te,joilla on useampi lapsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja katmat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

katmat

Aktiivinen jäsen
22.01.2008
2 265
1
36
muisteletteko ikinä aikaa,jolloin esikoinen oli vauva/pikkutaapero?naurattaako sen aikainen hössötys eri asioiden suhteen? Itseä naurattaa moniki asia ja oon monesti miettiny että kyllä sitä esikoisen kanssa oliki ihan hassu :D toisen kanssa otti jo asioita paljon rennommin,saa nähdä kolmannen kanssa miten sitte. :D
 
Muistan kun neuvolassa totesin, että tämän kolmannen kanssa osaa jo oikeasti nauttia vauva ajasta... Esikoisen kanssa kaikki on niin uutta ja ihmeellistä... oli ihanaa aikaa toki, mutta erilaista... :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaali:
Muistan kun neuvolassa totesin, että tämän kolmannen kanssa osaa jo oikeasti nauttia vauva ajasta... Esikoisen kanssa kaikki on niin uutta ja ihmeellistä... oli ihanaa aikaa toki, mutta erilaista... :)

Neljännen kanssa kaikki menee sitten rutiinilla :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vappunaamari:
ei oo kylläkään ku yksi lapsi, mutta halusin vaan kysyä että sano millanen olit sillo esikoisen kanssa? verrattuna nykyään? :D ois kiva kuulla.

Esikoisen kanssa monet asiat mietityttävät enemmän kuin seuraavien lasten ja asiat pyrkii tekemään perusteellisesti. Itse en ainakaan toisen ja kolmannen lapsen kanssa stressannut enää juuri mistään, eli osaa ottaa rennommin, eikä mieti turhia. Sitä on silloin paljon luottavaisempi omiin kykyihinsäkin. Esikoista nukuttelin pitkän aikaa, väsyin siihen ja lopetin sen - poika oppi sitten kyllä nukahtamaan itsestäänkin. Tytyn (2. lapsi) kanssa sitten jo ihan vastasyntyneestä laitoin hänet väsyneenä omaan sänkyynsä, jonne sitten nukahtikin. Osasin luottaa siihen, että hän kyllä nukahtaa. Eli siinä eräs esimerkki miten kokemus opettaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vappunaamari:
ei oo kylläkään ku yksi lapsi, mutta halusin vaan kysyä että sano millanen olit sillo esikoisen kanssa? verrattuna nykyään? :D ois kiva kuulla.

hössötin kaikista asioista erilailla ku toisen kanssa.esikoisen kanssa suunnilleen videokuvattiin joka kylvetys ja kakkavaippa ja jokaikinen uusi taito,oli sitte miten pieni tahansa.kaikki raportoitiin tekstarina isovanhemmille,jokainen uus juttu lapsen elämässä ja valokuvia ihan sikana.olin paljon varovaisempi,olin kauhuissani ku kiipesi eka kerran sohvalle 1v3kk vanhana enkä uskaltanu laskea silmistä sen jälkeen ku oppi liikkumaan.vauvakirja on täytetty huolellisesti kaikella epäolennaisella tiedolla.vauva-aikana sitä oli heti toimintavalmiudessa ku vauva vähäki heilahti ja kaikki energia meni vauvan valvomiseen. jos menin johonki missä oli isompia lapsia (leikki-ikäisiä) nii olin kauhuissani jos kiljuivat kovaa (ja meillähä vauva tietty alko itkeä ku ei ollu tottunu meteliin) tai tulivat liian kovaa vauhtia liika lähelle vauvaa :laugh:

Kakkostaki on kuvattu videolle ja valokuviin muttei juurikaan niin paljon kuin ekaa.just huomasin etten oo laisinkaa kirjoitellu kaikkea vauvakirjaan ja kakkonen on jo kauan kiipeilly korkeeseen liukumäkeen ja muualle,mitä en esikoisen olis ikinä antanu tehdä yksin ton ikäisenä.(siis kakkonen nyt 2v).vauva-aika oli paljon rennompi ku tiesi jo ettei joka ähinään tartte puuttua ja oli jotain hajua siitä mikä on normaalia ja mikä ei.isommat lapset on jo arkipäivää,koska useimmilla kavereilla on lapsia,nyt 2 vuotias kuopus juoksee niiden perässä ja yrittää matkia niiden leikkejä enkä vedä siitä hernettä nenään. :D

eniten naurattaa esikoisen vauva-ajan videot,se,kun piti ihan kaikki kuvata.joka otokses aina mies sanoo "ja tässä NN tekee sitä ja tätä ihan ensimmäistä kertaa,tässä hän saa ensimmäisen lusikallisen sosetta,tässä NN:Lllä on jo isommat vaipat käytössä kuten huomaatte" jne.siis onhan ne toki ihania muistoja,en tarkoita,etteikö kannattais tallentaa, mutta meillä tais mennä vähä yli se kuvaaminen silloin :laugh: kakkosen kanssa on oltu huomattavasti järkevämpiä :D

ei kukaa toinen oo tehny itsestään tällästä huomiota?
 
