Olen saanut kuulla kautta rantain, että olen laiska paska ja mieheni on saanut kuulla, että "onpa sulla laiska akka"... -koska en tee töitä anoppilassa. Siis siivoa, tiskaa yms.
Minusta olisi mukava käydä anoppilassa ihan vaan kylässä. Niin kuin kylässä yleensä käydään; seurustellaan ja kahvitellaan jne. Mutta aina kun menemme mieheni kotiin, löytää hänen äitinsä pojalleen jotain tekemistä. Siis vierailumme aikana minä istun yksin (tai nykyään kaksin vauvamme kanssa) jossain sohvalla ja mieheni katoaa heti johonkin. Minusta se on ahdistavaa, epämukavaa ja ärsyttävää. Ja vielä ärsyttävämpää nyt, kun olen kuullut minua haukuttavan laiskaksi, kun en osallistu anoppilan töihin!
Emme niin kauhean usein vieraile mieheni kotona, tai ainakaan jää yökuntiin. Jos näin olisi, ymmärtäisin, että he haluavat minunkin tekevän osani talon töistä (siis jos jatkuvasti siellä "asuisin"). Mutta en ymmärrä miksi minun velvollisuuteni olisi oman taloudenhoitoni lisäksi tehdä vielä anoppilan kotityöt! Ihan ahdistaa mennä sinne, kun nyt tiedän heidän odottavan minun tarttuvan johonkin työhön. Ja siksipä en paljon siellä vierailekaan. Mieheni kyllä kulkee vähän väliä siellä tekemässä töitä.
Varsinkin nyt, kun meillä on pieni vauva, tuntuu oudolta, että he vaativat minua tekemään kotityönsä. Kai he olettavat, että saisivat rauhassa itse seurstella vauvan kanssa sillä aikaa kun minä raataisin.
Olen sanonut miehellenikin, että ahdistaa tämä tilananne. Mies ei osaa oiekin sanoa juuta eikä jaata.
Se, että olen mennyt naimisiin mieheni kanssa, ei mielestäni tarkoita sitä, että olisin lupautunut kotiorjaksi anoppilaan.
Miten teillä muilla? Teettekö anoppilassakin kotityöt??
Toki ruokailun jälkeen autan pöydän siivoamisessa ja sen tyyppistä, istun seurana keittiössä kun ruokaa laitetaan mutta muuten kyllä istutaan persiillämme, muksutkin viedään käsistä ja hoidetaan meidän puolesta 
