te joiden mielestä kotiäitiys on työtä

Meillä kolme pientä lasta (4+v., 2+v. ja 5 kk), joiden kanssa kotona tällä hetkellä. En koe olevani varsinaisesti TÖISSÄ, mutta kyllä vituttaa suunnattomasti se, etteivät ympärillä olevat ihmiset aina anna arvoa tekemälleni työlle - sille, että jaksan päivästä toiseen pukea, riisua, kokata, siivota ja kuunnella päälle uhmat ja tappelut. Kotona olen omasta halustani ja jokaisen lapsen olen toivomalla saanut, joten kyse ei ole siitä. Riidan aiheeksi vaan nousee yleensä se, että joku heittää sammakon suustaan luulemalla, että minä täällä vain elpaan ja räin kattoon. Jessus sentään. HOMMIA KYLLÄ PIISAA, menee ihan työstä tämä.

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Miksi sille pitäisi jotenkin erityisesti antaa arvoa, että joku hoitaa omat lapsensa, niinhän sen kuuluukin olla???

 

Meillä kolme pientä lasta (4+v., 2+v. ja 5 kk), joiden kanssa kotona tällä hetkellä. En koe olevani varsinaisesti TÖISSÄ, mutta kyllä vituttaa suunnattomasti se, etteivät ympärillä olevat ihmiset aina anna arvoa tekemälleni työlle - sille, että jaksan päivästä toiseen pukea, riisua, kokata, siivota ja kuunnella päälle uhmat ja tappelut. Kotona olen omasta halustani ja jokaisen lapsen olen toivomalla saanut, joten kyse ei ole siitä. Riidan aiheeksi vaan nousee yleensä se, että joku heittää sammakon suustaan luulemalla, että minä täällä vain elpaan ja räin kattoon. Jessus sentään. HOMMIA KYLLÄ PIISAA, menee ihan työstä tämä.

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Miksi sille pitäisi jotenkin erityisesti antaa arvoa, että joku hoitaa omat lapsensa, niinhän sen kuuluukin olla???

 

Meillä kolme pientä lasta (4+v., 2+v. ja 5 kk), joiden kanssa kotona tällä hetkellä. En koe olevani varsinaisesti TÖISSÄ, mutta kyllä vituttaa suunnattomasti se, etteivät ympärillä olevat ihmiset aina anna arvoa tekemälleni työlle - sille, että jaksan päivästä toiseen pukea, riisua, kokata, siivota ja kuunnella päälle uhmat ja tappelut. Kotona olen omasta halustani ja jokaisen lapsen olen toivomalla saanut, joten kyse ei ole siitä. Riidan aiheeksi vaan nousee yleensä se, että joku heittää sammakon suustaan luulemalla, että minä täällä vain elpaan ja räin kattoon. Jessus sentään. HOMMIA KYLLÄ PIISAA, menee ihan työstä tämä.

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Miksi sille pitäisi jotenkin erityisesti antaa arvoa, että joku hoitaa omat lapsensa, niinhän sen kuuluukin olla???

siis tarkoittaa ehkä, että esim. lapsettomat nuoret tai yhden lapsen äidit eivät ymmärrä, että kolmen pienen kanssa ei ehdi tehdä edes kaikkea pakollista, makoilusta puhumattakaan? (meillä kaksi) Ja eivät sen vuoksi osaa arvostaa, vaan luulevat, että ehtii makoilla kuin olisi yksin kotona? Esim. lapsettomat eivät ehkä ymmärrä, että ei ole sama asia kotitöiden määrä jos on lapsia, tai ei ole sama asia olla kotona jos siellä on lapsia? (minä en ainakaan ymmärtänyt, häpeäkseni sanon, työn määrästä joka lapsista tulee)

 

Meillä kolme pientä lasta (4+v., 2+v. ja 5 kk), joiden kanssa kotona tällä hetkellä. En koe olevani varsinaisesti TÖISSÄ, mutta kyllä vituttaa suunnattomasti se, etteivät ympärillä olevat ihmiset aina anna arvoa tekemälleni työlle - sille, että jaksan päivästä toiseen pukea, riisua, kokata, siivota ja kuunnella päälle uhmat ja tappelut. Kotona olen omasta halustani ja jokaisen lapsen olen toivomalla saanut, joten kyse ei ole siitä. Riidan aiheeksi vaan nousee yleensä se, että joku heittää sammakon suustaan luulemalla, että minä täällä vain elpaan ja räin kattoon. Jessus sentään. HOMMIA KYLLÄ PIISAA, menee ihan työstä tämä.

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Miksi sille pitäisi jotenkin erityisesti antaa arvoa, että joku hoitaa omat lapsensa, niinhän sen kuuluukin olla???

