te jotka olette pettäneet(ja miksei muutkin)

[eräs vain]

Miten pystytte pettämisen jälkeen olemaan puolisonne edessä normaalisti? Kaduttaako mitä tuli tehtyä? Vai haikailetteko sen toisen miehen tai naisen perään? Voiko pettämiseen vain ajautua vai onko se suunniteltua? Pystyttekö unohtamaan tapahtuneen helposti?

 

[luulen]

että itsekäs ihminen pitää sitä vain positiivisena ja hankkimisen arvoisena kokemuksena

 

[Toripolliisi]

Sano sinä...

 

[eräs vain]

että itsekäs ihminen pitää sitä vain positiivisena ja hankkimisen arvoisena kokemuksena

Niinpä taitaa olla...

 

[pettänyt]

*huokaa*

Zen Cafen laulussa sanotaan seuraavaa:

Kannattaako tunnustaa jos pettää
pitäisikö heti kertoa
tulisiko olla, että anna mulle anteeksi
Kannattaako tunnustaa jos pettää

Vai olisiko viisaampaa et tapahtuman salaisi
ei puhuis siitä mitään siis ei hetkiin niihin palaisi
Koittais löytää syitä että seksin pystyis välttämään
Mut pitkän suhteen kuluessa se on täysin luonnollista

Kannattaako tunnustaa jos pettää
Kannattaako tunnustaa jos pettää

Viikon kestäis morkkis muttei sekään loputtomiin jatku
ja jos toinen kyselee
syytä outoon hiljaisuuteen joka kodissanne kiertää
syyttäis vuodenaikoja, tai kuukauden kiertoa

Kannattaako tunnustaa jos pettää
pitäisikö heti kertoa
kannattaako pistää koko asetelma paskaksi ja
kannattaako tunnustaa jos pettää

Vuoden päästä tuntuis ettei mitään tapahtunut eikä
juuri mikään muuttunut
ois helppo katsoo silmiin, helppo käydä saman patjan päälle
helppo nousta aamuisin

Mä salasin ja viikon morkkiksen ja vuoden odottelun jälkeen tuntui kuin mitään ei ollut tapahtunutkaan. KUNNES petin uudestaan pienimuotoisen suhteen ja ihastumisen muodossa. Sekin meni ohi ja toi oman "huuman". Tämän jälkeen ymmärsin, mitä oikeasti halusin - halusin saada suhteemme kuntoon. Halusin saada niitä asioita vaimoltani, joita sain ulkopuolelta. Tsemppasin ja tsemppasin ja koitin tehdä parhaani. Ajattelin, että mitä toinen ei tiedä ei voi häntä satuttaa - VÄÄRIN!!! Lopulta viime keväänä ajauduin oikein pettämiskierteeseen. Kai mä olin siihen henkisesti valmis ja tilaisuus teki varkaan. SILTI ajattelin koko ajan tekeväni suhteemme eteen ja halusin (taas) niitä asioita omasta suhteestani. Noin puoli vuotta sitten "koko asetelma meni paskaks" ja KAIKKI kaivettiin ja tuotiin pala palalta esiin. Tällä hetkellä olen käynyt läpi helvetin ja TIEDÄN olevani eri ihminen (jep, ei tarvitse uskoa). Asumme erillään, mutta taistelemme (jep, molemmat) suhteemme jatkumisen puolesta. Toisaalta olo on helpottunut, koska pöytä on tyhjä. Mun ei tarvitse enää koskaan SALATA tai VALEHDELLA. Olen pystynyt elämään sen kanssa, mutta on se joskus ollut helvetillistäkin. Mun olo on tällä hetkellä kevyt ja tiedän, mitä haluan... Mun teot ovat anteeksiantamattomia, mutta uskon silti yhteiseen huomiseen.

