Tekisitkö vielä 35v vauvan...

Lapseni olen saanut 33v ja 37v että tekisin, mutta sitten voisin harkita jos muut lapset ovat isompia että alanko sitä vauva-arkea uudelleen, eli riippuu vain ja ainoastaan siitä.

 

mullakin on isoja lapsia ja pieniä lapsia. en edelleenkään tajua, miksi tehdään ongelmia pyykistä, vaipoista tms??? entisajan elämään verrattuna aivan lokoisaa tämä nykymeno. toki, itselläni oli niin vaikea lapsuus ja nuoruus, etten voi ottaa ongelmia jostain pyykinpesusta. en koe menettäneeni mitään lasten myötä, varsinkaan vapauttani. mutta meitä ihmisiä on niin erilaisia. siksi tähän ei voikaan kukaan ulkopuolinen antaa absoluuttista vastausta.

Minä mistään vapaudesta puhunut, vaan helppoudesta. En pidä vauvoista yhtä paljon kuin isommista, enkä ulosteista tai muista eritteistä tykkää laisinkaan. Itse olen saavuttanut hyvän paikan nyt, kun kotona on rennompaa. Itse arvostan arjen nautintoja ja leppoisuutta enemmän kuin lisälapsia. Joku muu valitsee toisin. Jaoin vain oman kokemukseni, jota ap minun käsitykseni mukaan pyysikin. En lähde arvottamaan toisten valintoja.

en koe elämääni vaikeaksi. minusta tämä on kerta kaikkiaan helppoa: koneet pesee pyykit ja tiskit, imuri on ja muita mukavuuslaitteita. en minäkään toisten valintoja määrittele, mutta ihmettelen vain sitä, että nykyään koetaan normaali arki muka niin vaikeaksi ja puhutaan vaipparumbista tms, minä en tajua niitä ollenkaan kun ne eivät ole mitään oikeita ongelmia tai edes vaikeita asioita. töissä on paljon haastavampia ongelmia ja afrikassa paljon vaikeampaa lasten kanssa.

 

Mä oon 39 ja odotan ekaa... Mikäs vika mussa sitten on...
Eiköhän jokainen tee omat päätökset lapsistaan ihan oman puolison kanssa, meillä ainakin suku on TOSI innoissaan kun tulee pieni sukuun 17 vuoden jälkeen...
OOn nyt just oikean ikäinen äidiksi omasta mielestäni. Tosin tätä tehtiin useampi vuosi, mutta ilmeisesti nyt vasta oli tarkoitus meidän tulla vanhemmiksi.

 

Voisin tehdä. Ja olen sitä mieltä, että 23 vuotias ei voi kyllä sanoa juuta eikä jaata asiaan. Elämä voi muuttua niin miljoona kertaa erilaiseksi sen 12 vuoden aikana.

Itse olen 31v ja minulla on kolme lasta ja meille ei pitänyt tulla enää lisää lapsia. Mies ei siis ole halunnut ja minä olen tyytynyt tilanteeseen. Nyt kuitenkin elämä muuttunut ja me eroamme ja minulla on mies, joka tahtoo kanssani ainakin yhden lapsen. Vuosi sitten en olisi koskaan, villeimmissä kuvitelmissakaan, uskonut että näin suuri elämänmuutos tulisi näin pienessä ajassa. Silti realistisesti olen aina sanonut, että en esim. tekisi 30 vuotiaana sterilisaatiota, koska elämä voi muuttua ja sitä voi olla uusissa naimisissa 35 vuotiaana miehen kanssa, jolle tahtookin vielä lapsen.

 

siis nyt en ymmärrä, että mikä oma elämä?

Sain mennä ja tulla nuoruuden ja aikuisuuden alkuvuodet että paljon kokeena koen olevani nyt hyvä äiti, sillä pystyn omistautumaan lapsilleni eikä ole kauheasta tuskaa siitä, että pitäis saada vielä joskus joku oma elämä.

Niin mut jos eka lapsi syntynyt 20v, niin eipä siinä ole paljon ollut mahdollisuuksia vapaasti mennä, esim matkustella tms...

Ymmärrän hyvin, että joku haluaa vähän "omaa elämää" eikä olla 35v vuotta putkeen pienten lasten äitinä... Itellä on jäänyt väliin se, että pääsis miehen kanssa esim reissaamaan kahdestaan ulkomailla ja todellakin toivon, että kun olen 35 niin pääsen mm sellaista silloin harrastamaan, Nyt kuitenkin nautin ihanasta pikkulapsi-ajasta... äiti 22v, toinen lapsi tulossa :heart:

 

Jokanen tekee tyylillään, mutta tällä hetkellä ajattelen, että yli 30kymppisenä en lapsia enää tee. =)

 

Mä myönnän että olen silloin joskus 2-kymppisenä ollut sitä mieltä että en tee lapisa yli 3-kymppisenä, no eipä noi suunnitelmat pitäneet.
Ja jos olisi mahdollista niin tekisin nyt jo lähes 4-kymppisenäkin vielä vauvan, ehkä kaksikin....

