Te ketä olette saaneet ns. PELKOSEKTION...

[pelokas täälläkin]

Mä sain sektiopäätöksen viikolla 36+6. Sen teki Taysin ylilääkäri, kun tavallinen lääkäri siellä äitiyspolilla ei suostunut sitä tekemään sen takia, kun mulla ei ollut kuulemma mitään syytä sektioon, oli jyrkästi vastaan eikä suostunut edes kuuntelemaan pelkojani vakavissaan. Onneksi se ylilääkäri kuunteli, eikä tarvinnut edes kauaa kuunnella, kun myönsi sektion. Jopa kätilö samalla kertaa sanoi sydänkäyriä ym muita tutkiessaan, että musta kyllä näkee ja kuulee, kuinka hysteerisesti synnytystä pelkään. Ja saman sanoi jo kolmannen syntyessä synnytyksessä mukana ollut kätilö. Vasta kun sektiopäätöksen sain, uskalsin ensimmäistä kertaa nauttia jopa hieman raskaudesta (sitä tunnetta en koskaan kokenut kolmen aiemmankaan raskauden aikana kun pelkäsin) sen viimeisen kolme viikkoa. Sektio oli valtava helpotus, ja sitä taas en pelännyt yhtään, vaan suhtauduin avoimin mielin siihen kokemukseen.

 

[pelokas täälläkin]

Niitä ensisynnyttäjiä on tuhansittain, jotka jo supidtusten alussa alkaa puhumaan sektiosta. Mutta kuitenkin synnyttävät aivan hyvin alakautta.

Mun mielestä sype-sektioihin pitäisi tulla jokin vastuuvapautuslomake. Eli silloin jos kuolet vuotoon sektiossa, saat infektion, saat veritulpan tms tai vammaudut vakavasti, niin se on "oma vika". Eli silloin olisi turha alkaa itkemään hoitovirheistä ja muista.

Ja siihen sektion ajankohtaan synnytyksen aikana: jos olette sanoneet monta tuntia aikaisemmin haluavanne sektion ja sitten aivan loppuvaiheessa päädytään sektioon, niin te ette tietäneet asiaa mitenkään paremmin. Siihen sektioon päädytään sen hetkisen tilanteen mukaan eikä niillä monen tunnin takaisilla puheilla ole mitään pohjaa.

Jos sektioon kuolee, on kai enää turha ruveta hoitovirheestä märiseen?

Mä sain pelkosektion jälkeen tosi pahan haavainfektion, mutta kertaakaan en sektiota katunut, enkä kyllä todellakaan ketään infektiosta syyttänyt, en edes itseäni. Hoitoa toki sain siihen, ja olikin todella ystävällinen ja ihana henkilökunta. Ennen sektiopäätöksen tekoa mua kyllä varoteltiin infektioriskeistä sun muista, mutta päädyin sektioon silti.

Mutta toisaalta, jos sektion aikana tapahtuisi todellakin jokin hoitovirhe, pelkosektioitu olisi samalla tavalla oikeutettu vaatimaan korvausta kuin kuka tahansa muukin. Vaqikka kyseessä onkin pelkosektio, ei lääkärin sovi mokata sen enempää kuin muidenkaan kohdalla, vaikka sektio onkin äidin oma valinta. Yhtä arvokas sen äidin ja vauvan henki on kuin muidenkin ja muista syistä sektioitujen äitien henki!

ja toisaalta, synnytyspelko voi johtaa sektioon kesken alatiesynnytyksen, jos äiti menee täysin lukkoon ja kieltäytyy annetuista ohjeista. Ei se synnytys aina tapahdu luonnostaan, joskus se pelko todellakin voi estää tai haitata sitä synnytystä todella paljon!

 

[zz]

Lukematta ketjua kokonaan, vastaan kysymykseesi. Olen kokenut vain pelkosektion, en alatiesynnytystä lainkaan. Kaikki suhtautuivat muhun hyvin ja ystävällisesti laitoksella. Kun olet saanut pelkosektiopäätöksen, ei sua siitä aleta enää parjaamaan tai kyseenalaistamaan. Hyvää hoitoa tulet saamaan.

Mutta varoitan vain sen verran, että sektiosta saa yleisesti vatsaan hermosärkyjä, koska siinä menee väistämättä hermoja poikki. Mulla esim. on tunnottomuutta ja satunnaisia hermokipuja, vaikka 4 v leikkauksesta.

 

[?]

