennen ovulaatiota ja oletetun ovulaation jälkeen koholla, et sillee en oo havainnu, et ne olis poikkeavat, nyt ainoastaan, kun alkanu aamusin mittaa suoraa herättyä ennen aamuvuoroon menoa, niin lämmöt heittää ihan häränpyllyä..

sartsamuru :heart: ei sun pylly näin äkisti ole voinu muhkuraisemmaks muuttua Sulla on tunteet ja hormonit niin pinnassa ja olo turvonnu, et kattelet itteäs normaalia kriittisemmin Kuulehan nyt nainen :heart: :hug: Ja pienet kivet ne vasta turvonneeks ja painavaks olon tekee Voi Pötzi-Möhkiäinen, Turska tarvii sen kaiken ravinnon minkä siä syöt :heart: Jaksamista :hug:

tiuvi voimia!! :hug: :heart:

 

milean :hug: Älä vielä masennu! Odota muutama päivä ja tee uus testi. Tsemppiä!

hempu, mä en oo mittaillut aamulämpöjä muuta ku ihan satunnaisesti (ja silloinhan se on yhtä tyhjän kanssa..).Oon kuitenkin lukenut useaan otteeseen että joka aamu pitäis samaan aikaan mitata eli kai se pari tuntia myöhempään nukkuminen vaan nostaa sit niit lämpöjä jo niin paljon.. Mut sitä en itse tiennyt, et lämpö pitäis mitata ennen sängystä nousua. Aina oppii uutta. JOS (kun) mä en vielä ole raskaana niin ensi kuussa vois mitata ihan kunnolla, joka aamu. Jos vaikka oppis jotain uutta taas kropastaan.

Tuosta äitien / raskaana olevien valituksesta vielä.. Että valitetaan noista aamupahoinvoinneista sun muista. Joo, sellaiset "sivuoireet" on varmasti ikäviä mutta ne kestää kuitenkin vaan hetken, ihan maksimissaan 9 kk:tta. Ja mitä ihmiset sit odottaa?! Jos aina puhutaan kuinka raskaana ollessa oksentelee aamuisin ja jalat turpoo ja selkää särkee kun maha kasvaa ja blaa blaa blaa niin onko se sit niin kamalan iso yllätys kun itselläkin on niin? Kyllä mä ainakin tajuan, et jos joskus oon raskaana niin ei se koko ajan herkkua ole.

terp aa, okei. hyvä hyvä. =)

opaali, hieno idea tuo lista! aivan mielettömän hyvä! *aploodeeraa vimmatusti* =) täytyypä itsekin miettiä muutama asia listaan (ja sit hoitaa ne mahd. nopeasti pois listalta et voikin sit olla raskaana ).

sartsa :hug: susta tulee ainakin sellainen jalat maassa -äiti. ja kyllähän sitä välillä saa vähän valittaa, se on inhimillistä. mut en ymmärrä tuollaista koko ajan ja jatkuvasti valittamista niin kuin näillä mun fb-kavereilla on.

Tiuvi :hug: :hug: :hug: hirmuisesti voimia ja tsemppiä. :hug:

 

Täältä ilmoittautuisi joukkoonne uusi odotusta odottava. Tunnelma tässä ketjussa tuntuu olevan niin ihanan sydämellinen ja kannustava, että en melkein malta odottaa etää pääsen purkamaan teille iloja ja suruja ja varsinkin kaikkia hölmöjä kysymyksiä!

Pillerit lopetin viime kuussa kun mies vihdoin ehdotti (kun olin itse sitä ensin noin vuoden ajan ajatuksena tyrkyttänyt ) että kai sitä yrittämistä vois alkaa yrittämään. Ajattelin että mennään tässä asiassa nyt tuon toisen osapuolen mukaan kun tuntuu että olen muuten semmoinen päällepäsmäri. Ehkä toisestakin sitten tuntuu että on omasta halusta mukana eikä siksi että on pakotettu Ajattelin kuitenkin miehen säästää pahimmilta jutuilta ja jakaa ne mielummin sitten täällä.

Nyt tässä odotellaan niitä ensimmäisiä luomumenkkoja joiden pitäisi tässä pian kai tulla. Sen jälkeen aletaan sitten yrittämään, eli yk1 vois alkaa ehkä ensi viikolla.

Mitä te viisaampina ootte mieltä kun ajattelin etten ala nuita oviksia ainakaan näin aluksi tikuttelemaan. En osaa nyt ajatella että kummasta sitä stressaantuis enemmän, tikuttelusta vai tikuttelemattomuudesta.

