Tein mielestäni oikein - ex helvettiin elämästä ja kämpästä

[outo mies.]

Taidat olla miehelle yhdentekevä, tai ainakin olit sitä suhteenne alussa, jos hänen eksänsä romuja lojui joka paikassa, pikkuhousuista lähtien. Luulisi, että kun normaali ihminen aloittaa uuden suhteen, niin silloin kaikki muistot ja jäljet eksästä siivotaan pois, eikä pidetä niitä levällään ja esillä, ihan niin kuin ne olisivat osa sisustusta.

 

[Charmaine]

Noin minäkin ajattelen ja olisi todellakin pitänyt nostaa haloo asiasta aikaisemmin. Onkohan nyt liian myöhäistä?

Sekin riipii, että tietenkin luin esim ne heidän toisilleen kirjoittamansa kortit kun ne löysin ja itse en ole mieheltäni vastaavia saanut. Olenko siis vähemmän tärkeä kuin se edellinen nainen?

 

[meitä on moneksi]

Hyvä ystäväni asui miehensä kanssa 20 vuotta miehen exän huonekaluilla kalustetussa asunnossa. Mies oli siis ollut aikaisemmin aviossa. Miehen ex-vaimo oli tuonut avioliittoon mennessään huonekalutnsa yhteiseen kotiin. Mies osti kodin, vaimo toi huonekalut, jotka hänellä oli ollut sinkkukodissaan ja joita sai vanhemmiltaan perintönä myös. Ja vaimo lähtiessään toisen miehen matkaan jätti huonekalut miehelle 3-vuotisen avioliiton päätteeksi. Mies tapasi pian ystäväni ja he muuttivat yhteen tähän taloon ja ystäväni piti sen exän huonekaluja (tietäen totuuden niistä) 20 vuotta. Nyt ostivat vihdoin uudet!

 

[Charmaine]

Hmm, huonekalut eivät olisi ainakaan itselleni niin paha asia, sitäpaitsi niiden roudaaminen pois on hieman hankalampaa kuin pienempien tavaroiden. Ja olisi se aika kova homma pistää koko sisustus uusiksi exän lähdettyä!

Silloin kun itselläni on suhde mennyt poikki (ja sama toistuu lähipiirissäni, on siis melko normaalia?), niin olen hävittänyt tai pistänyt piiloon kaikki exästä muistuttavat tavarat ja asiat lähes samantien. Poissa silmistä poissa mielestä.
Tiedän että mieheni oli pahasti masentunut eron jälkeen eikä mielessä varmasti käyneet mitkään siivoamiset, mutta luulisi että hän edes omaa hyvää oloaan edistääkseen olisi hävittänyt exään liittyvät tavarat ja muistot.

Joskus minusta tuntuu pahalta edes asua tässä asunnossa koska mieheni ja hänen exänsä muuttivat tähän yhdessä. Tuntuu että koko tämä asunto on täynnä heidän yhteistä elämäänsä ja muistojaan. Mieheni ei tiedä että tämä on yksi syy sille, miksi niin kiivaasti haluaisin muuttaa pois tästä mutta piru vie kun ei ole varaa.

 

[Charmaine]

Ei ole mikään pakko toisen rättejä ja lumppuja säilyttää vuosi tolkulla, jos toisella ei kerran näköjään ole mitään mielenkiintoa niitä hakea. Itse olisin kyllä varmaan roudannut kamat johonkin kirppikselle, tai antanut vaatekeräykseen, niin olisipa edes joku niitä tarvitseva niistä hyötynyt.

Itsekin olisin mieluiten vienyt ne kirpputorille, mutta niitä oli tosiaan kuusi isoa ja painavaa jätesäkillistä. En olisi ikinä saanut niitä yksin vietyä minnekään - paitsi roskalaatikkoon, koska se oli lähimpänä.

 

[Ei välttämättä!]

Taidat olla miehelle yhdentekevä, tai ainakin olit sitä suhteenne alussa, jos hänen eksänsä romuja lojui joka paikassa, pikkuhousuista lähtien. Luulisi, että kun normaali ihminen aloittaa uuden suhteen, niin silloin kaikki muistot ja jäljet eksästä siivotaan pois, eikä pidetä niitä levällään ja esillä, ihan niin kuin ne olisivat osa sisustusta.

