Tekisittekö abortin, jos mies pyytäisi?

  • Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti
Todella vaikea tilanne olisi, miettisin varmasti kauan mutta sisimmässäni tiedän etten koskaan kuitenkaan tekisi aborttia. Ei ole sellaista syytä miksi en antaisi oman lapseni alkaneen elämän jatkua.
 
mun kohdalla vastassa ois mun kova vauvakuume ja miehen ehdoton ei.
meillä mies ei ole sairas,mutta ei halua enempää lapsia. kerran kun kyselin asiasta että jos vahinko kävisi ehdottaisko se aborttia ja vastaus oli kyllä. me ollaan alunperinkin puhuttu kolmesta lapsesta jotka meiltä ny löytyy.
jos nyt kumminkin tuisin raskaaksi ja mies ehdottais aborttia niin en varmaankaan sitä tekisi.
mutta jos mies oiskin todella sairas,niin asiaa pitäs miettiä uudelleen.
 
13 vuotta yhdessä
Meillä kumpikin on koko parisuhteen ajan ollut sitä mieltä, ettei abortti ole ratkaisu meidän kohdallamme (poikkeuksena olisi se, jos minä olisin kuolemanvaarassa tms. raskauden tai synnytyksen takia) siinä kohtaa, jos sattuisi ns. vahinko. Meillä on lapsiluku (kolme) kyllä jo täysi, emmekä varsinaisesti halua enää lisää lapsia. Raskautumiseni olisi muutenkin aikamoinen ihme, sillä miehelleni on tehty vasektomia pari vuotta sitten.

Mutta ei, mä en omalle kohdalleni osaisi kuvitella sitä, että mies haluaisi minun tekevän abortin. Ap:n tilanne on kieltämättä aika kinkkinen, mutta mä luulisin, etten tuossakaan tilanteessa tekisi aborttia, vaikka mies sitä ehdottaisi. Kuitenkin, koska miehen sairaus vaikuttaa koko perheen jokapäiväiseen elämään, niin itsellä pitäisi olla hyvin selvänä se, että suurin vastuu tulokkaasta jää sitten itselle.
 
vaimo
En pysty olemaan yhtä ehdoton vastauksessani kuin useimmat palstalaiset.
Olen aina ollut sitä mieltä, että vastuu kannetaan yhdessä ja päätökset tehdään yhdessä, koska sitä seksiäkin harrastetaan yhdessä.
Jos minulla olisi vastaanlainen tilanne kuin sinulla, että mies todella sairaana ym. niin kyllä keskustelisin hänen kanssaan asiasta, miten käytännön asiat menisivät ym. Mutta en vastoin mieheni tahtoa kuitenkaan vängen väkin lasta tekisi. En katso, että minulla on oikeutta pakottaa miestäni isäksi jos toinen ei sitä halua.
 
Kyllä asiasta voitaisiin keskustella ja jos tilanne olisi todella paha niin ehkä, mutta en todennäköisesti. Asiasta keskusteltiin jo ennen kuin alettiin seurustelemaan ja mies tietää mikä on mun kanta sen asian suhteen.
 
xx
Oot väärässä suhteessa. Jos normaali onnellinen ja tasapainoinen parisuhde, ei sun tarvisi olla tuolaista täällä kysymässä. Puolison kanssa pitää voida puhua asioista heti, niin hyvistä kuin huonoista asioista. Jos ei pysty, niin mikä onnellinen ja tasapainoinen parisuhde sellainen on? On ihan käsittämätöntä, että joku ei pysty puhumaan avoimesti puolisolleen vaan pelkää hänen reaktiotaan ja sanomisiaan. Ei todellakaan ole normaali parisuhde sanon ma.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Oot väärässä suhteessa. Jos normaali onnellinen ja tasapainoinen parisuhde, ei sun tarvisi olla tuolaista täällä kysymässä. Puolison kanssa pitää voida puhua asioista heti, niin hyvistä kuin huonoista asioista. Jos ei pysty, niin mikä onnellinen ja tasapainoinen parisuhde sellainen on? On ihan käsittämätöntä, että joku ei pysty puhumaan avoimesti puolisolleen vaan pelkää hänen reaktiotaan ja sanomisiaan. Ei todellakaan ole normaali parisuhde sanon ma.
Sä et ole nähtävästi koskaan elänyt sairaan ihmisen kanssa.
Mielellään odotan, että tulisi muutama parempi päivä terveydessä.
 
,
Riippuisi tilanteesta. Jos mies pyytäisi ja keskustelussa päätyisimme siihen, niin kyllä. Jos mies käskisi, eikä jättäisi vaihtoehtoa, en usko, että sillä perusteella lähtisin tekemään. Mies kyllä pyysi melko vaativasti esikoisen kohdalla, että jos lapsi vammainen, meidän pitää keskustella vakavasti keskeytyksestä. Narahdin siis niskaturvotuksesta. Ja ymmärrän kyllä miksi hän niin vakavissaan halusi aborttia tuolloin.

