Kyllä sinunkin pitkävihaisuutesi jostakin kertoo, et varmaan pysty elämään niin, että et joka päivä olisi katkera viistä vääryyksistä, joita joskus on tapahtunut. Olisi varmaan viisasta opetella antamaan anteeksi, niin ei tarvisisi sitä taakkaa kantaa.Et sitten malttanut olla pois tästäkään keskustelusta. Eikö sulle ole tehty selväksi, että parempi pysyä pois, kun et mitään seksistä tajua, jankkaat vaan kuinka on kiva nauttia. Edelleen on hyvässä muistissa se, kuinka sinä seksipalstalla kertoilit kokemuksistasi lasten kanssa. Kuinka tuntuu hyvältä pitää lasta sylissä ja kuinka sait siitä erektion. Myös se sun ymmärtämättömyys siitä, mikä on seksuaalista hyväksikäyttöä ja sopimatonta käytöstä ei vaan mene jakeluun... saat kai jotain nautintoa näistä keskusteluista.
Kyllä sinunkin pitkävihaisuutesi jostakin kertoo, et varmaan pysty elämään niin, että et joka päivä olisi katkera viistä vääryyksistä, joita joskus on tapahtunut. Olisi varmaan viisasta opetella antamaan anteeksi, niin ei tarvisisi sitä taakkaa kantaa.
Onnistuva mies on kertonut, että hänen liittonsa ei kuulu yhdyntä vaimon kanssa, mutta silti hän rakastaa vaimoaan ja käsittääkseni he elävät onnellisessa parisuhteessa; arvostan häntä, joku toinen voisi jo laukata vieraisiin tai jättäisi perheensä ja senkin tavallaan ymmärtäisin.
Etkö ihan totta ole katkera? Kyllä meille välittyy sinusta katkeruus. Minusta aika monelta tähänkin ketjuun kirjoittaneelta on mopo karannut käsistä, netti on niin uusi väylä kommunikoida, että täällä varsinkin vihantunteet ja pettymykset ryöpsähtävät kaikkien silmille. Jos tämä kone toimisi oikein vuorovaikutuksessa, niin sen pitäisi reagoida puolustavasti. Tässä tapauksessa minä olen nyt se sinun peilisi, joka heristää sormeaan, että lopeta tyttö tuo vanhojen kaivelu.Ootko sä itse aina tollainen raivopää? Muuta lääkitystäs! Kun sun juttuja lukee, huomaa ettei kaikki ole kohdallaan. En oo katkera, ällöttää vaan tuo äijä. Yleensäkin ällöttää kaikki jammusedät. Ei tollaisia juttuja tartte unohtaa. Itse on vastuussa kirjoituksistaan. Susta on siis soveliasta kertoa seksipalstalla kuinka saa erektion kun pitää lasta sylissään? Kertoo paljon sun arvoista. Mikähän on muuten syy, ettei seksiä vaimon kanssa ole? Päästäisitkö oman kakarasi onnistuvan miehen kanssa keinumaan, vaikka on kertonut saavansa seksimielihyvää asiasta? Harmittaa etten silloin aikanaan laittanut viestiketjua poliisille. Saattaishan se vieläkin jostain arkistoista löytyä.
Etkö ihan totta ole katkera? Kyllä meille välittyy sinusta katkeruus. Minusta aika monelta tähänkin ketjuun kirjoittaneelta on mopo karannut käsistä, netti on niin uusi väylä kommunikoida, että täällä varsinkin vihantunteet ja pettymykset ryöpsähtävät kaikkien silmille. Jos tämä kone toimisi oikein vuorovaikutuksessa, niin sen pitäisi reagoida puolustavasti. Tässä tapauksessa minä olen nyt se sinun peilisi, joka heristää sormeaan, että lopeta tyttö tuo vanhojen kaivelu.
En tajua, olen sitten yksinkertainen. Sen verran yritän ymmärtää, että mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta syytöksien kanssa on vähän vaikeampaa...Kelle teille, onko sussa monta persoonaa? En ihan totta ole, en myöskään vihaa ketään. Heristele vaan itsellesi sormea. Luin sun teksit tästä ketjusta, huh mitä nettiraivoa. Enkä tule lopettamaan, tuo limanuljuska on kirjoituksillaan ansainnut kaiken. Miks aina täytyy edes änkeytyä keskusteluihin joissa puhutaan hyväksikäytöstä ja aina ne samat ihmettelyt mikä on oikein ja väärin, kun ei se ymmärrä. Sun kanssa jankkaamisen lopetan, sä oot vaan kai vähän yksinkertainen kun et tajua.
