Te joilla lapsia 3,4 tai enemmän!

[epeli]

Olen toki ollut itsekin vain yhden äiti, mutta alle vuoden vain joten tästä aika vähän kokemusta.
Toivottavasti en ole ollut kauhea besserwisser silloin!

 

[Keikas]

Olen kyllä sitä mieltä, että kun on kaksi lasta pienellä ikäerolla, pääsee helpoimmalla. Aika pienestä alkavat leikkiä yhdessä: ei tarvitse viihdyttää, kuten yhtä lasta. Toisaalta kotitöitä ei ole niin mahdottomasti kuin yhdenkään kanssa, eikä esim. pukemiseen ja riisumiseen mene sen kauemmin. Kolmesta en selviäisi, mutta en ihan käsitä ihmisiä, jotka eivät "tee" toista lasta siksi, että kuvittelevat kahden kanssa olevan rankempaa.

 

[viiden muksun mamma]

No sehän on ihan ihmisestä kiinni ja miten tuo esille elämäntilanteensa lapsen/lasten kanssa. En mä kylillä narise väsymyksestä tai siitä, miten mua tympii kun enää ei huusholli pysy kuosissa. Hommia olisi enemmän kuin jaksan tehdä ja moni nurkka odottaa selvittämistä ja siivoamista. Ei mua siis ärsytä tai en jaksa välittää sellaisista puheista. Huvittuneena saatan kyllä kuunnella paatosta, kuinka rankkaa on yhden kanssa. Tosin minusta tuntuu nyt että joskus se oli todella rankempaa yhden kanssa kuin viiden kanssa =)

Tämän lapsiluvun kanssa osaa laittaa asioita toisella tavoin tärkeysjärjestykseen. Minusta pääasia on se että joka aamu löytyy jokaiselle lapselle puhtaat vaatteet ja joka päivä lapset saavat syödä hyvää kotiruokaa mahan täyteen. Enää en jaksa stressata niinkään paljon sitä, ettei vaatteet ole viivasuorissa pinoissa vaatekaapeissa tai että villakoirafarmi kukoistaa.

 

[Terveisiä maalta]

Jellonainen:

Mutta en tippaakaan väheksy niitä, joilla lapsia on vain yksi tai kaksi.

En minäkään väheksy, ensimmäisen lapsen kanssa oon itsekin ollut kaikkein lujimmalla, kai se oli sitä äidiksi kasvamista tai jotain...

Edelleen kummastuttaa tuo "vieras" joka kadehtii 1-2-lapsisia perheitä, kun ei lapsia tehdessään tiennyt millasta se tulee olemaan. Eikö osannut edes kuvitella? Itse kyllä tiesin, kun mulla on myös itsellä sisaruksia useampi, et millasta suurin piirtein on. Oon jotenkin aina kuvitellut et useamman lapsen perhe on oma valinta.

 

[viiden äiti]

Mua lähinnä ärsyttää eräs äiti, joka esikoisen aikaan pystyi koska tahansa viemään lapsen omalle äidilleen, eikä millään käsittänyt miksei kaikki voi/vie :headwall:
Jos rouvan vaikka piti siivota, niin eikun lapsi mummolle ja matot pihalle! Tai jos halusi lähteä shoppailemaan/saunailtaan/bilettämään jne niin mummolle vaan ja vielä monesti kehui miten helppoa on. Joo, helppoa yhden kanssa joka jatkuvasti muualla hoidossa...

Ihan pikkuisen tunsin vahingoniloa, kun heille syntyi toinen lapsi (iso ikäero) ja kerran "manasi", ettei hoitajaa nyt löydykään niin helposti kun lapsia on 2. Niin-in, ei ne mummotkaan mitään koneita ole

Aivan, minäkin hoidin paljon esikoista mutta kun lapsia vaan siunaantui lisää oli pakko vuorotella ettei toiset tunne itseään laiminlyödyiksi. Joskus tarvii myös omaa aikaa viikonlopulla ja palautyumista, ei voi aina ottaa lapsenlapsia hoitoon ja yökylään. Vanhemmiten tarvitsee omaa aikaa ja hiljaisuutta.
On erilaista ykskaks laittaa aina bvälipalaa, ruokaa, aamu-iltapalaa ja tiskiä koko ajan ja hälinää kun kaikilla jo useampi ja otettava yhtäaikaa.

 

[Bree]

Mulla kolme lasta, kaverilla yksi reilun vuoden ikäinen ja lähinnä mua äsyttää se neuvominen joka asiassa...Kuinka hän tekee oikein ja minä väärin

joo, yhden lapsen vanhemmilta saa aina parhaat kasvatusvinkit..
He ovat myös yleensä aina "ihan poikki" kun lapsen kanssa on niiiin rankkaa, ja usein lapsi myös "haluaa" mummolaan viikoksi tai kahdeksi "lomalle"

en ole katkera, mutta kuitenkin...