Tämä menee ehkä vähän laajasti ap:n esittämään kysymykseen nähden. Osittain petin, kun tilaisuus teki varkaan, osittain suunnittelin sitä. Käyttäydyin helvetin itsekkäästi. Olen oppinut näkemään käsittämättömän paljon pahaa oloa ympärillänikin olevissa parisuhteissa - ihmiset eivät ole rehellisiä kumppaneilleen ja pettäminen on liian arkipäiväistä. Musta ei olisi kukaan uskonut, mutta niin vain olin petollinen... Ja tiedän NIIN monien olevan paljon petollisempiakin...

Hankkimisen arvoista ko. kokemus ei todellakaan ole. Siinä rikkoo ja pistää paskaksi NIIN paljon. Tällä hetkellä ei voi muuta kuin kaivaa asioiden mukanaan tuomia positiivisia puolia ja todeta, että olen kasvanut ihmisenä noin kilometrin ja tiedän miten elän elämääni jatkossa...

 

[hyppelis]

out of sight, out of mind

 

[Pettäjätär]

*huokaa*
Mä salasin ja viikon morkkiksen ja vuoden odottelun jälkeen tuntui kuin mitään ei ollut tapahtunutkaan. ..Ajattelin, että mitä toinen ei tiedä ei voi häntä satuttaa - VÄÄRIN!!! Lopulta viime keväänä ajauduin oikein pettämiskierteeseen. Kai mä olin siihen henkisesti valmis ja tilaisuus teki varkaan. SILTI ajattelin koko ajan tekeväni suhteemme eteen ja halusin (taas) niitä asioita omasta suhteestani. ...

Heti pettämisen jälkeen, tavatessani mieheni ensimmäisen kerran, luulin että hän näkee minusta mitä on tapahtunut. Ei nähnyt, eikä osannut epäillä. Pelästyin tekoani ja koska en jäänyt kiinni, päätin olla aina uskollinen ja hyvittää tekoni miehelleni.

Kunnes vajaa vuosi ensimmäisen kerran jälkeen ajauduin taas vieraan miehen sänkyyn. Sen jälkeen en pelännyt kiinnijäämistä. Tiesin, että mieheni ei huomaa.

Sitten ei oikeastaan enää ollut väliä, otin rakastajan. Se suhde on jo ohi, olen yhä aviossa saman miehen kanssa ja luulen että hän ei ole huyomannut mitään. Tai kenties on, mutta ei halua huomata.

 

[pettänyt]

Heti pettämisen jälkeen, tavatessani mieheni ensimmäisen kerran, luulin että hän näkee minusta mitä on tapahtunut. Ei nähnyt, eikä osannut epäillä. Pelästyin tekoani ja koska en jäänyt kiinni, päätin olla aina uskollinen ja hyvittää tekoni miehelleni.

Kunnes vajaa vuosi ensimmäisen kerran jälkeen ajauduin taas vieraan miehen sänkyyn. Sen jälkeen en pelännyt kiinnijäämistä. Tiesin, että mieheni ei huomaa.

Sitten ei oikeastaan enää ollut väliä, otin rakastajan. Se suhde on jo ohi, olen yhä aviossa saman miehen kanssa ja luulen että hän ei ole huyomannut mitään. Tai kenties on, mutta ei halua huomata.

:-/

Kun itse tiedän tuon tilanteen, niin kysynpä sinulta seuraavaa: mikä on teidän avioliiton tila tällä hetkellä? Luuletko tai toivotko ehkä jossain sisimmässäsi, että joku päivä totuus tulisi ilmi vai voisitko jatkaa vain ja odottaa seuraavaa hetkeä? Mä tiedän, miltä asioiden salaaminen tuntuu? Miltä se susta tuntuu?