Onhan noissa lauseissa yllyöntejä, joten en minä niitä yksyhteen menisi vaimolle sanomaan.Täällä on kaksi leiriä. Me, joilla on 0-toleranssi lasten ja toki kaikkien muidenkin kaikenlaisiin hyväksikäyttöihin, jopa niistä ääneen fantasioiville, vaikka puheet eivät totetuisikaan. Sitten ovat ne, jotka haluavat ymmärtää myös näitä sairaita mieliä. Ihan totta on se, että ap:n mies ei meidän tietojemme mukaan ole tehnyt mitään mistä hänet voisi tuomita juridisesti. Mutta, eikö ihmisellä oikeasti ole sen vertaa älyä ja moraalista tuntoa, että pitäisi mölyt mahassaan jos ja kun tietää ettei esim. 12-vuotiaan tytön kuvaileminen seksikkääksi miellytä vaimoa. Ei kaikkia aivopieruja tarvitse vapauttaa.
Olen aivan varma, ettei kukaan palstan naisista jättäisi huomiotta ja paheksumatta miehensä kommenttia: "niin..mies on suostunut myöntämään, että tämä 12 v tyttö oli mielestään seksikäs mutta ei kuulemma ole ongelmaa, koska ei sitä menisi panemaan??"
"Mies totesi, että ei tässä mitään poliisia tarvita, koska ei aio lähteä niitä teinejä panemaan.
Kunhan fantasioi vaan."
Miksi lauseet eivät säväytä jonkin toisen kokemana, puuttuuko jonkinasteisesti myötäelämisen kyky? Ap on lähes tuomittu joidenkin toimesta täällä, koska ei osaa ymmärtää miesreppanaa ja kehtaa haukkua häntä keskustelupalstalla.
Ap ei ole kommentoinut enää ketjua, liekö jättänyt ketjun kokonaan? Huomasin vasta nyt hänen maininnan, että pariskunta on jo jonkin muun asian tiimoilta känyt terapiassa. En voisi ikinä olla tuon tyyppisen miehen kanssa, joka haluaa naisen leikkivän pikkutyttöä, jotta mies saisi lisää itsetuntoa seksiinsä. En edes haluaisi olla heidän kanssaan samassa huoneessa. Ihan varmasti näitä teinejä katselevia ja ajatustasolla hyväksikäyttäviä miehiä on paljon, mutta onneksi suurimmalla osalla on moraalia ja sitä järkeä päässänsä, etteivät tuo fantasioitaan kaiken kansan tietoon, saati sitten että toteuttaisi niitä. Kun ongelmia on muitakin, niin todellakin kannattaa laittaa kannat vastakkain ja erota. Voimia ap:lle totetuttaa uusi elämä ja onnea siihen!
Miksiköhän naiset saa pusutella lapsia, ja samalla tuntea hyvänolontunnetta, mutta miehet ei?
Onko kaikki ihmistenvälinen hyvänolontunne seksuaalista?
Vastatkaa vain näihin kysymyksiin.
Vanhoihin kysymyksiin olen jo saanut vastauksia riittävästi, ja tilanne on kondiksessa niiltä osin.
Rakastan vaimoani kokonaisvaltaisesti, ja seksiä on riittävästi vaikka teemmekin sitä omalla tavallamme.
Vanhoihin kirjoitteluihin en vastaa muuta kun sen, että ne ymmärrettiin väärin.Kysytkö ihan tosissasi? Ymmärrätkö seksuaalisen hyvänolon ja ei-seksuaalisen hyvänolon erot? Onko sinulla vaikeuksia erottaa ja toteuttaa erilaisia kosketuksia?
Pakko kysyä, onko tuo "husin" kertoma totta? Tuollaista kirjoitellut seksipalstalla?
Vanhoihin kirjoitteluihin en vastaa muuta kun sen, että ne ymmärrettiin väärin.
Tästä samasta aiheesta oli silloin vuosia taaksepän kysymys.
Eli eroittaako naiset tuon ei seksuaalisen hyvänolontunteen seksuaalisesta.
.
Vanhoihin kirjoitteluihin en vastaa muuta kun sen, että ne ymmärrettiin väärin.
