Te, joilla raskaaksi tulo kestänyt!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surusiru
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surusiru

Vieras
Kuinka kauan kesti? Vai vieläkö yrittäminen jatkuu?

Miten teillä on pää kestänyt? Vai onko joku pitkänkin ajan kuluttua positiivisin mielin? Eikö teillä tule seksistä pakkopullaa? Miten vaikuttanut parisuhteeseen?

Anteeksi uteluni, mutta kun meillä on kestänyt jo vaikka kuinka monta kiertoa ja tuntuu jo, että alan ihan masentumaankin, mikään muu asia ei pyöri mielessä, kaupoissa ja muualla raskaanaolevat ja pienten vauvojen äidit saavat minut itkun partaalle :(

Monennenko lapsen kohdalla tämä on tapahtunut? Itsellä ei vielä yhtään lasta ja nyt tuntuu, että ensimmäisen kohdalla tämä on vieläkin vaikeampaa, joillain kuitenkin on jo se yksi tai useampi lapsi, eikö siitä saa voimaa ja lohdutusta?
 
Ekaa odotellaan ja 7v kesti ennenkun tässä asti ollaan. Viimeinen IVF tuotti tulosta. Pää kesti kummasti. Tietysti välillä itkettiinkin, mutta toivoa ei menetetty. Ihmisen pää on loppujen lopuksi aika vahvaa tekoa!
 
Puolitoista vuotta meni esikoiseen (ja ainokaiseen), ehdittiin saada selville että vika on miehessä kun sitten tärppäsikin luomuna. Eikä tosiaan pää tahtonut kestää.
 
Meillä esikoisen odotuksen odotus kesti 1,5 vuotta. Pientä stressiä se pukkasi ainakin mulle. Sitten muutettiin ja tuli vähän muuta ajateltavaa ja johan tärppäs. Toisella kerralla odotusta odotettiin sitten "vaan" puoli vuotta.
 
Yritystä tarvittiin puolitoista vuotta ja vasta sitten, kun lapsenteko tavallaan "unohdettiin" eli kaiken huomion vei iso remontti, pitkä ulkomaan reissu ja muut asiat, tärppäsi.
 
Ensimmäistä odotettiin 3 ja puol vuotta, sitä ennen kaks keskenmenoa.
Toinen sai tulla kun oli tullakseen, ikäeroa tuli 3 vuotta.

Ja sen sanon et kun unohtaa sen yrittämisen niin tärppää ehkä varmemmin.

Onnea yritykseen, tiedän että sitä miettii paljon jos lasta toivoo eikä tule! :hug:
Mutta minusta se pari kiertoa on vielä aika lyhyt aika.
 
No me ollaan yritetty 9kk, takana 2 keskenmenoa ja nyt raskaana..
Lauantaina tuli vähän verta ja tänään olisi ultra et saa nyt sitten nähdä miten käy :/
Kyllä mäkin välillä olen niin valmis luovuttamaan kun pettymykset ottaa niin koville, mut aina sitä sitten vaan jotenkin jaksaa..
 
meil meni 6kk kunnolla yritystä ja sitä ennen oltiin vaan huolimattomia, eli tosissaan ja laskeskellen 6kk. ja se minkä luulen auttaneen,ja joillain tiedän olleen sama juttu, niin
join vikalla kierrolla rybbn decker greippimehua(siinä siis paljon foolihappoa) 2dl päivässä ja sit tulin raskaaksi! foolihappo kuulemma tekee siittiöille suotuisammat olot liikkua ja elellä siellä rööreissä. mä uskon että meillä auttoi tämä koska muuta muutosta ei ollut.
 
Reilu 5v. kesti. Pää oli välissä aika hajalla ja olin masentunut, mutta sitten päätin että elämässä on muutakin. Nautin olostani ja keskityin muihin asioihin. Seksikin muuttui taas ihanaksi. Hoidot lopetettiin kokonaan kun oli 4½v. yritystä (ja 2v. hoitoja ) takana.

Iloisena yllätyksenä huomasin olevani raskaana. Nyt esikoinen 3½ ja kuopus melkein vuoden. Heti toivotimme toisen lapsen tervetulleeksi kun eka oli syntynyt eli melkein 2v. meni sittenkin yrittäessä.
 