Ja voi kauhea tätä odottelua! Oon jo nyt aloitusta odotellessa muka bongaillu itsestäni raskausoireita, niitä en kestä ajatella sitten kun se oikeasti voisi olla mahdollistakin!

Jopas tuntui tulevan sekavaa tekstiä ja ajatuksia, mutta ehkä ne tästä ajan myötä selkeytyy. Tai sitten menee vaan sekavammaksi

 

lillukkainen tervetuloa joukkoon :heart: Toivotaan ensimmäistä tätiä pillereiden jälkeen saapuvaksi pian :heart:

siili Joo, täytyy sitten varmaan ens kierrossa uhrautua ja laittaa aina kello soimaan aamulla kuudelta ja mitata lämpö ja jatkaa unia vielä sen jälkeen jos sattuu vapaapäivä tai iltavuoro, ihan tylsää Mutta mitäs jos lämmöt ei nousekkaan ovulaation jälkeen, ovuloiko sillon ollenkaan? Heh, voin sanoa, et miä en ainakaan ole oppin mitään uutta, entistä sekasemmaks menny (en edes ovulaatiotikkujen avulla).. Ehkä alkas olee hyvä idea toi pupuilu kaks kertaa viikossa, vaikka ti ja pe Eipähän voi missata ainakaan ja siittiöitä on riittämiin sitten, mitähän avokki tykkäis.. Mutta toivotaan, että olisit raskaana, niin ei tarvis alkaa tuon kropan kanssa pähkäilemään siili :heart:

ON: Työkaveri toi tänään näytille ekat ultrakuvansa RV 11+5.. Että se masensi, vaikka toki ilonen olen hänen puolesta.. Sitä tässä on nyt sit ilta mietitty miltä se pikkunen sielä ultrassa näytti.. Huoh..

 

tervetuloa lillukkainen :heart:

tsemppiä yritykseen ja toivottavasti et ole täällä yhtä kauaa kuin jotkut meistä.. siis toivottavasti plussa pärähtää pian.

Itse en ainakaan suosittele ovistikuttelua heti ensimmäisestä kierrosta lähtien, ehkä sit jos on jotain ongelmaa esim. epäsäännöllinen kierto.. Tai sit jos ei tärppää n. 6 kk:den aikana. Mut tää on vaan mun mutu-tuntumaa!
Kauanko oot syönyt pillereitä?

 

Kiitoksia kaikille tsemppauksesta! :hug: :heart: Joo kyllä se niin on tehtävä että ostan uuden, tarkemman testin ja teen sen sitten vaikka lauantaina jos tätiä ei näy. Yritin tän päivän olla ihan "huvikseni" sillä mielellä että nega se on, mutta silti oli mm. normaalia kovempi nälkä ja väsyttää ihan hulluna.. Tää vaihe on kyllä niin tuskainen kun ei vain tiedä.

lillukkainen tervetuloa! Tää on tosiaan aivan mahtava ketju, hienoa kun saa puhua näistä asioista samassa tilanteessa olevien kanssa. Oviksen tikuttelusta, itse en ole sitä tehnyt, mutta tässä kierrossa harmittelin sitä etten siihen ruvennut. Tuo Fertility Friend-sivusto on oiva apu, mutta päätin tässä että jos ei nyt tärppää niin ryhdyn sitten tikuttelemaan, onpahan helpompaa kun tietää varmemmin että milloin se ovis on mahdollisesti ollut.

Lämmöistä, toi kellonaika näyttää tosiaan olevan tosi tarkkaa tuossa mittailussa.. Harmi, se olisi muuten niin näppärä keino, mutta ainakin itsellä heräämisajat vaihtelee aika paljon, eikä viitsisi tosiaan joka aamu ryhtyä heräämään vaikka seitsemältä että saa varmasti sen lämmön mitattua. :S Ongelma on vähän siinäkin että meillä on koiria jotka saa aamuhepulin heti kun huomaa että joku on hereillä, ja hereilläolon merkiksi riittää se että kurkotan kuumemittaria yöpöydältä.

opaali vau, toi lista kuulostaa hienolta! Pystyisipä itsekkin ajattelemaan tuolla tavoin.