Olen puolustautunut aikoinaan, mutta kun se ei mene perille, niin minkäs sille teet."Miksiköhän naiset saa pusutella lapsia, ja samalla tuntea hyvänolontunnetta, mutta miehet ei?"
Kukas sen on kieltänyt? Saahan toki isät ja vaarit halia lapsia. Kyllä minusta tuntuu, että naiset ymmärtävät ei seksuaalisen läheisyyden paremmin kuin miehet.
Miten ne ymmärrettiin väärin? Eikö pitäisi puolustaa kunniaansa, jos ei ole pahaa tehnyt? Vai oletko sinä kirjoittanut jossain erotiikkapalstalla/seksipalstalla: "Kuinka tuntuu hyvältä pitää lasta sylissä ja kuinka sait siitä erektion."
Ei kannata, parempi on kun poistuu seurasta, eivät he ole terveitä.Olen puolustautunut aikoinaan, mutta kun se ei mene perille, niin minkäs sille teet.
Ei kannata, parempi on kun poistuu seurasta, eivät he ole terveitä.
Aihe provosoi, jos se on tunteita nostattava, keskustelupalstallakin. Provosoituminen näkyy tunneperäisessä vastaustyylissä, keskustelun asian sijasta kirjoittajan henkilöön kohdistuvissa huomautuksissa ja rivien välistä luetun uuden merkityssisällön mukaan tuomisessa (tällä en nyt viittaa kehenkään erityisesti, vaan ihan yleisenä kommenttina).
Korostan edelleen, etten tee diagnooseja vaan havaintoja, ja niiden pohjalta kerron ajatuksiani. Jos joku kuvittelee niitä diagnooseiksi, en voi sille mitään. Voisin tietenkin pitää mielipiteeni omana tietonani, mutta se veisi mielestäni jujun pois keskustelupalstan luonteesta.
Länsimaissa tällä hetkellä vallitseva avoimuuden ja vapautuneisuuden kulttuuri on paljolti seurausta protestanttisen jäyhyyden ja estyneisyyden vastareaktiosta. Heiluri on vain päästetty heilahtamaan ainakin joissakin kohdin ehkä jo turhankin paljon pois siveydestä ja "hyvätapaisuudesta" vai miksi sitä nyt kutsuisi. Yliseksualisoituminen on tästä hyvä esimerkki.
Joka tapauksessa ihminen on itse tehnyt itselleen neurooseja omasta olemuksestaan ja luonnollisuudesta, eikä mitenkään tunnu osaavan suhtautua terveellä tavalla siihen. Suomessa on toki ollut esim. tämä saunakulttuuri, joten meillä alastomuus ei ehkä ole ihan niin iso tabu kuin jossakin muualla, mutta näkyy se olevan ongelmallista meilläkin. Tasapainotilaa on vaikea löytää, ja mielipiteet heiluvat aina ajoittain ja kohderyhmittäin vapautumisen ja ahdistumisen välillä.
Se on nimenomaan kasvatuksen seurausta, mitä ihmiset ajattelevat ja miten he asioita kokevat. Kasvatus tarkoittaa kaikkea sitä tahallista tai tahatonta syöttöä, jota ihmiseen kohdistetaan tai ollaan kohdistamatta hänen elämänsä aikana. Opimme näkemään asiat sillä tavalla, kuin me ne näemme. Luulemme ajattelevamme itse, mutta periaatteessa kaikki ajatuksemme ovat joko suoraan tulleet itsemme ulkopuolelta, tai ainakin välillisesti ovat ulkoista vaikutusta.
Pukeutumismuoti on hyvä esimerkki tällaisesta kasvatuksesta. Kuvittelemme mielellämme päättävämme itse, miten haluamme pukeutua, mutta tosiasiassa sekä ideamme että valinnanmahdollisuutemme tulevat jonkun muun tahon sanelusta ja tuotannosta (ellemme itse tee vaatteitamme, ja nekin silloin yleensä jonkun jo olemassa olevan ajatuksen pohjalta).
Ihan samoin kaikki käyttäytymisemme ei ole mitään geneettisesti saneltua automatiaa, vaan ihan ympäristömme muokkauksen tulosta. Toki vastaamme itse siitä, miten itse käytämme saamiamme vaikutteita - ja siksi korostan kasvatuksen osuutta - mutta ulkoinen vaikutus joka tapauksessa vaikuttaa siihen, miten elämme ja olemme.