Sehän kertoo mielestäni, että asia on käsittelemättä, jos sitä pitää pakoilla tuolla tavoin. Jos menneisyytensä kanssa kaikkine tapahtumineen on sovussa, ero on käsitelty sitä mukaa jne., miksi pitäisi ruveta hävittämään hyvää tavaraa ja muistoja? Jos muistoja pitää pakoilla, silloinhan ne juuri ovat vielä voimassa, todellisuudessa nykypäivää, yhä auki, eivätkä mukavaa menneisyyttä, joka ei enää mitenkään häiritse tätä päivää. Tai ikävää, tai molempia. Ei käsiteltyjä asioita tarvitse juosta enää pakoon, sitähän niiden hävittäminen on. On oikeaa välit selvinä -oloa.

En ole koskaan hävittänyt mitään aiemman vaiheeni tavaroita tai muistoja, pöljähän olisin. Osa omaa elämääni ja historiaani, joka on tehnyt minut minuksi tähän päivään. Eivät ne menneisyyteen enää sido, mutta ovat tärkeitä olemassaolevina, tapahtuneina. En voisi kuvitella, että hävittäisin jotain elämästäni. En voisi kuvitella, että menisin hävittämään menneisyyttä toisen elämästä, silloin minulla kyllä jo heittäisi!

 

[Charmaine]

Taidat olla miehelle yhdentekevä, tai ainakin olit sitä suhteenne alussa, jos hänen eksänsä romuja lojui joka paikassa, pikkuhousuista lähtien. Luulisi, että kun normaali ihminen aloittaa uuden suhteen, niin silloin kaikki muistot ja jäljet eksästä siivotaan pois, eikä pidetä niitä levällään ja esillä, ihan niin kuin ne olisivat osa sisustusta.

Sehän kertoo mielestäni, että asia on käsittelemättä, jos sitä pitää pakoilla tuolla tavoin. Jos menneisyytensä kanssa kaikkine tapahtumineen on sovussa, ero on käsitelty sitä mukaa jne., miksi pitäisi ruveta hävittämään hyvää tavaraa ja muistoja? Jos muistoja pitää pakoilla, silloinhan ne juuri ovat vielä voimassa, todellisuudessa nykypäivää, yhä auki, eivätkä mukavaa menneisyyttä, joka ei enää mitenkään häiritse tätä päivää. Tai ikävää, tai molempia. Ei käsiteltyjä asioita tarvitse juosta enää pakoon, sitähän niiden hävittäminen on. On oikeaa välit selvinä -oloa.

En ole koskaan hävittänyt mitään aiemman vaiheeni tavaroita tai muistoja, pöljähän olisin. Osa omaa elämääni ja historiaani, joka on tehnyt minut minuksi tähän päivään. Eivät ne menneisyyteen enää sido, mutta ovat tärkeitä olemassaolevina, tapahtuneina. En voisi kuvitella, että hävittäisin jotain elämästäni. En voisi kuvitella, että menisin hävittämään menneisyyttä toisen elämästä, silloin minulla kyllä jo heittäisi!

Ei tietenkään tarvitse hävittämällä hävittää kaikkea exään/exiin liittyvää, mutta ainakin pistää ne pois näkyviltä! Enhän minäkään ole hävittänyt omia pikku juttujani, mutta ne ovat piilossa omassa laatikossani enkä niitä juuri haikeudella katsele.
Menneisyys saa ja pitääkin olla, mutta kannattaa miettiä sitä, missä valossa ja miten sitä kenellekin esiin tuo, erityisesti nykyiselle kumppanille.

 

[Niin, makuasia]

Minä pidän kaikkea kaikilta ajoilta myös näkyvillä, kotini on menneisyyteni kooste joka elää tätä päivää. Ja seurustelukumppanini ovat saaneet tehdä saman. Ei häiritse. Ehkä nuorempana olisi ollut mustavalkoisempi, teininä, mene tiedä.

 

[heihaloo.]

Taidat olla miehelle yhdentekevä, tai ainakin olit sitä suhteenne alussa, jos hänen eksänsä romuja lojui joka paikassa, pikkuhousuista lähtien. Luulisi, että kun normaali ihminen aloittaa uuden suhteen, niin silloin kaikki muistot ja jäljet eksästä siivotaan pois, eikä pidetä niitä levällään ja esillä, ihan niin kuin ne olisivat osa sisustusta.

Sehän kertoo mielestäni, että asia on käsittelemättä, jos sitä pitää pakoilla tuolla tavoin. Jos menneisyytensä kanssa kaikkine tapahtumineen on sovussa, ero on käsitelty sitä mukaa jne., miksi pitäisi ruveta hävittämään hyvää tavaraa ja muistoja? Jos muistoja pitää pakoilla, silloinhan ne juuri ovat vielä voimassa, todellisuudessa nykypäivää, yhä auki, eivätkä mukavaa menneisyyttä, joka ei enää mitenkään häiritse tätä päivää. Tai ikävää, tai molempia. Ei käsiteltyjä asioita tarvitse juosta enää pakoon, sitähän niiden hävittäminen on. On oikeaa välit selvinä -oloa.