 

Hempu :heart: :heart: sä oot ihana. Ja :hug: ultrakuvan takia. Ei varmasti kovin helppo tilanne.. :hug: :hug: :hug: Mutta kyllä sä näet vielä sen omankin pikkuisen ultrassa, ihan varmasti. :heart:

Mä oon muuten päättänyt etten enää ikinä syö e-pillereitä vaan käytän ihan mitä muuta ehkäisymenetelmää mielummin. Käytän vaikka loppuelämäni kortsuja mielummin kun pistän yhtäkään e-pilleriä enää naamaani. Oon niin kyllästynyt siihen et kroppa oli aluksi sekaisin (ja on kai vieläkin kun kierrot on niin pitkiä).
Kyl näit avautumisii taas tuleekin multa.. Huh huh.

 

Hempu Tottahan tuo.. mä oon ollu aina kriittinen mun kropan suhteen kun se ei käyttäydy niin vaikka liikkuisin kuinka kuinka sen tahtoisin käyttäytyvän... ei siis pelkästään nyt. Ja yllättävän vähä näitä tunnekuohuja on (VIELÄ!) ollut. ... olet rakas ja ihana. Miten mä tulisinkaan toimeen ilman sua, haniböö. :heart: :hug: Mä en voi viäkää tajuta tota sun työkaveria.. tai voin mutta että tiiän miltä susta tuntuu... :hug:

Siili Kiitos ihanasta kommentista. :heart: Se on tarkotuskin.. tosin oon aina ollu jalat maassa tyyppi vaikka unelmapilvissä oon leijunukin. Mutta mitäpä sitä valittamaan turhista kun on eläny omaa elämää jo 6-vuotiaasta lähtien. Jouduin ns. "kasvattamaan" itse itseni kun äiti joi koko mun pienen lapsuuteni aina tänne aikuisikään saakka. Nyt hän on ollut 3 vuotta juomatta oman terveytensä ja mun takiani. Halusi korvata mulle aiheuttaneen harmin... sanoin ettei mitään voi korvata mutta anteeksi voin antaa, koska olen iloinen että musta kuitenkin tuli tällainen vaikka en saanutkaan varsinaista kasvatusta. Tajusin itse miten lapsia tulee kohdella ja kuinka tärkeitä ne lapset todellisuudessa ovat. Päätin 6-vuotiaana kun näin äitini makaamassa sammuneena eteisen lattialla että:"Kun mä olen iso, mun lapset ei tuu koskaa kärsii näin." Tuo on pitänyt ja tulee pitämään. Oon myös saanu isääni kontaktin vasta aikuisiässä. Siis kunnolla. Kyllähän isä mua kävi hakemassa viikonloppuajeluille kun olin pieni.. äiti ja isä siis eros ennen kuin vuoden ehdin täyttää. Äiti jäi mun ja mua 11-vuotta vanhemman isoveljen kanssa yksin. Kaikkea tapahtu sen jälkeen ja helppoo ei oo ollu mut tässä sitä ollaan, onnellisena omasta elämästä ja kiitollisena siitä miten elämä kuitenkin viime kädessä on kulkenu. Ja etten ole missää katuojassa huumeriippuvaisena tai juoppona. Semmoinen pieni taustakertomus ihan tällee äkkiseltään. Itsekään siis en ymmärrä sitä turhanpäivästä valitusta että "voi kun on rankkaa näiden lasten kanssa.." "Ai että kun mua oksettaa tää raskaana oleminen"... tai muuta vastaavaa. Tokaista voi, mutta valitus on eri asia.. ja semmonen turhanpäivänen narina.

Voi Tiuvi :'( :hug: :heart:

lillukkainen Heipsan ja tervetuloa. :wave: tsemppiä siis ensimmäiseen luomukiertoon!

 

Sartsa 1 000 000 000 000 000 000 kertaa :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

Mä luin tuota sun avausta ihan tippa linssissä. :'( Sä oot tosi vahva ihminen. Ja kaikesta huolimatta niin tosi positiivinen. :heart:

 

Siili Hassu kultarakas olet. :heart: :hug: Voi kuule, kyllä sitä on pohjia myöten ryvetty välillä... oon käyny vuoden verran terapeutillakin kun kaikki lapsuuden asiat oli kaatua totaalisesti niskaan.. ei siis riitä että äitini oli alkoholisti. Mua yritettiin hyväkskäyttää äidin miesystävän toimesta mun ollessa tuon 6v ja sittemmin ripari-ikäsenä mut raiskattiin. Noi on tosiaan käsiteltyjä asioita ja siks niistä pystyy puhumaan. Mutta kuten sanoin: toisaallakin vois joutua olemaan. Onneksi en. Itse olen päättäny minkälaisen elämän haluan. Siksi joskus myös oon kironnu sitä että kun oon valinnu tän ns. "kiltin elämän" ja "kiltin tien" niin sitten ei oo kuitenkaan onnenlahjat osuneet tasan.. mutta minkäs teet. Kaikki saavat kokea oman onnensa omana aikaan. Siispä jaksan kannustaa muita että vielä se onni kohtaa, jos joskus tuntuu siltä ettei mistään tule mitään. :heart: :hug:

