Nämä on siksi niin vaikeita asioita, kun muutkin asiat voi aiheuttaa samoja oireita ja toisaalta jo pelkästään se, että saa jonkun diagnoosin ja jotain hoitoa voi helpottaa oloa. Itselläni on ADHD diagnoosi ja aluksi se oli oikea pelastus, lopultakin kaikelle oli syy. Toisaalta kun elämä alkoi muuten normalisoitua ja epänormaalit asiat elämässä poistui, oireetkin hävisivät tai ainakin vähenivät. Ja olin aivan 100% varma, että lääkitys auttaa muo, vaikka tänäpäivänä en ole edes ihan varma (eikä ole diagnoosin tehnyt lääkärikään) oliko kyse ADHD:stä vai luonnollisesta reaktiosta luonnottomaan tapahtumaan.
Asiantuntijoillakin on hyvin ristiriitaisia mielipiteitä asiasta. Ei siis ole ihme, että ihmisten, joilla ei ole omaa kokemusta asiasta on vaikea ymmärtää asiaa.
Kuitenkin se oma halu ja oma tahto, hyvä hoitomotivaatio, on aina se tärkein hoitomuoto, joten sekin saa helposti näyttämään siltä, että koko juttu on keksitty.