Te, joiden lapsella puhe ja sen ymmärtäminen aikanaan viivästyi, kommentoikaa

Tyttö, 1v 9kk, ei puhu. Olen tuntenut, että myöskään puheen ymmärrys ei ole samoissa ikätovereitten kanssa, mutta viime päivinä olen kauhukseni tajunnut, että ymmärrys on tosiaan hyvin vähäistä. Lapsi on tulkinnut tilanteita, ei sanojani.

Lapsi on ollut ikänsä hyvin terve, alussa kuitenkin perustyytymättömän oloinen muitten vauvoihin verrattuna. Liikkumaan oppiminen sujui oppikirja-aikataulussa, kävelemään lähti kymmenkuisena. Vuoden ikään kuvittelin kaiken olevan hyvin. Sitten tapasin saman ikäisiä lapsia ja järkytyin siitä, mitä kaikkea nämä jo osasivat ja tekivät.

Muutamia virstanpylväitä toisen ikävuoden ajalta:

1v 1kk lapsi oppii taputtamaan
1v 4kk lapsi oppii osoittamaan kiinnostavia juttuja sormella sen jälkeen, kun olen systemaattisesti kuukauden ajan häntä siihen ohjannut
1v 6kk melkein vuoden opettamisen jälkeen lapsi oppii vilkuttamaan oikeissa tilanteissa silloin tällöin, kun annetaan aikaa

Tuntuu, että vuoden ja puolentoista vuoden välissä ei kehitys yllä mainittuja lukuun ottamatta nytkähtänyt mihinkään suuntaan. Leikkipuistossa touhuili eniten omia juttujaan, kanniskeli löytämiään roskia aarteinaan ja huusi jos yritin ottaa niitä pois; liukumäessä ja keinussa oli kyllä myös kivaa, mutta ei innostunut mistään leikkipuistolaitteesta erityisesti. Haahuili omille teilleen eikä tullut kutsuttaessa. Vieraissa paikoissa ja muitten kodeissa ampaisi alta aikayksikön asunnon uumeniin ottamaan tilaa haltuun vierastamatta tai arastelematta millään lailla.

Olemme yrittäneet käydä muskarissa, jotta tapaisimme muitakin ihmisiä, samoin taaperojumpassa. Molemmat ovat kaatuneet samaan ongelmaan: yhteisesti ohjatut leikit, jotka edellyttävät lapsen istumista äidin sylissä, ovat mahdottomia. Lapsi ei istu sylissäni sekuntia pidempään, vaan ampaisee lattialle ja lähtee haahuilemaan ympäri huonetta. Ohjatut leikit yhdessä muitten kanssa kiinnittävät lapsen huomion vain satunnaisesti.

Lapseen on aina saanut hyvin yhteyden. Katsoo silmiin, ottaa kontaktia. Leikkipuistossa touhuilee mieluiten omia omituisia juttujaan, mutta hakeutuu myös tarkastelemaan toisia lapsia, varsinkin vähän vanhempia tyttöjä.

Lapsi ei sano yhtäkään sanaa, ei omia eikä yhteisesti ymmärrettyjä. Ei käytä mitään tavua säännönmukaisesti tietyn asian yhteydessä. Tavujokeltelua on, viimeksi "tädi" -viikko, nyt "memmemmem"-viikko. Yleisin äänne on "iii", joka eri äänensävyin ja eri kontekstissa on tulkittavissa eri tavoin. Ymmärrys käsittää ilmeisesti yksittäisiä sanoja tai korkeintaan muutaman sanan kehoituksia. Olemme mieheni kanssa jo jonkin aikaa puhuneet lapselle selkeitä, parin sanan kehotuksia ("ei suuhun", "anna äitille", "varo siinä on liukasta") ja muutenkin kutistaneet viestit lapselle hyvin selkeiksi ("kato lintu lentää", "äiti kaataa lisää maitoa", "otetaan ulkovaatteet pois"). Ilmeisesti lapsi on tulkinnut nämäkin lyhyet kommentit samanaikaisen osoittamisen tms. toiminnan kautta. Kehotus "vie tämä isille" ei onnistu ilman sormella osoittamista (ensin esinettä, sitten isiä).

1,5v-neuvolassa lapsi todettiin sekä terveydenhoitajan että neuvolalääkärin voimin täysin normaalisti kehittyneeksi ikäisekseen. Seuraava neuvolakäynti on 2v-tarkastus. Muutama päivä sitten minulle kuitenkin kirkastui, että yksivuotiaasta saakka tuntemani epämääräinen huoli on aiheellinen, eikä tämä tilanne tule korjaantumaan odottelulla. Mitään kehityspyrähdystä on turha odottaa, koska sellaista ei tämän lapsen kohdalla ole missään asiassa koskaan aiemminkaan nähty. Kehitys menee eteenpäin, kyllä, mutta hitaasti, ja koko ajan ikätasosta jäädään jälkeen enemmän ja enemmän.

Nyt kun olen myöntänyt tilanteen itselleni, toivoisin saman kokeneilta, vanhempien lasten vanhemmilta arvioita siitä, minkälaiseen diagnoosiin tässä saatetaan päätyä, minkälaisia terapiakeinoja joudutaan ehkä käyttämään jne.

Siis että miltä kuulostaa, kokeneemmat?

