Tyttö, 1v 9kk, ei puhu. Olen tuntenut, että myöskään puheen ymmärrys ei ole samoissa ikätovereitten kanssa, mutta viime päivinä olen kauhukseni tajunnut, että ymmärrys on tosiaan hyvin vähäistä. Lapsi on tulkinnut tilanteita, ei sanojani.
Lapsi on ollut ikänsä hyvin terve, alussa kuitenkin perustyytymättömän oloinen muitten vauvoihin verrattuna. Liikkumaan oppiminen sujui oppikirja-aikataulussa, kävelemään lähti kymmenkuisena. Vuoden ikään kuvittelin kaiken olevan hyvin. Sitten tapasin saman ikäisiä lapsia ja järkytyin siitä, mitä kaikkea nämä jo osasivat ja tekivät.
Muutamia virstanpylväitä toisen ikävuoden ajalta:
1v 1kk lapsi oppii taputtamaan
1v 4kk lapsi oppii osoittamaan kiinnostavia juttuja sormella sen jälkeen, kun olen systemaattisesti kuukauden ajan häntä siihen ohjannut
1v 6kk melkein vuoden opettamisen jälkeen lapsi oppii vilkuttamaan oikeissa tilanteissa silloin tällöin, kun annetaan aikaa
Tuntuu, että vuoden ja puolentoista vuoden välissä ei kehitys yllä mainittuja lukuun ottamatta nytkähtänyt mihinkään suuntaan. Leikkipuistossa touhuili eniten omia juttujaan, kanniskeli löytämiään roskia aarteinaan ja huusi jos yritin ottaa niitä pois; liukumäessä ja keinussa oli kyllä myös kivaa, mutta ei innostunut mistään leikkipuistolaitteesta erityisesti. Haahuili omille teilleen eikä tullut kutsuttaessa. Vieraissa paikoissa ja muitten kodeissa ampaisi alta aikayksikön asunnon uumeniin ottamaan tilaa haltuun vierastamatta tai arastelematta millään lailla.
Olemme yrittäneet käydä muskarissa, jotta tapaisimme muitakin ihmisiä, samoin taaperojumpassa. Molemmat ovat kaatuneet samaan ongelmaan: yhteisesti ohjatut leikit, jotka edellyttävät lapsen istumista äidin sylissä, ovat mahdottomia. Lapsi ei istu sylissäni sekuntia pidempään, vaan ampaisee lattialle ja lähtee haahuilemaan ympäri huonetta. Ohjatut leikit yhdessä muitten kanssa kiinnittävät lapsen huomion vain satunnaisesti.
Lapseen on aina saanut hyvin yhteyden. Katsoo silmiin, ottaa kontaktia. Leikkipuistossa touhuilee mieluiten omia omituisia juttujaan, mutta hakeutuu myös tarkastelemaan toisia lapsia, varsinkin vähän vanhempia tyttöjä.
Lapsi ei sano yhtäkään sanaa, ei omia eikä yhteisesti ymmärrettyjä. Ei käytä mitään tavua säännönmukaisesti tietyn asian yhteydessä. Tavujokeltelua on, viimeksi "tädi" -viikko, nyt "memmemmem"-viikko. Yleisin äänne on "iii", joka eri äänensävyin ja eri kontekstissa on tulkittavissa eri tavoin. Ymmärrys käsittää ilmeisesti yksittäisiä sanoja tai korkeintaan muutaman sanan kehoituksia. Olemme mieheni kanssa jo jonkin aikaa puhuneet lapselle selkeitä, parin sanan kehotuksia ("ei suuhun", "anna äitille", "varo siinä on liukasta") ja muutenkin kutistaneet viestit lapselle hyvin selkeiksi ("kato lintu lentää", "äiti kaataa lisää maitoa", "otetaan ulkovaatteet pois"). Ilmeisesti lapsi on tulkinnut nämäkin lyhyet kommentit samanaikaisen osoittamisen tms. toiminnan kautta. Kehotus "vie tämä isille" ei onnistu ilman sormella osoittamista (ensin esinettä, sitten isiä).
1,5v-neuvolassa lapsi todettiin sekä terveydenhoitajan että neuvolalääkärin voimin täysin normaalisti kehittyneeksi ikäisekseen. Seuraava neuvolakäynti on 2v-tarkastus. Muutama päivä sitten minulle kuitenkin kirkastui, että yksivuotiaasta saakka tuntemani epämääräinen huoli on aiheellinen, eikä tämä tilanne tule korjaantumaan odottelulla. Mitään kehityspyrähdystä on turha odottaa, koska sellaista ei tämän lapsen kohdalla ole missään asiassa koskaan aiemminkaan nähty. Kehitys menee eteenpäin, kyllä, mutta hitaasti, ja koko ajan ikätasosta jäädään jälkeen enemmän ja enemmän.
Nyt kun olen myöntänyt tilanteen itselleni, toivoisin saman kokeneilta, vanhempien lasten vanhemmilta arvioita siitä, minkälaiseen diagnoosiin tässä saatetaan päätyä, minkälaisia terapiakeinoja joudutaan ehkä käyttämään jne.