En ole koskaan hävittänyt mitään aiemman vaiheeni tavaroita tai muistoja, pöljähän olisin. Osa omaa elämääni ja historiaani, joka on tehnyt minut minuksi tähän päivään. Eivät ne menneisyyteen enää sido, mutta ovat tärkeitä olemassaolevina, tapahtuneina. En voisi kuvitella, että hävittäisin jotain elämästäni. En voisi kuvitella, että menisin hävittämään menneisyyttä toisen elämästä, silloin minulla kyllä jo heittäisi!

Ai että pitäis vaan antaa eks-tyttöystävän alushousujen lojua pitkin poikin kämppää? Jopas on hyvät neuvot taas. Asiat voi ja pitääkin, joo, käsitellä, mutta se, että tuodaan uus tyttis asuntoon, kun entisen kalsarit ja rintsikat roikkuu sielä sun täällä ja lojuu lattialla, niin on mielestäni aika outoa.

 

[No ei nyt alkkareiden!]

Teksti oli vastaus lauseeseen "kun normaali ihminen aloittaa uuden suhteen, niin silloin kaikki muistot ja jäljet eksästä siivotaan pois"

 

[en ymmärrä]

Mun kumppanilla (joka jo ex) oli (ja on edelleen) muutaman vuoden seurustelumme ajan omakotitalo exänsä kanssa josta oli asunut erossa jo monta vuotta ja virallinen erokin ollut selvä jo ainakin muutaman vuoden. Ositusta ei edelleenkään ole tehty, talo on myymättä ja exän ja lastensa vanhoja tavaroita ja rättejä kämppä täynnä. Tämä ex ei myöskään ole saanut mitään rahallista korvausta talosta, eikä ole sitä vaatimalla vaatinutkaan vaikka tietää saavansa myyntihinnasta puolet. Homma siis on yhä puolitiessä.

Itselläni on oma asunto enkä olisi koskaan edes suostunut muuttamaan heidän yhteiseen taloon varsinkin kuin kaikki on jätetty niin keskeneräiseksi. Huvittavinta tässä on ollut se kun tämä exä omistaa edelleen avaimet kys. asuntoon ja käy siellä silloin tällöin noutamassa esim. lasten vuosia vanhoja vaatteita. Mihin tarkoitukseen? Kuulemma antaa ystävilleen niitä. Mutta kerralla ei saa kaikkea vietyä vaan niitä noudetaan sopivin väliajoin lumppu kerrallaan, hyvä jos ei sukka kerrallaan. Eli musta aivan selvä peli, eroa ei ole käsitelty loppuun millään tasolla vaikka mieskin niin on väittänyt.

Hän ei myöskään seurustelumme aikana ollut kovinkaan innostunut perheen perustamisesta kanssani, eikä lapsista tms. juurikaan alun jälkeen puhuttu. Vedin sen johtopäätöksen että hänen kanssaan en koskaan perhettä saa perustettua, hänellähän on jo lapset ja kaikki ja exä kummittelemassa vielä selän takana.

Tuo tavaroiden jättäminen paikoilleen viestittää mielestäni kyllä siitä että sinunkaan miehesi ei ole kokonaan käsitellyt eroaan. Tai sitten miehet vaan ovat sellaisia että tuollaiset asiat eivät heitä haittaa. Minusta oli ikävä edes käydä miehen kotona kun siellä oli lasten leluja ja naisen tavaroita joka hylly täynnä, aivan kuin perhe olisi vain "väliaikaisesti" jossain käymässä ja kämppä odottamassa samassa kunnossa kuin mihin se jätettiin vuosia aikaisemmin. En ymmärrä.

 

[Eronnut exästä]

Minun exäni tykkää näytellä vaihtuvia uusia akkojaan minulle näköjään. Vetää perässään joka paikkaan vaikka olisi vasta tuore tapaus. Järjestää aina niin, että näkisin minkä näköinen kaveri hänellä nyt on, säälittävää. Sitten vanha haukutaan vaikka voisi katsoa kyllä peiliin.

