te joilla enemmän kuin yksi lapsi

[ap]

apuva,kertokaahan rakastaako toista lasta yhtä paljon kuin esikoista?
Mulla syntyy toinen tossa loppuvuodesta ja mua vähän pelottaa voiko sitä muka niin paljon rakastaa. Kun tuo esikoinen on niin maailman rakkain ja ihanin olento.Niin vaikea kuvitella et kukaan muu voisi olla yhtä tärkeä.
Vai tuleeko se heti sitten automaattisesti se rakastaminen?

 

[Istafra]

Minulle on käynyt niin, että rakkaus lapsiini on tuplaantunut, ei jakautunut kahdella.

 

[Valaja]

Ei se sen ekan kohdalta vähene se rakkaus ja jakaannu muille. Se lisääntyy.

 

[ap]

nii emmä sitä pelkääkään et se vähenis esikoiselta,vaan että pystynko toista rakastamaan yhtä paljon!

 

[vieras]

Ihan varmasti rakastat jokaista lastas yhtäpaljon. (Minäkin mietin samalla tavalla kuin sinä, kun oli vielä vain yksi lapsi)

 

[KoleaQ]

Olin sun kanssa samoissa ajatuksissa jokin aika sitten, kun ensin suunniteltiin ja sitten alettiin odottaa toista lasta. Moiset epäilyt kaikkosi heti, kun saatiin kuopus syliimme.:heart:

Rakkaus tosiaan tuplaantuu, ei puolitu. Onnea paljon tulokkaalle! :flower:

 

[Valaja]

nii emmä sitä pelkääkään et se vähenis esikoiselta,vaan että pystynko toista rakastamaan yhtä paljon!

Juu. Väittäsin, että pystyt.

 

[Timppa]

Aika outoa mutta huomasin meidän stereoita tehdessä että aivan eri tunne oli poikaan mikä syntyi siinä silmien alla verrattuna tyttöön mikä syntti leikkaamalla.Tunne kyllä tasoittui aika äkkiä.

 

[ap]

Ihan varmasti rakastat jokaista lastas yhtäpaljon. (Minäkin mietin samalla tavalla kuin sinä, kun oli vielä vain yksi lapsi)

ai mietit? No hyvä. Kun toisaalta kauheen huono omatunto, kun ei vielä ole sellaista kunnon sidettä tähän mahassa olevaan.

 

[ap]

Olin sun kanssa samoissa ajatuksissa jokin aika sitten, kun ensin suunniteltiin ja sitten alettiin odottaa toista lasta. Moiset epäilyt kaikkosi heti, kun saatiin kuopus syliimme.:heart:

Rakkaus tosiaan tuplaantuu, ei puolitu. Onnea paljon tulokkaalle! :flower:

okei no hyvä että on muillakin ollut.Näin vähän ajattelinkin
kiitos

 

[KoleaQ]

Aika outoa mutta huomasin meidän stereoita tehdessä että aivan eri tunne oli poikaan mikä syntyi siinä silmien alla verrattuna tyttöön mikä syntti leikkaamalla.Tunne kyllä tasoittui aika äkkiä.

Ai sillä on miehillekin väliä, mitä kautta se vauva syntyy?

 

[ll]

Mutta voiko omia lapsiaan myös välillä vaihtoehtoisesti vihata niin paljon että tekisi vain mieli lähteä pois kaikesta paskasta?

 

[tähdenlento09]

Kyllä sitä toistakin lasta rakastaa ihan kuten ensimmäistäkin :heart:
Ja kolmatta ja neljättä sekä viidettäkin

Se ensimmäinen kohtaaminen vauvan kanssa on joka kerta sanoinkuvaamattoman, pyörryttävän, itkettävän ihana hetki.
Siitä se rakkaus viimeistään alkaa jos ei masuasukkia kohtaan vielä olekaan sellaisia tuntemuksia. :heart:

 

[...]

Minäkin mietin noita ja minulla kyllä meni aikaa, että rakastin tätä toista yhtä paljon. Siis heti rakastin, mutta hän oli "vieras" ja toinen jo niin "oma". Siis otti aikaa. Nyt rakastan kumpaistakin omalla tavallaan ja ihan yhtä paljon.

 

[Valaja]

Mutta voiko omia lapsiaan myös välillä vaihtoehtoisesti vihata niin paljon että tekisi vain mieli lähteä pois kaikesta paskasta?

Voi. Sitä samaa rakasta. Kyllä voi.

 

[Timppa]

Aika outoa mutta huomasin meidän stereoita tehdessä että aivan eri tunne oli poikaan mikä syntyi siinä silmien alla verrattuna tyttöön mikä syntti leikkaamalla.Tunne kyllä tasoittui aika äkkiä.

