C
Charmaine
Vieras
Pieni askel ihmiskunnalle, iso askel minulle. Pakko avautua kun vielä puuskutan kovan työn jäljiltä.
Olen asunut mieheni kanssa yhdessä yli vuoden ja hän erosi exästään 2006. Silti exän tavarat olivat tähän päivään asti meidän kellarissamme, koska hän ei pyynnöistä huolimatta niitä tullut noutamaan ja aikaa oli kuitenkin kulunut vuosia. Myöskään saamaton mieheni ei saanut asialle tehtyä mitään. Lopulta hermostuin, menin kellariin ja otin kaikki kuusi raskasta jätesäkkiä ja laatikkoa ja kävin heittämässä ne roskiin. Oli siinä raahaaminen.
Mielestäni tällainen ei ole minun hommaani ollenkaan, mutta minkäs teet kun asianomainen itse ei hoida sitä pois päiväjärjestyksestä?
En muutenkaan käsitä tuollaisia saamattomia ihmisiä jotka jättävät asiat ja tavarat aina lojumaan nurkkiin. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Itse olen toimelias ja aikaansaava ja hermostuttaa sotkuiset lapatossu-ihmiset.
Sama juttu oli kun muutin tähän kämppään. Nurkissa pyöri vielä exän alushousuista lähtien, puhumattakaan muusta roinasta ja minä jouduin ne siivoamaan. Olin aika häkeltynyt siitä, miten mieheni kehtaa jättää asunnon sellaiseen kuntoon kun uusi tyttöystävä muuttaa sinne.
Miten miehen saa siivoamaan? Tai huomioimaan naisen tällaisissa asioissa? Tästä ollaan keskusteltu ja riidelty tässä taloudessa jo niin monta kertaa että olen pari kertaa miehelle vihjaissut muuttavani omaan asuntoon, ellei luuta rupea heilumaan. Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että itse teen tämän talouden eteen kaiken ja toinen ei. Rakkautta on ja muut asiat kohtuu hyvin, mutta tämä ei luista. Olen noin kymmenellä eri tavalla sanonut, että tämä on meidän yhteinen kotimme, joten on sanomattakin selvää, että kotihommat kuuluvat yhtä paljon molemmille eikä siitä pitäisi sen enempää keskustella tai ainaista debattia järjestää.
Olen asunut mieheni kanssa yhdessä yli vuoden ja hän erosi exästään 2006. Silti exän tavarat olivat tähän päivään asti meidän kellarissamme, koska hän ei pyynnöistä huolimatta niitä tullut noutamaan ja aikaa oli kuitenkin kulunut vuosia. Myöskään saamaton mieheni ei saanut asialle tehtyä mitään. Lopulta hermostuin, menin kellariin ja otin kaikki kuusi raskasta jätesäkkiä ja laatikkoa ja kävin heittämässä ne roskiin. Oli siinä raahaaminen.
Mielestäni tällainen ei ole minun hommaani ollenkaan, mutta minkäs teet kun asianomainen itse ei hoida sitä pois päiväjärjestyksestä?
En muutenkaan käsitä tuollaisia saamattomia ihmisiä jotka jättävät asiat ja tavarat aina lojumaan nurkkiin. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Itse olen toimelias ja aikaansaava ja hermostuttaa sotkuiset lapatossu-ihmiset.
Sama juttu oli kun muutin tähän kämppään. Nurkissa pyöri vielä exän alushousuista lähtien, puhumattakaan muusta roinasta ja minä jouduin ne siivoamaan. Olin aika häkeltynyt siitä, miten mieheni kehtaa jättää asunnon sellaiseen kuntoon kun uusi tyttöystävä muuttaa sinne.
Miten miehen saa siivoamaan? Tai huomioimaan naisen tällaisissa asioissa? Tästä ollaan keskusteltu ja riidelty tässä taloudessa jo niin monta kertaa että olen pari kertaa miehelle vihjaissut muuttavani omaan asuntoon, ellei luuta rupea heilumaan. Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että itse teen tämän talouden eteen kaiken ja toinen ei. Rakkautta on ja muut asiat kohtuu hyvin, mutta tämä ei luista. Olen noin kymmenellä eri tavalla sanonut, että tämä on meidän yhteinen kotimme, joten on sanomattakin selvää, että kotihommat kuuluvat yhtä paljon molemmille eikä siitä pitäisi sen enempää keskustella tai ainaista debattia järjestää.