 

Sartsa, oot ihanaakin ihanampi. :heart: :heart:

Tota mäkin olen joskus kironnut, että kun on valinnut "kiltin tien" niin silti tuntuu et kaikki menee päin mäntyä. Mulla ei ole mitään noin rankkaa taustalla, mutta mä "erosin" mun tiiviistä kaveriporukasta joskus yläasteikäisenä kun kaikki muut alkoi vähän liian hyvin viihtyä alkoholin ja myöhemmin vähän vahvempienkin aineiden seurassa.. No, nyt siitä porukasta suurin osa on jo äitejä ja niillä on ihanat lapset ja ainakin ulkopuolisin silmin kaikki hyvin. Mut toisaalta, osa on sit jossain huumevierotuksessa.. Että tyytyväinen olen minäkin siihen, että olen omaa tietä kulkenut enkä ole muiden perässä mennyt ja tehnyt tyhmyyksiä. Ja kyllä se onni kai jokaisen osalle joskus tulee.. Välillä vaan elämä on niin epäreilua, ettei oo tosikaan. Ja toisilla (esim. sulla) vielä epäreilumpaa kuin muilla.

:heart:

 

Tervetuloa Lillukkainen!Kaikille ketkä tarvitsee niin iiiiiso :hug: !Hempu,kiitos kysymästä,pelottaa että viikonloppuna aukee hanat,mutta toisaalta toivon,rukoilen ja odotan että jospa nyt kuitenkin..Miehellä huomenna se siemenneste testin jättö,vähän jännittää murusen puolestakin!Tsemppiä sinne sinullekin!Ja Sartsa vielä kerran paljon onnea,ihanaa :heart: ja mieletöntä että olet selvinnyt kaikesta tuollaisesta!Mullakin takana hurja tarina,mutta se on ihan lähimenneisyydestä,jonka jälkeen aloin tosissaan pohtimaan lasten tekoa ja kaiken maailman asioita.Nyt alkaa kuitenkin jo helpottamaan,paitsi tietysti tämän yhden toiveen kanssa!Mutta toivottavasti sekin asia korjaantuu.mielellään pian!Ja Opaali,kiva että muitakin heppa ihmisiä täällä jännäilemässä!PLUSPUUUUHPLUSPUUUH!!!

 

No joo ja kun toi työkaveri vielä tietää miten paljon lasta haluan ja ollaan paljon puhuttu yrittämisestä ja miten pahalta tuntuu, kun muut raskautuu, niin sitten se tulee ja lyö varta vasten mulle ultrakuvansa käteen.. En tiedä tekikö tietosesti, mutta tasan tietää miten rankka asia mulle on..

Kiitos siilikultarakas tsempistä! :heart: Olet ihana! Uskon, että me jokainen vielä nähdään se oma toukka siellä ultrassa, kun vaan jaksetaan uskoa ja luottaa siihen, vaikka usko ja luottamus on koetuksella kovin usein.. Mutta on se sitten sen arvosta varmasti! :heart: Voih, oon pahoillani, että siäkin olet joutut kokemaan kovia.. Miä en ole oikeen ikinä istunu mihinkään porukkaan.. Mulla oli paras ystävä 16 vuotiaaks asti, jonka jälkeen meillä meni välit poikki, nyt on yks hyvä ystävä ja pari kaveria, sitten noita satunnaisia tuttavuuksia. Erottuu niin rankasti porukasta jo vuorotyön takia ja siks, kun tosiaan kuulun minäkin siihen "kiltimpään" kastiin.. Joskus joku sano, että kiltit kärsii aina elämässä eniten.. Mutta mehän osataan sitten arvostaa asioita varmasti eri lailla :heart: Jaksamista siulle! :heart:

sartsa en miäkään tiiä miten tulisin toimeen ilman sinuu! Olet niin tärkee ja rakas :heart: Tiedät niin hyvin miltä tuntuu ja ymmärrät vaikkei osais selittää asiaa selvästi :heart: Siä olet niin uskomaton ihminen!!Ei ole epäilystäkään, ettetkö asettais muita ittes edelle, kunhan muistat huomioida itteskin!! :heart: Sinust tulee niin paras äiti :hug: :hug: :hug: :heart: :heart: Voimia sulle tulevien tunnemyrskyjen keskelle :heart:

milean minkä rotunen koira teillä on? Meillä kanssa tota hepulointia havaittavissa useinkin Testitulosta odotellessa :heart: Ajattelin et jos lomauttais tuon sun tätin yheksäks kuukaudeks.. Pääsis liiton rahoille se

