te joiden mielestä kotiäitiys on työtä

mielestäni kotiäiti on töissä 8-16, koska hän tekee samaa työtä kuin pph!

 

En lukenut kaikkia kommentteja mutta itse olen miettinyt että tunteeko kotiäidit jonkinlaista huonommuutta työssäkäyviä kohtaan.
Sehän jo tiedetäänkin (?) ettei kotiäidit nauti yhteiskunnan arvostusta siitä että hoitavat lapset kotona. Niin mietin sitä, haluavatko kotiäidit rinnastaa itsensä työntekijöihin?
Mieheni joskus toivotteli töihin lähtiessään minulle "hyvää työpäivää", ihan liikuttavaa ja huomaavaista sinänsä mutta pyysin ystävällisesti lopettamaan tämän tavan ja toivotin hänelle hyvää työpäivää...
Päivät monesti voi olla työntäyteisiä mutta en koe tekeväni työtä, muutakuin silloin kun teen sitä kodin ulkopuolella tienaamistarkoituksessa.
Arvostan omaa kotiäitiyttäni ja meillä on tarkoitus hoitaa lapset kotona.
Mutta varsinaiseksi työnteoksi tätä en koe.
Pitääkö ihmisen voida sanoa tekevänsä jotakin työtä/työkseen, ennen kuin voi "luvan kanssa" ja muutenkin arvostaa itseään.
Älkäähän päästäkö herneitä nekkuun =)

 

No mitens sitten esim.maanviljelijä/omavaraistalousperheet...onko ne kaikki työttömiä? Pellot ja lehmäthän on kanssa omia, että missä se raja siihen tulee kun alkaa työ? Riippuuko se siitä kuka sinne navettaan tai traktorin rattiin astuu/istuu. Entäs ne viljelykset..oma perhe syö niitä kanssa vaikka ulos myydäänkin...osa viljasta on siis työttömyysviljaa ja osa palkkatyöviljaa..hehhee. Kait siinä sitten ollaan jotenkin harmaalla alueella...ja loma palkkatyöstä tai kotityöstä näissä hommissa, mitä se on?

 

- hoidat lastasi kotona,joka siis ei ole työtä
- viet lapsesi toisen hoidettavaksi(perhep.hoit. tai päiväk.), heille se on työtä
-otat ulkopuolisen omaan kotiisi hoitamaan samat hommat mitä itse olet tehnyt,hänelle se on työtä
kertokaapa missä vaiheessa samat tehtävät muuttuvat EI TYÖKSI.ei kait muuta eroa kuin että kotiäidille ei makseta palkkaa

Siinä vaiheessa ne ovat työtä kun ne tekee vieraalle, ei itselle?

Siis olen aina mahdollisuuksieni mukaan käynyt vapaa-ajallani auttelemassa isoisääni. Siivoilemassa, pesemässä ikkunoita, hoitamassa asioita jne. En koe että olisin tuolloin ollut töissä, vaan ainoastaan tapaamassa ja auttelemassa minulle läheistä ihmistä. Siihenkin aikaan ku olin kotipalvelussa töissä ja siis tein työkseni noita ihan samoja juttuja toisten vanhuten luona.

Asiat voivat olola raskaita ja työlaitä, vaikkei niitä työksi laskisikaan. Koen olevani töissä silloin kun teen sen vieraalle ja saan siitä palkkaa, muuten olen kotona lasteni kanssa, jopa lomilla. Vaikka tuo lomailu ajoittain on huomattavastikin raskaampaa kuin töissä olo.

Tällä hetkellä meillä suunnitellaan koiran ottamista. Olisin itse aiivan myyty mutta mies vielä miettiii. Hänen mielestään koirassa (varsinkin pennussa) on paljon työtä. Jos siis omien alsten kanssa kotona oleminen lasketaan työksi, lasketaanko siksi myös lemmikin hoitaminen vaikka lapsettomalta? Saahan jotkut siitäkin palkkaa kun hoiitavat toisten lemmikkejä. Tai vaikka lapsettomalta omakotitalossa asuvalta pariskunnalta kaikki koti- ja pihatyöt, auton huoltamiset jne?