 

[se menee niin]

että mies ei edes tajua epäillä pettämistä, mutta jos hän saa siitä vihiä, niin kyllä hänenkin silmänsä aukenee ja hän ei luota enää koskaan. Sinisilmäinen ei ole hyvä olla ja tämä on viesti kaikille miehille. Paras keino on takavarikoida hetkeksi vaimon puhelin, jos siitä nousee haloo, niin jotakin on meneillään, viaton vaimo ei edes ymmärrä mitään puhelinta varoa.

kannattaa tehdä puhelintesti, vaikka kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

 

[tolkku%]

Luulenpa, että syitä pettämiselle on erilaisia. Osa on itsekkäitä p*skiaisia, jotka ajattelevat vain omaa nautintoaan ja haluavat parisuhteen (edustuspuoliso, jälkeläisiä, kulissit joista näkee, että tällä ihmisellä menee hyvin. Puoliso osallistuu kulujen maksamiseen, pitää kodin ja lapset kunnossa ja josta saa aina tarvittaessa seksiäkin). Sitten on niitä, jotka pettävät puolivahingossa esim. on salaa ihastunut työkaveriinsa ja sitten pikkujouluissa kännissä pettää.

On myös olemassa sellaisia ihmisiä kuin minä, joilla on korkea moraali ja sitä kuvittelee, ettei koskaan ikinä milloinkaan petä puolisoaan. Minulla parisuhde lähti kuitenkin lasten syntymän jälkeen menemään huonosti eikä se palautunut koskaan hyväksi. Unohdettiin hellyys, toisen huomioiminen ja sen jälkeen unohtui kunnioitus, arvostus ja rakastaminenkin. Yhdessä oltiin tavan ja lasten vuoksi. Kun tajuaa, että menee huonosti, ei halua erota, mutta ei tiedä, että mitä tässä voisi tehdä, niin se rasittaa henkisesti ihan mielettömän paljon. Seksielämäkin oli vain pakollista puurtamista, josta oli nautinto kaukana ja orgasmit hoitelin itsekseni miehen lähdettyä töihin. Siinä tilanteessa sitä oli valmis ihastumaan keneen tahansa. Lehdissä puhuttiin pettämisestä, että kuinka moni pettää ja miten helppoa se on. Kynnys ekaan pettämiskertaan oli ihan valtava. Kun petti kerran, niin sen jälkeen ei ollut enää mikään ongelma pettää uudestaan.

Omalla kohdallani halusin jäädä kiinni pettämisestä ja niin myös tapahtui. Se vasta herätti meidät keskustelemaan suhteen tilasta. Oli pakko miettiä, keitä me olemme, mitä haluamme ja voiko suhteellemme tehdä enää mitään, sillä se ei ollut mahdollista, että vähän päälle 30 vuotiaina elämämme olisi jo ollut kokonaan ohi.

 

[tolkku%]

Viesti lähti vähän liian aikaisin, joten jatkan vielä.

Minua pettäminen söi tosi pahasti. Olin koko ikäni elänyt siihen saakka siten, että mitään salattavaa ei ollut. Yhtäkkiä olikin niin, että jouduin keksimään tekosyitä ("ylityöt"), käytin enemmän aikaa ulkonäöstäni huolehtimiseen ja ajauduin väkisin kauemmaksi puolisostani. Minusta ei olisi sellaiseksi, että pettäisin puolisoa vuosikaudet.

Nykyisessä suhteessani en ole pettänyt. Olen ottanut alusta asti sen linjan, että asioista keskustellaan tai siis lähinnä minä puhun suuni puhtaaksi ja mies kuuntelee sanomatta mitään. Tämä nykyinen suhdekin on päättymässä, mutta pettäminen ei kuulu kuvioon, vaan hoidan eron ilman sekoilua kenenkään kanssa. Ymmärrän, että laastarisuhde olisi tässä vaiheessa helppo vaihtoehto, mutta mielummin eroan nyt, tunnen hetken surua, vihaa ja pettymystä, mutta jotta toivun erosta, niin annan kipeiden tunteiden satuttaa nyt. Olen varma, että kesällä olen jo selkeästi päässyt pahimman vaiheen yli, uusi koti on kunnossa ja voin keskittyä sinkkuelämään.