 

[r u u s a]

No ei tosissaan tunnu, ja tulen mä hyvin toimeen lapsettomienkin kanssa.

 

[muumuu]

Kuten joku tossa ylempänä totesi, taitaa olla enemmän persoona kuin lapsimäärä kysymys se päteminen ja ärsytävyys
Mulla on neljä lasta ja ystäviä joilla on yksi -enemmän, toki parhaiten tätä useamman lapsen rumbaa ymmärtää kaveri jolla on kans monta

 

[onkelma se tämäkin]

mua enemmän ahdistaa se, että 1-lapsiset/lapsettomat kaverit yrittää nostaa mua jollekin jalustalle ja muistaa aina mainita omista ongelmistaan silleen vähätellen, että eihän tää nyt mitään tietysti kun sulla on paljon rankempaa (3 lasta ). tulee oikeasti nolo olo ja punnitsen sanojani tosi tarkkaan, eli kyllä ne pahimmat vitutuksen ja väsymykset tulee puitua useampilapsisten kavereiden kanssa. mutta ihan eri syystä kuin ap.

 

[vieras]

Tuntuuko koskaan sille että ette jaksa niitä joilla on yksi tai kaksi lasta?
Musta tuntuu että niiden elämä on niin erilaista, että mieluummin hakeudun muiden suurperheenäitien keskuuteen :/
Varsinkin ne jotka ovat just saaneet ensimmäisen lapsen ovat jotenkin tosi rasittavia... Anteeksi vain!

Ei tunnu, eikä ärsytä. Asenteesta kiinni. Ei meidän jutut poikkea toisistaan niin paljon.

 

[kahden äiti]

Meillä on 2 lasta, ja minusta elämä kahden eri ikäisen lapsen kanssa siinä vaiheessa kun on vauva ja leikki-ikäinen, ei voi olla helpompaa kuin jos lapsia 3. Ne kaksi isompaa kuitenkin välillä tekevät jotain yhdessä (esim. tappelevat) mutta kun on vauva ja leikki-ikäinen, se on 24/7 se äiti, jonka selkänahasta joku vaatii jotain.

Toki ei mulla kokemusta kolmesta, mutta itse ajattelin kuopuksen pikkulapsivaiheessa, että jos tästä selviämme, loppuelämä on helppoa.

Me emme päätyneet tekemään kolmatta, koska olemme köyhiä korkeakoulutettuja, eli ei riitä rahat ja lisäksi omat voimatkaan eivät riitä, koska tukiverkkoja ei ole. Lapsethan vaativat isompana yhtä paljon kuin pienenä, vauvan puet 5 minuutissa, taaperon kanssa voit joutua tappelemaan 15 minuuttia (sitten väkisin), koululaisen kanssa elämä voi olla henkistä tappelua vaatteista vaikka sen koko tunnin ennen kuin lähtee kouluun. Lapsista on työtä loppuelämäksi, ja mitä enemmän, sen enemmän työtä.

Yhden lapsen äitinä en pitänyt lastenhoitoa työnä. eli yhden lapsen äiti ei voi edes kuvitela, miten paljon työtä lapsista on.

 

[Terveisiä maalta]

Kahden äiti:

eli yhden lapsen äiti ei voi edes kuvitela, miten paljon työtä lapsista on.

Ole kiltti, äläkä yleistä. Lapset on yksilöitä ja työläyden kukin kokee tavallaan. Myös yksi lapsi voi olla "vaativa" ja teettää töitä.

 

[ninaTT]

Miks on niin, että joku jolla on 4 lasta saa jakaa neuvoja vaikka ne olisivat ihan hyödyttömiä mutta yhden lapsen äiti ei? Puhun nyt vauvoista, ja kaikki vauvathan ovat erilaisia, joten mitä väliä sillä on kuinka monta lasta ko henkilöllä on jos hän yrittää hyvää hyvyyttään neuvoa? En mä ainakaan koe "tietäväni paremmin" vaikka jotain saatan joskus ehdottaakkin lastenhoidossa...

Masentavaa, kun monien mielestä mulla ei sais olla mitään mielipiteitä mihinkään suuntaan "kun mullahan on vaa yksi". Pitäis kulkee naama mutrussa, nokka alaspäin eikä vahingossakaan valittaa että tulipa lyhyet yöunet viime yönä, eikä missään nimessä kehdata yrittää auttaa naapuria kertomalla omasta kokemuksestaan. Varsinkin kun tiedän hyvinkin että useamman lapsen kanssa on rankempaa, asunhan yhteensä kolmen, kohta neljän alle 4-vuotiaan kanssa.