Mielestäni jos koira vaatii ihmistä seurakseen 24/7, eli ei pärjää muuten kotona vaan kuolee, niin kyllä kai se on sitten työtä. Muuten, jos sen voi jättää ihan yksin kotiin ja käväistä vaikka töissä niin ei se työtä ole. Mutta esim. jos koiria ottaa niin paljon että niissä on työtä koko päiväksi, niin toki se on työtä.

 

Entä jos palkkaan yksityisen firman hoitamaan lapsia kotiin, he laskuttavat kai tietääkseni enemmän kuin MLL, joka laskuttaa 8 euroa. MLL:n tytöt tulevat tekemään työtä eli hoitamaan lapsia, ja he tekevät työtä, vaikka eivät tee puoliakaan siitä työmäärästä minkä kotiäiti tekee, eli MLL:n tytöille jätetää valmiiksi ruoat ja he ovat vain lapsia varten, kun taas kotiäiti tekee monta kertaa enemmän t yötä. silti hän ei tee työtä. Ja jos ulkoistaa kaikki työt (lastenhoito, ruokapalvelu, siivous,) harvan keskituloisen palkka riittää maksamaan noista kaikista ulkopuoliselle, eli työtä on.

Mutta itsekin kyllä vielä yhden äitiysloman viettäneenä nauroin niille, jotka kuvittelivat kotiäitiyttä työksi. Koska äitiysloma oli kyllä ihan lomaa esikoisen kanssa, vaikka vauva nukkuikin maksimissaan 15 minuuttia. Mutta eiväthän vauvat sotke eivätkä pyykkiäkään teetä samassa määrin kuin isommat. Ja suurin osa äideistä nauttii oman pienen kanssa touhuamisesta. Mutta jos siinä on lisäksi isompi hoidettavana, niin kyllä se työksi muuttuu. Ei enää selata lehtiä kun vauva torkahtaa, vaan koko ajan on huoli, että aikaa riittäisi myös isommalle. ja jossain välissä se isompi tarvitsee täysipainoiset ateriat ja hän sotkee jne...

Eli ei yhden pienen vanhemmat varmastikaan koe työksi äitiyslomaa, sehän on päivänselvää.

Mutta onhan niitä palkkatöitäkin monenlaisia, toisissa pääsee vähemmällä, ja toinen työ sopii toiselle, toinen toiselle.

Itse koen kyllä lapset isona ja työläänä työsarkana.

 

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Ihan varmasti on työssäkäyvänä arki raskaampaa. Meillä myös lapsia kertaa kolme, iät 3, 5 ja 11 v. Aamu alkaa sillä, että nousen ajoissa ylös, huolehdin itseni valmiiksi. Seuraavaksi huolehdin lasten päiväkotivaatteet valmiiksi, tarkistan ettei ko. päivänä mukana tarvita mitään erityistä, huolehdin myös koulaisen vaatteet, bussirahan, kännykän, kotiavaimen, repun ja aamupalan. Jos pyykkiä on syntynyt erityisen paljon, aamulla pyörii vielä pesukonekin.

Kun olin kotona lasten kanssa aamutoimet menivät siinä sivussa, mihinkään ei ollut kiire, lapset vielä aamu-unisia, joten saatoin jopa niinä aamuina, kun koululainen ei ollut menossa aikaisin kouluun itsekkin nukkua pidempään.

Huolehdin koululaisen kouluun, pienemmät päiväkotiin. Sitten alkaa työmatka.

Töissä ei todellakaan sitten haukotella tai nojailla mihinkään. Päivän aikana voi tulla 20 - 100 sähköpostia, yksi posti voi aiheuttaa 3 tunnin työt. On palaverejä, raporttien kirjoittamista ja itse omaa työtäni, koodausta, ongelmien ratkontaa, muiden opastusta. Väliin niin paljon, ettei normaalityöpäivä riitä, väliin niin, että töitä joutuu ottamaan jopa kotiin mukaan.

Kun palaan kotiin laitan ruuan, valvon koululaisen läksyt, pesen pyykit jne jne. Ja kaikkea leimaa kiire ja riittämättömyyden tunne. On kiire viedä lapset hoitoon, on kiire töihin, on kiire kotiin ja töissäkin on kiire. Ja on vain pyrittävä olemaan riittävän hyvä äiti ja riittävän hyvä työntekijä.