Kun taas puhumme jostakin mielen häiriöstä (kuten esim. pedofiliasta tai käytöshäiriöistä), niidenkin merkityksellisimmät taustatekijät ovat samoin kokemuksellisessa (eli kasvatuksellisessa) taustassa. Hyvin harva mielentilan ongelma on suoraan osoitettavissa johtuvaksi jostakin synnynnäisestä syystä.
Korostan sitä, että koulutus ja kasvatus ovat kaksi ihan eri asiaa, jotka ovat vain osittain limittäisiä. Usein onkin niin, että ihminen, jolle koulutus on tärkeätä, on loppupeleissä vain kiinnostunut sen kautta saavutettavasta yhteiskunnallisesta valta- tai varallisuusasemasta. Henkiset arvot - jotka taas kasvatuksessa pitäisivät olla ensisijaisia - ovat koulutetulle valitettavan usein jopa merkityksettömiä. Valtaa ja varallisuutta hamuavat ihmiset, joilla ei ole elämälleen todellista sisältöä ja merkitystä. Tämä näkyy sitten myös heidän suhtautumisessaan ja asenteissaan muuta olevaisuutta kohtaan.
"Hyvin kasvatettu" ihminen osaa ja uskaltaa puolustaa omaa integriteettiään. Ellei näin ole, se johtuu yleensä siitä, ettei hän osaa kokea omaa todellista ihmisarvoaan, tai häneltä puuttuu asiallinen metodi hallita tilanteita järkevällä tavalla. Kummatkin ovat seurausta siitä, ettei hän ole saanut riittävästi tukea niiltä tahoilta, jotka hänen kasvattamisestaan ovat olleet vastuullisia, eli yleensä omilta vanhemmiltaan.
Lopuksi vielä totean, että vaikkemme haluaisikaan nähdä sitä, niin paljastavalla pukeutumisella ja kuolaavilla äijillä on selvä syy-seuraussuhde. Jos äijä kuolaa, siihen on syynsä. Jos alaikäinen valitsee pukeutua "paljastavasti", siihenkin on aina syy. Annan kömpelön vertauksen: jos haluaa kävellä tiikerien asuttamalla alueella, pitää varautua siihen, että tiikereitä voi kohdata. Ellei halua tulla syödyksi, ei ainakaan kannata tarjoutua lounaaksi. Vasta sitten, kun on opettanut tiikerit käyttäytymään niin, etteivät ne syö ihmisiä, voi tiikerien olemassaolosta rentoutua. Siihen asti kannattaa siis suojautua tiikereiltä. Kysymys kuuluu, voiko tiikereitä opettaa siihen?
Tiikereitä ehkä ei voi, mutta ihmisiä kylläkin. Jos oikein yritämme, ehkä ihminen oppii lopulta suhtautumaan rennosti ja terveesti omaan seksuaalisuuteensa ja muuhunkin olemukseensa. Sitä kautta saatamme vielä kokea päivän, jolloin nuoret tytöt voivat kävellä rauhassa törkeiltä äjiltä mieleisissään asuissa. Sitä ennen meidän on joko hyväksyttävä se tosiseikka, että sitä saa mitä tilaa, tai sitten osattava nähdä asiat niin kuin ne reaalimaailmassa ovat, ilman provosoitumista tai ylireagointeja, puolin ja toisin.
Ja ei, en sano, että meidän tulisi alistua hyväksymään sitä, että äijät kuolaavat ja käyttäytyvät törkeästi. Sanon vain, että meidän on opittava näkemään asiassa piilevät todelliset osatekijät. Vain silloin kun näkee asiasta sen totuudellisen olemuksen, siihen voi suhtautua rakentavasti. Sitä ennen se vain herättää ylimääräisiä tunteita, ja ylimääräiset tunteet estävät meitä ajattelemasta kirkkaasti ja tekemästä toimivia ratkaisuja.
Ei tarvitse mennä Arabiaan asti löytääkseen asioille toimivan tasapainon.
Mielenkiintoista että netissä löytyy aina muutama "mies" joka puolustaa pedofiilisiä taipumuksia. Kai se niin menee että joillain ihmisillä on niin heikko tahto että halut menevät moraalin edelle. Jos ajattelee nuoria tyttöjä seksuaalisesti, pitäisi ymmärtää hakea ammattiapua sairauteensa, eikä yrittää perustella itselleen miksi tuo tunne ei olekaan väärin.
