Tekisitkö abortin, jos sikiö ja jo olemassaolevat lapset joutuisivat eriarvoiseen asemaan?

Alkuperäinen kirjoittaja nannannaa:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Se joka eniten kärsii saa kirkkaimman kruunun.

Kyllä, mun mielestä on itsekästä, tehdä vartavasten isättömiä lapsia. Ja myös abortin tekeminen voi olla vastuunsa kantamista.

Näytä mulle lapsi joka on tehty/saatu epäitsekkäistä syistä. Sellaista ei olekaan. Aina lapsen saamiseen liittyy myös omia haluja, mielitekoja, mitä tahansa. Noista kahdesta vaihtoehdosta mie näen kyllä abortin itsekkäämpänä, harva siinä lasta ajattelee enemmän kuin omaa elämäänsä.

Ei varmasti sellaista olekaan, mutta on aikuisen vastuulla mihin lähtökohtiin hän lapsensa synnyttää. Ja joskus on parempi että nainen ajattelee omaa elämäänsä ja tekee abortin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Alkuperäinen kirjoittaja nannannaa:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Se joka eniten kärsii saa kirkkaimman kruunun.

Kyllä, mun mielestä on itsekästä, tehdä vartavasten isättömiä lapsia. Ja myös abortin tekeminen voi olla vastuunsa kantamista.

Näytä mulle lapsi joka on tehty/saatu epäitsekkäistä syistä. Sellaista ei olekaan. Aina lapsen saamiseen liittyy myös omia haluja, mielitekoja, mitä tahansa. Noista kahdesta vaihtoehdosta mie näen kyllä abortin itsekkäämpänä, harva siinä lasta ajattelee enemmän kuin omaa elämäänsä.

Ei varmasti sellaista olekaan, mutta on aikuisen vastuulla mihin lähtökohtiin hän lapsensa synnyttää. Ja joskus on parempi että nainen ajattelee omaa elämäänsä ja tekee abortin.

Näin tein, paitsi etten tehnyt aborttia, vaan valitsin äitiyden. Siitäkin huolimatta, että tiesin lapsen olevan "isätön". Jos mietin asiaa siltä kannalta, kumpi on parempi:
a) olisin tehnyt abortin, enkä olisi koskaan saanut tutustua ihanaan ja selvästi onnelliseen tyttäreeni
b) olen saanu nauttia äitiydestä, saanut kasvaa yhdessä tyttäreni kanssa ja saan nähdä hänen kasvavan aikuiseksi naiseksi. Ja tiedän hänen olevan onnellinen.
Arvaa kumman valitsen tai valitsisin jälleen? Abortti ei aina ole vastuuta, aivan kuten se voi olla vastuun kantamista voi se olla myös siltä pakenemista. :attn: Päivääkään en ole katunut. :attn:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Alkuperäinen kirjoittaja nannannaa:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Se joka eniten kärsii saa kirkkaimman kruunun.

Kyllä, mun mielestä on itsekästä, tehdä vartavasten isättömiä lapsia. Ja myös abortin tekeminen voi olla vastuunsa kantamista.

Näytä mulle lapsi joka on tehty/saatu epäitsekkäistä syistä. Sellaista ei olekaan. Aina lapsen saamiseen liittyy myös omia haluja, mielitekoja, mitä tahansa. Noista kahdesta vaihtoehdosta mie näen kyllä abortin itsekkäämpänä, harva siinä lasta ajattelee enemmän kuin omaa elämäänsä.

Ei varmasti sellaista olekaan, mutta on aikuisen vastuulla mihin lähtökohtiin hän lapsensa synnyttää. Ja joskus on parempi että nainen ajattelee omaa elämäänsä ja tekee abortin.

Jälkimmäisessä tapauksessahan ei ole enää kyse lapsesta tai hänen elämästään, vaan äidistä. Käsitin että aloitus koskee lapsen isättömyyttä.

Joillekin, kuten minulle, elämä isän kanssa eläneenä lapsena ei ole yhtään sen parempi kuin elämä isättömänä - jopa päinvastoin. Nykyään perheet muuttuvat jatkuvasti, sama isä ei välttämättä säily, mies voi kuolla, jättää tai rakkaus voi loppua. Samalla tavalla voi myös löytyä se uusi mies, joka rakastaa lasta kuin omaansa.