Minä ainakin olen tämän talven aikana ollut todella lähellä loppuunpalamista. Ja vain hyvä huumorintaju on auttanut jaksamaan.

Minulla ei todellakaan ole aikaa esim. omille harrastuksille, tai sanotaan muille harrastuksille kuin netille ja lukemiselle. Muu vapaa-aika menee kotitöihin ja lasten harrastuksiin kuskailuihin.

Joten jokainen varmaan katsoo asiaa omasta näkövinkkelistään ja oman työnsä kautta. Minä pääsisin totisesti paljon helpommalla kotona.

 

Itse miellän asian näin ja eron kyllä huomaa. Kun hoitolapset ovat meillä teen 100 % työtä. Silloin kun hoitolapset lähtevät kotiin ja hoitopäivä päättyy niin kyllä on huomattavasti rennompi olo päällä ja kyllä se vaan vapaalta tuntuu vaik on omat lapset hoidettavana iltaan asti.

Hoitolapsista on sen verran kova vastuu ja hoitopäivänä on oma ohjelmansa (ulkoilut, askartelut,leikit, syömiset, nukkumiset).
Ja itselleni kyllä on niin että kun pelkästään omien kanssa olen niin kyllä se on ihan vapaata ja lomaa.

 

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Ihan varmasti on työssäkäyvänä arki raskaampaa. Meillä myös lapsia kertaa kolme, iät 3, 5 ja 11 v. Aamu alkaa sillä, että nousen ajoissa ylös, huolehdin itseni valmiiksi. Seuraavaksi huolehdin lasten päiväkotivaatteet valmiiksi, tarkistan ettei ko. päivänä mukana tarvita mitään erityistä, huolehdin myös koulaisen vaatteet, bussirahan, kännykän, kotiavaimen, repun ja aamupalan. Jos pyykkiä on syntynyt erityisen paljon, aamulla pyörii vielä pesukonekin.

Kun olin kotona lasten kanssa aamutoimet menivät siinä sivussa, mihinkään ei ollut kiire, lapset vielä aamu-unisia, joten saatoin jopa niinä aamuina, kun koululainen ei ollut menossa aikaisin kouluun itsekkin nukkua pidempään.

Huolehdin koululaisen kouluun, pienemmät päiväkotiin. Sitten alkaa työmatka.

Töissä ei todellakaan sitten haukotella tai nojailla mihinkään. Päivän aikana voi tulla 20 - 100 sähköpostia, yksi posti voi aiheuttaa 3 tunnin työt. On palaverejä, raporttien kirjoittamista ja itse omaa työtäni, koodausta, ongelmien ratkontaa, muiden opastusta. Väliin niin paljon, ettei normaalityöpäivä riitä, väliin niin, että töitä joutuu ottamaan jopa kotiin mukaan.

Kun palaan kotiin laitan ruuan, valvon koululaisen läksyt, pesen pyykit jne jne. Ja kaikkea leimaa kiire ja riittämättömyyden tunne. On kiire viedä lapset hoitoon, on kiire töihin, on kiire kotiin ja töissäkin on kiire. Ja on vain pyrittävä olemaan riittävän hyvä äiti ja riittävän hyvä työntekijä.

Minä ainakin olen tämän talven aikana ollut todella lähellä loppuunpalamista. Ja vain hyvä huumorintaju on auttanut jaksamaan.

Minulla ei todellakaan ole aikaa esim. omille harrastuksille, tai sanotaan muille harrastuksille kuin netille ja lukemiselle. Muu vapaa-aika menee kotitöihin ja lasten harrastuksiin kuskailuihin.

Joten jokainen varmaan katsoo asiaa omasta näkövinkkelistään ja oman työnsä kautta. Minä pääsisin totisesti paljon helpommalla kotona.

siis eikö tuon ikäinen poika jo huolehdi itsestään ja tavaroistaan ja kouluunlähtemisistään, vai soitatko armeijassakin vielä hänelle? Iso poika jo. Meillä on ekaluokalta lähtien herätty itse ja huolehdittu kaikki itse.

