Tekisitkö vielä 35v vauvan...

siis nyt en ymmärrä, että mikä oma elämä?

Sain mennä ja tulla nuoruuden ja aikuisuuden alkuvuodet että paljon kokeena koen olevani nyt hyvä äiti, sillä pystyn omistautumaan lapsilleni eikä ole kauheasta tuskaa siitä, että pitäis saada vielä joskus joku oma elämä.

Niin mut jos eka lapsi syntynyt 20v, niin eipä siinä ole paljon ollut mahdollisuuksia vapaasti mennä, esim matkustella tms...

Ymmärrän hyvin, että joku haluaa vähän "omaa elämää" eikä olla 35v vuotta putkeen pienten lasten äitinä... Itellä on jäänyt väliin se, että pääsis miehen kanssa esim reissaamaan kahdestaan ulkomailla ja todellakin toivon, että kun olen 35 niin pääsen mm sellaista silloin harrastamaan, Nyt kuitenkin nautin ihanasta pikkulapsi-ajasta... äiti 22v, toinen lapsi tulossa :heart:

Mutta sehän ihmisen OMA valinta, jos synnyttää 1. lapsensa kakskymppisenä. Tätä juuri tarkoitin. Mulla ei ollut elämä siinä mallissa tuonikäisenä, että olisi voinut perhettä perustaa tai "halunnut" lapsia. Elin omaa huoletonta elämää ja ajattelin, että lapset ovat tervetulleita myöheminkin, kun on ns. kunnollinen mies löytynyt etc.

Ja se tarttee muistaa, kun niitä lapsia rupeaa "tekemään" varsin alta 20-v., että kyllä ne lapset on siinä sun elämässä AINA, vaikka ne on se 50, niin ne on sun LAPSIA ja ne tulee aina kysymään sulta ja turvaamaan suhun kun tulee joku "kriisi". Mä en voi ajatellakaan niin, että kun lapseni täyttää 18 v tai niillä nurkin, että mulla alkaa oma elämä. Kyllä sitä matkustella pääsee ja harrastaan nytkin.

Ne on tosissaan ihmisen omia valintoja joita kojtalo tietyllä tapaa johdattaa (sopivan miehen löytyminen, elämäntilanne muuten). Joku on silloin 20v halunnut niitä lapsia ja perhettä ja ne saanut silloin. Ehkä hän
hän sitten 35v puolestaana lkaa kaivata sitä vapautta mitä murrosikäisen äitinä saa enemmän kuin vauvojen ja taaperoiden kanssa.

Tottakai lapset ovat aina mukana elämässä jne, mutta kyllähän se jo yli 10v lapsen kohdalla on vähän erilaista kuin ihan pienen kanssa. =)

 

Jos asiaa mietit, niin tee ihmeessä. Itse sain kolmosen 37-vuotiaana ja olen kovasti onnellinen tuosta pikkuvesselistä. Toki meillä ikäeroa ei vanhempiinkaan noin paljoa, mutta olisihan se ns. "oma elämä" ollut meilläkin jo monta vuotta lähempänä ilman tuota viimeistä. Olen onnellinen tuosta nuorimmaisesta, mutta myös siitä, että nyt en enää haikaile uutta vauvaa, koen todella, että perheemme on tässä.

 

No ei ainakaan ikä ole esteenä,itse olen saanut 4 nuorinta yli 35-vuotiaana enkä tajunnut edes ajatella että olisin ollut liian vanha |O

 

Tein.

Vaikka 33-vuotiaana luulin, etten enää lapsia tee. =)

Monta kertaa kyllä mielessä kävi, että jos kuitenkin vielä yksi. Ja niin se yksi sitten tuli ja nyt meidän perhe on kasassa. Sitä en varmasti koskaan kadu, mutta sitä olisin voinut useastikin katua, jos iltatähteä ei olisi edes yritetty..

 

Mä en usko et tekisin. Ikää nyt 30v, lapset 4v ja 3kk. Mä vasta valmistunkin ehkä vuoden päästä ja siitä haluan ehdottomasti olla työelämässä muutaman vuoden ja "luoda uraa". Vaikeaa kuvitella et haluaisin sitten jättää sen kesken taas yhden lapsen takia. Ja kieltämättä mielessä on jo aika kun lapset on muuttanut pois kotoa ja voidaan miehen kanssa elää "vapaammin" kuin nyt pienten lasten kanssa. On se kuitenkin hiukan eri asia olla "vapaa" lapsista vaikka 45v kun 65v

 

Tekisin, jos siltä tuntuu.

 

Täällä 41 vee ja raskaana.
Esikoinen 16 v, nuorin täyttää loppuvuodesta 8 vee.

 

siis nyt en ymmärrä, että mikä oma elämä? Siis onko lapset ollut sulle joku taakka ja olet menettänyt nuoruudesta/aikuisuudesta jotain, kun olet ns. tehnyt lapset varhain?

Mulle lapset on olleet este monille asioille. En pääse kampaajalle, en voi mennä elokuviin, en voi panostaa uraani kuten haluaisin, en pääse edes juoksuharrastusta harrastamaan. Kyllä, este ovat olleet. Ja nuo mainitsemani asiathan ovat ns. äidin omaa elämää eli asioita joita äiti tekisi ilman lapsia. Eikö sinulla ole tämänkaltaista omaa elämää kun et ymmärrä koko käsitettä kerran?