Mutta tuossa tilanteessa kyllä katsoisin kokonaiskuvaa. Omat voimavarat, miehen voimavarat, sairauden aiheuttamat rasitukset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaimo:
En pysty olemaan yhtä ehdoton vastauksessani kuin useimmat palstalaiset.
Olen aina ollut sitä mieltä, että vastuu kannetaan yhdessä ja päätökset tehdään yhdessä, koska sitä seksiäkin harrastetaan yhdessä.
Jos minulla olisi vastaanlainen tilanne kuin sinulla, että mies todella sairaana ym. niin kyllä keskustelisin hänen kanssaan asiasta, miten käytännön asiat menisivät ym. Mutta en vastoin mieheni tahtoa kuitenkaan vängen väkin lasta tekisi. En katso, että minulla on oikeutta pakottaa miestäni isäksi jos toinen ei sitä halua.
No mutta siinä vaiheessa kun raskaana ollaan, niin lapsi on jo olemassa. Ei siinä vaiheessa ketään enää pakoteta isäksi tai "väkisin" sitä lasta tehdä.
Vastuu tosiaan kannetaan yhdessä ja jos mies on sairas ja nainen on valmis ottamaan täyden vastuun lapseen liittyen, niin eikös se sitten ole sitä vastuun kantamista yhdessä. Kun on jotain tehty yhdessä, niin myös seuraamukset otetaan vastaan.

 
maho yh
En tehnyt, enkä enää ikinä edes harkitsis, ja nykyselle sanoin jo suhteen alussa että turha sitten sellasia ehdottakaan jos vahinko käy. No sitä "vahinkoo" on nyt ooteltu monia vuosia ja lapsettomuushoitoja...että tuskinpa tarvii sellasia enää ikinä murehtia.
 
giga
En. Varsinkaan tämän kemiallisen kaavinnan kokeneena en todellakaan. Pahemmat suoistukset kuin synnytyksessä, ihan karseeta, suoraan helvetin kärsimyksistä... niin et en todellakaan valitsis tätä omasta tahdostani.
Ja toivoisin että pidät sen lapsen.. musta vaan tuntuu ikävältä se ettei itse saa lasta, tai siis että olen 2 km kokenut ja sinä mietit josko tekis abortin....

Asiat ovat tietysti kuin ne nähdään...Mut en tekis.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja giga:
En. Varsinkaan tämän kemiallisen kaavinnan kokeneena en todellakaan. Pahemmat suoistukset kuin synnytyksessä, ihan karseeta, suoraan helvetin kärsimyksistä... niin et en todellakaan valitsis tätä omasta tahdostani.
Ja toivoisin että pidät sen lapsen.. musta vaan tuntuu ikävältä se ettei itse saa lasta, tai siis että olen 2 km kokenut ja sinä mietit josko tekis abortin....

Asiat ovat tietysti kuin ne nähdään...Mut en tekis.
Abortti ei ole mulle vaihtoehto, en siis ole harkitsemassa sitä.
Mietin vaan, että olisko se jollekulle vaihtoehto tässä tapauksessa.

Voimia ja jaksamista sinulle tuskasi kanssa!
 
.
En, mutta et voi laskea hoitoavustusta miehesi harteille. Joudut hakemaan ulkopuolista apua ja tasapainottelemaan aioiden kanssa joten sinulla tulee itse olemaan raskasta. Ja noilla tiedoilla ei varmaan kannata hankkia lisää vaan kskittyä yhteen ja hoitaa ehkäisy.
Lapsenne tuottaa varmasti kasvaessaan teille molemmille iloa ja miehestä jää peillinen mikäli menehtyisi krooniseen sairauteensa.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja .:
En, mutta et voi laskea hoitoavustusta miehesi harteille. Joudut hakemaan ulkopuolista apua ja tasapainottelemaan aioiden kanssa joten sinulla tulee itse olemaan raskasta. Ja noilla tiedoilla ei varmaan kannata hankkia lisää vaan kskittyä yhteen ja hoitaa ehkäisy.
Lapsenne tuottaa varmasti kasvaessaan teille molemmille iloa ja miehestä jää peillinen mikäli menehtyisi krooniseen sairauteensa.
Käytännössä jo esikoisesta huolehdin yksin vuoden ikään asti. Nyt tietenkin olisi sitten tuo kultapoikakin jaloissa pyörimässä.

Uskoisin jaksavani kuitenkin; tukiverkot ovat hyvät! :)
 
giga
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja giga:
En. Varsinkaan tämän kemiallisen kaavinnan kokeneena en todellakaan. Pahemmat suoistukset kuin synnytyksessä, ihan karseeta, suoraan helvetin kärsimyksistä... niin et en todellakaan valitsis tätä omasta tahdostani.
Ja toivoisin että pidät sen lapsen.. musta vaan tuntuu ikävältä se ettei itse saa lasta, tai siis että olen 2 km kokenut ja sinä mietit josko tekis abortin....

Asiat ovat tietysti kuin ne nähdään...Mut en tekis.
Abortti ei ole mulle vaihtoehto, en siis ole harkitsemassa sitä.
Mietin vaan, että olisko se jollekulle vaihtoehto tässä tapauksessa.

Voimia ja jaksamista sinulle tuskasi kanssa!
















o.k.
Elämä on, välillä sitä pahinta aikaa ja toisinaan sitä parasta ;O)

Vaikeat asiat vahvistavat.
Onnea uudesta elämästä.
 

Yhteistyössä