Taffo iik, teillä on sit jännät paikat niin simppojen, kun tätinkin puolesta.. Toivotan paljon tsemppiä, voisin lomauttaa sunkin tätin Ja asioida vähän niiden haikaroiden kanssa taas Kerrohan sitten minkä tuomion simpat sai myös!

Plussatuulia PAAAALJON kaikille ja kauniita unia vauvojen kuvia murut :heart:

 

Hempu86la Itseasiassa noita on kolme. Kaksi collieta ja yksi shetlanninlammaskoira, ollaan aateltu niin että pitäähän sitä nyt lapsella olla oma Lassie tai parikin, niin voivat sitten aikanaan saattaa sen kouluun ja pelastaa kaivosta tarvittaessa ja niin edelleen. Entä millainen hauveli siellä sitten on? Joo toi täti sais kyllä lähteä hyyyyvin pitkälle lomalle, vaikka nyt joulu onkin perhejuhla ja kaikkea niin juuri sitä tätiä en pahemmin haluaisi nähdä nyt...

Sartsa voi kun on kiva että et oo jättänyt meitä vaikka ootkin jo plussannut. :hug: Mä olen vieläkin niin iloinen siitä sun plussastas! Turskalle paljon lämpimiä ajatuksia! :heart: :heart:

 

Hempu ja muutkin. Paljon kiitoksia tuesta. Onneksi tänne saa purkaa tätä paskaa oloa. :heart: En mä viiti miehelle kertoa kaikkia asioita, en oikeestaan tästä vauva-toive pettymyksistä juuri mitään. Miehet on näköjään niin simppeleitä että ne vaan sanoo että "ens kuussa sitten uudelleen". Ihailtavaa positiivisuutta.. tai sit vaan putkiaivot..

Huomenna vietämme kavereiden kanssa pikkujouluja ja yritän unohtaa kaiken vauvoihin liittyvän. Hankalaa se on vaikka kukaan ei ookkaan tosta porukasta raskaana.. Muutaman sidukan jälkeen alan ensin selostaan tilannetta ja sitten itkemään :| Tiiän sen jo nyt! :ashamed:

Meillä ei oo koiraa, mutta kissa ja 2 kania löytyy. Rakastan eläimiä :heart: =)

Itsellä on omien yläaste-ikäisenä parhaina kavereina olleiden tytskyjen kanssa sukset täysin ristissä.. ihmiset muuttuu ja paljon kun ne kasvaa. Ja nyt kun oon jo 30 v, niin arvostan ihmisissä eri asioita kuin parikymppisenä. Uskon että aito ystävyys on ikuista ja kestää kolhut ja vaikeudet. Kyydistä on sitten jäänyt paljon porukkaa. Haluan ympärilleni vain aitoja ihmisiä jotka ovat sitä mitä aidosti ovatkin. Vihaan teeskentelijöitä ja paskanpuhujia. Turhia ihmisiä..

Sartsalla on kyllä kans kamalat kokemukset :hug: Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että kun tarpeeksi paskaa kaadetaan elämässä niskaan, niin sitä lujittuu vaikeuksien jälkeen niin vahvaksi ettei kukaan kävele enään yli. Itse olen myös kiltti-ihminen, mutta myöskin niin vahva ihminen että ihmiset tietää olla "tuuppimatta" ja ylitse kävelemättä. Olen myös tehnyt päätöksiä oman elämäni suhteen jo monta vuotta sitten ja muuttanut pois entisten kavereideni luota = toiselle paikkakunnalle. Meno alkoi mennä liian kovaksi. Olen paljon onnellisempi ilman niitä ihmisiä ja elelen pienellä paikkakunnalla aviomieheni kanssa ja äitini asuu lähellä. En kaipaa kaupunkiin enkä entistä elämääni. Rakastan sitä rauhaa ja onnellisuuden tunnetta sydämmessäni kun tiedän että asiani ovat oikeasti nyt hyvin ja olen onnellinen elämässäni. Vauvaa vaille täydellistä. Olen myös tyytyväinen siihen että tiedän sen että olen itse omilla päätöksilläni parantanut omaa elämänlaatuani paljon. Elämä valintoja täynnä.

