tein sen mitä ei sais tehä....

Mä muistan vieläkin ylpeänä sen, että miellä kotona vanhemmat ei koskaan lukeneet meidän kirjeitä, päiväkirjoja tms. Äiti sanoi, että vaikka jättäisitte päivväkirjat auki pöydälle niin hän ei koskaan lukisi niitä. Se tuntui aivan äärettömän hyvälle.

MEill ei myöskään saanut avata toisten posteja, kirjeita tms. Siitä oltiin tosi tarkkoja.

 

silloin kun aavistelee jotain epämääräistä olevan tekeillä on mielestäni pienempi paha lukea ,kuin antaa asioiden vaan olla....

Näin juuri.

Ilmeisesti nämä jotka eivät hyväksy murkkuikäisten päiväkirjan lukemista, siis perheessä ei vielä ole sen ikäisiä lapsia.

Murkkuikä on jollain tai sanotaanko monella lapsella melko rajua.

 

nurkkaan siitä ja viikkorahaa on sit turha tälle viikolle ootella

 

silloin kun aavistelee jotain epämääräistä olevan tekeillä on mielestäni pienempi paha lukea ,kuin antaa asioiden vaan olla....

Mitäpä jos vaikka puhuisi asioista naamatusten?

 

miksi jokainen paasaa siitä että kertoisin tytölle,ei tulis mieleenkään.mutta nyt ymmärrän häntä paljon enemmän.ja jokaisella lapsella on erilainen murrosikä,mulla lapsena ollut ihan kaamee.että se on hyvä jos jollakin puhutaan kaikki asiat murrosiässäkin,mutta meillä ei näin valitettavasti ole.

 

:/ Murkkuikäisen kans on varmasti vaikeeta, mutta se että viet tuolla tempauksella luottamuksen teidän väliltä ei todellakaan auta mihinkään ongelmaan, itseasiassa todennäkösesti pahentaa vaan kaikkea.

 

:/ Murkkuikäisen kans on varmasti vaikeeta, mutta se että viet tuolla tempauksella luottamuksen teidän väliltä ei todellakaan auta mihinkään ongelmaan, itseasiassa todennäkösesti pahentaa vaan kaikkea.

miten mä voin luottamuksen viedä,kun hän ei tiedä?

 

:/ Murkkuikäisen kans on varmasti vaikeeta, mutta se että viet tuolla tempauksella luottamuksen teidän väliltä ei todellakaan auta mihinkään ongelmaan, itseasiassa todennäkösesti pahentaa vaan kaikkea.

miten mä voin luottamuksen viedä,kun hän ei tiedä?

Valheilla on onneks aika usein tapana paljastua. Noh, tosiaan ei aina mutta mä tosiaan toivon ettei lapses saa tietää etkä päästele sammakoita suustas. Mutta oikeastaan, mitä sinä hyödyit sen kirjan lukemisesta, koska et voi sillä tiedolla tehdä yhtään mitään?

 

Mun äiti luki aikoinaan mun päiväkirjaa ja kirjeitä...ja teki aikamoisen loven luottamukseen sen takia. En oo vieläkään unohtanu asiaa. Ja en todellakaan ollu mikään vaikea teini, jonka tekemisiä olis pitänyt vahdata. Ikinä en tekisi samaa omalle tyttärelleni!!

 

silloin kun aavistelee jotain epämääräistä olevan tekeillä on mielestäni pienempi paha lukea ,kuin antaa asioiden vaan olla....

Mä ymmärrän ap:n pointin tässä asiassa. Mutta älä ikinä sano tyttärellesi lukeneesi päiväkirjaa.

 

juurihan selitin et ymmärrän häntä nyt paljon paremmin ja varmistuin toisesta asiasta jota pelkäsin...ei onneksi ollut totta.

 

Mä lukisin kyl kans mutta en sanallakaan mainitsis lukeneeni . Meillä ei ole kyllä päiväkirja ikäsiä mutta luulisin että voisin lukea mikäli esim. epäilisin jotain mistä ei puhuta...

