teinistä asti yhdessä

Hei.

Olemme olleet AVOmieheni kanssa aivan nuorista asti yhdessä (itse olin 15 vuotta kun mentiin yhteen) eli mieheni on siis ensirakkauteni. Meillä on yksi pieni lapsi, puolenvuoden ikäinen vauva. Olemme olleet kyllä ihan onnellisia ja yhä mielestäni olen/ollaan mutta jotenkin on tullut sellainen mieli että tekisi mieli "repäistä" , olla jonkun toisen kanssa, kokeilla miltä se tuntuu. Toki ehdin silloin nuorena jotain säätää muittenkin kanssa mutta sänkyyn asti en ole muiden kuin mieheni kanssa mennyt. Sen jälkeen ehkä tietäisi onko tämä juuri sitä mitä haluan ja onko mieheni kenties se kenen kanssa haluan jatkaa ja elämäni jakaa. Olen huomannut, että olen ehkä alkanut katselemaan miehiä nyt enemmän kuin ennen..en tiedä miten selittäisin tätä. Ennen en ole huomioinut muita miehiä millään tavalla, nykyisin on mielikuvitukseni alkanut tuottamaan lähes älyttömiä juttuja jonkun hyvännäköisen miehen nähdessäni..
Miehelläni ehti olla muita silloin ennen minua, ja sekin häiritsee kovasti kun tiedän että hän on kokenut paljon asioita muittenkin kuin minun kanssani.
Onko muilla vastaavaa, onko tämä aivan normaalia?
Tuntuu, että menetän järkeni itseni kanssa..
Olisiko järkevää kokeilla jotain jonkun kanssa, olla kertomatta miehelleni ja päättää sen jälkeen vasta mitä haluan. Voihan olla että mieheni onkin juuri sitä mitä haluan.
Vai olisiko sittenkin parempi päättää tämä suhde kun näin levottomat asiat pyörivät päässäni?
Asia todella painaa mieltä..meillä ei ole edes seksielämässä mitään valittamista mieheni kanssa mutta jokin kokeilemisenhalu kolkuttaa mielessäni. Onko ketään kohtalontoveria? Kertokaa oma "tarinannne" ja miten tilanne ns. "ratkesi" ?
Olisin kiitollinen jos joku voisi auttaa..
Ja olisi kiva myös kuulla jos täällä on muita vielä ensirakkauden kanssa yhdessä olevia, millaista arki on 10, 15 tai ehkä jopa kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen?
Tämä tilanne on ristiriitainen juuri siksi koska mieheni kanssa meillä menee hyvin mutta itseni kanssa olen näin sekaisin.

Kiitos jo etukäteen. :hug:

 

Jos kaikki asiat on kunnossa niin unohda ajatukset muista miehistä.
Sulla on joku kriisi nyt itsesi kanssa menossa.Varsinkin kun on lapsi/lapsia niin ei kannata hetken mielijohteesta lähteä hyppimään vieraisiin sänkyihin.Siinä hajoaa perhe ihan turhan takia.Pettämiseen ei kannata alkaa,siitä ei mitään hyvää seuraa.Kyllä ne ajatukset lähtee mielestä taas hetken päästä.Mieti mitä kaikkea hyvää elämässäsi nyt on,kannattaako se rikkoa.

 

Ajattelin heti kertoa että on joku muukin, joka on sen ekan kanssa yhdessä. Oon itse miettinyt myös samaa että onko kohtalotovereita. Itse en lähtisi testailemaan muita, kahdeksan vuotta sain olla yhdessä omani kanssa, mut nyt häntä kutsuu uudet haasteet ja on lähtemässä
Pidä kiinni perheestäsi ja löydä onnesi siitä, niin minäkin olisin tahtonut tehdä. Ei se kokemusten määrä mitään ratkaise. Onnea vaan elämääsi.

 

Mä olin 16, kun aloin seurusteleen nykyisen aviomieheni kanssa. Kohta ollaan oltu 14 vuotta yhdessä ja meillä on kaks lasta. En oo ollut kenenkään muun kanssa "sillai".
Mulla on ollut pari semmosta pientä ihastusta ja oon toisen kanssa pussannut, mutta sen pitemmälle en oo koskaan mennyt. Ainoastaan yhden kerran on ollut lähellä sänkyyn meno. Onneks en sitä tehnyt. Pettäminen ei kannata enkä usko, että ne muut on sen ihmeellisempiä. Toivottavasti päädyt oikeaan ratkaisuun.