 

Yleensä noihin puututaan vasta 3v neuvolassa tarkemmin, ainakin täällä. Sitten kartoitetaan puheterapian tarve ja siitä vasta mahdolliset jatkot.

Meillä kahdella on ongelmia puheenkehityksessä ja kielellisellä puolella.. Nuorin, kohta 2v, puhuu muutamia sanoja eikä todellakaan malta pysyä aloillaan tai ymmärrä kaikkea mitä sanotaan. Mutta odottelen rauhassa kuinka kehittyy, kun ammatin ja oman kokemuksen kautta kaikki ei kehity oppikirjan mukaisesti.

Neuvolassahan kannattaa huolestaan puhua.

 

Olen äiti, jonka molemmilla lapsilla on todettu puheen kehitysviive.
Heinäkuuhun 2009 asti luulin, että ainoa apu olisi puheterapia, mutta sitten kuulin Espanjassa Berard AIT –menetelmästä ja päätin kokeilla sitä. Kahden vuoden puheterapian jälkeen tyttäreni puhetaito oli hädin tuskin edistynyt, mutta Berard AIT –ohjelman jälkeen hän tarvitsi vain muutaman kuukauden lisää puheterapiaa. Neljä vuotta myöhemmin olimme samassa tilanteessa pikkuveljen kanssa ja Berard AIT –ohjelman menestys toistui. Nykyään lapseni kommunikoivat sujuvasti kahdella eri kielellä. Päätös ryhtyä Berard AIT–terapeutiksi ja tuoda tämä ihmeellinen terapia Suomeen syntyi puheterapeutin odotushuoneessa. Muut äidit kyselivät minulta olinko huomannut kehitystä lapseni puheessa, sillä kahden, kolmen ja neljänkin vuoden puheterapian jälkeen he olivat nähneet vähän tai ei ollenkaan edistystä. He muistuttivat minua itsestäni vuosia sitten pohtimassa samaa.

Nimeni on Pilar Meseguer ja olen ensimmäinen Berard AIT-terapeutti Suomessa. Kuulotaito

 

Kuulostaa samankaltaiselta kun meidän pojalla oli. Hänellä on diagnoosina kehitysviive ja autistiset piirteet. Huomattiin samanikäisenä samanlaisia asioita ja otettiin yhteys neuvolaan aikaistetusti ja päästiin 3.5 v vanhana erityisryhmään päiväkotiin juuri näiden puhe ja ymmärrysongelmien takia ja se on ollut todella ihana asia! Nyt lapsi sai pidennetyn oppivelvollisuuden ja pääsi pienryhmään josta olen onnellinen.
Jos haluat kysyä lisää, kirjoita mulle erityislapsenaiti@gmail.com

 

Kehitys on lapsilla aina yksilöllistä. Nuoremmalta pojalta ei tullut kuin 1 sana ennen 4v. Sitte onki puhetta riittänyt melkein tauotta.

 

Ap päivittää tilanteen. Tyttö nyt 2v 1kk, puhetta ei edelleenkään ole.

Ennen kaksivuotisneuvolaa käytiin yksityisellä puheterapeutilla kolme kertaa. Puheterapeutin lausunnon pohjalta neuvolalääkäri suositti, että saisimme jatkossa lisää puheterapeuttikäyntejä kunnan piikkiin. Nyt käymme psykologin testeissä perheneuvolassa jossa tutkitaan, onko kehitys muuten ikätasolla.

Lapsen kontaktinotto on vilkastunut, samoin ääntely - olin aina ihmetellyt mitä se "oma puhe" on, jota muut äidit kertoivat lapsensa pitävän, mutta nyt alkaa olla kokemuksia siitä meilläkin. Puheen ymmärtäminen on edennyt, ja "hae"-, "tuo"- ja "vie"-kehotukset/käskyt menevät jo usein perille. Lapsen voi pyytää tuomaan kännykän eteisen pöydältä äidille kylppäriin. Tietenkin monesti pyynnöt vielä kaikuvat kuuroille korville. Puheterapeutin tutkimuksen mukaan lapsen kommunikaation taso vastaa noin vuoden ja kahden kuukauden ikäistä.

Kaksivuotiaana lapsi otti käyttöönsä sanan "ätii", jolla viittaa useimmiten minuun, mutta toistaiseksi myös satunnaisesti isäänsä ja myös isompiin lapsiin. Viime päivinä toiseksi toistuvaksi sanaksi on vakiintunut "änni/inni/nnii", johon liittyy aina sormella osoittaminen, ja sen voisi tulkita tarkoittavan "tänne" tai "tuonne" - sillä komennetaan äiti sormella osoitettuun paikkaan. Lapsi on myös sanonut muutamia kertoja "nam nam nam" syödessään jotain hyvää, vaikkei sitä olla meillä kovin paljon syödessä hoettu.

Puheterapeutti oli myös heti ensi käynnin jälkeen vakuuttunut, että autistisesta lapsesta ei ole kyse, sen verran taajaan ottaa kontaktia läsnäolijoihin, tuttuihin ja vieraisiin. Dysfasia-vaihtoehtoa ei ole suljettu pois. Meitä haastatellut lastenlääkäri puolestaan arvioi äkkiseltään, että motorisesti lapsi on ikätasollaan tai vähän edellä - pieni lohtu sekin.