Hei.
Olemme olleet AVOmieheni kanssa aivan nuorista asti yhdessä (itse olin 15 vuotta kun mentiin yhteen) eli mieheni on siis ensirakkauteni. Meillä on yksi pieni lapsi, puolenvuoden ikäinen vauva. Olemme olleet kyllä ihan onnellisia ja yhä mielestäni olen/ollaan mutta jotenkin on tullut sellainen mieli että tekisi mieli "repäistä" , olla jonkun toisen kanssa, kokeilla miltä se tuntuu. Toki ehdin silloin nuorena jotain säätää muittenkin kanssa mutta sänkyyn asti en ole muiden kuin mieheni kanssa mennyt. Sen jälkeen ehkä tietäisi onko tämä juuri sitä mitä haluan ja onko mieheni kenties se kenen kanssa haluan jatkaa ja elämäni jakaa. Olen huomannut, että olen ehkä alkanut katselemaan miehiä nyt enemmän kuin ennen..en tiedä miten selittäisin tätä. Ennen en ole huomioinut muita miehiä millään tavalla, nykyisin on mielikuvitukseni alkanut tuottamaan lähes älyttömiä juttuja jonkun hyvännäköisen miehen nähdessäni..
Miehelläni ehti olla muita silloin ennen minua, ja sekin häiritsee kovasti kun tiedän että hän on kokenut paljon asioita muittenkin kuin minun kanssani.
Onko muilla vastaavaa, onko tämä aivan normaalia?
Tuntuu, että menetän järkeni itseni kanssa..
Olisiko järkevää kokeilla jotain jonkun kanssa, olla kertomatta miehelleni ja päättää sen jälkeen vasta mitä haluan. Voihan olla että mieheni onkin juuri sitä mitä haluan.
Vai olisiko sittenkin parempi päättää tämä suhde kun näin levottomat asiat pyörivät päässäni?
Asia todella painaa mieltä..meillä ei ole edes seksielämässä mitään valittamista mieheni kanssa mutta jokin kokeilemisenhalu kolkuttaa mielessäni. Onko ketään kohtalontoveria? Kertokaa oma "tarinannne" ja miten tilanne ns. "ratkesi" ?
Olisin kiitollinen jos joku voisi auttaa..
Ja olisi kiva myös kuulla jos täällä on muita vielä ensirakkauden kanssa yhdessä olevia, millaista arki on 10, 15 tai ehkä jopa kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen?
Tämä tilanne on ristiriitainen juuri siksi koska mieheni kanssa meillä menee hyvin mutta itseni kanssa olen näin sekaisin.
Kiitos jo etukäteen. :hug:
Olemme olleet AVOmieheni kanssa aivan nuorista asti yhdessä (itse olin 15 vuotta kun mentiin yhteen) eli mieheni on siis ensirakkauteni. Meillä on yksi pieni lapsi, puolenvuoden ikäinen vauva. Olemme olleet kyllä ihan onnellisia ja yhä mielestäni olen/ollaan mutta jotenkin on tullut sellainen mieli että tekisi mieli "repäistä" , olla jonkun toisen kanssa, kokeilla miltä se tuntuu. Toki ehdin silloin nuorena jotain säätää muittenkin kanssa mutta sänkyyn asti en ole muiden kuin mieheni kanssa mennyt. Sen jälkeen ehkä tietäisi onko tämä juuri sitä mitä haluan ja onko mieheni kenties se kenen kanssa haluan jatkaa ja elämäni jakaa. Olen huomannut, että olen ehkä alkanut katselemaan miehiä nyt enemmän kuin ennen..en tiedä miten selittäisin tätä. Ennen en ole huomioinut muita miehiä millään tavalla, nykyisin on mielikuvitukseni alkanut tuottamaan lähes älyttömiä juttuja jonkun hyvännäköisen miehen nähdessäni..
Miehelläni ehti olla muita silloin ennen minua, ja sekin häiritsee kovasti kun tiedän että hän on kokenut paljon asioita muittenkin kuin minun kanssani.
Onko muilla vastaavaa, onko tämä aivan normaalia?
Tuntuu, että menetän järkeni itseni kanssa..
Olisiko järkevää kokeilla jotain jonkun kanssa, olla kertomatta miehelleni ja päättää sen jälkeen vasta mitä haluan. Voihan olla että mieheni onkin juuri sitä mitä haluan.
Vai olisiko sittenkin parempi päättää tämä suhde kun näin levottomat asiat pyörivät päässäni?
Asia todella painaa mieltä..meillä ei ole edes seksielämässä mitään valittamista mieheni kanssa mutta jokin kokeilemisenhalu kolkuttaa mielessäni. Onko ketään kohtalontoveria? Kertokaa oma "tarinannne" ja miten tilanne ns. "ratkesi" ?
Olisin kiitollinen jos joku voisi auttaa..
Ja olisi kiva myös kuulla jos täällä on muita vielä ensirakkauden kanssa yhdessä olevia, millaista arki on 10, 15 tai ehkä jopa kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen?
Tämä tilanne on ristiriitainen juuri siksi koska mieheni kanssa meillä menee hyvin mutta itseni kanssa olen näin sekaisin.
Kiitos jo etukäteen. :hug: