Mitäs kun välit appivanhempiin menee, vaikka on lapsia?

["lotteliini"]

Anoppi jo aika alussa teki selväksi monin tavoin, etten ole sopiva hänen pojalle.. piti mm. alussa saarnoja siitä, kuinka hänen poikansa on maalaispoika joka ei viihdy kupungissa (juuri oltiin vuokrattu yhteinen asunto kaupungista). Kun tulin raskaaksi toivotusti, tuli vaivautunut onnittelu ja toteamus, että pitäisi mennä naimisiin. Anoppi on sanonut, että naisen pitää hoikka (minä olen vähän pyöreämpi, anoppi itse hoikka..)..

Kun olin kylässä oli anoppi aina jotenkin vaivautunut ja outo, vaikka yritin olla ystävällinen ja tutustua.

No, olen saanut lastenkasvatusnäkemyksiä ynnä muita, ohjeita petivaatteiden tuuletukseen, anopin mielestä naisen tehtävä on kaikki kotityöt ja kuulemma lastenhoitokin kuuluu pääosin naiselle.

Kun joskus erehdyin sanomaan väsymyksestäni niin anoppi oli tosi kylmä ja sanoi, että sellaista se nyt on lasten kanssa. On myös muistanut kertoa, että hänen lapsensa ei itkenyt juuri ollenkaan ja hän urheili joka päivä jo vauva-aikana ja niin edelleen.

Kun yritin keväällä nostaa asiaa puheeksi sai anoppi kilarit ja soitteli jälkikäteen miehelleni nyyhkien että "en halua puhua vaimosi kanssa, hän loukkasi minua" janiin edelleen (minulle suoraan ei sitten voinut jutella asiasta)...

Kun muutimme 200km päähän kysyi anoppi ihan pokkana että tuleeko mieheni auttamaan rempassa seuraavana päivänä (määränpää olisi siis 300km asunnoltamme).. anoppi oletti siis, että jäisin yksin purkamaan muuttokuormaa lasten kanssa vieraalla paikalla ja mies rientää auttamaan heitä.

Alussa mies puolusteli äitiään ja aina selitteli sanomiset jotenkin, mutta nyt viime vuoden aikana hän on ymmärtänyt että hänen äitinsä ei oikeasti pidä minusta.
Miten tästä eteenpäin? mies saa kyllä käydä vapaasti lasten kanssa anoppilassa, mutta mä suoraan sanottuna inhoan anoppia ja ajatuskin sinne menosta esim. jouluna kylmää ja ahdistaa.

Todella vaikea ja hankala tilanne .

 

[davc]

Älä mene, mitä sitä itseään kiusata. Se on hienoa, että sinulla kuitenkin on suopea näkemys siitä, että miehesi ja lapsenne voivat anoppilassasi käydä.

 

["lotteliini"]

Lisään vielä että esim. järjestettiin ristiäiset kotonamme ja taittelin servetit paikoilleen. Anoppi, joka ei järjestänyt mitenkään juhlia, kävi laittamassa ne kaikki ihan toisella tavalla ... Kaikkea tällaista pientä on, koko ajan.

 

["Kuula"]

Ajatus, että miehesi olisi mennyt auttamaan vanhempiaan remontissa sen sijaan että olisi muuttokuorman purussa mukana, kuulostaa kyllä jo ihan tietoiselta kiusanteolta - siis sellaiselta, että tahallisesti ohitetaan toisten poikkeuksellinen tilanne, jossa yleensä on tapana toivottaa voimia ja jaksamista muuton keskelle - ja mennä vaikkapa avuksi.

 

["lotteliini"]

[QUOTE="Kuula";25229033]Ajatus, että miehesi olisi mennyt auttamaan vanhempiaan remontissa sen sijaan että olisi muuttokuorman purussa mukana, kuulostaa kyllä jo ihan tietoiselta kiusanteolta - siis sellaiselta, että tahallisesti ohitetaan toisten poikkeuksellinen tilanne, jossa yleensä on tapana toivottaa voimia ja jaksamista muuton keskelle - ja mennä vaikkapa avuksi.[/QUOTE]

No, tuossa tilanteessa itse asiassa hämmästyin niin paljon ja sanoin heti: ja minunko pitäisi yksin purkaa koko kuorma lasten kanssa??? Anoppi siihen viileästi; noh, minä vain kysyin.

Raivostuttavaa!!

 

["lotteliini"]

Hei ihmiset, miksi ette kommentoi??

 

["eeee"]

Olen itse eri mieltä tuosta "suhtaudut suopeasti miehen ja lasten käymisiin anoppilassa". Miehesi on aikuinen ja voi tavata äitiään jos haluaa, mutta ei sinun tarvitse SINUN lapsiasi päästää sinne, jos anoppi ei osaa sinua kohtaan käyttäytyä. Isovanhemmilla EI OLE oikeuksia lapsenlapsiin sen enempää kuin muillakaan ihmisillä. Anoppisi on ilmeisesti periaatteesta päättänyt inhota sinua eikä tuo kuulosta siltä, että hän yrittäisi sopeutua tilanteeseen eikä edes halua suhtautua sinuun tärkeimpänä osana (lasten lisäksi) miehesi perheeseen, joten olkoon itsekseen ja miettiköön.

 

["vieras"]

oikeastaan hyvä ettei minulla ole anoppia... vaikka kuitenkin olisin halunnut tutustua häneen, olisi voinut olla hieman erilasaisempi kuin apn tapauksessa.

 

[Koivunkäpy]

Mulla oli samanlainen tilanne muinoin. Pikkuhiljaa anoppi on alkanut sietää minua (ollaan oltu yhdessä miehen kanssa vasta 11,5v). Itsehän olin käymättä anoppilassa joskus puolisen vuotta kun vetäsin pellollisen meloneita nenääni :xmas:
Suurin syy sietämiseen on varmaankin appiukko, se kun oli joskus vetänyt kunnon kilarit ja uhkaillut erolla ja ties millä jos ei anoppi muutu asiallisemmaksi minua kohtaan. Kuulemma olen oikein hyvä valinta heidän pojaltaan, toisin kuin edelliset

Mutta joo, emmää edeleenkään sydänystävä anopin kanssa ole, voin mä siellä kahvit juoda, mutta ei puhettakaan mistään yöksi jäämisestä..

 

[Eedla]

Onko miehesi hänen ainoa poikansa?

 

["lotteliini"]

Onko miehesi hänen ainoa poikansa?

Kyllä on. Lisäksi on myös yksi tytär.

 

[Eedla]

[QUOTE="lotteliini";25229630]Kyllä on. Lisäksi on myös yksi tytär.[/QUOTE]

Siinä on siis vastaus. Ainoan pojan syndrooma. Anoppisi on sulle mustasukkainen omasta pojastaan, kokee, että sinä oot ryöstäny hänet siltä ja tullu heidän väliin. Napanuoraa ei oltu katkaistu äidin ja pojan väliltä siinä vaiheessa kun sinä tulit kuvioihin ja anoppi kokee että hänet on syrjäytetty. Ikävää tässä on se, että asialle ei oo mitään tehtävissä muutoin kuin sinun miehes kautta eli sun miehes pitää nyt katkaista ne napanuora ja kertoa äidilleen että hän ei oo enää tämän pikkupoika jota pitää suojella pahoilta ihmisiltä vaan aikuinen ihminen jolla on oma elämä. Ellei anoppi mene itseensä ja ota opikseen niin teidän väleistä ei koskaan tule tuon kummempia kuin ne nyt on.

Itse jos oisin tuossa tilanteessa niin pitäisin mahdollisimman viileät välit anoppiin ihan oman itseni ja jaksamiseni takia. Todella ikävä tilanne,mutta noita tapauksia on PALJON!!

 

["Zarppa"]

[QUOTE="eeee";25229469]Olen itse eri mieltä tuosta "suhtaudut suopeasti miehen ja lasten käymisiin anoppilassa". Miehesi on aikuinen ja voi tavata äitiään jos haluaa, mutta ei sinun tarvitse SINUN lapsiasi päästää sinne, jos anoppi ei osaa sinua kohtaan käyttäytyä. Isovanhemmilla EI OLE oikeuksia lapsenlapsiin sen enempää kuin muillakaan ihmisillä. Anoppisi on ilmeisesti periaatteesta päättänyt inhota sinua eikä tuo kuulosta siltä, että hän yrittäisi sopeutua tilanteeseen eikä edes halua suhtautua sinuun tärkeimpänä osana (lasten lisäksi) miehesi perheeseen, joten olkoon itsekseen ja miettiköön.[/QUOTE

Voi olla, ettei isovanhemmilla ole oikeuksia lapseen, mutta sitä en tekisi koskaan, että estäisin lapsia näkemästä isovanhempiaan kaikesta huolimatta. Meillä on sellainen tilanne, että en voi sietää anoppiani, mutta ei tulisi mieleekään kieltää miestä menemästä enkä lapsiani, koska lapset kuitenkin haluavat mummolassa käydä.

 

["lotteliini"]

No tosiaan kun kerran yritin näitä ottaa puheeksi niin anoppi vaiensi mut sanoen, että hänellä on paljon enemmän elämänkokemusta kuin minulla jne.. eli en todellakaan usko että mikään puhe auttaa anoppia tajuamaan omaa käytöstään (tai sitten esittää, että ei tajua sitä).

Sinänsä tosi harmi, koska mies pitää yhteyttä joka viikko useasti anoppiin ja appiukkoon, joten vaikea tilanne kun itse en enää jaksa anoppia

 

["vieras"]

Sinuna nyt sitten vaan lakkaisin tapaamasta anoppia. Mies ja lapset käyvät siellä keskenään, ja jos anoppi erehtyy teille, niin sinulla on pakollisia menoja.

Mitään ei tarvitse sanoa eikä puhua suoraan, annat tekojen puhua. Viesteihin ja puheluihin, jos niitä on, lakkaat vaan vastaamasta ja annat miehesi hoitaa kaiken kommunikaation sinne päin.

 

["vieras"]

Aluksi pidin anoppiin paljon yhteyttä. Pyysin meille jouluiksi jne. Kaikki oli mun mielestäni hyvin vaikka ei anoppi mun bestis ollutkaan.
Sitten hän oli puhunut miehelleni että haluaa elää omaa elämäänsä. Ei halua ottaa lastamme hoitoon kuin vasta muutaman vuoden ikäisenä. (ei ollut eikä ole kertaakaan lastamme hoitanut, tyttö nyt 2v)
Päätin, että en soittele tai tekstaile enää mitään. Poistin hänen numeronkin. Aikaisemmin kertoilin lapsemme kuulumisia tms. Nyt en pyytele kylään. Tulee jos tulee. Tuli ennenkin jos meilläpäin liikkui. Kutsun ainoastaan synttäreille. Silloin tervehdin anoppia, hääräilen keittiössä ja juttelen kyllä paljon mutta omille sukulaisilleni. Eikä anoppi mulle puhelekaan. Katoavat meiltä kiittämättä tai miehelleni sanoo että lähtevät.
En tiedä mitä on tapahtunut. Ei mielestäni muuta kuin meidän vauvan kuolema kohtuun. Mutta miksi se sitten katkaisi välit. Mulle on ihan sama. Hän eläköön nyt sitä haluamaansa omaa elämäänsä.
Mies tietää miten nyt toimin. Hänelle se on ihan ok. Hän käy n.pari kertaa vuodessa vanhemmillaan. Minä en mene mukaan. Viimeksi oli yksi työvuoro joka sotki mun menemisen sinne (muka) tai jään tekemään jotain muuten muka tärkeää.

 

[upp]

upp

 

["lotteliini"]

Sinänsä "lohduttavaa" kuulla, että en ole ainoa, jolla ei ole mennyt ihan putkeen anopin kanssa. Kylässä en ole anopin luona ollutkaan kuin ihan "pakkotilanteessa" muutama kuukausi sitten, eikä tuo ole perään kaipaillutkaan..

 

["lotteliini"]

vielä nostan jos jollain olisi kokemusta vastaavasta tai muuten näkemystä ikävään asiaan...

 

[ulkonainen]

[QUOTE="eeee";25229469]Olen itse eri mieltä tuosta "suhtaudut suopeasti miehen ja lasten käymisiin anoppilassa". Miehesi on aikuinen ja voi tavata äitiään jos haluaa, mutta ei sinun tarvitse SINUN lapsiasi päästää sinne, jos anoppi ei osaa sinua kohtaan käyttäytyä. Isovanhemmilla EI OLE oikeuksia lapsenlapsiin sen enempää kuin muillakaan ihmisillä. Anoppisi on ilmeisesti periaatteesta päättänyt inhota sinua eikä tuo kuulosta siltä, että hän yrittäisi sopeutua tilanteeseen eikä edes halua suhtautua sinuun tärkeimpänä osana (lasten lisäksi) miehesi perheeseen, joten olkoon itsekseen ja miettiköön.[/QUOTE]

Oletko ihan tosissasi? Lapset eivat ole vain SINUN lapsiasi. Mita jos miehesi kieltaisi paastamasta lapsia tapaamaan SINUN vanhempiasi, suostuisitko siihen mukisematta?

 

[nosto]

--

 

["vieras"]

[QUOTE="eeee";25229469]Olen itse eri mieltä tuosta "suhtaudut suopeasti miehen ja lasten käymisiin anoppilassa". Miehesi on aikuinen ja voi tavata äitiään jos haluaa, mutta ei sinun tarvitse SINUN lapsiasi päästää sinne, jos anoppi ei osaa sinua kohtaan käyttäytyä. Isovanhemmilla EI OLE oikeuksia lapsenlapsiin sen enempää kuin muillakaan ihmisillä. Anoppisi on ilmeisesti periaatteesta päättänyt inhota sinua eikä tuo kuulosta siltä, että hän yrittäisi sopeutua tilanteeseen eikä edes halua suhtautua sinuun tärkeimpänä osana (lasten lisäksi) miehesi perheeseen, joten olkoon itsekseen ja miettiköön.[/QUOTE]

Lapset ovat myös miehen, joten jos mies haluaa viedä lapsiaan mummolaan, mielestäni sitä ei voi estää ilman todella painavaa syytä. JOS anoppi esimerkiksi haukkuu lasten äitiä lapsille, olisi paikallaan että mies ensin sanoisi, että jos sama jatkuu, ei lapsia enää tuoda sinne, ja jos anoppi osaa olla kunnolla lasten ollessa paikalla, tavatkoon sitten toisiaan. Lasten äidin ei ole mikään pakko osallistua vierailuihin.

Mulla kiristyi välit anoppiin kun muutettiin liian lähelle ja anoppi ei osannut olla puuttumatta ainoan lapsensa elämään joka asiassa. Aluksi meidän asuntojen välillä oli ovi eikä muut suostuneet sulkemaan sitä vaikka pyysin, anoppi saattoi syöksyä meille aamu kuudelta kun vauva heräsi ja koitti väkisin vauvan pois rinnalta kun imetin ja "vauvan on paha olla siinä" ja jos tiesi että meillä on aamulla jonnekin menoa, kävi koputtelemassa oveen viiden minuutin välein pari tuntia ennen lähtöä että muistatteko että teidän pitää olla siellä siihen aikaan, te myöhästytte jne. Enää miehen vanhemmat ei pääse meille sisään noin vain, mutta joka päivä niitä joutuu silti näkemään, halusi tai ei.

Kun päästään muuttamaan täältä, tuskin haluan ainakaan usein vierailla miehen vanhemmilla. Ehkä joskus voin miehen ja lapsen mieliksi. En silti estäisi miestä viemästä lasta mummolaan, koska lapsi viihtyy anopin ja apen kanssa, vaikka minä en viihdy. Mun mielestä on hyvä, että lapsella on muitakin tärkeitä aikuisia kuin äiti ja isä.

 

["Lissu"]

Mä kyllä antaisin lasten käydä anopilla, olettaen että kohtelee edes heitä asiallisesti. Kyseessä on kuitenkin lasten mummo ja siinä roolissa on varmasti heille tärkeä.

Itse kyllä jättäisin kyläilyreissut väliin...

 

["ilona"]

Tilanteesi on kuin toisinto minun anoppidraamasta. Samanlaista kohtelua itsekin siedin aivan liian pitkään ja nyt välit totaalisesti poikki. Ei kait siinä muuta kun antaa miehen pitää yhteyksiä äitiinsä ja käyttää lasta siellä. Pitää puuttua sit peliin jos anoppi alkaa mustamaalata minua lapselle kun on vanhempi. Voimia vaikeaan tilanteeseen! Mut voin sanoa kokemuksesta et oma olo helpottaa ihan hirveesti kun tuollasen vaikean ja ilkeän ihmisen kans ei tarvii olla enää tekemisissä!