Huoh...
ehkä eniten hämmästytti nämä "ai niin" -nikin kommentit siitä, kuinka tässä parisuhteessa ei ole osattu kommunikoida ja keskustelu on mennyt huutamiseksi ja kuinka hän voi vaan kuvitella tilanteen, jossa mies on "suostunut myöntämään"...
Ensinnäkään, se että kirjoitin, että tekisi mieleni "kirkua" ei tarkoita sitä, että olisin huutanut. Vaikka tosiaan mieleni teki.
Sillä, että mies tulee kertomaan, että 12 vuotiaalla tytöllä oli nirunarutopit ja minun tulisi pukeutua samoin, ei ole mitään tekoa kommunikaatio-ongelmien kanssa.
Nimenomaan asiallista keskustelua käytiin tästä nirunarutoppi asiasta ja tiedustellessani, miksi minun tulisi näitä nirunarutoppeja käyttää, mies totesi, että näyttäisin seksikkäältä niissä.
Kysyessäni mikä hänet saa näin ajattelemaan tai kuvittelemaan, vastaus oli; "tyttö rannalla näytti seksikkäältä"
Koska olin tyrmistynyt, varmistin vielä itsekin, puhummeko me nyt tasan topeista vai tytöstä, että olisiko nämä nirunarutopit näyttäneet seksikkäiltä myös pullukkatytön päällä tai fyysisesti ei-viehättävän tytön päällä, vastaus oli EI.
Vaan juurikin nämä 12 vuotiaan tytön viehättävät olkapäät yhdistettynä nirunarutoppeihin tekivät tytöstä seksikkään.
JA ei, mies ei erehtynyt luulemaan 12 vuotiasta lasta 16-17 vuotiaaksi. Hän tasan kuvasi tyttöä 12 vuotiaaksi.
Miestä EI painostettu eikä johdateltu kommentoimaan asiaa näin, eikä tunnustamaan mitään.
Minkäänlaiseen rikokseen hän ei ole syyllistynyt. Mutta ajatus-ja tunne-elämältään on kyllä hiukka vinksahtanut.
Kun tiedustelin, mitä hän olisi kommetoinut, jos tytön isä olisi ollut paikalla ja tullut kysymään, mitä katselet? Mies hämmentyi ja totesi, että kai hän olisi sanonut , että niitä nirunarutoppeja. Ja kun kysyin, mitä olisi vastannut, jos tytön isä olisi kysynyt miksi? Niin mies totesi, että ei hän tiedä, ei hän olisi kehdannut tytön isälle sanoa, että no siksi, kun skidisi on seksikäs.
Mies vielä totesi, että isänä hän todennäköisesti olisi itse liiponut turpaan siinä vaiheessa, jos joku äijä hänen tytärtään katselisi sillä silmällä.
Minä kyllä, mutta ei muut. Minä voin tehdä näin, mutta ei muut. Ajatella saa, kunhan ei tehdä. Tämä on ollut siis kumppanin ajatusmalli aikalailla monessakin asiassa.
Kuten K.W kirjoittikin, mies on kokenut suurta epävarmuutta seksin suhteen. Ymmärtäessä tämän epävarmuuden ja keskenjääneen aikuistumisen tällä(kin) saralla olen ollut valmis kokeilemaan roolileikkiä. Se ei ole tarkoittanut pikkutytöksi pukeutumista, vaan lähinnä passiivisuutta. " Tarkoittaen tällä sitä, että mies on se aktiivinen osapuoli ja nainen passiivinen vastaanottaja, jotta mies voi edetä omaan tahtiinsa ja kuvitella olevansa se osaavampi, itsevarmempi ja taitavampi. Ei siinä ole tarvinnut tekeytyä pikkutytöksi tai teiniksi muuten, kuin periaatteessa vain maata kuin lahna ja olla ns. tietämätön mistään, jopa omasta kropastaan. Vallan typerää mielestäni, eikä tosiaan anna naiselle yhtään mitään, ainakaan minulle- päinvastoin, mutta parisuhteen eteen ihminen on valmis kokeilemaan aika lailla kaikkea. Olen kokenut sen samanlaisena taipumuksena tai mieltymyksenä kuin esim. kumi-fetissin. Jos parisuhteen toinen osapuoli kiihottuu esim. kumisaappaista, niin miksipä niitä ei sitten kerran kuussa voisi vetäistä jalkaan.