Halusin siis sanoa, että kannattaa selvittää, että miksi pettää. Jos haluaa puolisoltaan parempaa seksiä tai haluaa ratkaista ne parisuhdeongelmat, jotka vaikuttavat esim. seksin vähäisyyteen, niin keskustelemalla niistä selviää. Jos taas haluaa jatkuvasti vierasta, niin kannattaako silloin ryhtyä parisuhteeseen ollenkaan tai ryhtyisi sitten avoimeen suhteeseen tai harrastaisi pelkkiä vakipanoja?

 

[Pettäjätär]

:-/

Kun itse tiedän tuon tilanteen, niin kysynpä sinulta seuraavaa: mikä on teidän avioliiton tila tällä hetkellä? Luuletko tai toivotko ehkä jossain sisimmässäsi, että joku päivä totuus tulisi ilmi vai voisitko jatkaa vain ja odottaa seuraavaa hetkeä? Mä tiedän, miltä asioiden salaaminen tuntuu? Miltä se susta tuntuu?

Avioliiton tila on huono. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli huono jo ennen ensimmäistä pettämistä, en vaan huomannut sitä silloin. Mieheni ei huomioi minua, ei pidä hyvänä, katso himoiten tai sano kaunista sanaa. Saan tämän kaiken suhteen ulkopuolelta. Uuden tapaamisen suunnittelu ja odottaminen on ihanaa. Kohtaaminen taas katkeransuloista, täynnä tunnetta ja intohimoa, kuten tiedät?

Luulen että jatkan kun tulee tilaisuus ja että lopulta jään kiinni. Oikeastaan toivon ja odotan kiinnijäämistä. On vaikea elää kahta elämää.

 

[kaksoiselämää]

Olen pettänyt useamman kerran. Ensin oli pieniä pussailuja. Sitten vähän enemmän ja lopulta aika paljon enemmän. Olen pystynyt käyttäytymään täysin normaalisti puolison edessä eikä hän ole suoranaisesti epäillyt mitään. Ei kaduta teot, mutta en oikein tiedä haikailenko toisten peräänkään. Tavallaan niistä voi haaveilla, mutta todellisuudessa en ikinä jättäisi puolisoani heidän vuokseen. En ole suunnitellut yhtään pettämistä, ne ovat vain tapahtuneet. Oikea paikka, oikea aika, oikea ihminen.

En väitäkään tehneeni oikein. Kaiken jälkeen rakastan puolisoani entistä enemmän. Olen myös hyväksynyt tosiasian, että jos jään touhuistani joskus kiinni, niin olen valmis ottamaan sen riskin - vaikka se musertaisikin minut. En pystyisi puolustautumaan millään tavalla, joten todennäköisesti vain sulkeutuisin. En selittelisi, vaan katoaisin hiljaisuudessa. Elämä jatkuisi silti.

Eniten olen pettämisellä rikkonut itseäni. Oma sieluni on saanut säröjä. Välillä tunnen pientä syyllisyyttä lähinnä siitä, koska tiedän miten tekoni loukkaisivat puolisoani jos hän niistä tietäisi. Ja tavallaanhan ne loukkaavat jo nyt. Toisaalta olen nähnyt puolisoni arvon nyt uudessa valossa. Samoin kaiken sen, miten paljon hyvää meillä on yhdessä.

 

[pettänyt]

Olen pettänyt useamman kerran. Ensin oli pieniä pussailuja. Sitten vähän enemmän ja lopulta aika paljon enemmän. Olen pystynyt käyttäytymään täysin normaalisti puolison edessä eikä hän ole suoranaisesti epäillyt mitään. Ei kaduta teot, mutta en oikein tiedä haikailenko toisten peräänkään. Tavallaan niistä voi haaveilla, mutta todellisuudessa en ikinä jättäisi puolisoani heidän vuokseen. En ole suunnitellut yhtään pettämistä, ne ovat vain tapahtuneet. Oikea paikka, oikea aika, oikea ihminen.

