Sä et ole nähtävästi koskaan elänyt sairaan ihmisen kanssa.Alkuperäinen kirjoittaja xx:Oot väärässä suhteessa. Jos normaali onnellinen ja tasapainoinen parisuhde, ei sun tarvisi olla tuolaista täällä kysymässä. Puolison kanssa pitää voida puhua asioista heti, niin hyvistä kuin huonoista asioista. Jos ei pysty, niin mikä onnellinen ja tasapainoinen parisuhde sellainen on? On ihan käsittämätöntä, että joku ei pysty puhumaan avoimesti puolisolleen vaan pelkää hänen reaktiotaan ja sanomisiaan. Ei todellakaan ole normaali parisuhde sanon ma.
No mutta siinä vaiheessa kun raskaana ollaan, niin lapsi on jo olemassa. Ei siinä vaiheessa ketään enää pakoteta isäksi tai "väkisin" sitä lasta tehdä.Alkuperäinen kirjoittaja vaimo:En pysty olemaan yhtä ehdoton vastauksessani kuin useimmat palstalaiset.
Olen aina ollut sitä mieltä, että vastuu kannetaan yhdessä ja päätökset tehdään yhdessä, koska sitä seksiäkin harrastetaan yhdessä.
Jos minulla olisi vastaanlainen tilanne kuin sinulla, että mies todella sairaana ym. niin kyllä keskustelisin hänen kanssaan asiasta, miten käytännön asiat menisivät ym. Mutta en vastoin mieheni tahtoa kuitenkaan vängen väkin lasta tekisi. En katso, että minulla on oikeutta pakottaa miestäni isäksi jos toinen ei sitä halua.
Abortti ei ole mulle vaihtoehto, en siis ole harkitsemassa sitä.Alkuperäinen kirjoittaja giga:En. Varsinkaan tämän kemiallisen kaavinnan kokeneena en todellakaan. Pahemmat suoistukset kuin synnytyksessä, ihan karseeta, suoraan helvetin kärsimyksistä... niin et en todellakaan valitsis tätä omasta tahdostani.
Ja toivoisin että pidät sen lapsen.. musta vaan tuntuu ikävältä se ettei itse saa lasta, tai siis että olen 2 km kokenut ja sinä mietit josko tekis abortin....
Asiat ovat tietysti kuin ne nähdään...Mut en tekis.
Käytännössä jo esikoisesta huolehdin yksin vuoden ikään asti. Nyt tietenkin olisi sitten tuo kultapoikakin jaloissa pyörimässä.Alkuperäinen kirjoittaja .:En, mutta et voi laskea hoitoavustusta miehesi harteille. Joudut hakemaan ulkopuolista apua ja tasapainottelemaan aioiden kanssa joten sinulla tulee itse olemaan raskasta. Ja noilla tiedoilla ei varmaan kannata hankkia lisää vaan kskittyä yhteen ja hoitaa ehkäisy.
Lapsenne tuottaa varmasti kasvaessaan teille molemmille iloa ja miehestä jää peillinen mikäli menehtyisi krooniseen sairauteensa.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Abortti ei ole mulle vaihtoehto, en siis ole harkitsemassa sitä.Alkuperäinen kirjoittaja giga:En. Varsinkaan tämän kemiallisen kaavinnan kokeneena en todellakaan. Pahemmat suoistukset kuin synnytyksessä, ihan karseeta, suoraan helvetin kärsimyksistä... niin et en todellakaan valitsis tätä omasta tahdostani.
Ja toivoisin että pidät sen lapsen.. musta vaan tuntuu ikävältä se ettei itse saa lasta, tai siis että olen 2 km kokenut ja sinä mietit josko tekis abortin....
Asiat ovat tietysti kuin ne nähdään...Mut en tekis.
Mietin vaan, että olisko se jollekulle vaihtoehto tässä tapauksessa.
Voimia ja jaksamista sinulle tuskasi kanssa!