Näin minäkin sen ajattelen. Oman lapsen hoitaminen on luonnollista.

Mua taas ärsyttää kun, voivotellaan että "miten sä jaksat?" Ihan kuin lapset olis joku rasite. Tottakai mä jaksan, lasten kanssa on kiva olla.

 

Kyllä se mun mielestä työstä menee. Tai riippuu se tietysti että jos äiti ei mitään lasten kanssa tee, eikä hoida kotitöitä niin ei se silloin työstä mene. Mutta esimerkiks mulla, vaikka on vaan yks lapsi vielä, niin kyllä se menee ihan työstä. Jos mä siivoon, tyttö kävelee perässä ja sotkee. Mä herään yöllä antamaan maito pullon, vaikka mies on kotona. Meillä se olen lähinnä minä joka ne maitopullot pesee, vaipat vaihtaa ja syöttää. Ja lomaa kun ei koskaan ole, niin kyllä se työstä menee. Toki sitä nauttii oman lapsensa kanssa yhdessä olosta, mutta kaipaa sitä joskus edes tunnin omaa aikaa.

 

Meillä kolme pientä lasta (4+v., 2+v. ja 5 kk), joiden kanssa kotona tällä hetkellä. En koe olevani varsinaisesti TÖISSÄ, mutta kyllä vituttaa suunnattomasti se, etteivät ympärillä olevat ihmiset aina anna arvoa tekemälleni työlle - sille, että jaksan päivästä toiseen pukea, riisua, kokata, siivota ja kuunnella päälle uhmat ja tappelut. Kotona olen omasta halustani ja jokaisen lapsen olen toivomalla saanut, joten kyse ei ole siitä. Riidan aiheeksi vaan nousee yleensä se, että joku heittää sammakon suustaan luulemalla, että minä täällä vain elpaan ja räin kattoon. Jessus sentään. HOMMIA KYLLÄ PIISAA, menee ihan työstä tämä.

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Miksi sille pitäisi jotenkin erityisesti antaa arvoa, että joku hoitaa omat lapsensa, niinhän sen kuuluukin olla???

Käännetään kysymys toisin päin. Miksi kotiäitejä ei arvosteta, vaan työssäkäyvistä äideistä iso osa pitää kotiäitejä VAIN laiskoina miehen siivellä eläjinä.

 

Työtähän se, valitettavasti vain palkatonta :headwall: Eläkkeestä ei tietoakaan :headwall:
"Palkka" tulee kaiketi sitten ajan kanssa :heart:

 

No mitens sitten esim.maanviljelijä/omavaraistalousperheet...onko ne kaikki työttömiä? Pellot ja lehmäthän on kanssa omia, että missä se raja siihen tulee kun alkaa työ? Riippuuko se siitä kuka sinne navettaan tai traktorin rattiin astuu/istuu. Entäs ne viljelykset..oma perhe syö niitä kanssa vaikka ulos myydäänkin...osa viljasta on siis työttömyysviljaa ja osa palkkatyöviljaa..hehhee. Kait siinä sitten ollaan jotenkin harmaalla alueella...ja loma palkkatyöstä tai kotityöstä näissä hommissa, mitä se on?

Kait se omien lasten hoito muuttuu työksi, kun aletaan niitä mukuloita myymään

tai jos aletaan myymään niiden mukuloiden tekeleitä.

 

jos siis ajattelette tekevänne työtä hoitaessanne omia lapsia kotona. niin miten sitten ajattelette niistä, jotka käyvät kodin ulkopuolella töissä ja hoitavat lapset ja kotihommat illalla, viikonloppuna ja lomalla? ovatko he vuorokaudet läpeensä töissä? kun töissä käyvät kuitenkin mieltävät nuo ko. vapaahetket lomaksi, vaikka ovatkin samalla lastensa kanssa, pesevät pyykit, laittavat ruuan ym.

tai mitäs ajattelette työttömästä perheellisestä? miten kukaan voi olla työtön, jos on lapsia kotona, jos lasten hoitaminen on työtä?

älkää vetäkö hernettä nokkaan, olen itsekkin hoitovapaalla. tämä tuli vain mieleen tuttavan kanssa jutellessa, kun hän mielestään tekee työtä hoitaessaan lapsiaan. lähinnä tässä vain tuumailen noita käsitteitä "työ" ja "loma"... liikaa aikaa vissiin mulla.

PEESI!!
Ihan kuin mun kirjoittama!!!