Ai sillä on miehillekin väliä, mitä kautta se vauva syntyy?

Ei ole (vaikka täälläkin moni on eri mieltä).Mutta se tunne mikä oli siinä kun lapsi tuli heti "syliin" verrattuna siihen että joku täti kävi kertomassa missä mennään.Jotenkin vaan se itse "koettu" synnytys lähenti.Mutta se kyllä muuttui aika äkkiä.

 

[kuu]

Mutta voiko omia lapsiaan myös välillä vaihtoehtoisesti vihata niin paljon että tekisi vain mieli lähteä pois kaikesta paskasta?

tuskimpa ihan lasta vihata,mutta sitä tilannetta kylläkin,mikä sitten suuntautuu lapseen

 

[ll]

Mutta voiko omia lapsiaan myös välillä vaihtoehtoisesti vihata niin paljon että tekisi vain mieli lähteä pois kaikesta paskasta?

Voi. Sitä samaa rakasta. Kyllä voi.

Tämä olo ei vain minusta ole enään todellista. Välillä ne on maailman ihanimpia ihmisiä ja välillä tekisi mieli ottaa hiuksista kiinni ja...

 

[ap]

Minäkin mietin noita ja minulla kyllä meni aikaa, että rakastin tätä toista yhtä paljon. Siis heti rakastin, mutta hän oli "vieras" ja toinen jo niin "oma". Siis otti aikaa. Nyt rakastan kumpaistakin omalla tavallaan ja ihan yhtä paljon.

Näin mäkin voisin kuvitella et se jotenki menee.Et kyllä se rakkasu syttyy heti kun syliin saa,mutta sillä on aikaa siinä ekoina päivinä/viikkoina pikkuhiljaa kasvaa

 

[Valaja]

Mutta voiko omia lapsiaan myös välillä vaihtoehtoisesti vihata niin paljon että tekisi vain mieli lähteä pois kaikesta paskasta?

Voi. Sitä samaa rakasta. Kyllä voi.

Tämä olo ei vain minusta ole enään todellista. Välillä ne on maailman ihanimpia ihmisiä ja välillä tekisi mieli ottaa hiuksista kiinni ja...

Nii-i. Se on joskus semmosta. Olen joskus ollut niin väsynyt ja yksin, että on tehny mieli viskata lapsi pihalle huutamaan. Ja se on kuulemma ihan normaalia, kun on tehnyt mieli, eikä sitä toteuta kuitenkaan ikinä. Ei aina oo helppoa. Sitte sitä taas pinnistää pintaan ja jaksaa. :hug:

 

[ll]

Mutta voiko omia lapsiaan myös välillä vaihtoehtoisesti vihata niin paljon että tekisi vain mieli lähteä pois kaikesta paskasta?

Voi. Sitä samaa rakasta. Kyllä voi.

Tämä olo ei vain minusta ole enään todellista. Välillä ne on maailman ihanimpia ihmisiä ja välillä tekisi mieli ottaa hiuksista kiinni ja...

Nii-i. Se on joskus semmosta. Olen joskus ollut niin väsynyt ja yksin, että on tehny mieli viskata lapsi pihalle huutamaan. Ja se on kuulemma ihan normaalia, kun on tehnyt mieli, eikä sitä toteuta kuitenkaan ikinä. Ei aina oo helppoa. Sitte sitä taas pinnistää pintaan ja jaksaa. :hug:

"Mukava" kuulla etten ole ainut. Ja anteeksi ap:lle että tungin sun ketjuun. Nyt nukkumaan :wave:

 

[...]

Niin. Olen muutenkin sellainen tyyppi, ettei mulle tuie tuota salamarakastumista vauvoihinkaan näköjään, ei siis niin että ihan het, kun syliini saan. Tutustumista ja yhteenkasvamista se on. Esikoisen kanssakin meni aikaa, mutta nyt hän on niin rakas, ettei sanoin osaa kuvata. Ja juuri siksi pelkäsin juuri, etten toista vaan voi rakastaa yhtä lailla. Mutta voihan sitä. Sanoisin silti, että eri lailla, mutta yhtä paljon, omalla tavallaan. Alkuun sitä tunsi vain kiintymystä ja iloa ja ihmetystä vauvasta, mutta jotenkin jopa ikävöin laitoksella sitä esikoista vauvana, olisin toivonut, että se toinen vauva olisi esikoinen, jos tästä nyt selvää saa. Kun siis se toinen oli vielä vieras. Mutta pikku hiljaa kasvettiin ja kasvetaan yhteen. Nyt kuopuskin jo puolivuotias.