Siis että miltä kuulostaa, kokeneemmat?
Lapsi on ollut ikänsä hyvin terve, alussa kuitenkin perustyytymättömän oloinen muitten vauvoihin verrattuna. Liikkumaan oppiminen sujui oppikirja-aikataulussa, kävelemään lähti kymmenkuisena. Vuoden ikään kuvittelin kaiken olevan hyvin. Sitten tapasin saman ikäisiä lapsia ja järkytyin siitä, mitä kaikkea nämä jo osasivat ja tekivät.
Muutamia virstanpylväitä toisen ikävuoden ajalta:
1v 1kk lapsi oppii taputtamaan
1v 4kk lapsi oppii osoittamaan kiinnostavia juttuja sormella sen jälkeen, kun olen systemaattisesti kuukauden ajan häntä siihen ohjannut
1v 6kk melkein vuoden opettamisen jälkeen lapsi oppii vilkuttamaan oikeissa tilanteissa silloin tällöin, kun annetaan aikaa
Tuntuu, että vuoden ja puolentoista vuoden välissä ei kehitys yllä mainittuja lukuun ottamatta nytkähtänyt mihinkään suuntaan. Leikkipuistossa touhuili eniten omia juttujaan, kanniskeli löytämiään roskia aarteinaan ja huusi jos yritin ottaa niitä pois; liukumäessä ja keinussa oli kyllä myös kivaa, mutta ei innostunut mistään leikkipuistolaitteesta erityisesti. Haahuili omille teilleen eikä tullut kutsuttaessa. Vieraissa paikoissa ja muitten kodeissa ampaisi alta aikayksikön asunnon uumeniin ottamaan tilaa haltuun vierastamatta tai arastelematta millään lailla.
Olemme yrittäneet käydä muskarissa, jotta tapaisimme muitakin ihmisiä, samoin taaperojumpassa. Molemmat ovat kaatuneet samaan ongelmaan: yhteisesti ohjatut leikit, jotka edellyttävät lapsen istumista äidin sylissä, ovat mahdottomia. Lapsi ei istu sylissäni sekuntia pidempään, vaan ampaisee lattialle ja lähtee haahuilemaan ympäri huonetta. Ohjatut leikit yhdessä muitten kanssa kiinnittävät lapsen huomion vain satunnaisesti.
Lapseen on aina saanut hyvin yhteyden. Katsoo silmiin, ottaa kontaktia. Leikkipuistossa touhuilee mieluiten omia omituisia juttujaan, mutta hakeutuu myös tarkastelemaan toisia lapsia, varsinkin vähän vanhempia tyttöjä.
Lapsi ei sano yhtäkään sanaa, ei omia eikä yhteisesti ymmärrettyjä. Ei käytä mitään tavua säännönmukaisesti tietyn asian yhteydessä. Tavujokeltelua on, viimeksi "tädi" -viikko, nyt "memmemmem"-viikko. Yleisin äänne on "iii", joka eri äänensävyin ja eri kontekstissa on tulkittavissa eri tavoin. Ymmärrys käsittää ilmeisesti yksittäisiä sanoja tai korkeintaan muutaman sanan kehoituksia. Olemme mieheni kanssa jo jonkin aikaa puhuneet lapselle selkeitä, parin sanan kehotuksia ("ei suuhun", "anna äitille", "varo siinä on liukasta") ja muutenkin kutistaneet viestit lapselle hyvin selkeiksi ("kato lintu lentää", "äiti kaataa lisää maitoa", "otetaan ulkovaatteet pois"). Ilmeisesti lapsi on tulkinnut nämäkin lyhyet kommentit samanaikaisen osoittamisen tms. toiminnan kautta. Kehotus "vie tämä isille" ei onnistu ilman sormella osoittamista (ensin esinettä, sitten isiä).
1,5v-neuvolassa lapsi todettiin sekä terveydenhoitajan että neuvolalääkärin voimin täysin normaalisti kehittyneeksi ikäisekseen. Seuraava neuvolakäynti on 2v-tarkastus. Muutama päivä sitten minulle kuitenkin kirkastui, että yksivuotiaasta saakka tuntemani epämääräinen huoli on aiheellinen, eikä tämä tilanne tule korjaantumaan odottelulla. Mitään kehityspyrähdystä on turha odottaa, koska sellaista ei tämän lapsen kohdalla ole missään asiassa koskaan aiemminkaan nähty. Kehitys menee eteenpäin, kyllä, mutta hitaasti, ja koko ajan ikätasosta jäädään jälkeen enemmän ja enemmän.
Nyt kun olen myöntänyt tilanteen itselleni, toivoisin saman kokeneilta, vanhempien lasten vanhemmilta arvioita siitä, minkälaiseen diagnoosiin tässä saatetaan päätyä, minkälaisia terapiakeinoja joudutaan ehkä käyttämään jne.
Siis että miltä kuulostaa, kokeneemmat?