 

Ei TIETENKÄÄN omien lasten hoitaminen ole työtä! Sitten kun vaihdatte naapurin äidin kanssa niin, että hän tulee sinun luoksesi päiväksi hoitamaan sinun lapsiasi ja sinä menet hoitamaan hänen lapsiaan, se se vasta on OIKEAA työtä, kun vielä oikeasta palkanmaksusta on huolehdittu.

 

Itse miellän asian näin ja eron kyllä huomaa. Kun hoitolapset ovat meillä teen 100 % työtä. Silloin kun hoitolapset lähtevät kotiin ja hoitopäivä päättyy niin kyllä on huomattavasti rennompi olo päällä ja kyllä se vaan vapaalta tuntuu vaik on omat lapset hoidettavana iltaan asti.

Hoitolapsista on sen verran kova vastuu ja hoitopäivänä on oma ohjelmansa (ulkoilut, askartelut,leikit, syömiset, nukkumiset).
Ja itselleni kyllä on niin että kun pelkästään omien kanssa olen niin kyllä se on ihan vapaata ja lomaa.

Mutta kyllä kai moni äiti kuitenkin yrittää omien lastensakin takia päivän aikana tehdä kovasti duunia, ruoat alusta loppuun, leikkiä, askarrella, pukea ulos, opettaa eri juttuja, eikä vain lomailla. Omista lapsista kuitenkin kyse. Suuri osa äideistä ottaa homman ihan tosissaan, eikä makoile lehden kanssa lasten juostessa alasti paskat housuissa.

 

poikia 3:
Luulen, että kolmen lalpsen kanssa hommia riittäisi vaikka olisi kotiäitikin. Eiväthän harrastuksiin kuskaukset ym. mihinkään katoaisi?

Ja vastaavasti työssäkäydessä yhdelle lapselle riittäisi aikaa ja sitä jäisi omiinkin menoihin.

"yksi lapsi on harrastus, kaksi työtä, kolme hulluutta".

 

siis eikö tuon ikäinen poika jo huolehdi itsestään ja tavaroistaan ja kouluunlähtemisistään, vai soitatko armeijassakin vielä hänelle? Iso poika jo. Meillä on ekaluokalta lähtien herätty itse ja huolehdittu kaikki itse.

jos lapsesi siihen kykenee ole onnellinen. Omani on täydellinen unohtelija. Kun poika soittaa sulle kotiin, että avaimet jäi, ja ulkona on 15 astetta pakkasta, ja saat lähteä päästämään tämän kotiin, varmaan et tee sitä monta kertaa.

Tai jos poika lähtee jumppapäivänä rantasandaalit jalassa kouluun, kun ne on niin mukavat? Tai pakkasella shortsit jalassa? Tai unohtaa bussirahan, taas on mentävä hakemaan, kun koululta on kuitenkin useampi kilometri kotimatkaa.

Tai huolehtimisestasi huolimatta, joka päivä on jotkin läksyt tekemättä, tai jokin kirja tai vihko puuttuu.

Poika saattaa lähteä kouluun ilman reppua tai unohtaa repun kouluun.

Hukkaa vuosittain valtavan määrän vaatetta.

Ikävä kyllä kaikki lapset eivät ole kuin omasi. Meillä pojalla ilmeisesti ADD, jota ei vain ole diagnosoitu. Ja olisin valtavan onnellinen, kun ei tarvitsisi huolehtia. Mutta lapsen kokeesta saadulla 6:lla ja 10:lla on eronsa. Se on se ero, jolloin äiti huolehtii asioista tai ei huolehdi.

 

Silloin kun oli yksi lapsi niin oli silkkaa LOMAA.

