Alkuperäinen kirjoittaja Kerttu-Kyllikki:
Mut oikeesti, eikö se ois siltä äidiltä itsekästä silti jatkaa raskausta, koska "mä haluuuuuun!"
Se, että lapsella ei ole isää läsnä joka hetki, ei tee hänen elämästään kurjaa, surkeaa, mahdotonta tai elinkelvotonta. Elämä voi silti olla hyvä, onnellinen, paras mahdollinen.
Onko itsekästä haluta hoitaa ja huoltaa lapsi yksin? Se ei ole ihan niin helppoa ja mukavaa kuin luulisi tuon sinun tekstisi perusteella. Lapsessa on vastuu, sitä suurempi mitä enemmän siitä joutuu omille harteilleen ottamaan.
Itse sain kolmannen lapseni eron jälkeen, enkä ole kyllä hetkeäkään katunut. Päätin pitää lapsen, vaikka en tiennytkään aikooko isä nähdä lastaan ollenkaan.