 

Mulla kokemukset päinvastaiset: Tapasin mieheni vasta kolmekymppisenä ja siihen mennessä ehti kertyä kokemusta erilaisista ihmisistä ehkä vähän liikaakin. Omasta puolestani voin sanoa, että ei se seksi niin kovin erilaista ole toisenkaan kanssa, joten älä missään tapauksessa ainakaan sen takia lähde perhettä hajottamaan! Ja uusia juttuja voi kehitellä ja kokeilla sen oman tutun rakkaan kanssa paljon helpommin kuin jonkun uuden - usko pois.

Tavallaan vähän kadehdin niitä pariskuntia, jotka ovat olleet yksissä nuoresta saakka. Nuorena yhdessäolon aloittaneilla on mahdollisuus "päästä" timanttihääpäivään tai vastaavaan saakka. Me tuskin edes eletään niin vanhaksi että sinne saakka päästäisi.

 

Minä myös aloin seurustella mieheni kanssa vähän myöhemmällä iällä. Ennen sitä ehti kertyä elämää ja kokemuksia melkoisesti. Voin sanoa, että lyhyiden suhteiden seksi ym. ei niin kovin kummoista ollut! Räpeltämistä ihmisen kanssa, jota ei kunnolla tuntenut. Vasta mieheni kanssa olen oppinut nauttimaan niin seksistä kuin monesta muustakin parisuhteeseen liittyvästä asiasta. Tunteesi ovat varmaan ihan normaaleja tuossa tilanteessa, mutta kannattaa miettiä ennen kuin tekee mitään peruuttamatonta. Aidan toiselta puolelta tuskin kuitenkaan löytyy mitää niin hyvää, että omaa elämää kannattaa sen vuoksi heittää menemään. Oman onnensa voi huomata vasta sitten, kun sen on menettänyt ja silloin on liian myöhäistä katua.

 

Kyllä niitä ihastuksia tulee jokaisen kohdalle varmasti, oli sitten ensirakkautensa kanssa tai kymmenennen miehen kanssa. Ei kannata pilata suhdetta pettämisellä. Tulet pettymään ja sitten et saa enää tätä samaa tilannettasi takaisin. :\|

 

Jos haluat uusia kokemuksia niin ...

 

Sulla saattaa nyt olla vaan oma hormonitoiminta sekaisin, synnytyksessä ei ole kauaa. Odota nyt ainakin sen tasoittumista ennen kuin ajatteletkaan mitään "tuhmuuksia" kodin ulkopuolella. Tuollaiset tunteet voivat olla sitä oman naisellisuuden uudelleen hakemista. Raskaus ja synnytys ovat isoja juttuja naiselle.

Olen itse ollut saman miehen kanssa reilut 15v ja lapsia on siunaantunut kaksi (vanhempi 2v). Kyllä sitä on tullut katseltua välillä aidan toiselle puolellekin, mutta koskeahan ei saa eikä aidan läpi ylläkään. Ennen vakituista seurustelua ehdin tutustua "lähemmin" pariin miespuoliseen. Aika lailla samanoloista oli se petipaini heidän kanssaan (se oli silloin tosi nuorena). Tuskinpa se nyt kovin kummoista olisi nytkään vieraan kanssa. Enkä moisesta kyllä haaveilekaan.

Pidän itseäni onnellisena, kun vierellä tuttu ja turvallinen oma mies. Sitä vuosien saatossa oppii toisen tuntemaan. Mutta arkiseksi me emme ole antaneet kaiken mennä. Keksimme kaikenlaista pientä kivaa keskenämme, vitsailemme toisillemme ja osoitamme tunteemme. Halit ja pusit kuuluvat jokaiseen päivään. Itse asiassa seksikin on tullut antoisammaksi ja nautittavammaksi kun tässä tarkemmin alkaa sitä fundeeraamaan. Olen itsekseni tullut siihen tulokseen omalla kohdallani, että tuskinpa vaihtamalla paranee! Miksi luopua hyväksi havaitusta (jos näin voi sitten sanoa)!