[QUOTE="kissi";29317862]Lääkis on rankka koulu ja lääkärintyö vielä rankempaa. Jos työtunteja pelkää, niin lääkis ei välttämättä ole oikea paikka. Siskoni luki lääkäriksi (lapsuuden haaveammatti) ja sivusta seurasin vuosia sitä työvuoren määrää jo opiskellessa. Siskoni määritteleekin kiirettömän päivän töissä (valmistui kolme vuotta sitten) sellaiseksi kuin "ehti syömään, ei ollut edes kiirettä." Hän tosin rakastaa työtään, oli jo opiskellessaan sellainen intoilija kaiken lääkisjuttujen kanssa, että olin onnellinen hänen puolestaan kun pääsi mieluiseensa kouluun & työhön. Mutta uupunut hän oli opiskeluvaiheessa muutamaankiin otteeseen, vaikka onkin todellinen työmyyrä.
Lääkiksen pääsystä on hyvä aloittaa, opinnot tosiaan sen kuusi vuotta kestävät että jos oikeasti sinne haluat niin siinä kuudessa vuodessa on hienosti aikaa löytää se oma erikoistumissuunta. (Siskoni pohti 4-6 eri vaihtoehdon kanssa (lastenlääkäri, kirurgi yms.) ja päätti sitten lähteä naistentautien puolelle.)[/QUOTE]
Tuo työn hektisyys ja opiskelun rankkuus eivät minua haittaa. Luulen että tykkäisin työstäni tosi paljon ja nauttisin töissä olosta. Ainoa mikä minua tosiaan huolestuttaa on se, että miten ehtisin olla äiti lapselleni jos työtunteja olisi ihan valtavasti.. Tosin eihän minun tarvitsisi erikoistumaan lähteä ennen kuin lapset ovat isompia.. Tällä hetkellä minulla on yksi lapsi mutta pari lisää olisi kiva hankkia ehkä sitten esimerkiksi lääkiksen jälkeen (olen nuori vielä, olisin 28-29 kun valmistun)
. Enkä todellakaan ole työtä vieroksuva, en vain halua että perhe-elämäni joutuu kärsimään 
.