En väitäkään tehneeni oikein. Kaiken jälkeen rakastan puolisoani entistä enemmän. Olen myös hyväksynyt tosiasian, että jos jään touhuistani joskus kiinni, niin olen valmis ottamaan sen riskin - vaikka se musertaisikin minut. En pystyisi puolustautumaan millään tavalla, joten todennäköisesti vain sulkeutuisin. En selittelisi, vaan katoaisin hiljaisuudessa. Elämä jatkuisi silti.

Eniten olen pettämisellä rikkonut itseäni. Oma sieluni on saanut säröjä. Välillä tunnen pientä syyllisyyttä lähinnä siitä, koska tiedän miten tekoni loukkaisivat puolisoani jos hän niistä tietäisi. Ja tavallaanhan ne loukkaavat jo nyt. Toisaalta olen nähnyt puolisoni arvon nyt uudessa valossa. Samoin kaiken sen, miten paljon hyvää meillä on yhdessä.

^^^ja pettäjätär - tekseissänne on NIIN paljon samaa kuin omassa elämässäni... Toisaalta on lohdullista lukea muidenkin käyneen samoja asioita läpi. Mä niin tiedän tuon tunteen, kun ymmärtää rakastavansa puolisoaan entistä enemmän ja SILTI on ja on ollut valmis pettämään. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että vasta kiinnijäämisen jälkeen olen oppinut lisää asioita ITSESTÄNI!!! Mä toivon teidän kertovan asioista kumppaneillenne, koska se on mun mukaan ainoa tapa saada itseä niskasta kiinni ja lopullisesti selvittää tilit itsensä ja kumppanin kanssa. En mä olisi halunnut / voinut elää loppuelämääni valheessa. Tiedän, että se olisi viimeistään tuhonnut meidän liiton hiljalleen, pala palalta... Nyt pöytä on tyhjä, olen murhannut vaimoni henkisesti, en saa sitä anteeksi, MUTTA silti meillä on mahdollisuus selviytyä... Siksi uskallan iii-iiihan vähän hymyillä - toivo antaa uskoa ja päin vastoin...

Pettäjätär ja kaksoiselämää - saatte lämpöiset ajatukset

 

[Huvittunut hymy...]

Voi luoja mitä shittiä! Onko ollenkaan tullut mieleen että ottaisi parisuhteessa sen kumppanin kanssa puheeksi tämän asian ennenkuin karkaa mopo käsistä... kyllä se kumppani jota petetään ja joka saa tietää on enemmän rikki kuin pettäjä itse. Pettäjät ovat mielestäni itsekkäitä paskiaisia joilla on matelijan aivot. Ei muuta kun itsetutkiskelua ja parempi kertoa kumppanille rehellisesti mikä miellyttää tai ei miellytä. Rehellisyys suhteessa on sitä rakkautta ja muu on ihan muuta. Parempi päästää se kumppani menemään ja etsiä onni muualta kuin tehdä molempien elämästä kauhuskenaario jota yhteiskunta loppupeleissä kustantaa... että semmoinen mielipide! Toivottavasti tämä herätti edes yhden pettäjän omantunnon... yleensä sitä ei matelijoilla taida olla... siis omatuntoa. Kiksejä voi saada ihan muusta kuin pettämisestä esim. rakkaan miellyttämisestä.

 

[pettänyt]

Voi luoja mitä shittiä! Onko ollenkaan tullut mieleen että ottaisi parisuhteessa sen kumppanin kanssa puheeksi tämän asian ennenkuin karkaa mopo käsistä... kyllä se kumppani jota petetään ja joka saa tietää on enemmän rikki kuin pettäjä itse. Pettäjät ovat mielestäni itsekkäitä paskiaisia joilla on matelijan aivot. Ei muuta kun itsetutkiskelua ja parempi kertoa kumppanille rehellisesti mikä miellyttää tai ei miellytä. Rehellisyys suhteessa on sitä rakkautta ja muu on ihan muuta. Parempi päästää se kumppani menemään ja etsiä onni muualta kuin tehdä molempien elämästä kauhuskenaario jota yhteiskunta loppupeleissä kustantaa... että semmoinen mielipide! Toivottavasti tämä herätti edes yhden pettäjän omantunnon... yleensä sitä ei matelijoilla taida olla... siis omatuntoa. Kiksejä voi saada ihan muusta kuin pettämisestä esim. rakkaan miellyttämisestä.