Olen ollut työssä käyvä, opiskelija opiskellut + käynyt töissä mutta silti minusta tämä kotona olo käy kyllä työstä. Voisinhan mä toki makaillakin päivät ja sylkeä kattoon noin periaatteessa, mutta ei se oikein onnistu. Kerhoon vientiä, hakua, ruoan laittoa, leikitystä, ruoan laittoa, nukutusta, ulkoilua, siivousta jne. Kyllä mulla riittää joka hetkelle hommaa eikä tässä persettään ehdi koneella puuduttaa.
Kun olin töissä niin eipä kukaan ollut sotkemassakaan päivisin että kyllä siinä helpolla pääsi. Kasvatustön hoito käytännössä päiväkoti niin kuin muillakin työssä käyvilläkin kun ajattelee, että lapsi hoidossa 8-16 ja illalla klo 20 meni jo nukkumaan. Illat sai nauttia kotona hyväntuulisen lapsen kanssa, kun oli energiansa purkanut jo hoidossa. Näinhän se menee, jos rehellisiä ollaan.

 

Lomaa on silloin kun arki katkeaa ja irrottaudutaan rutiineista. Kotiäitiys ei ole työtä sanan varsinaisessa muodossa, eli rahan ansaintaa. Työtä tehdään silloin kun saadaan palkkaa. Mun käsitys asiasta. Kyllähän tämä lastenhoito työlästä hommaa on, lomailuksi ja rentoutumiseksi tätä ei voi kutsua.

 

poikia 3:
Luulen, että kolmen lalpsen kanssa hommia riittäisi vaikka olisi kotiäitikin. Eiväthän harrastuksiin kuskaukset ym. mihinkään katoaisi?

Ja vastaavasti työssäkäydessä yhdelle lapselle riittäisi aikaa ja sitä jäisi omiinkin menoihin.

"yksi lapsi on harrastus, kaksi työtä, kolme hulluutta".

Harrastukset eivät katoaisi mihinkään, ehkä niitä voisi jaksottaa myös päiväsaikaan? Niin ja minä ehdottomasti vertaan omaa elämääni kotona ja töissä. Minulla on kotona olo ehdottomasti paljon helpompaa ja stressittömämpää.

Enkä minä itseäni hulluna pidä, kolme lasta olen halunnut aina. Sitä pikkuriikkistä haavetta neljännestä pidän hulluutena, kun ei tahdo riittää näille nykyisillekään.

 

Juu, mua ei ilmeisesti oo luotu kotiäidiks, musta tää ainakin välillä on ihan oikeeta työtä.
Vajaa 2 v ja 3,5 vee kyllä työllistää välillä niin et odotan syksyä, kun pääsen "oikeisiin" töihin lepäämään . Tässä kotona on niitä hommia, joista osittain pääsen eroon kun lapset on hoidossa, esim aamupalan syöttäminen joka meillä on yhtä souta ja lopputulos ehkä yks haukkaus leivästä. Koti pysyy siistimpänä kun kolme ihmistä ei oo koko päivää sekottamassa ja tekemässä tiskiä jne. Lisäks töissä saa edes joskus syödä rauhassa (toisen tekemää ruokaa!!!) ja ehkä joskus juoda kupillisen kahvia rauhassa. Tiedän kyllä ettei työnteko oo nykyään mitään lepposaa ajankulua, mut ainakin tsemppaan itseäni noilla asioilla.

 

Minun mielestä lastenhoitaminen on lähes raskainta työtä mitä on olemassa. Monenlaista työkokemusta eri aloilta minulla, ei kuitenkaan lastenhoitajana.

Onko sinun mielestä urheilu työtä? Miten sitten jos joku käy työpäivän jälkeen urheilemassa, eikö hänellä ole vapaa-aikaa ollenkaan?

Entä kun moni kotiäiti kokee rentoutuksena ja lomana, jos pääsee joskus silloin tällöin tekemään muutaman työvuoron, jos mies tai joku muu hoitaa lapsia?

Tottakai se on eri tavalla työtä, jos aamusta iltaan siivoat toisten sotkuja ja passaat lapsia kotona ja leikit lasten kanssa, kuin että teet sitä pari tuntia illalla.

Ja minulla on siis kokemusta molemmista. (työssäkäyvä äiti/kotiäiti)

ja lastenhoitoa raskaampaa työtä saa etsiä. MOnet miesten työt ovat sellaisia, että tumput suorana seistään ja katsotaan kun joku muu tekee, harvoin kotiäiti ehtii seistä tumput suorana. Käypäs katsomassa perinteisiä miesten työpaikkoja, ja mieti sitten onko kotiäitiys työtä. Yleensäkin miesten töissä näyttää olevan niin, että yksi tekee ja kymmenen katsoo vieressä. (rakennustyömaat, vahtimestarit - itse olin luistelemassa monta tuntia eräänä sunnuntaina ja sinä aikana työntekijä kerran aurasi kaukalon, monta tuntia oli kopperossaan "rauhassa". ) Kyllä kotiäitinä on aina 10 hommaa, jotka pitäisi tehdä, ei täällä pysty katsella vieressä kun joku muu hoitaa hommat.

Tuleppa tekemään mun duunia,niin mielipiteesi muuttuu

 

No mä henk.koht. en ole koskaan ymmärtänyt miten joku ajattelee tekevänsä työtä omaa lasta ja kotia hoitaessaan. Mun mielestä silloin ei tehdä työtä vaan ollaan kotiäitinä ja mun mielestä se on hyvin arvokasta ja tärkeää. Tuethan on aivan persiistä, eli ehdottomasti tukia pitäis saada paremmin. On myös aivan totta että lapsen hoito on välillä hyvinkin raskasta, mutta terminä tuo että tekee töitä kun on kotiäitinä on mun korvaani vähän falski.

veit jalat suustani

 

kyllä minä olen vapaalla olessani lasteni kanssa töiden jälkeen. nyt kun neljäs syntyy ja saan jäädä kotiin äitiyslomalle, niin huokaus...se tuntuu ihan uskomattomalta luksukselle. äityisloma on loma.ja kiitos siitä mahdollisuudesta

 

jos siis ajattelette tekevänne työtä hoitaessanne omia lapsia kotona. niin miten sitten ajattelette niistä, jotka käyvät kodin ulkopuolella töissä ja hoitavat lapset ja kotihommat illalla, viikonloppuna ja lomalla? ovatko he vuorokaudet läpeensä töissä? kun töissä käyvät kuitenkin mieltävät nuo ko. vapaahetket lomaksi, vaikka ovatkin samalla lastensa kanssa, pesevät pyykit, laittavat ruuan ym.

tai mitäs ajattelette työttömästä perheellisestä? miten kukaan voi olla työtön, jos on lapsia kotona, jos lasten hoitaminen on työtä?

älkää vetäkö hernettä nokkaan, olen itsekkin hoitovapaalla. tämä tuli vain mieleen tuttavan kanssa jutellessa, kun hän mielestään tekee työtä hoitaessaan lapsiaan. lähinnä tässä vain tuumailen noita käsitteitä "työ" ja "loma"... liikaa aikaa vissiin mulla.

Loma on jotain erilaista tekemistä, kuin normaalisti. Kotona lastenhoitaminen ja kotitöiden tekeminen on kotiäidin työtä. Työssäkäyvälle taas ne kotityöt voi tuntua ihanan erilaiselta, kevyeltä, stressittömältä, siis vapaalta tai lomalta. Tsoin uskon että monelle se saattaa tuntua työltäkin, kun väsyneenä tulee kotiin ja siellä odottaa toinen työpäivä. Eikä toivoakaan että saisi nostaa jalat ylös. Itsellä ainakin on noin, vaikka en edes ole töissä, vaan opiskelen. Mutta mä teen monesti yölläkin niin myöhään koulujuttuja, että väsyneenä ei kai tunnu mikään muu lomalta kuin se lepo itse.

 

siis eikö tuon ikäinen poika jo huolehdi itsestään ja tavaroistaan ja kouluunlähtemisistään, vai soitatko armeijassakin vielä hänelle? Iso poika jo. Meillä on ekaluokalta lähtien herätty itse ja huolehdittu kaikki itse.

jos lapsesi siihen kykenee ole onnellinen. Omani on täydellinen unohtelija. Kun poika soittaa sulle kotiin, että avaimet jäi, ja ulkona on 15 astetta pakkasta, ja saat lähteä päästämään tämän kotiin, varmaan et tee sitä monta kertaa.