No nyt meni jaaritteluksi. Koittakaa kestää. Nää on näitä alkukierron ahistus-höpinöitä. Meinaa olla tää kallo taas ihan sekaisin.. :headwall:

Plussapuhureita ++++++++++++

 

Moikka :wave:

Piti tulla kattoon Kp:t En oo nyt täällä ehtiny ollakkaa, ku on nii paljon hommaa =)

:hug: :hug: :hug: kaikille tädin runtelemille! ja :heart: :heart: plussanneille!

 

Meitä on täällä siis aika monta kiltti-ihmistä. Ehkäpä me kiltitkin saamme sen palkintomme vielä joskus.. Tai siis ei ehkä vaan saadaan! :heart:
:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: hh:lle, hempulle ja taffollekin. Taffolla tosiaan jännät paikat.. Tääl pidetään peukut pystyssä että täti ei tule ja simpoissa ei ole mitään vikaa.

Hempu oot ihana. :heart: Ja en mä oikeasti oo kokenut kovia, siis verrattuna joidenkin toisten tarinoihin. Ja melkein kaikkia elämä potkii jossain vaiheessa päähän, joten toi mun kokema on vielä tosi pientä. Mutta kiitos kauniista sanoista. :heart: Mulla on muuten aika samalla lailla, pari hyvää ystävää, pari kaveria ja sitten tuttavuuksia. Mutta en ehkä jaksaiskaan sellaista et ois joku 15 parasta ystävää, sehän ois rankkaa!

HH, voi sua ja sun paskaa oloa! :| Tuu tänne vaan aina kiukkuamaan, me kyllä kestetään. Mun mies on muuten ihan samanlainen, "no ens kuussa sit".. Mä en tajua sitä, mut onhan se kiva ettei kumpikin oo koko ajan ihan ahdistuneena tilanteesta..
Toivottavasti sulla on kuitenkin mukavat pikkujoulut, oot ne ansainnut! :heart: Me oltiin vähän aikaa sitten pitkästä, pitkästä aikaa ulkona ja mulla *kröhöm* viinipullon tai parin jälkeen oli sellainen "miesolo" että kyllä se sitten aikanaan tärppää! Kerrankin olin vapaa ahdistuksesta ja surusta ja kaikesta, mietin kyllä vauva-asiaa mutta näin sen ihan paljon positiivisemmassa valossa. Se oli kummallista ja ihanan vapauttavaa, mut oon siltikin pysynyt alkosta erossa sen jälkeen.
Ja toi että haluat aitoja ihmisiä ympärillesi, so true! Fiksu oot.

mileanille paljon tsempitystä, että pärjäät tän päivän.. Huomenna sitten teet sen plussatestin. =)

ON: Nyt tapahtuu kummia Siilin kropassa.. Tänään heräsin ja nousin ylös, hääräsin hetken aikaa keittiössä ja olo oli mitä mainioin. Sit yhtäkkiä iski vähän paha olo (mulla ei ole IKINÄ huono olo) ja parin sekunnin päästä olinkin jo halailemassa wc-pönttöä..
En ole syönyt mitään erikoista eilen, en usko et ois kyse ruokamyrkytyksestä tai mistään sellaisesta. Vatsatauti..? No, voi olla, mut nyt ei oo yhtään oksu olo, vaan se meni heti ohi kun olin kerran oksentanut. Mä en tajua!!! Mul on nyt 10 pvää oviksesta, ei vissiin oikeasti vois olla vielä raskauspahoinvointia? Taitaapi olla niin, että kroppa on laittanut kunnon panokset peliin tässä mun huijaamisessa ja pään sekoittamisessa. :/

 

siis voi vee, mä en pääse koneelta ollenkaan pois kun luen vaan kaikkia noita raskauspahoinvointi-ketjuja ja joillain on alkanut pahoinvointi jo esim. rv 3+2. tekis mieli juosta suoraan apteekkiin ja ostaa testi.. mut ei vielä. mun kroppa vaan huijaa.

*apuaaaaaa, mua jännittää* toivottavasti tää pahoinvointi ilmaantuu taas huomenna aamulla.