 

[kahden äiti]

Kahden äiti:

eli yhden lapsen äiti ei voi edes kuvitela, miten paljon työtä lapsista on.

Ole kiltti, äläkä yleistä. Lapset on yksilöitä ja työläyden kukin kokee tavallaan. Myös yksi lapsi voi olla "vaativa" ja teettää töitä.

Mutta useimmiten yhden lapsen äidit haukkuvat täällä toisia (siis isojen perheiden äitejä työnpakoilusta ym. ). Ei siis ihan jokainen, esim. jollain voi olla kokemusta ison perheen pyörittämisestä kuten ilmeisesti sinulla, lapsuudessa jo?
Mutta itse ainakin olin aivan ääliö, kun oli vain yksi lapsi. Juuri perinteinen yhden lapsen äiti: minä teen samat työt kuin kotiäiti, kun käyn töissä, vielä työpäivän jälkeen jne...
Eli kuvittelin, että lastenhoito ei ole kovaa työtä.
Kyllä minä ainakin allekirjoitan väitteen "1 lapsi on harastus, 2 työtä, kolme hulluutta".
Jos se niin helppoa olisi, tuskin niin moni lopettaisi siihen kahteen. Kahdessa on jo kova työ.

 

[ninaTT]

mua enemmän ahdistaa se, että 1-lapsiset/lapsettomat kaverit yrittää nostaa mua jollekin jalustalle ja muistaa aina mainita omista ongelmistaan silleen vähätellen, että eihän tää nyt mitään tietysti kun sulla on paljon rankempaa (3 lasta ). tulee oikeasti nolo olo ja punnitsen sanojani tosi tarkkaan, eli kyllä ne pahimmat vitutuksen ja väsymykset tulee puitua useampilapsisten kavereiden kanssa. mutta ihan eri syystä kuin ap.

Heh, multakin ihmiset kysyvät jatkuvasti että "Miten sä oikein jaksat kun oot yksin?" vaikks tää ei mun mielestä mitenkään rankkaa ole. Kaikki tulkitaan aina niin ääripäihin... Jos mä kerron että viime yö nukuttiin aika vähän, niin lapsettomat ovat ihan paniikissa ja tarjoavat vaikka mitä apua kun taas monet monilapsiset morkkaavat, että älä sinä nyt välitä ku sulla on vaa yks tommonen helppo... Ei voida ottaa neutraalisti vaikka mä olisin tarkoittanu just sitä: TÄNÄÄN vähän väsyttää koska viime yö meni vähemmin unin. Se ei tarkoita, että mä olen uupunut ja haluan lapsesta eroon.

 

[hmm]

jos asia olisi noin yksinkertainen, niin silloinhan me kaikki oltais esikoisen äiteinä olleet yhtä ärsyttäviä..

eiköhän ne maailman parhaat äidit (omasta mielestään ) ole niitä oli sit 1 tai 15 lasta, lapsiluvulla tuskin on sen kanssa mitään tekemistä.

 

[kahden äiti]

jos asia olisi noin yksinkertainen, niin silloinhan me kaikki oltais esikoisen äiteinä olleet yhtä ärsyttäviä..

eiköhän ne maailman parhaat äidit (omasta mielestään ) ole niitä oli sit 1 tai 15 lasta, lapsiluvulla tuskin on sen kanssa mitään tekemistä.

No minä ainakin olin ärsyttävä yhden lapsen äitinä. Voi luoja! Ja tiedän aika monta muuta. Se on usein sitä, "mulla on niin vaativa, yksikin voi olla vaativa" ja sitten molemmat vanhemmat juoksevat sen yhden perässä ja tekemällä tekevät vaativaa.

 

[kolmen äiti]

Eihän 1 lapsen äiti voi tietää millaista on 3 kanssa. Silti mä koin, että mulla oli rankkaa esikoisen kanssa, koska elämäntilanne oli niin uusi. Enkä silloin edes tajunnut että mulla oli ihan normaali ja suht helppo vauva Yhden kanssa oli raskasta,koska ts. ei ollut kokemusta kuin sen yhden kanssa olemisesta. Nyt monen lapsen kanssa en koe että mulla olis rankkaa muuten, kun että kotihommia on tolkuttomasti ja pitää antaa huomiota jokaiselle lapselle. Ja oma aika on kortilla kun pitää duunissakin käydä.

 

[v]

No joo.. oon kyllä törmännyt 3 lapsen äitinä kaikenlaisiin juttuihin. Esim. leikkipuistoissa, 3-v leikkii kauempana hiekkalaatikolla, minä kyllä seuraan häntä, mutta en vieressä, koska vauva on vaunuissa hereillä ja hytkytän häntä uneen. Monet äidit, joilla on se yksi lapsi, kulkee lapsen perässä puistossa ja tuomitsee mua katseella, koska en niin tee. He eivät ymmärrä, että enhän mä voi yhden lapsen perässä olla, mulla on 2 muutakin.