Olisiko vielä muita pelkosektion kokeneita ja heidän kokemuksia?

Millä rv:llä lopullinen sektiopäätös on tullut?

 

[?]

Olisiko vielä muita pelkosektion kokeneita ja heidän kokemuksia?

Millä rv:llä lopullinen sektiopäätös on tullut?

Olisko vielä kokemuksia?

 

[jaa]

itse toivuin sektiosta paljon nopeammin kuin alatiesynnytyksestä. kipua oli vähempi.

 

[joo]

itse olen saanut pelkosektiot rv 37. mitään psykologia käyntejä ei ole tarvinnut käydä. kaksi tai kolme kertaa kävin molemmilla kerroilla. juteltiin. ja pidin pääni, etten alakautta synnytä. pakottaa ne ei voi ketään alatiesynnytykseen. tottakai piti pelot perustella jne että miksi sektio miksi ei alakautta. käytiin sektio ja alatiesynnytykset läpi että mitä niissä tapahtuu jne.

mulle sektiot on olleet helppoja. en ole mitenkään erityisen kipeä ollut. molemmista olen noussut jalkeille 6 tunnin päästä leikkauksesta. katetri pois ja ylös ja vessaan. kipupiikin sain ekana iltana sen jälkeen panadol tai burana vain noin viikon. haava parantui molemmissa sektiossa hyvin. spinaalissa on tehty molemmat sektiot.

 

[vieras]

Mun mielestä pelkosektio on aiheellinen jos olet kokenut traumaattisen alatiesynnytyksen. Se pitäisi myöntää automaattisesti. Jos sen sijaan et ole kokenut alatiesynnytystä, pitäisi jokainen laittaa yrittämään. Se tilanne ei ole siinä samanlainen, itse olen todella kipuherkkä, mutta se kipu on hyvin erilaista siinä tilanteessa. Tottakai muakin jännittää joka kerta kun maha vähän kovettuu harjoitussupistuksesta, mutta silti mieluummin synnytän alakautta ja koen sen hormonien tuoman "turvan" jota sektoissa ei ole. Mä en haluaisi missään nimessä sektioon jos on mahdollisuus valita, mä pelkäisin enemmän sitä tunnetta että makaan leikkauspöydällä, jalat tunnottomina, pystymättä itse vaikuttamaan mihinkään, maha viilletään auki.
Toisaalta toivon myös että imukuppia ei tarvisi käyttää, ja tässä tapauksessa mielummin sektio lopussa kuin imukuppi ja repeämät.
Jokaisella on niin erilaiset ajatukset näistä asioista, ettei ketään pitäisi tuomita. Mutta se että jos et ole alatiesynnytystä kokenut niin tuntuu tyhmältä vaatia sektioita. Ja vielä enemmän närää aiheuttaa äidit jotka verhoavat halunsa saada pelkosektio, että pelkäävät, pelkäävät juu, että paikat venyy. Siksi sektio. Tämä on mun mielestä naurettavaa ja vie uskottavuuden näiltä jotka oikeasti sen pelkosektion tarvii!

 

[onnellinen]

Sain pelkosektiopäätöksen suhteellisen helposti jo rv 32 lääkäriltä. Olisin ollut valmis vaatimaan ja taistelemaan, mutta multa vain kysyttiin olenko varma että haluan sektion ja että se voidaan hyvin kirjoittaa jo nyt papereihin.

Sitä ennen kävin pelkopolin psykologilla nelisen kertaa. Kävimme edellistä traumaattista hätäsektioon päätynyttä synnytystäni läpi, ja psykologi kirjoitti papereihin että mulla syvät traumat tästä, joita ei ehditöä purkamaan läpi ennen seuraavaa synnytystä. Lääkäri oli lukenut psykologin paperit ja sitten siis vain kysyi multa haluanko jo päätöksen. Luotti siis psykologin arvioon eikä itse lähtenyt enää peloistani mitään kyselemään.

Nyt keskityn rauhassa loppuraskauteen. Se on totta, että lääkärit (ja psykologit) näkevät kyllä kenen pelko on aiheellinen eivätkä pakota alakautta synnyttämään. Eri asia tietenkin ovat ne, jotka eivät tykkää kivusta tai jostain muusta mitä synnytys nyt joka tapauksessa on. Silloin mielestäni kuuluukin kertoa sektion vaaroista ja riskeistä ja yrittää saada potilas yrittämään alakautta synnytystä.