Meillä kesti kans puoltoista vuotta ennen kuin tärppäsi. Reilu vuosi kun oli yritetty lähdettiin tutkimuksiin. Kyllä siitä siinä vaiheessa aika laskelmoitua hommaa tuli kun lääkkeet ja munasolun irrotuspiikit ym. tuli kuvioihin.
Mulla oli yksi tuulimuna takana joten koko ajan ajattelin ettei mikään ihan hirveän iso vika voi olla kun kerran jo kuitenkin raskautunut..
Miehelle se oli kova pala kun spermatesti kertoi että laatu on hieman heikentynyt, vaikkei se selittänytkään meidän lapsettomuutta.
Mulla sattui olemaan kaveri joka kärsi (ja edelleen kärsii) lapsettomuudesta, hänen kanssa juttelin aika avoimesti. Kun itse tulin raskaaksi ja hän ei, oli tosi vaikea kertoa raskaudesta..
Nyt ollaan alotettu toisen yritys, (tyttö nyt 1v1kk) kun menkat vihdoin alkoi.. Mitään kiirettä en taaskaan pidä mutta kyllähän sitä toivois ettei hirveän kauaa menis =)
 
Kumpaakin tehtiin vuoden verran. Muutama varhainen km matkan varrella.
Esikoinen tärppäsi kun menimme naimisiin ja siinä järjestellessä (vaikka menimme salaa maistraatissa) unohtui koko vauvanteko. Kuopus taas napsahti kun ekaa kertaa esikoisen syntymän jälkeen viihteellä, odotin sitä niiiiin kovin (esikoinen n1v5kk). Eli taas se tekeminen jäi mielestä pois...
 
Meillä viimesen alulle saanti kesti n 11kk ja kyllä välillä tuntu, että on erittäin epäonnistunut ihminen :( Olin jo valmis luovuttamaankin monta kertaa. Jossain ½ vuoden jälkeen alko seksikin välillä olla semmosta "Hei nyt olis oikee hetki raskautua. Housut pois ja äkkiä!" Tosi romanttista :x Mulle se oli tosi kova paikka, kun noi edelliset oli niin helppo saada alulle, ja kolmatta jouduttiin oikeen tekemällä tekemään.
Plussa testin teko olikin sitten jotain aivan mahtavaa :heart:
 
Meillä meni kolme vuotta ennen kuin tärppäsi, mutta tulikin sitten tuplaten. Nyt sitten miehen kanssa aateltiin, että jos yritettäs vielä kolmatta ja aateltiin et voi olla ettei saada ollenkaan, kun edellisellä kerralla meni niin pitkään. Mitään isoja odotuksia ei edes uskallettu aatella ja tavallaan en itse edes uskaltanut ajatella koko asiaa liikaa...no nyt sitten tärppäsi eka kierrosta. :) Oltiin tietysti ihmeissään et miten tää nyt näin helposti kävi?? Mutta luulen, että silloin tais olla tuo vauva "projekti" aivan liikaa mielessä
 
Mulla meni pillereiden lopettamisesta n. puoli vuotta raskautumiseen -> km. Siitä meni n. 1,5v ennen kuin esikko sai alkunsa. Olin jo menettänyt toivoni, ja suunnittelin että varaan aikaa lääkärille, niin sitten tuli plussa. Kun päätettiin että toinen lapsi saa tulla (mitä pikemmin sen parempi ;)), yritettiin reilu puoli vuotta -> km. Viimeisen keskenmenon jälkeen meni vähän vajaa vuosi. Olin taas jo luovuttanut, suunnitellut vaikka mitä (baari-iltaa ja tatskan ottamista ym... ) mutta ne sitten onneksi jäi tekemättä... :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotikurppa:
Mutta luulen, että silloin tais olla tuo vauva "projekti" aivan liikaa mielessä

Mä uskon kanssa, et osaltaan sekin vaikuttaa et jos koko ajan miettii vaan sitä mitä siitä sekstailusta olisi toivottavaa seurausta... :whistle:

Siis näin meillä, ja ku meillä ei mitään lääketieteellistä estettä raskaudelle ollut, joten se taisi mennä yliyrittämiseksi... :D
 
8vuoteen en tullu raskaaksi. Oli tjot-menetelmä. Miehen siittiöt tutkittiin-olivat kunnossa. En halunnut enempää tutkimuksia ja kun jo olin asennoitunut lapsettomuuteen tyyliin se on mun kohtalo, tuli ero, uusi mies ja raskaus.

Nyt odotan neljättä.
 
Ensimmäinen tärpppäs melko pian, toista yritettiin n. 6kk ja kolmatta reilu vuosi. Aloin laihduttaa joulun jälkeen ja vähän niin kuin unohdettiin jo koko juttu, niin jopas tärppäsi, nyt rv 28+4. Mä uskon, et mun raskaaksi tuloon vaikutti se, et ehdin pudottaa 4kg ja söin huomattavasti enemmän kasviksia kuin aiemmin.
 

Yhteistyössä