Ekan kanssa kun mentiin mummolaan oli mukana matkasänky ja vaunut ja vaavin omat peitot ja "leikkialustat" ja sitteri ym. Oli tarkat evästysajat ja nukkuma-ajat. Voi elämä sentään :whistle:

Ja kun vertaa tähän neljänteen, niin reissussa nukkuu vieressä, en raahaa mukana koko "kalustoa" ja vankkuritkin jätän kotia ku mummolasta löytyy kesäksi maitokärryt ja talvella pulkka. Nukutaan kun ehditään ja ruokailukaan ei oo niin tunnin päälle.
 
En esikoisen kohdalla hössöttänyt, mutta toisen lapsen kohdalla kyllä oli jo se varmuus lapsen kehityksestä eikä neuvolan jutuista ole viitsinyt välittää tai huolestua, kun on itse tiennyt paremmin asioitten laidan. Esim. nyt 1v kuopus kun oli vauvana neuvolassa, jollain käynnillä ei varannut jaloilleen jotenkin miten olisi kuulemma pitänyt, siitä oli merkattu jotain neuvolakorttiin motorisen kehityksen seurannasta joka tuli vasta nyt 1v neuvolassa ilmi, jossa th oli sitä mieltä että niin reippaasti liikkuu ettei näytä mitään huolta olevan. Enkä itse ikinä siitä ole ollut huolissaan, aikaiseen on lähtinyt ryömimään ja konttailemaan kuten esikoinenkin. Tai että paino menee jossain miinuskympillä, menkööt, lapsi syö hyvin ja on reipas joten enpä koe mitään huolta enkä kokenut tarvetta neuvolasta tarjotulle välikäynnille painonseurantaan (th sanoi itsekin, ettei se hänen mielestään ole välttämätön, kysyi haluanko sellaisen)

Tällaisia simppeleitä juttuja, jotka itse näkee päivittäin arjessa ja jos ne eivät jollain lyhyellä neuvolakäynnillä ilmene juuri siten kuten pitäisi, en huolestu.
 
Ekan kanssa oli tosiaan ihan erilaista, niin kuin joku sanokin, oli niin uutta ja ihmeellista. Ooti kauhesti et lapsi oppii kaikkee uutta: kääntymään, ryömimään, konttaamaan, kävelemään jne. Ressas kehittymisestä ihan erilailla, ressas kun ei viel ollu hampaita ja kaverin vauvalla oli ja kaikkee muutenkin vertaili omaa lasta toisiin.

Nyt kun jo viidettä oottaa osaa luottaa iteensä ja myös lapsiin, kyllä ne kehittyy omaan tahtiinsa, lähtee aikanaan liikkeelle ja hampaatkin tulee sitten kun on tullakseen. Jollakin lailla osaa antaa vauvan olla vauva ja lapsen lapsi, kiirehtimättä asioiden ja kehityksen edelle. Nyt jopa välillä tulee sellanen olo että; " oo vaan vielä vauva, ei vielä tartte kiirehtiä liikkumisessa ja muussa". Osaa todellakin nauttia siitä kun on VAUVA. Se vauva aika on oikeesti NIIN lyhyt!
 
Alkuperäinen kirjoittaja katmat:
muisteletteko ikinä aikaa,jolloin esikoinen oli vauva/pikkutaapero?naurattaako sen aikainen hössötys eri asioiden suhteen? Itseä naurattaa moniki asia ja oon monesti miettiny että kyllä sitä esikoisen kanssa oliki ihan hassu :D toisen kanssa otti jo asioita paljon rennommin,saa nähdä kolmannen kanssa miten sitte. :D


Noinhan se menee, turhia kiemuroita tekee ekan kanssa vaikka kuinka helppo vauva. Ekalla myös odottaa koko ajan että kasvaa ja kehittyy. Seuraavilla osaa jo paremmin elää ja nauttia siitä hetkestä joka kulloinkin menossa.
Iltatähti vuosien jälkeen sitten olikin vain nautintoa kun tiesi että viimeinen. Aika tuntui menevän aivan liian nopeasti ja lapsi kasvavan ihan liian vauhdilla.
 
Meillä ei kyllä oo kun kaksi mutta kyllä kuopuksen synnyttyä on joutunut totemaan kuinka esikoisrt joutuu raivamaan tietä vanhempien kasvattamisessa. Seuraavilla on luvattoman helppoa.
 
Mä olen varmasti kummajainen, mutta en tekisi neljännen kanssa mitään eri lailla kuin mitä esikoisen kanssa tein! En hössöttänyt enkä stressannut :) Mulla oli kyllä ollut harjoituskappaleena pari vuotta aiemmin syntynyt kummilapsi...
 

Yhteistyössä