Shittiä hyvinkin ja ei kai sitä tässä topicissa kukaan ole kiistämässäkään. Jos olet lukenut esim mun aiemmat postaukset, löydät peräänkuuluttamasi asiat sieltä. Väitän ja vannon, että pettäjiäkin on moneen junaan - osa VARMASTI kärsii siitä hommasta myös itse (osan uskon olevan lopullisen paatuneita ja kykenemättömiä PARIsuhteeseen ja sitten on vielä loput).

Mä olen onnellinen siitä, että mun oma paskasanko on tyhjennetty ja se pysyy puhtaana. Tiedän, että jatkossa ongelmat eivät päädy / johda pettämiseen - oli tilanne mikä tahansa...

Mutta oikeassa olet kyllä - shittiä on ja pahasti...

 

[Huvittunut hymy...]

Shittiä hyvinkin ja ei kai sitä tässä topicissa kukaan ole kiistämässäkään. Jos olet lukenut esim mun aiemmat postaukset, löydät peräänkuuluttamasi asiat sieltä. Väitän ja vannon, että pettäjiäkin on moneen junaan - osa VARMASTI kärsii siitä hommasta myös itse (osan uskon olevan lopullisen paatuneita ja kykenemättömiä PARIsuhteeseen ja sitten on vielä loput).

Mä olen onnellinen siitä, että mun oma paskasanko on tyhjennetty ja se pysyy puhtaana. Tiedän, että jatkossa ongelmat eivät päädy / johda pettämiseen - oli tilanne mikä tahansa...

Mutta oikeassa olet kyllä - shittiä on ja pahasti...

Luin sen kyllä mutta jotenkin... täytyy miettiä että kerjääkö tällainen ihminen todella vain huomiota mutta väärällä tavalla... luonnehäiriöinen? Turpiinsa voi ottaa elämässä helpomminkin ja adrenaliinit vereen. Mielen heikkoutta! Sen verran selkärankaa voisi olla että kohtaisi ongelmansa vastatusten ja yhden kerran jälkeen oppisi virheistään... niin tuleehan paatuneita rikollisiakin... aviorikollisia. Paskasangon tyhjentämistä ihmisen päälle josta välittää ei kannata tehdä... Asioista voi keskustella, kyseenalaistaa ja nähdä ne eri kulmista. Se herättää tunteita ja pistää veren virtaamaan niissä matelijan aivoissa.

 

[diane]

Mutta, kun se tuntui silloin niin oikealta! En mä tiedä mikä muhun silloin meni. Jokin vain naksahti ja kemiat kohtasivat. Kaikkee ei voi järjellä selittää. Tunteilleen ei voi mitään.
Elämä ei ole ihan mustavalkoista, vaan siinä on sävyjäkin. Kaatunutta maitoa ei kannata itkeä!
Järvi ei soutamisesta kulu. Koko ajan ajattelin, että se olet Sinä! Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Pitäähän ihmisellä olla tilaa hengittää! Olen asian kanssa nyt sinut.

 

[Huvittunut hymy...]

Mutta, kun se tuntui silloin niin oikealta! En mä tiedä mikä muhun silloin meni. Jokin vain naksahti ja kemiat kohtasivat. Kaikkee ei voi järjellä selittää. Tunteilleen ei voi mitään.
Elämä ei ole ihan mustavalkoista, vaan siinä on sävyjäkin. Kaatunutta maitoa ei kannata itkeä!
Järvi ei soutamisesta kulu. Koko ajan ajattelin, että se olet Sinä! Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Pitäähän ihmisellä olla tilaa hengittää! Olen asian kanssa nyt sinut.

Elämän sävyt haen muusta... lasten naurusta. Luottamuksesta. Valheelle ja hetken hurmalle nauran! Hengittää...niin. Jännää!!! Minähän se! En itke kaatunutta maitoa... nuolen sen joka tipan ja hymyilen!