 

Meillä kolme pientä lasta (4+v., 2+v. ja 5 kk), joiden kanssa kotona tällä hetkellä. En koe olevani varsinaisesti TÖISSÄ, mutta kyllä vituttaa suunnattomasti se, etteivät ympärillä olevat ihmiset aina anna arvoa tekemälleni työlle - sille, että jaksan päivästä toiseen pukea, riisua, kokata, siivota ja kuunnella päälle uhmat ja tappelut. Kotona olen omasta halustani ja jokaisen lapsen olen toivomalla saanut, joten kyse ei ole siitä. Riidan aiheeksi vaan nousee yleensä se, että joku heittää sammakon suustaan luulemalla, että minä täällä vain elpaan ja räin kattoon. Jessus sentään. HOMMIA KYLLÄ PIISAA, menee ihan työstä tämä.

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Miksi sille pitäisi jotenkin erityisesti antaa arvoa, että joku hoitaa omat lapsensa, niinhän sen kuuluukin olla???

Niimpä! Peesi!!

 

Meillä kolme pientä lasta (4+v., 2+v. ja 5 kk), joiden kanssa kotona tällä hetkellä. En koe olevani varsinaisesti TÖISSÄ, mutta kyllä vituttaa suunnattomasti se, etteivät ympärillä olevat ihmiset aina anna arvoa tekemälleni työlle - sille, että jaksan päivästä toiseen pukea, riisua, kokata, siivota ja kuunnella päälle uhmat ja tappelut. Kotona olen omasta halustani ja jokaisen lapsen olen toivomalla saanut, joten kyse ei ole siitä. Riidan aiheeksi vaan nousee yleensä se, että joku heittää sammakon suustaan luulemalla, että minä täällä vain elpaan ja räin kattoon. Jessus sentään. HOMMIA KYLLÄ PIISAA, menee ihan työstä tämä.

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Miksi sille pitäisi jotenkin erityisesti antaa arvoa, että joku hoitaa omat lapsensa, niinhän sen kuuluukin olla???

Niimpä! Peesi!!

Itse arvostan, koska ei kovin moni sitä enää näytä tekevän.
Lapsen vaan pieninä hoitoon ja sitten arvostellaan kotiäitejä.

 

Teen työtä toisen alaisuudessa ja nyt vanhempainvapaalla,jota en työksi miellä.
Raskasta voi olla mutta työtä tämä ei ole.

 

Meillä kolme pientä lasta (4+v., 2+v. ja 5 kk), joiden kanssa kotona tällä hetkellä. En koe olevani varsinaisesti TÖISSÄ, mutta kyllä vituttaa suunnattomasti se, etteivät ympärillä olevat ihmiset aina anna arvoa tekemälleni työlle - sille, että jaksan päivästä toiseen pukea, riisua, kokata, siivota ja kuunnella päälle uhmat ja tappelut. Kotona olen omasta halustani ja jokaisen lapsen olen toivomalla saanut, joten kyse ei ole siitä. Riidan aiheeksi vaan nousee yleensä se, että joku heittää sammakon suustaan luulemalla, että minä täällä vain elpaan ja räin kattoon. Jessus sentään. HOMMIA KYLLÄ PIISAA, menee ihan työstä tämä.

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Miksi sille pitäisi jotenkin erityisesti antaa arvoa, että joku hoitaa omat lapsensa, niinhän sen kuuluukin olla???

Niimpä! Peesi!!

Itse arvostan, koska ei kovin moni sitä enää näytä tekevän.
Lapsen vaan pieninä hoitoon ja sitten arvostellaan kotiäitejä.

Mikä on kotiäitiyden arvostamista?

Mielestäni on hieno homma kun jotkut haluavat ja pystyvät olemaan kotona pitkään. Arvostan sitä toki, samoin kuin työntekoakin.

Työksi en kotiäitiyttä kuitenkaan laske juuri siistä syystä että se on oman kodin ja omien lasten hoitamista, ei vieraalle tehtyä palkkatyötä. Minusta tuossa on vissi ero, vaikka kyse on samoista asioista mitä joku toinen voi tehdä työkseen.

Näin esimerkkeinä vaikka ihminen joka on ammatiltaan puutarhuri, mielestäni hän on töissä silloin kun tekee noita hommia työnsä puolesta. Kotona omaa pihaa hoitaessaan en laske hänen olevan työssä. Enkä myöskään ajattele ammatti-siivoajan olevan töissä kun hän siivoaa omaa kotiaan, vaikka sitä onkin silloin kun palkkaa vasten siivoaa toisen kotia.

 

Ei ole omien lasten hoitaminen työtä, mutta työlästä ja raskasta se voi olla. Juuri niinkuin Viblsp sanoi, se on vanhemmuutta.

 

Lomaahan tämä on kun saa olla"oikeasta" työstä pois Mä ainakin nautin kun saa pitkin päivää rauhassa kotihommia puuhastella ja olla vauvan kans,en ole tätä koskaan työksi väittänyt.Ihan hirvittää kun syksyllä työ elämään palaa että kuin sitä sit ehtii kaiken,mutta onhan tuota ehtinyt ennenkin ja oli kaks pientä lasta,nyt ei ole kuin yksi.