Mutta nämä em. roolileikit on kokeiltu ENNEN kuin sain tietää tästä viehtymyksestä teini-pornoon ja näihin esiteini-tyttöjen tiirailuun- sen jälkeen on ollut hyvin vaikea edes ajatella seksiä ja kuten aiemmin kirjoitinkin- roolileikkeihin suostuminen teki sitten normaali seksistä aika lailla mahdotonta.
Mies on todellakin lukenut tätä palstaa ja hyvä niin. On pikkuhiljaa itsekin ymmärtänyt, että kiinnostus teini-ikäisiin ei ole tervettä ja onkin terapeuttinsa kanssa käsitellyt myös tätä asiaa. Suoraan sanottuna oli aika kauhuissaan ymmärrettyään, että on oikeuttanut itselleen ajatuksia ja fantasioita, joita ei kuitenkaan itsekään hyväksyisi. Tämä toimintamalli on hyvin yleistä hänen sairaudessaan, psykiatri on dg.n antanut. Ja ei, ei ole pedofiili, ei lapsiinsekaantuja.
Nimimerkille "ai niin"----pariterapiaan hakeudutaan kun halutaan todella etsiä niitä sovittelumalleja ja oppia kommunikoimaan entistä paremmin. Mutta kaikkea ei voida sovitella. Kun koet jonkun asian moraalisesti täysin vääräksi ja eettisesti arveluttavaksi ja tajuat , että kumppanisi kokemus on erilainen, ei siinä sovittelulle ole sijaa. Vai miten ihmeessä itse sovittelisit moista? Että joo, katsele vain niitä lapsosia sillä silmällä, kunhan pidät sen omana tietonasi?? Huh-huh.
Kyse ei myöskään ole lasten ja teinien pukeutumisesta. Jokaisella on oikeus ja lupa pukeutua miten haluaa ja LASTEN TULEE VOIDA LUOTTAA SIIHEN, ETTÄ YMPÄRILLÄ ON TERVEITÄ AIKUISIA JOTKA NÄKEVÄT LAPSEN LAPSENA OLIPA HÄNELLÄ PÄÄLLÄÄN MITÄ TAHANSA TAI EI YHTÄÄN MITÄÄN.
Jatkakaa keskustelua, kaikin mokomin. Mielenkiintoista luettavaa. Ja varmasti herättää ajatuksia kaikilla.
Suhde on loppunut, mutta keskusteluyhteys kavereina on tallella. Miehen henkinen sairaus ei mahdollista parisuhdetta, mutta ystävyyden kyllä.
No eihän sairas ymmärrä hakea apua tai näin olen ymmärtänyt. Onhan sellaisia äitejä, jotka altistavat omia lapsia pedofiilileikkeihin, mutta ehkä se on harvinaista.Mielenkiintoista että netissä löytyy aina muutama "mies" joka puolustaa pedofiilisiä taipumuksia. Kai se niin menee että joillain ihmisillä on niin heikko tahto että halut menevät moraalin edelle. Jos ajattelee nuoria tyttöjä seksuaalisesti, pitäisi ymmärtää hakea ammattiapua sairauteensa, eikä yrittää perustella itselleen miksi tuo tunne ei olekaan väärin.
No toki mies voi pussata lapsia. En ainakaan ajattele, että se olisi väärin. Jotenkin jotkut asiat halutaan vääristellä. Jos miehelle tapahtuu sillä hetkellä jotain muuta tunnetta, niin se on vääränlaista tunnetta mielestäni. Täytyy erottaa hyvänolon tunne seksuaalitunteesta. Ovat eri asioita. Jokainen normaali-ihminen tuon käsittää.Miksiköhän naiset saa pusutella lapsia, ja samalla tuntea hyvänolontunnetta, mutta miehet ei?
Onko kaikki ihmistenvälinen hyvänolontunne seksuaalista?
Vastatkaa vain näihin kysymyksiin.
Vanhoihin kysymyksiin olen jo saanut vastauksia riittävästi, ja tilanne on kondiksessa niiltä osin.
Rakastan vaimoani kokonaisvaltaisesti, ja seksiä on riittävästi vaikka teemmekin sitä omalla tavallamme.