 

[heidi]

Palstalla on näköjään paljon huoria. En ymmärrä pettämistä vaikka suhteessä menee huonosti. Ongelmat kohdataan, selvitetään tai erotaan, ei jaeta persettä vieraille.

 

[aivottomia ovat]

Voi luoja mitä shittiä! Onko ollenkaan tullut mieleen että ottaisi parisuhteessa sen kumppanin kanssa puheeksi tämän asian ennenkuin karkaa mopo käsistä... kyllä se kumppani jota petetään ja joka saa tietää on enemmän rikki kuin pettäjä itse. Pettäjät ovat mielestäni itsekkäitä paskiaisia joilla on matelijan aivot. Ei muuta kun itsetutkiskelua ja parempi kertoa kumppanille rehellisesti mikä miellyttää tai ei miellytä. Rehellisyys suhteessa on sitä rakkautta ja muu on ihan muuta. Parempi päästää se kumppani menemään ja etsiä onni muualta kuin tehdä molempien elämästä kauhuskenaario jota yhteiskunta loppupeleissä kustantaa... että semmoinen mielipide! Toivottavasti tämä herätti edes yhden pettäjän omantunnon... yleensä sitä ei matelijoilla taida olla... siis omatuntoa. Kiksejä voi saada ihan muusta kuin pettämisestä esim. rakkaan miellyttämisestä.

Näin minäkin mietin. Kun suhteessa menee huonosti niin ei osata puhua siitä tai yksinkertaisesti erota (jos ei se puhuminen suju), vaan pitää rikkoa se oma kumppani pettämällä. Tuliko hyvä olo? No ei tullut, josko pettäisi uudelleen? Ihan käsittämättömän aivotonta touhua!

Sekin on ihan täyttää pskaa että pettää kerran, katuu ja kärsii huonosta omasta tunnosta ja kun vuoden päästä ei enää tunnu pahalta niin petetään uudestaan. Ehkä kannattaisi kertoa sille kumppanille heti ekan pettämisen jälkeen, eikä vasta sitten kun pettämistä on takana vuosikausia ja useamman eri ihmisen kanssa. Kumppani saattaisi antaa anteeksi yhden kerran, mutta arvatkaa onko kiva kuulla useamman vuoden jälkeen että kumppani on pettänyt systemaattisesti koko ajan. Kukakohan siinä on rikki? Petetty ei varmasti unohda koskaan, harva (jos kukaan) antaisi anteeksikaan (minä en).

Pettäjän kumppanilla täytyy myös olla oikeus saada päättää haluaako hän jatkaa pettäjän kanssa vai ei. Edes sen voisi pettäjä suoda kumppanilleen, että kertoo ja jättää tämän päätettäväksi haluaako yrittää uudelleen vai ei. Ei ole kiva olla se jonka elämästä häviää kymmenen pettäjän rinnalla kuljettua vuotta, jotka olisi voinut käyttää paremminkin.

 

[tunteista]

Mutta, kun se tuntui silloin niin oikealta! En mä tiedä mikä muhun silloin meni. Jokin vain naksahti ja kemiat kohtasivat. Kaikkee ei voi järjellä selittää. Tunteilleen ei voi mitään.

Joo minä olen joskus suuttunut niin että olen halunnut kuristaa jonkun, olen myös ollut niin surullinen ja masentunut että olen halunnut tappaa itseni. Mutta kas kummaa, en ole mennyt tunteeni mukana.

Täyttä sontaa väittää ettei tunteilleen voi mitään. Siksihän ihmisellä on aivot että pystyy järkeilemään, paitsi pettäjillä joilta tuntuvat puuttuvan. Tunteita löytyy sitäkin enemmän ja niitä pitää seurata orjallisesti.