Joka tapauksessa abortti, alkion/sikiön/lapsen elämän lopettaminen vain isättömyyteen vedoten kuulostaa kaikkea muuta kuin epäitsekkäältä ja järkevältä.

Entä jos vaikka aviomies kuolee raskauden alkuvaiheessa, tulisiko tällöinkin tehdä abortti? Tai siinä tapauksessa, että mies on aluksi halunnut lasta mutta tuleekin toisiin ajatuksiin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja nannannaa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ilman ehkäisyä hommin miehen kanssa vasta kun on selvää, että MOLEMMAT haluavat perheenlisäystä.

Mikään ehkäisy selibaattia lukuunottamatta ei ole 100% varma.

Jälkiehkäisy myös.

Ja aika varmaa on 98% varmakin. Jos on täysin mahdoton ajatus saada lapsi niin sitten se selibaatti olisi ihan fiksu idea. Tai ei, voi seksiä harrastaa ilman yhdyntääkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja nannannaa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ilman ehkäisyä hommin miehen kanssa vasta kun on selvää, että MOLEMMAT haluavat perheenlisäystä.

Mikään ehkäisy selibaattia lukuunottamatta ei ole 100% varma.

Jälkiehkäisy myös.

Ja aika varmaa on 98% varmakin. Jos on täysin mahdoton ajatus saada lapsi niin sitten se selibaatti olisi ihan fiksu idea. Tai ei, voi seksiä harrastaa ilman yhdyntääkin.


No esimerkiksi pillereitä käyttäessä harvoin huomaa niiden pettämistä ennen kuin on liian myöhäistä käyttää jälkiehkäisyä. Kumit eivät käy kaikille.

Aika varma ei ole sama kuin täysin varma. Tottahan toki seksiä voi harrastaa ilman yhdyntääkin, mutta ihminen on ihminen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja SatuPaskis:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Alkuperäinen kirjoittaja nannannaa:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Se joka eniten kärsii saa kirkkaimman kruunun.

Kyllä, mun mielestä on itsekästä, tehdä vartavasten isättömiä lapsia. Ja myös abortin tekeminen voi olla vastuunsa kantamista.

Näytä mulle lapsi joka on tehty/saatu epäitsekkäistä syistä. Sellaista ei olekaan. Aina lapsen saamiseen liittyy myös omia haluja, mielitekoja, mitä tahansa. Noista kahdesta vaihtoehdosta mie näen kyllä abortin itsekkäämpänä, harva siinä lasta ajattelee enemmän kuin omaa elämäänsä.

Ei varmasti sellaista olekaan, mutta on aikuisen vastuulla mihin lähtökohtiin hän lapsensa synnyttää. Ja joskus on parempi että nainen ajattelee omaa elämäänsä ja tekee abortin.

Näin tein, paitsi etten tehnyt aborttia, vaan valitsin äitiyden. Siitäkin huolimatta, että tiesin lapsen olevan "isätön". Jos mietin asiaa siltä kannalta, kumpi on parempi:
a) olisin tehnyt abortin, enkä olisi koskaan saanut tutustua ihanaan ja selvästi onnelliseen tyttäreeni
b) olen saanu nauttia äitiydestä, saanut kasvaa yhdessä tyttäreni kanssa ja saan nähdä hänen kasvavan aikuiseksi naiseksi. Ja tiedän hänen olevan onnellinen.
Arvaa kumman valitsen tai valitsisin jälleen? Abortti ei aina ole vastuuta, aivan kuten se voi olla vastuun kantamista voi se olla myös siltä pakenemista. :attn: Päivääkään en ole katunut. :attn:

Sä teit noin, mulla on toisenlainen näkemys asiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nannannaa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja nannannaa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ilman ehkäisyä hommin miehen kanssa vasta kun on selvää, että MOLEMMAT haluavat perheenlisäystä.

Mikään ehkäisy selibaattia lukuunottamatta ei ole 100% varma.

Jälkiehkäisy myös.

Ja aika varmaa on 98% varmakin. Jos on täysin mahdoton ajatus saada lapsi niin sitten se selibaatti olisi ihan fiksu idea. Tai ei, voi seksiä harrastaa ilman yhdyntääkin.


No esimerkiksi pillereitä käyttäessä harvoin huomaa niiden pettämistä ennen kuin on liian myöhäistä käyttää jälkiehkäisyä. Kumit eivät käy kaikille.

Aika varma ei ole sama kuin täysin varma. Tottahan toki seksiä voi harrastaa ilman yhdyntääkin, mutta ihminen on ihminen..

Mutta jos ei ollenkaan ehkäisyä käytä niin on jo tyhmä. Jos oikeasti ehkäisyä käyttää ja huolella, niin aika selvää lienee, että JOS se o,oo1% mahdollisuus vahinkoon käy toteen, niin abortti on siinä tapauksessa hieman paremmin perusteltavissa kuin silloin jos syy on siinä, että "mies ei alakaan lapselle isäksi vaikka ajattelin mielen muuttuvan kun paksuksi paukahdan", vai mitä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Sä teit noin, mulla on toisenlainen näkemys asiaan.

Sitähän minä yritän kertoa. Kun niitä näkemyksiä ja kokemuksia on erilaisia. Ei ole oikeaa vastausta ja oikeaa tapaa toimia. Elämä ei toimi niin. Elämä on valintoja ja vastuuta valinnoista. Jokaisen valinnat vain luovat erilaisen elämänpolun
:attn: :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja nannannaa:
Jälkimmäisessä tapauksessahan ei ole enää kyse lapsesta tai hänen elämästään, vaan äidistä. Käsitin että aloitus koskee lapsen isättömyyttä.

Joillekin, kuten minulle, elämä isän kanssa eläneenä lapsena ei ole yhtään sen parempi kuin elämä isättömänä - jopa päinvastoin. Nykyään perheet muuttuvat jatkuvasti, sama isä ei välttämättä säily, mies voi kuolla, jättää tai rakkaus voi loppua. Samalla tavalla voi myös löytyä se uusi mies, joka rakastaa lasta kuin omaansa.

Joka tapauksessa abortti, alkion/sikiön/lapsen elämän lopettaminen vain isättömyyteen vedoten kuulostaa kaikkea muuta kuin epäitsekkäältä ja järkevältä.

Entä jos vaikka aviomies kuolee raskauden alkuvaiheessa, tulisiko tällöinkin tehdä abortti? Tai siinä tapauksessa, että mies on aluksi halunnut lasta mutta tuleekin toisiin ajatuksiin?

Aloitus tosiaan koskee lapsen isättömyyttä, mutta kyllä silloin kyse on myös äidistä. Hänhän sen lapsen sitten kasvattaa, tuli elämään uusia ihmisiä, eli miehiä, tai ei.

Uusioperheet on aihe erikseen.

Mä olen sitä mieltä, että maailmassa on ihan tarpeeksi isättömiä lapsia, itsekkäitten naisten päätöksien tuloksina. Abortti on joskus hyvä ratkaisu. Se, että mies kuolee raskauden alussa, no mitä tuohon pitää vastata? Tai että mies ei haluakaan, no, tyhmä mies. Mutta ei sitä aina voi tietää, haluaako jotain sittenkään. Ihmisiä kun ollaan.
 
Isätön lapsi ei minusta ole sen huonompi kuin "isällinenkään", vai mitä meinasit? Että onkohan aina äidissä syy, jos isä päättääkin olla haluamatta lasta, pitäiskö äidin silloin tehdä abortti "kun en haluakaan isäksi"?

Meinasin, että sitä ehkäisyä käytetään kunnes on päätetty yhdessä perhe perustaa ja molemmat ovat ilmaisseet halukkutensa lapsensaantiin. Eikä hässitä ilman ja toivota, että vahinkoa ei satu tai jos sattuu ollaankin yhtäkkiä niin inokkaita perheen perustamiseen.
 

Yhteistyössä