 

[vieras]

Eihän 1 lapsen äiti voi tietää millaista on 3 kanssa. Silti mä koin, että mulla oli rankkaa esikoisen kanssa, koska elämäntilanne oli niin uusi. Enkä silloin edes tajunnut että mulla oli ihan normaali ja suht helppo vauva Yhden kanssa oli raskasta,koska ts. ei ollut kokemusta kuin sen yhden kanssa olemisesta. Nyt monen lapsen kanssa en koe että mulla olis rankkaa muuten, kun että kotihommia on tolkuttomasti ja pitää antaa huomiota jokaiselle lapselle. Ja oma aika on kortilla kun pitää duunissakin käydä.

Peesailen . Meidän esikoinen oli niin helppo. Se söi ja nukkui hyvin ja oli kiltti. En tajunnut, kuinka helppoa elämä oli ja silti valitin. Nyt suu on supussa esikoisen vauva-ajoista... ainakin sen valituksen suhteen. Esikoisen jälkeen meille syntyi vielä 2 huonosti nukkuvaa lasta. Ja ei nuo syökkään hyvin ja moni asia on vaikeampaa kuin esikoisen aikana.

 

[höh]

Olen kyllä sitä mieltä, että kun on kaksi lasta pienellä ikäerolla, pääsee helpoimmalla. Aika pienestä alkavat leikkiä yhdessä: ei tarvitse viihdyttää, kuten yhtä lasta. Toisaalta kotitöitä ei ole niin mahdottomasti kuin yhdenkään kanssa, eikä esim. pukemiseen ja riisumiseen mene sen kauemmin. Kolmesta en selviäisi, mutta en ihan käsitä ihmisiä, jotka eivät "tee" toista lasta siksi, että kuvittelevat kahden kanssa olevan rankempaa.

Aika jännä ajattelutapa sulla:Kolmesta et itse selviäisi, mutta et ymmärrä ihmisiä jotka eivät hanki toista lasta. Siinäkö se raja sitten menee. Minäkin voin sanoa, että ihmettelen kuinka joku voi jättää kahteen eikä hanki kolmatta.

 

[kolmen äiti]

Peesailen . Meidän esikoinen oli niin helppo. Se söi ja nukkui hyvin ja oli kiltti. En tajunnut, kuinka helppoa elämä oli ja silti valitin. Nyt suu on supussa esikoisen vauva-ajoista... ainakin sen valituksen suhteen. Esikoisen jälkeen meille syntyi vielä 2 huonosti nukkuvaa lasta. Ja ei nuo syökkään hyvin ja moni asia on vaikeampaa kuin esikoisen aikana.
[/quote]

Niinpä... Meillekin syntyi toinen lapsi vuoden ikäerolla. Vauvalla oli koliikkia ja huusi kaiket illat. Esikoinen oli silloin yksivuotias...tuon kokemuksen jälkeen esikoisen vauva aika oli herkkua...

 

[muumuu]

Kun itsellä oli yksi lapsi niin oli niin paljon työtä ja siinä oli kiinni niin eikä mihinkään päässy - ikinä ja kaikki lähteminen tuntu niin hankalalta kun piti muistaa vaipat ja ja ja...
Nyt on neljä lasta ja jos joskus on vaan yksi niin voi kun tuntuu niiiin helpolta Kaikki on suhteellista

 

[HelloShitty]

jaa..no luulen kyllä että se on enemmän ihmisestä kiinni kuin lapsiluvusta mutta hyvin usein menee kyllä muiden neuvot sisään yhestä ja ulos toisesta korvasta. ja joskus alkaa oikein ärsyttää. :kieh:

 

[vieras]

Kun itsellä oli yksi lapsi niin oli niin paljon työtä ja siinä oli kiinni niin eikä mihinkään päässy - ikinä ja kaikki lähteminen tuntu niin hankalalta kun piti muistaa vaipat ja ja ja...
Nyt on neljä lasta ja jos joskus on vaan yksi niin voi kun tuntuu niiiin helpolta Kaikki on suhteellista

Ihan lun mun suusta
Ja kyllä joskus harmittaa, kun siskolla on se yksi ja ainoa lapsi, joka viettää tosiaan paljon "lomia" mummolassa, eli siis viikottain isovanhemmat hoitaa ja sit valitetaan miten väsynyt on ja raskasta olla lapsen kanssa kotona...
Kyllä munkin parhaat ystävät on pääsääntöisesti useamman lapsen äitejä, sitä vaan jotenkin paremmin ymmärtää toistensa juttuja ja elämää!
Ja itse olin esikoisen äitinä varmaan just samanlainen "valittaja", mulla oli nii-in raskasta sen lapsen kanssa