Tai jos poika lähtee jumppapäivänä rantasandaalit jalassa kouluun, kun ne on niin mukavat? Tai pakkasella shortsit jalassa? Tai unohtaa bussirahan, taas on mentävä hakemaan, kun koululta on kuitenkin useampi kilometri kotimatkaa.

Tai huolehtimisestasi huolimatta, joka päivä on jotkin läksyt tekemättä, tai jokin kirja tai vihko puuttuu.

Poika saattaa lähteä kouluun ilman reppua tai unohtaa repun kouluun.

Hukkaa vuosittain valtavan määrän vaatetta.

Ikävä kyllä kaikki lapset eivät ole kuin omasi. Meillä pojalla ilmeisesti ADD, jota ei vain ole diagnosoitu. Ja olisin valtavan onnellinen, kun ei tarvitsisi huolehtia. Mutta lapsen kokeesta saadulla 6:lla ja 10:lla on eronsa. Se on se ero, jolloin äiti huolehtii asioista tai ei huolehdi.

Entä jos on vain tottunut sinun paapomiseen kun on pitkään ollut ainoa lapsi?
Joutuuko itse selvittää missä vaatteet kun hukkaa? Joutuuko tehdä työtä niiden löytämiseksi? vai Saako kaiken kuin tarjottimella, uudet vaatteet ym?
Ihminen on luontaisesti laiska ja jos on vain tottunut siihen, että hänellä on helppoa, äiti tekee.??

vAi pistätkö hänet töihin, noiden unohtelujen takia. Minä pistän ekaluokkalaisen töihin, etsii niitä koulussa seuraavana päivänä, ym. hoitaa itse kaikki mokat, jos niitä tapahtuu (ei ole tapahtunut paljon, koska tietää, että hän itse on vastuussa ja hän itse kantaa seuraamukset).

 

siis eikö tuon ikäinen poika jo huolehdi itsestään ja tavaroistaan ja kouluunlähtemisistään, vai soitatko armeijassakin vielä hänelle? Iso poika jo. Meillä on ekaluokalta lähtien herätty itse ja huolehdittu kaikki itse.

jos lapsesi siihen kykenee ole onnellinen. Omani on täydellinen unohtelija. Kun poika soittaa sulle kotiin, että avaimet jäi, ja ulkona on 15 astetta pakkasta, ja saat lähteä päästämään tämän kotiin, varmaan et tee sitä monta kertaa.

Tai jos poika lähtee jumppapäivänä rantasandaalit jalassa kouluun, kun ne on niin mukavat? Tai pakkasella shortsit jalassa? Tai unohtaa bussirahan, taas on mentävä hakemaan, kun koululta on kuitenkin useampi kilometri kotimatkaa.

Tai huolehtimisestasi huolimatta, joka päivä on jotkin läksyt tekemättä, tai jokin kirja tai vihko puuttuu.

Poika saattaa lähteä kouluun ilman reppua tai unohtaa repun kouluun.

Hukkaa vuosittain valtavan määrän vaatetta.

Ikävä kyllä kaikki lapset eivät ole kuin omasi. Meillä pojalla ilmeisesti ADD, jota ei vain ole diagnosoitu. Ja olisin valtavan onnellinen, kun ei tarvitsisi huolehtia. Mutta lapsen kokeesta saadulla 6:lla ja 10:lla on eronsa. Se on se ero, jolloin äiti huolehtii asioista tai ei huolehdi.

Entä jos on vain tottunut sinun paapomiseen kun on pitkään ollut ainoa lapsi?
Joutuuko itse selvittää missä vaatteet kun hukkaa? Joutuuko tehdä työtä niiden löytämiseksi? vai Saako kaiken kuin tarjottimella, uudet vaatteet ym?
Ihminen on luontaisesti laiska ja jos on vain tottunut siihen, että hänellä on helppoa, äiti tekee.??

vAi pistätkö hänet töihin, noiden unohtelujen takia. Minä pistän ekaluokkalaisen töihin, etsii niitä koulussa seuraavana päivänä, ym. hoitaa itse kaikki mokat, jos niitä tapahtuu (ei ole tapahtunut paljon, koska tietää, että hän itse on vastuussa ja hän itse kantaa seuraamukset).