Tärkeämpää on kuitenki olla perillä asioista ja jos sieltä löytyis jotain, mikä pitäisi puhua niin kaivaisin sen muilla keinoilla lapsen "omasta suusta"...

 

Mä lukisin kyl kans mutta en sanallakaan mainitsis lukeneeni . Meillä ei ole kyllä päiväkirja ikäsiä mutta luulisin että voisin lukea mikäli esim. epäilisin jotain mistä ei puhuta...

Tärkeämpää on kuitenki olla perillä asioista ja jos sieltä löytyis jotain, mikä pitäisi puhua niin kaivaisin sen kuilla keinoilla lapsen "omasta suusta"...

aivan näin.

 

tasan lukisin jos epäilisin lastani huumeiden käytöstä tai jostain muusta vastaavasta josta lapsi tuskin puhuu ennenkuin on myöhäistä

 

silloin kun aavistelee jotain epämääräistä olevan tekeillä on mielestäni pienempi paha lukea ,kuin antaa asioiden vaan olla....

Näin juuri.

Ilmeisesti nämä jotka eivät hyväksy murkkuikäisten päiväkirjan lukemista, siis perheessä ei vielä ole sen ikäisiä lapsia.

Murkkuikä on jollain tai sanotaanko monella lapsella melko rajua.

Oikeuttaako se silti loukkaamaan toisen yksityisyyttä oli kyseessä millainen murkkuikä tahansa? Kyllä toisen päiväkirjan kuuluu olla pyhä asia ja siihen ei muut koske!

 

Mie en oo kirjottanu päiväkirjaa sen jälkeen, kun se luettiin, kun mie nukuin. Asialla ei siis ollu kukaan perheenjäsenistä.

 

no ei se ollut todellinen syy....piti saada tietää missä mennään.....siks tilaisuuden tullen tein sen :ashamed:

Sama selitys oli minun vanhemmillani, kun tiedustelin teininä syytä. Luottamus meni vanhempiini. Älä ainakaan tunnusta lukeneesi.
Itse en voisi tuota tehdä omille lapsilleni.

 

Voi jestas. Älä lue! Haluaisitko, että joku lukis sun ajatuksia/päiväkirjaa avoimesti?

Mun äiti luki mun päiväkirjaa kun olin teini. En ole vieläkään antanut anteeksi. Lapsella on hyvä olla tapa purkautua ja päiväkirjan pitäisi olla pyhä. Ite luin muksuna isosiskoni päiväkirjaa, silloin en tajunnut kunnioittaa toisen yksityisyyttä. :/ ÄLÄ LUE SITÄ ENÄÄ! Ja älä sano lapsellesi, että luit. Anna päiväkirjan olla. Mie en vieläkään luota äitiini, koska luki päiväkirjaani ja toki paljon muutakin tapahtunut sen jälkeenkin. Mutta älä sano, että luit, se vain nöyryyttää lasta.

sama juttu täällä. ikinä en sitä unohda.

 

Mä lukisin kyl kans mutta en sanallakaan mainitsis lukeneeni . Meillä ei ole kyllä päiväkirja ikäsiä mutta luulisin että voisin lukea mikäli esim. epäilisin jotain mistä ei puhuta...

Tärkeämpää on kuitenki olla perillä asioista ja jos sieltä löytyis jotain, mikä pitäisi puhua niin kaivaisin sen kuilla keinoilla lapsen "omasta suusta"...

aivan näin.

Mä en kyllä ymmärrä miksi siihen tarvii jotain päiväkirjaa lukea? Miksei noita asioita voi vaan kaivaa esiin, silloin jos epäilyttää joku? miten se on helpompi kaivaa päiväkirjan lukemisen jälkeen, kun luettua tietoa ei voi kuitenkaan käyttää?