 

[Pepe]

Itse Olisin voinut pettää viimeisen 15-vuoden aikana eri suhteissä useita kymmeniä kertoja. En ole koska se ei kuulu tyyliini. Huonoin selitys pettämiselle on, koska olin kännissä. Olen kännissä aina pystynyt pitämään kaluni housuissa vaikka kaunista naista ollut tarjolla. Uskoisin, että pettäminen liittyy aina kyseisen ihmisen huonoon itsetuntoon.

 

[kaksoiselämää]

Miksi aina oletetaan, että pettäjällä on huono olo pettämisen jälkeen? Kun ei aina ole. Ei vaikka tietää toimineensa periaatteessa yleisesti ajateltuna väärin. Ei vaikka tuntee ehkä jonkinlaista surua siitä, että petti rakkaan luottamuksen, vaikka tämä ei sitä tiedäkään. Ei ole omantunnontuskia. Ei pahaa mieltä.

Miksi aina oletetaan, ettei pettäjä ole puhunut ongelmista petettävän kanssa? Kun joskus on. On puhuttu, hyvällä ja pahalla. Toinen tietää ongelmat, muttei halua tehdä asioille mitään. Haluaa silti olla yhdessä, vaikka on sanottu suoraan, että tilanne johtaa ennen pitkää eroon tai pettämiseen.

Miksi aina oletetaan, että pettäjä haluaa keventää omatuntoaan kaatamalla paskan petetyn niskaan? Kun ei halua. En minä halua kertoa puolisolleni yhtään mitään touhuistani. En vaikka se oletetusti voisi parantaa mun haavani ja aiheuttaa hänelle omansa. En odota synninpäästöä tai anteeksiantoa. En edes vaikka kiinni jäisin.

Miksi aina oletetaan, että pettäjä ei voi kokea silti toimivansa väärin, vaikkei sirottelekaan päällensä tuhkaa? Kun ei se näinkään ole. Ymmärtäähän sen, että petetyllä olisi oikeus tietää. Ymmärtää sen, ettei ole itse toiminut korrektisti. Mutta elämä ei vain mene aina "oikein". Toiset meistä pystyvät elämään virheiden kanssa ja vähän väärinkin. Koska sellaista on elämä. Elämässä on paljon kaunista ja hyvää. Mutta on myös rumaa ja vähemmän hyvää.

Täällä nämä tuomitsijat elävät hyvän ja pahan maailmassa, jossa asiat on äärimmäisen helppo lokeroida kahteen kategoriaan: oikeaan ja väärään. En minä sitä ihmettele. Joskus on vaikea ymmärtää, että elämä on monisyistä. Eikä kaikkea tarvitse ymmärtää. En minäkään ymmärrä sitä, että pidetään itseään automaattisesti parempana ihmisenä vain koska on uskollinen. Tai koska on siniset silmät ja valkoinen iho. Tai koska ei juo kahvia tai polta tupakkaa. Tai koska täyttää ristisanatehtäviä ja käyttää jotain tiettyä hammastahnaa.

 

[Kylläsesiitä]

Tunteet ja järki. Niimpä, nuo kaksi tappelee usein.

Itse olen se ns. kakkonen ja tunnen jonkin sorttista huonoa omaatuntoa asiasta. Mies on pettänyt naisystäväänsä minun kanssa useamman kerran. Toivon että naisystävä saisi tietää asiasta, hullua sinänsä. Mutta jos itse olisin joutunut petetyksi tahtoisin tietää ennemmin kun koko muu kylä. Minä en tunne häntä, tiedän vain etunimen ja että hän on minua 10v vanhempi. Tuo naisystävä ilmeisesti aavistaa jotain kun hän tietää minusta kuulema yllättävän paljon. On jopa käynyt työpaikallani minua väijymässä..

Itse pelkään että olen kovaa vauhtia rakastumassa tuohon mieheen joka pitää minuun yhteyttä joka päivä, on äärimmäisen hellä ja muutenkin ihana. Aina päätän että nyt riittää, mutta sitten hän taas saapuu, toivotonta. En uskalla ottaa otse yhteyttä ja kertoa missä mennään, taidan olla arkajalka.