Ei vois muuten vähempää kiinnosta

 

[exä ja nyxä]

Joku syyhän siihen on, ettei exä ole hakenut tavaroitaan. Tutulta tuntuu tilanne, missä niitä ei pyynnöistä huolimatta ANNETA, vaikka nykyiselle tietysti kerrotaan, että exä ei pyynnöistä huolimatta hae. Tuttu on myöskin tilanne, että ei uskalla hakea omia tavaroitaan entisen puolison väkivaltaisuuden takia. Josta tietysti myöskään nykyinen ei mitään tiedä.

Poliisivoimin hakeminen on raskasta ja suoraan sanottuna ei ollenkaan niin helppoa kuin ellit antavat ymmärtää. Jossain vaiheessa mieluummin jättää koko paskan ja aloittaa elämänsä alusta niin, että edes tavarat eivät enää muistuta vanhasta.

 

[ymmärrys]

Itsekään en mene hakemaan exäni luota tavaroita jotka sinne jätin. Piti meinaan lähteä ovesta juosten ennen kuin heilahtaa. Mistä tiedät millainen viime hetki exällä ja nyky miehelläsi oikein on ollutkaan ?
Jos mies ei ole panostanut sun tuloon ollenkaan. Minusta sinun olisi aika kysyä asiat suoraan miksi ei hae ? Ja oliko mukana kenties vedätystä, tai väkivaltaa ?
Sen jälkeen vasta pystyt luomaan uutta kotia miehen kanssa jonka menneisyyden tiedät. Minusta tarinasi kuvasi niin menneisyyttäni että niskavillat nousi pystyyn.

 

[Charmaine]

En tiedä oliko edellinen minulle vai jollekin toiselle, mutta vastaan silti.
Mieheni ei todellakaan ole eikä ole koskaan ollut väkivaltainen, eikä mistään sellaisesta kannata tässä tapauksessa puhuakaan. Kellarissamme oli siis exän vaatteita, kenkiä ja rojuja, joilla tuskin on mitään arvoa kun hän ei niitä kerran pyynnöistä huolimatta hakenut. Eilen puhuin kaikki asiat selviksi mieheni kanssa, myös asunnon kunnosta tänne muuttaessani ja se helpotti paljon. Hän oli ainoastaan tyytyväinen että heitin exän roinat pois. Itsekin totesi ettei minun olisi tarvinnut sitä tehdä, hän vain odotti jos roskalava tulee joku kerta niin kaiken olisi voinut heittää sinne. Minä en sitä lavaa jaksanut odotella.
Ja asunnon kuntoonkin hän vain sanoi, ettei tiennyt sen ja sen tavaran olevan siellä ja täällä. Täällä oli siis erittäin sotkuista tänne tullessani, nurkat sen näköisiä ettei niihin ole vuosiin koskettu joten nielin selityksen. Itse kuitenkin siivosin niin perusteellisesti että meni kaapin taustat ja kaikki eikä mieheni edes tiennyt että siellä mitään kuvia tai housuja oli. Asia on nyt selvä ja kivi vierähti sydämeltä...

 

[Charmaine]

Ja joillekin edellisille vielä.
Mielestäni on todellakin oleellista, että miten ja missä ne exät tuo esille. Tottakai on hyväksyttävää että säilyttää joitakin muistoja esim laatikossa jossakin kaapin perällä. Sen sijaan jos säästäisi esim eroottisia kuvia exästään ja vieläpä katselisi niitä joskus, on TUOMITTAVAA. Mitä se tästä muistojen kaivelijasta silloin kertoo? Ei jätä paljon valinnanvaraa.

Kuvia yhteisestä elämästä exän kanssa ei kukaan järkevä ihminen jätä esille, kaapin oveen liimattuna tai hyllylle kehystettynä.

 

[tällainenkin tapaus]

Minun exäni äiti piti vuosikausia esillä minun kuvaani kaapin päällä kehyksissä. Emme ollet exän kanssa naimisissa, vaan olin hänen tyttöystävänä muutamien vuosien ajan.Tulimme ihan hyvin juttuun exän äidin kanssa, muttemme mitään sellaisia ystäviä olleet, että sekään olisi oikeuttanut kuvani pitämiseen kaapin päällä esillä, kun exäni uusi tyttöystävä ja myöhemmin vaimo astui kuvaan. Oli kuulemme siitä käärmeissään eikä ihme. Ja tiedän tämän tältä exäni äidiltä, kun hän itse kertoi sitä sentimentaaliseen tyyliinsä kun sattumalta törmäsimme toisiimme vuosien jälkeen. Jotenkin mautonta. En tiedä onko kuvani edelleen siellä kaapin päällä! Aikaa erosta on jo 12 vuotta.