Te,joilla paniikkihäiriö!

[Paniiiikki]

Onko ketään,joilla EI ole lääkitystä? Oletteko millä muilla keinoilla päässyt pahoista pulmista"eroon"?Esim kaupassa"väkisin"käymällä tms?

Mä olen huomannut,että en enää niin paljon panikoi esim Prismassa kuin mitä ennen,kun olen siellä just ns.väkisin käyny. Aina kylläkin esim mieheni ja lapseni kanssa. Tai sit vaan kuvittelen,ettei niin kauheelta tunnu Mut autolla-ajo tuskaa,ja töissä kun tarvii autoa :/

 

[nipsu]

Moi! Totuttelu tilanteisiin tosi hyvä keino mun mielestä vaikka vaatiikin tsemppiä ja aikaa. Toinen mitä olen tehnyt että kuvittelen tilanteen mitä tapahtuu jos todella saan paniikkikohtauksen minkä aina kuvittelen päättyvän pyörtymiseen (sillä en ole koskaan todella pyörtynyt paniikissa) ja sen mitä kauheeta sitten voisi tapahtua. Ja sitä kun oikeen miettii niin mikäs siinä kaupassa on kupsahdella, siellähän on varmasti ihmisiä auttamassa =) Se vaan on vaan niin noloa ja pelottavaa... Sitten mulla on joskus tapana laittaa terävä kivi kenkään ja keskittyä sen tuntemuksiin kengässä ja yrittää liikuttaa sitä siellä (kuulostaa pöhköltä mutta toimii mulla) Autolla ajo varsinkin ruuhkassa on edelleen hankalaa enkä siihen ole juurikaan keksinyt keinoa... Laulaminen radion kanssa kilpaa on aika hyvä koska silloin on pakko hengittää oikein mutta sekin on kyllä niin hölmön näköistä =))
Ekan kerran paniikkihäiriö puhkesi 15 vuotta sitten kun ensimmäiset lapseni olivat pieniä ja nyt vuosien oireettoman kauden jälkeen oireilen lievästi taas kun minulla on taasen pari pientä lasta. Joten jotenkin se liittyy mulla näihin taaperoaikoihin. Kävin silloin aikanaan hoitamassa sitä terapiassa mikä varmaankin auttoi paljon, tai sitten ei. Ajatten nykyään niin että tämä nyt on osa mun elämää ja niin kauan kun multa ei jää mitään sen takia tekemättä niin elelään sen kanssa. Ja luulenpa että se taas helpottaa kun lapset kasvaa.
Tseppiä kovasti sullekin jotta jaksat ja aurinkoista syksyä!

 

[cothis]

Mie söin joskus lääkkeitä, mut ei se seinän tuijottaminen auttanut niin lopetin ne. Välillä on pahempaa ja välillä helpompaa.. siedätyshoitoa ja mielikuvia, syviä henkäyksiä ja pakoreittejä. Kivaa :/ *puhkes tässä hiljan taas pahemmaksi*

 

[Ap]

Nostan

 

[Siipien havinaa]

mikä niissä lääkkeissä niin pahaa on...niitten avulla voi elää normaalisti :wave:

 

[panicci]

Mulla on ollut lääkkeet jo reilusti yli 10 vuotta ja silti saan pientä paniikkia juuri isoissa kaupoissa ja autolla ajaessa. Myös muu matkustaminen on vaikeaa
Olen sitä mieltä, että kun olen saanut kohtauksia jo vuosia, vaikka nyt kohtaukset on poissa, kroppa/mieli alkaa tekemään niitä edelleen. Pitäisi opettaa siis uusille tavoille, vaan vitsit, kun on vaikeeta.

Mie kyllä halaan sinua ja sanon, jotta sinä oot rohkea kun ajat sillä autolla! Mie en kykene...
Tunteet ei tapa... miten vaikeeta sen muistaminen onkaan, mutta kun sais tuon tuonne takaraivoon...

 

[shedevil]

Toiset pärjää ilman lääkkeitä toiset ei!Pelkäsin kauppaan menoa ja varsinkin kassalle menoa monta vuotta.Joskus oli helpompaa ja joskus vaikeampaa.Mutta kun menin töihin kauppaa itse kassalle niin se oli ensiksi kuin tosi hirveä painajainen!!En tiedä huomasiko kukaan asiakkaista,mutta kyllä mulla välillä kädet tärisi ja naama oli punainen ja tuntu että just happi loppuu,mutta aina pääsin kohtauksista yli...koskaan en pyörtynyt ja se oli vaikeeta!!Lääkkeitä en käyttänyt koko aikana vaikka tiesin,että oisin saanut lääkkeet,kun mulla oli niitä aikaisemminkin ollut...

 

[Perhoinen84]

yks hyvä vinkki on jos pelkää kauppakeskuksia, soita jollekkin ja koko reissun ajan puhu puhelimessa.Siinä ei huomaakkaan muita,pölisee puhelimeen ja tekee ostokset ohella.Okei kalliiks voi tulla jos kestää kauan kaupassa oleilu mutta mulle se ainakin toimii!

 

[piita-75]

mulla on tarvittava lääkitys paniikko-oireisiin. Nykyään syön tosi harvoin, aluksi meni enemmän kun samalla kävin väkisin esim. kaupassa. Kun lääkkeiden kanssa pärjäsi kaupassa, uskalsi joskus kokeilla ilman lääkkeitä ja niin sai itseluottamusta ja varmuutta. Jos on todella hankalaa, kannattaa alkuun ottaa lääkkeet "varoiksi", kyllä niistä eroon pääsee. On mullakin ne lääkkeet aina kassissa mukana, joskus helpottaa kun tietää niiden olevan apuna pahan paikan tullen, eikä lopulta tarttekaan niitä ottaa. Mutta näin mulla, tsemppiä kaikille tästä kärsiville!

 

[idunnor]

yks hyvä vinkki on jos pelkää kauppakeskuksia, soita jollekkin ja koko reissun ajan puhu puhelimessa.Siinä ei huomaakkaan muita,pölisee puhelimeen ja tekee ostokset ohella.Okei kalliiks voi tulla jos kestää kauan kaupassa oleilu mutta mulle se ainakin toimii!

Tää toiminut itselläkin

 

[Ap]

yks hyvä vinkki on jos pelkää kauppakeskuksia, soita jollekkin ja koko reissun ajan puhu puhelimessa.Siinä ei huomaakkaan muita,pölisee puhelimeen ja tekee ostokset ohella.Okei kalliiks voi tulla jos kestää kauan kaupassa oleilu mutta mulle se ainakin toimii!

Tää toiminut itselläkin

Oon tätä minäkin kokeillut,ja toimii ainakin välillä

 

[Ap]

Mulla on ollut lääkkeet jo reilusti yli 10 vuotta ja silti saan pientä paniikkia juuri isoissa kaupoissa ja autolla ajaessa. Myös muu matkustaminen on vaikeaa
Olen sitä mieltä, että kun olen saanut kohtauksia jo vuosia, vaikka nyt kohtaukset on poissa, kroppa/mieli alkaa tekemään niitä edelleen. Pitäisi opettaa siis uusille tavoille, vaan vitsit, kun on vaikeeta.

Mie kyllä halaan sinua ja sanon, jotta sinä oot rohkea kun ajat sillä autolla! Mie en kykene...
Tunteet ei tapa... miten vaikeeta sen muistaminen onkaan, mutta kun sais tuon tuonne takaraivoon...

Pakko yrittää..ja aina autolla ajaessa puhun puhelimessa :/