Kyllä hän tekee töitä unohtelujensa takia. Eli en todellakaan ole lasta paaponut. Hän oli ainoa lapsi täällä meidän luona 5-vuotiaaksi, isänsä luona hänellä on ollut 3-vuotiaasta asti 2 sisarusta, nyt siellä on jo 4 sisarusta.

Käypä huviksesi lukemassa tarkkaavaisuushäiriön kuvaus äältä: http://www.adhd-liitto.fi/ADHD.htm

(1) Vähintään kuusi seuraavista tarkkaamattomuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina:

1. jättää usein huomiotta yksityiskohtia tai tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muussa toiminnassa.
2. usein toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin tai leikkeihin
3. usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa.
4. jättää usein seuraamatta ohjeita eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritetuksi (ei johdu vastustuksesta tai siitä ettei ymmärrä ohjeita)
5. usein toistuvia vaikeuksia tehtävien ja toimien järjestämisessä.
6. välttelee usein, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua (kuten koulu- ja kotitehtävät)
7. kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, kyniä, kirjoja, työkaluja)
8. häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
9. unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissa.

Meidän poikaan istuu näistä 1, 2, 4, 5, 6, 7, 8, 9

Ja kun tuon näkee ja tietää, on aivan turha kuvitella, että itse toisin toimimalla, kaikesta tästä pääsee eroon.

Ja on muuten valtavan ihana käydä keskusteluryhmässä, jossa on vanhempia, joiden lapset ovat kuin omiasi . Todellakin tiedät sitten, ettei kyse ole mistään sellaisesta, jonka itse olet tehnyt väärin.

 

No minun mielipide on, että kotiäitiys ei ole työtä.Siis jos verrataan palkalliseen työhön!
Mutta kotiäitiys menee ihan täysin työstä, sillä ei se mitään sohvalla makaaamista ole.

 

Meillä kolme pientä lasta (4+v., 2+v. ja 5 kk), joiden kanssa kotona tällä hetkellä. En koe olevani varsinaisesti TÖISSÄ, mutta kyllä vituttaa suunnattomasti se, etteivät ympärillä olevat ihmiset aina anna arvoa tekemälleni työlle - sille, että jaksan päivästä toiseen pukea, riisua, kokata, siivota ja kuunnella päälle uhmat ja tappelut. Kotona olen omasta halustani ja jokaisen lapsen olen toivomalla saanut, joten kyse ei ole siitä. Riidan aiheeksi vaan nousee yleensä se, että joku heittää sammakon suustaan luulemalla, että minä täällä vain elpaan ja räin kattoon. Jessus sentään. HOMMIA KYLLÄ PIISAA, menee ihan työstä tämä.

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Miksi sille pitäisi jotenkin erityisesti antaa arvoa, että joku hoitaa omat lapsensa, niinhän sen kuuluukin olla???

 

Meillä kolme pientä lasta (4+v., 2+v. ja 5 kk), joiden kanssa kotona tällä hetkellä. En koe olevani varsinaisesti TÖISSÄ, mutta kyllä vituttaa suunnattomasti se, etteivät ympärillä olevat ihmiset aina anna arvoa tekemälleni työlle - sille, että jaksan päivästä toiseen pukea, riisua, kokata, siivota ja kuunnella päälle uhmat ja tappelut. Kotona olen omasta halustani ja jokaisen lapsen olen toivomalla saanut, joten kyse ei ole siitä. Riidan aiheeksi vaan nousee yleensä se, että joku heittää sammakon suustaan luulemalla, että minä täällä vain elpaan ja räin kattoon. Jessus sentään. HOMMIA KYLLÄ PIISAA, menee ihan työstä tämä.

Piti vielä jatkaa, että ei se arki mitenkää raskaampaa työssä käyville voi olla, eri rytmistä vain. Niinhän täälläkin jatkuu tuo ruoanlaitto, siivous ja pyykkien kuivaus, silitys .. myös illalla, varsinaisen päiväurakan jälkeenkin.

Miksi sille pitäisi jotenkin erityisesti antaa arvoa, että joku hoitaa omat lapsensa, niinhän sen kuuluukin olla???