Ja ei, minulla ei ole mummuja lähellä ja mies on yrittäjä. Silti olen onnellinen lapsista enkä vaihtaisi pois. Ei tämä silti vie minulta käsityskykyä siitä mitä on ns. oma elämä.

AP:lle - sinun pitää itse punnita tärkeysjärjestys. Ymmärrän kyllä hyvin jos oma elämä houkuttelee jo koska sinullahan on jo lapsiakin tehtynä kolme kappaletta. Mutta onhan uusi ihminen aina ihmeellinen juttu sekin =)

 

Varmasti teen. 35v on vielä nuori

 

siis nyt en ymmärrä, että mikä oma elämä?

Sain mennä ja tulla nuoruuden ja aikuisuuden alkuvuodet että paljon kokeena koen olevani nyt hyvä äiti, sillä pystyn omistautumaan lapsilleni eikä ole kauheasta tuskaa siitä, että pitäis saada vielä joskus joku oma elämä.

Niin mut jos eka lapsi syntynyt 20v, niin eipä siinä ole paljon ollut mahdollisuuksia vapaasti mennä, esim matkustella tms...

Ymmärrän hyvin, että joku haluaa vähän "omaa elämää" eikä olla 35v vuotta putkeen pienten lasten äitinä... Itellä on jäänyt väliin se, että pääsis miehen kanssa esim reissaamaan kahdestaan ulkomailla ja todellakin toivon, että kun olen 35 niin pääsen mm sellaista silloin harrastamaan, Nyt kuitenkin nautin ihanasta pikkulapsi-ajasta... äiti 22v, toinen lapsi tulossa :heart:

Mutta sehän ihmisen OMA valinta, jos synnyttää 1. lapsensa kakskymppisenä. Tätä juuri tarkoitin. Mulla ei ollut elämä siinä mallissa tuonikäisenä, että olisi voinut perhettä perustaa tai "halunnut" lapsia. Elin omaa huoletonta elämää ja ajattelin, että lapset ovat tervetulleita myöheminkin, kun on ns. kunnollinen mies löytynyt etc.

Ja se tarttee muistaa, kun niitä lapsia rupeaa "tekemään" varsin alta 20-v., että kyllä ne lapset on siinä sun elämässä AINA, vaikka ne on se 50, niin ne on sun LAPSIA ja ne tulee aina kysymään sulta ja turvaamaan suhun kun tulee joku "kriisi". Mä en voi ajatellakaan niin, että kun lapseni täyttää 18 v tai niillä nurkin, että mulla alkaa oma elämä. Kyllä sitä matkustella pääsee ja harrastaan nytkin.

Ne on tosissaan ihmisen omia valintoja joita kojtalo tietyllä tapaa johdattaa (sopivan miehen löytyminen, elämäntilanne muuten). Joku on silloin 20v halunnut niitä lapsia ja perhettä ja ne saanut silloin. Ehkä hän
hän sitten 35v puolestaana lkaa kaivata sitä vapautta mitä murrosikäisen äitinä saa enemmän kuin vauvojen ja taaperoiden kanssa.

Tottakai lapset ovat aina mukana elämässä jne, mutta kyllähän se jo yli 10v lapsen kohdalla on vähän erilaista kuin ihan pienen kanssa. =)

ihanaa että palstalta löytyy vielä ihminen joka ei ole syyttelemässä ja hyökkäämässä vaan ymmärtää ihan oikeasti että erilaisia valintoja voi tehdä =)
ja ap:n kysymykseen, itse oon 28v ja mun miekestä 35 on liian vanha tekemään lisää lapsia, jos ei ihan välttämättä ole aivan pakko saada. riskit on jo aika isot.

 

en usko, että teen.... itse tein lapseni tosi nuorena pakottavista syistä...tiesin, että haluan lapsia ja tiesin, että sairaudestani johtuen se olisi vaikeampaa/mahdotonta myöhemmin.... lapsia en missään nimessä kadu, aika paljon saan elää elämääni nytkin vaikka lapset vielä leikki-ikäisiä... mutta ekat vauvavuodet olivat kyllä KAMALIA.. lapset olivat jatkuvasti sairaita, allergisia jne jne.. kaikki muistot niistä ajoista on vaan hämäriä välähdyksiä lääkärin vastaanotoilta, sairaaloista, itkettyjä öitä... ja vaikka kuinka koitetaan elää sitä "omaa elämää" niin kyllä esmes seksin harrastaminen on melko vaikeeta ilta yheltätoista tulee toinen uniongelmainen aina koputtamaan makkarin oveen... reissuissa käydään, mutta töitten ja lasten haun jälkeen ei kyllä jaksa harrastaa... kotona ollaan kuitenkin vasta viiden jälkeen ja silloin pitäisi vaan antaa lapsille aikaa, ei lähteä itseään pumppaamaan johki salille... joten KYLLÄ, olen tosi onnessani siitä, että lapset koko ajan kasvaa ja pian varmaan pystyn jo aloittamaan jonkun OMAN liikuntaharrastuksen jne.....

 

Itse olen 40 ihan kohta 41 ja raskaaana. Neljäs lapsi tulossa. Kaksi jo teiniä ja yksi alle 2v

 

En tekisi. Mä tahtoisin 5-kymppisenä olla jo mummi, enkä teinin äiti

 

tekisin varmaan sun tilanteessa, itse parin v päästä 35 ja vauvaa suunnittelen, mutta mulla onkin eri tilanne lapset on 6v, 3v sekä 1v, että kaikki pieniä vielä

 

Olen 37v ja lapseni 5v,3v ja 1v, eli TEKISIN!!