 

Itse en työnä pidä omien lapsien hoitoa kotona,olen ollut töissä hoitovapaalla iltaisin ja kyllä ne on vapaa iltoja jolloin ei kotoota tarvitse töihin lähteä.

 

Minä hoidan kahta lastani kotona ja samalla pyöritän omaa yritystä...Niin ja en saa edes tukea Kelalta siitä kun hoidan lapsia kotona kun olen yrittäjä...kyllä tämä minusta työltä tuntuu!

 

Olen työssäkäyvä äiti sekä 24/7 äiti. JOs olisin kotiäiti (lapseni siis jo yli kaksivuotiaita) en voisi millään kokea sitä raskaana hommana, sehän on kotona olemista lasten kanssa. Olenhan ollut kahden lapsen kanssa kotona ja ei se raskasta ollut. Enemmän minulla oli silloin aikaa tehdä kotihommia jne. Nyt kun käyn töissä ja olen samalla edelleen äiti, niin on tämä hieman raskaampaa. Se joka pitää kotiäitiyttä raskaana on minusta vaan laiska. Ei sitä ennenkään meidän mummot ja äidit ole olleet kotiäiteinä viihdyttäen lapsiaan. Mummollani oli hoidettavana lisäksi iso maatila (jäi leskeksi nuorena). Oma äitini sai pitää kuukauden äitiysloman aikoinaan kun me lapset synnyimme, sitten toimi samalla perhepäivähoitajalla. Kaikki hommat hoitui, eikä valittanut ikinä. Me nykyajan naiset olemme tottuneet vaan liian helpolle, ei tajuta sitä miten HELPPOA on olla nykyaikana kotiäiti. Ihan turha väittää muuta.

 

Meillä kolme pientä lasta (4+v., 2+v. ja 5 kk), joiden kanssa kotona tällä hetkellä. En koe olevani varsinaisesti TÖISSÄ, mutta kyllä vituttaa suunnattomasti se, etteivät ympärillä olevat ihmiset aina anna arvoa tekemälleni työlle - sille, että jaksan päivästä toiseen pukea, riisua, kokata, siivota ja kuunnella päälle uhmat ja tappelut. Kotona olen omasta halustani ja jokaisen lapsen olen toivomalla saanut, joten kyse ei ole siitä. Riidan aiheeksi vaan nousee yleensä se, että joku heittää sammakon suustaan luulemalla, että minä täällä vain elpaan ja räin kattoon. Jessus sentään. HOMMIA KYLLÄ PIISAA, menee ihan työstä tämä.

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Ai ei voi olla? No kyllä mun mielestä arjen pyörittäminen kotona on hurjan paljon raskaampaa, kun on valvonut yön töissä (eli valvonut reilusti yli 24h putkeen ), kuin että olisi saanut nukkua senkin yön!

 

Jahas, mähän olinkin jo vastannut tähän ketjuun joskus... :ashamed:

 

Joo... välillä kun tätä palstaa lukee, tulee mieleen kysymys, et miksi ihmeessä ihmiset edes hankkivat lapsia, kun ne sitten koetaan niin kamalan vaikeiksi ja työläiksi??

Meillä on vasta yksi lapsi, toinen tulossa. Äitiys- ja vanhempainloman jälkeen palasin töihin, mutta jäin hoitovapaalle, kun lapsi oli 2,5v, nyt olen taas työelämässä. Omasta mielestäni kotona oleminen on LOMAA. Lomallahan tehdään asioita, joista nautitaan ja sellaista ainakin minulle oman lapseni kanssa oleminen on! Ei ne kotityöt siitä häviä/vähene, vaikka töissä kävisikin, jos sitten käy töissä, on ne kaikki hommat hoidettava omien töiden lisäksi. Jos sitä on kotona päivät, on aikaa tehdä hommia omassa ja lasten tahdissa, syödä kun on nälkä, eikä maailma kaadu, jos pyykit unohtaa koneeseen muutamaksi tunniksi... kyllä mun mielestä kotiäidin työ on yksi maailman helpommista ja mukavimmista töistä!!! Ne hommat tekee kuitenkin mielellään ihan omien palkkatöiden lisäksi!

Mutta tämä on varmasti ikuisuuskysymys, kotiäidit puolustavat omaa asemaansa kärkkäästi, työssäkäyvät taas toteavat tekevänsä samat jutut ansiotyön lisäksi ja pph:t lisäävät lusikan soppaan kertomalla hoitavansa myös muiden kakarat siinä samassa...