Niin se mieli muuttuu ja mun kohdalla ei elämä ole mennyt ihan niinkuin kuvitelin läpi vaaleanpunaiset lasien sillon joskus 2-kympppisenä.

Jokainen tehkööt näissä asioissa päätöksensä itse.

 

Mä oon nyt 32 v ja esikoinen 9 kk. Toivon todella, että saisin vielä lapsia. Mulla varmaan raja menee jossain 40 v tienoilla, et sen jälkeen miettisin tarkkaan.

 

Ja tohon matkusteluun, niin ollaan tuon 9 kk:n ikäisen nassikan kanssa käyty jo Hollannissa ja Tukholmassa sekä syksyllä lähdetään Italiaan. Kyllä lapsen/lasten kanssa voi matkustella. B)

 

Ja tohon matkusteluun, niin ollaan tuon 9 kk:n ikäisen nassikan kanssa käyty jo Hollannissa ja Tukholmassa sekä syksyllä lähdetään Italiaan. Kyllä lapsen/lasten kanssa voi matkustella. B)

mekin ollaan aina matkustettu lasten kanssa. nuorimmillaan ollu 3kk ikäinen vauva reissussa kanarialla. edelleenkään en koe jääneeni mitään paitsi elämästäni lasten kanssa. päin vastoin. mutta, jos arki koetaan ongelmaksi, niin kannattaa sitten harkita.

 

mä sain tokan 33v nyt olen 35..tällä hetkellä en halua vauvaa mutta tilanne olisi toinen jos ei olisi taaperoa.
mun lapsilla on ikäeroa 14vuotta ymmärän kyllä mitä ap tarkoittaa omalla elämällä.

 

Ymmärrän, jos on saanut lapsia nuorena ja sit vanhin ja nuorinkin on jo "vanhempia", että aloittaisko kaiken taas alusta. Varmaan miettisin minäkin. Mä olen elänyt noin 31 vuotta omaa elämää ja mulla alkoi lapsiperhe-elämä vasta nyt. Ja pakko myöntää, että oman elämän jälkeen olen ainakin toistaiseksi nauttinut tästä pikkulapsiperhe-elämästä aivan älyttömästi. :heart:

 

lisään viälä..meillä on taapero matkustellut myös mukana eka reissu tehtiin kun oli 4kk.
ajattelin kans joskus kakskymppisenä en tee lapsia enään kun täytän 30v toisin kävi

 

Tein. :xmas:

 

Tekisin, tai kun lapsiahan ei tehdä vaan saadaan, niin itseasiassa toivon kovasti, että saisin vauvan juuri tuossa iässä. Se on pian käsillä. Ja mun täytyy sanoa, että oon todella onnellinen, että olen saanut lapset nyt vasta kolmenkympin kieppeillä, koska mulle se ei vaan olis ollu oikee juttu parikymppisenä. Tämä on mulle henk. koht. parempi ikä tähän hommaan.

Apn tilanne on kuitenkin ihan eri kuin mun, joten siihen en sitten osaakkaan sanoa mitään muuta, kuin että kuuntele omia ja puolisosi ajatuksiasi tarkasti, niin kyllä sinä sen sitten tiedät, onko se teidän juttu! Onnea oikean päätöksen tekoon!

 

Voisin hyvinkin tehdä. Mul raja menee tos 40v. sit ei ehkä enää.

 

hmmm, miten lasten kanssa elämäminen ei olisi omaa elämää? itselläni erilainen ajatusmaailma lienee. olin 36 kun nuorimmainen syntyi, esikoinen oli silloin 14v. en ole kokenut missään vaiheessa, ettenkö eläisi omaa elämääni. näihin perheenlisäyskysymyksiin jokainen tietää itse vastauksen, ei kukaan perheen ulkopuolinen.

Minulla suunnilleen sama tilanne, lapsia vain enemmän. Kun on tottunut pikkulapsielämään, ei uusi vauva juuri muutosta tuo. Toisaalta ap:n tilanteessa voisi tulla ajatus, että ehkä ei enää kaikkea alusta. Jos vauvakuume olisi voimakas, niin olen melko varma, että iltatähden lisäksi yritettäis sitten toista, kliseisesti kaveriksi, mutta oikeasti jos on noin iso ikäero, niin tavallaan lapsi muuten kasvaisi ainokaisena. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta sisarussuhteet tuntuu itselleni sen verran tärkeiltä, että varmaan yrittäisin sitten kahta lasta (ainahan ei toiveet toteudu tietenkään). Isommista lapsista olisi varmaan lastenhoitoapuakin, ainakin meillä alkaa jo olla.