Jos teini kerran kuitenkin lopulta puhuu, niin ei siihen mitään päiväkirjojen lukua tarvitse.

Juu ja tiedän ettei aina ole helppoa ja erilaisia ovat. Meiltäkin niitä löytyy 4 erilaista joiden mielet myllertää, milloin mitenkin. Ei pääse aika tulemaan pitkäksi ja tylsyys iskemään noiden kanssa .

 

Mä en lukis muulloin kun jos epäilisin lasta jostain vakavasta esim. huumeiden käytöstä.

 

Mä lukisin kyl kans mutta en sanallakaan mainitsis lukeneeni . Meillä ei ole kyllä päiväkirja ikäsiä mutta luulisin että voisin lukea mikäli esim. epäilisin jotain mistä ei puhuta...

Tärkeämpää on kuitenki olla perillä asioista ja jos sieltä löytyis jotain, mikä pitäisi puhua niin kaivaisin sen kuilla keinoilla lapsen "omasta suusta"...

aivan näin.

Mä olen samaa mieltä. Kaikki murkkuikäiset kun eivät ole aivan herttaisimmasta päästä ja todellakaan kaikkien kanssa ei pysty puhumaan kasvotusten, silloin käyttää muita keinoja suojellakseen lasta kuten päiväkirjan lukemista.Mä nostan hattua sille joka onnistuu puhumaan mun siskoni kanssa ja selvittämään mikä mättää jne.Siittä vaan...ammattilaisetkaan ei ole siihen pystyneet mutta joku/jotkut tuolla aiemmin väitti kovin ihmeissään että "miksi ei voisi puhua kasvotusten,meillä ainakin voi" niin hää vois vaik kokeilla...

 

No mun äiti luki mun päiväkirjaa, kun olin teini. Kertoi sen minulle nyt ihan vasta. viime vuonna muistaakseni. Sanoi ettei keksinyt enää muuta keinoa saada kiinni minun ajatuksista. Ihan hyvä. Muuten en olisi enää hengissä.
Itse en uskaltaisi lukea omieni siksi, että pelkään siellä lukevan jtn sellaista mitä en halua lapsestani tietää. :ashamed:

 

Kovasti parjataan äitiä joka lukee lapsen päiväkirjaa. Miettikääs mitä kaikkea hyvää sillä voi saada aikaan jos lapsi on luisumassa sellaiseen seuraan tai sellaisiin tapoihin, joista on vaaraa lapselle ja vanhemmat saavat sietää ajoissa. Ehtivät puuttua asiaan.
Ja jos niin on niin eihän se lapsi/nuori kerro.
Tälläkin asialla on ainakin kaksi puolta.

Toinen miettimisen arvoinen asia on että täälläkin naiset kertovat lukeneensa miestensä kännykkää. Niitä miehiä ei yleensä tarvitse itseltään suojella niinkun uhmakasta teiniä joskus täytyy.

Hyväksyttekö kännykän tutkimisen kun epäilette miehellä olevan toinen nainen, mutta ette murkun päiväkirjan lukemista vaikka nuorella olisi itsetuhoisia ajatuksia ja käytöstä?

 

Toinen miettimisen arvoinen asia on että täälläkin naiset kertovat lukeneensa miestensä kännykkää. Niitä miehiä ei yleensä tarvitse itseltään suojella niinkun uhmakasta teiniä joskus täytyy.

Hyväksyttekö kännykän tutkimisen kun epäilette miehellä olevan toinen nainen, mutta ette murkun päiväkirjan lukemista vaikka nuorella olisi itsetuhoisia ajatuksia ja käytöstä?

Erittäin hyvä pointti!

 

mun oma äitini luki miun päiväkirjaa ku olin seiskalla... ja kaikenlisäks suuttu miulle siitä, mitä sinne olin kirjoitellut. Siitä on nyt kohta 16 vuotta, eikä edelleenkään ole saanut anteeksi tekoaan...eikä tule saamaankaan.. |O