 

Juu tein ja viimeinen ku syntyi olin 39v.

 

Kuopus syntyi kun täytin 35-vuotta eikä mieleeni tullut missään vaiheessa, että olisin ollut liian vanha.

 

siis nyt en ymmärrä, että mikä oma elämä?

Sain mennä ja tulla nuoruuden ja aikuisuuden alkuvuodet että paljon kokeena koen olevani nyt hyvä äiti, sillä pystyn omistautumaan lapsilleni eikä ole kauheasta tuskaa siitä, että pitäis saada vielä joskus joku oma elämä.

Niin mut jos eka lapsi syntynyt 20v, niin eipä siinä ole paljon ollut mahdollisuuksia vapaasti mennä, esim matkustella tms...

Ymmärrän hyvin, että joku haluaa vähän "omaa elämää" eikä olla 35v vuotta putkeen pienten lasten äitinä... Itellä on jäänyt väliin se, että pääsis miehen kanssa esim reissaamaan kahdestaan ulkomailla ja todellakin toivon, että kun olen 35 niin pääsen mm sellaista silloin harrastamaan, Nyt kuitenkin nautin ihanasta pikkulapsi-ajasta... äiti 22v, toinen lapsi tulossa :heart:

Mutta sehän ihmisen OMA valinta, jos synnyttää 1. lapsensa kakskymppisenä. Tätä juuri tarkoitin. Mulla ei ollut elämä siinä mallissa tuonikäisenä, että olisi voinut perhettä perustaa tai "halunnut" lapsia. Elin omaa huoletonta elämää ja ajattelin, että lapset ovat tervetulleita myöheminkin, kun on ns. kunnollinen mies löytynyt etc.

Ja se tarttee muistaa, kun niitä lapsia rupeaa "tekemään" varsin alta 20-v., että kyllä ne lapset on siinä sun elämässä AINA, vaikka ne on se 50, niin ne on sun LAPSIA ja ne tulee aina kysymään sulta ja turvaamaan suhun kun tulee joku "kriisi". Mä en voi ajatellakaan niin, että kun lapseni täyttää 18 v tai niillä nurkin, että mulla alkaa oma elämä. Kyllä sitä matkustella pääsee ja harrastaan nytkin.

 

no minä en saanut lasta yrityksistä huolimatta, kun aloitin yrityksen reilu 20 v...ja sitten raskauduinkin vasta 33 vuotiaana.... Mutta sinun tilanteestasi sanoisin, että vauvan kanssa voisi siinä suhteessa olla helppoa kun on noin isoja innokkaita sisaruksia, jotka varmaan voivat auttaa tarvitessa hoidossa ja peräänkatsomisessa. Itse ainakin kun olen läheltä seurannut perhettä jos murkkuja ja sitten taapero niin äiti voi esim huoletta jättää kauppareissun ajaksi taaperon kotiin isompien kanssa ja vanhemmat voivat illalla esim käydä lenkillä kaksistaankin.

 

En, koska en varmasti jaksaisi jakaa huomiota murrosikäisten ja taaperoiden kanssa. Sinänsä mielestäni 35 on vielä ihan ok ikä saada lapsia

 

Jos haluaisin vielä lapsen niin tekisin. Tilanteen ollessa tuo uskoisin vielä haluavanikin.

Itse olen nyt 33v, lapset 5v ja kohta 4v, kolmatta odotellaan.

 

En tekis.
Olen nyt 26v ja odotan kolmatta. Enempää meille ei lapsia tule.

 

Kuopukseni sain 3 viikkoa ennen kuin täytin 40 v. Eli tein!
Esikoiseni oli tuolloin jo 19 täyttänyt ja tyttökin jo 10v. Niin, elämä oli helppoa, kun eiskko asui omillaan ja tyttökin kovin itsenäinen, eli ymmärrän täysin ap:n pointin. Kyllähän sitä itsekin tuli tuota mietittyä, mutta päädyimme sitten yrittämään, ja onni potkaisikin sitten tuplasti.
Jaksanut olen hyvin kaikki valvomiset yms, ei siinä mitään, mutta kyllä mä välillä kaipaan sitä olemisen helppoutta, kun ei tarvitse 100 %:sti olla koko ajan "valveilla". Siltikään en tätä pois vaihtaisi, kai sitä saa kaivata silti??? Ja koko ajanhan nuo kasvavat, tällä hetkellä elämä kyllä tuntuu yhdeltä....öööööö, enpä laitakaan, kun pojat ovat todella vilkkaassa iässä, 3 v, mutta ohimenevää, ja onhan nuo niin ihania, jotta oksat pois! :hug: