Te epäsuositut ja yksinäiset, antakaa vinkkejä!

[liian suosittu]

Kotipaikkakunnalla olin liian suosittu ja kaikkia kiinnosti liikaa mun asiat. Muutin pois 4,5 vuotta sitten, mutta tilanne ei muuttunut mihinkään, vaikka otin etäisyyttä moniin. Puhelin soi jatkuvasti ja vaikka 2 kertaa vaihdoin numeroa, aina se levisi. Nyt parin vuoden ajan on Facebookin kauttakin jatkuvasti otettu yhteyttä ja seinä täynnä kaikkea. En käy Facebookissa päivittäin. Kahvikutsuista kieltäydyn lähes aina, mutta silti niitä satelee. Mun asiat leviää turhankin nopeasti ja niihin liittyen tulee yhteydenottoja. Välillä sammutan puhelimen pitkäksikin aikaa ja kun taas avaan, pukkaa viestiä. Tuntuu että mitä enemmän yritän ottaa etäisyyttä, sitä enemmän ihmiset ottaa yhteyttä.

Kertokaa miten mä saan olla rauhassa! Oon jo joillekin sanonut, ettei mulla ole aikaa, mutta ei auta! Tää on jo ahdistavaa! Jos joku tulee huutelemaan provoa, niin aivan sama mulle! Haluun vaan oikeesti vinkkejä!

Oon pienestä asti ollut ylisosiaalinen ja tullut toimeen kaikkien kanssa. Jo päiväkoti-iässä (olin 2v kun menin päiväkotiin) mulla oli ongelma etten ehtinyt leikkiä kaikkien kanssa. Joskus äiti valitti, ettei pysy kärryillä mun kavereista kun niitä on nin paljon.
Koulussa ehti enemmän nähdä kavereita, kun kaikki oli samassa paikassa, mutta ne samat kaverit on edelleen, ja lisääkin tullut, eikä millään ole aikaa kaikille! Enkä edes jaksa kaikkia!

 

["vieras"]

Provo se siellä kettuilee...

 

["Tuikku"]

Ihana!

 

[fortunate]

Voi ei..tsemppiä sulle

 

[liian suosittu]

Eikö kukaan osaa neuvoa?
Joskus kun tätä ongelmaa ääneen valitin, yksi kaveri huokasi "Olispa mullaki tollanen ongelma mut ei mun elämä ketään kiinnosta!". Mieheni totesi myöhemmin, että kai se on niin, että ne jotka haluaa huomiota, ei sitä saa ja toisinpäin. En kuitenkaan, tietenkään, halua täysin yksin olla, mutta nyt rehellisesti myönnän että kaipaan omaa rauhaa. Ja sanonta "kavereita/ystäviä ei voi koskaan olla liikaa" ei pidä paikkaansa minun kohdalla.

 

[Hra Majuri]

No feissarista pois, puhelinnumero vaihtoon ja salaiseksi, sähköpostit vaihtoon, osoite salaiseksi ja nimen vaihto, etkä levitä uusia mihinkään

 

[liian suosittu]

No feissarista pois, puhelinnumero vaihtoon ja salaiseksi, sähköpostit vaihtoon, osoite salaiseksi ja nimen vaihto, etkä levitä uusia mihinkään

Voiski vaihtaa koko identiteetin. Ja muokata ulkonäköä, luonnetta ym.

 

[Psykologi x]

Kuulostaa että sisimmissäsi haet hyväksyntää kaikkialta. Jos olet nyt hyväksynyt itsesi etkä kaipaa enää sitä muualta..

 

[Psykologi x]

Kuulostaa että sisimmissäsi haet hyväksyntää kaikkialta. Jos olet nyt hyväksynyt itsesi etkä kaipaa enää sitä muualta..

ja mieti saitko kotona hyväksyntää.

 

["jeps"]

Joo, tavallaan ymmärrän ongelman, oli tämä sitten totta tai ei. Olen ollut yleensä joka tilanteessa sosiaalinen ja ystävällinen kanssaihmisille ja se tietää sitä, että tuttuja/kavereita riittää. Jossain vaiheessa kyllästyin osallistumaan kaikkeen mahdolliseen ja kaipailin omaa rauhaa. Pakko vaan karsia ja vieläkin on ihan tarpeeksi kavereita. Lasten kerhoissa päätin olla mahdollisimman hiljaa, ettei vaan tulisi lisää kavereita toisista äideistä. Tervehdin, mutta en muuten käy juttusille. Välillä se on vähän vaikeaa, mutta ei voi muuta. Varsinkin kivojen ihmisten kanssa on todella vaikea olla höpöttämättä. Ongelma tämäkin

 

[123rfjkbvdtjvi]

Hanki itsellesi a) vakava sairaus b) sairas lapsi c) jonkinlainen epämääräinen kriisi.

Niillä voi aloittaa, yleensä ne karsivat jo muutaman heppoisimman pois.

Kaikista et valitettavasti tule koskaan pääsemään eroon.

 

[Tämä tepsii]

Ryhdy rehelliseksi. Ihan kaikissa asioissa.

 

[liian suosittu]

[QUOTE="jeps";24468077]Joo, tavallaan ymmärrän ongelman, oli tämä sitten totta tai ei. Olen ollut yleensä joka tilanteessa sosiaalinen ja ystävällinen kanssaihmisille ja se tietää sitä, että tuttuja/kavereita riittää. Jossain vaiheessa kyllästyin osallistumaan kaikkeen mahdolliseen ja kaipailin omaa rauhaa. Pakko vaan karsia ja vieläkin on ihan tarpeeksi kavereita. Lasten kerhoissa päätin olla mahdollisimman hiljaa, ettei vaan tulisi lisää kavereita toisista äideistä. Tervehdin, mutta en muuten käy juttusille. Välillä se on vähän vaikeaa, mutta ei voi muuta. Varsinkin kivojen ihmisten kanssa on todella vaikea olla höpöttämättä. Ongelma tämäkin [/QUOTE]

Joo, ehkä just toi puheliaisuus on mullakin se ongelma. Aina päätän kun menen uuteen paikkaan, että nyt olen hiljaa enkä huomioi muita, mutta sitten huomaankin juttelevani kaikkien kanssa liiankin ystävällisesti. Mä kyllä kohtelen ihmisiä niinkuin he kohtelevat mua, enkä ole yliystävällinen, mutta jostain syystä olen ylisosiaalinen.

Olin kuulema jo 2-vuotiaana huudellut ohikulkijoille, esitellyt itseni ja kysellyt kuulumisia, eikä mulla kuulema koskaan ole ollut mitään ujostelukausia.

 

["vieras"]

Eikö kukaan osaa neuvoa?
Joskus kun tätä ongelmaa ääneen valitin, yksi kaveri huokasi "Olispa mullaki tollanen ongelma mut ei mun elämä ketään kiinnosta!". Mieheni totesi myöhemmin, että kai se on niin, että ne jotka haluaa huomiota, ei sitä saa ja toisinpäin. En kuitenkaan, tietenkään, halua täysin yksin olla, mutta nyt rehellisesti myönnän että kaipaan omaa rauhaa. Ja sanonta "kavereita/ystäviä ei voi koskaan olla liikaa" ei pidä paikkaansa minun kohdalla.

olet selkeästi se varakaveri. et osa kieltäytyä mistään ja olet "varma nakki" jos joku tarvii seuraa. siksi soittelevat. näitä kavereita on aina hyvä olla muutama, jos ei muista kavereista löydy seuraa.

 

[Psykologi x]

Olin kuulema jo 2-vuotiaana huudellut ohikulkijoille, esitellyt itseni ja kysellyt kuulumisia, eikä mulla kuulema koskaan ole ollut mitään ujostelukausia.

Eli kuulostaa psyykkiseltä omgelmalta johon vastaus löytyy lapsuudestasi.

 

["vieras"]

Opettele sanomaan 'EI'. Siis pelkkä ei, ilman selityksiä "nyt ei kävis, mut katotaan myöhemmin". Muutaman kerran kun sanot, että "Ei käy", "En tule", "Ei sovi minulle", niin kyllä ne lopettaa sun häiritsemisen. Lopeta myös menemistesi ja tekemistesi tarkka tiedottaminen ja raportointi.

Ei oo kovin vaikeeta

 

["vieras"]

No jos olet "ylisosiaalinen", niin mikä tässä on ongelmana

 

["Tiiu"]

Mulla autto huomattava ylipaino ja masennus (vaikka olikin lääkitys ja terapia). Karsi varsin tehokkaasti!

 

[älä mäen alla]

No, itseni on vähän vaikea asettua asemaasi - kuten nähtävästi monen muunkin vastaajan, kitkeristä kommenteista päätellen. Mutta voin epäsuosittuna ja yksinäisenä antaa vinkkejä, jotka auttavat pääsemään tähän tilanteeseen. Lakkasin pitämästä yhteyttä ihmisiin, joiden seurassa minulla oli ahdistunut olo tai joiden seurassa en voinut olla oma itseni. Toiset väheksyivät minua; toisille taas minun piti väheksyä itseäni, jotta ei olisi tarvinnut kuunnella ilkeitä kommentteja niistä asioista, jotka minulla vielä silloin olivat hyvin.

Myös erilaiset kiinnostuksen kohteet kuin muilla karsivat pois ihmisiä, joita kiinnostavat ns. perinteisemmät asiat. Poliittinen, uskonnollinen tai muu ideologinen kantaaottavuus on myös hyvä tapa saada ihmisiä ottamaan etäisyyttä. Yleinen väsyminen ihmisiin sai puolestani itseni lakkaamaan vastaamasta puhelimeen, vastailemaan sähköposteihin viiveillä ja lähtemättä mukaan kaikenmaailman reissuille ja tapaamisiin.

Toivottavasti tästä oli edes jotain apua.

 

["vieras"]

Opettele sanomaan EI.

 

["vieras"]

Et vastaa niille. Niin se käy.

 

[liian suosittu]

Osaan kyllä sanoa ei, mutta mun ongelma on se, että oon kiinnostunut erilaisista ihmisistä, erilaisista elämäntarinoista ja maailmoista. Yritän koko ajan laajentaa maailmankuvaa. Mutta sitten näköjään häiriinnyn jos ihmiset on kiinnostuneet mun elämästä. Ja se keskustelu! Mulla on joku pakkomielle osallistua keskusteluihin, etenkin jos joku on jostain eri mieltä. Rakastan rakentavia keskusteluja ja kunnon väittelyjä! Niihin ei yksin pysty.

 

[liian suosittu]

[QUOTE="vieras";24468149]olet selkeästi se varakaveri. et osa kieltäytyä mistään ja olet "varma nakki" jos joku tarvii seuraa. siksi soittelevat. näitä kavereita on aina hyvä olla muutama, jos ei muista kavereista löydy seuraa.[/QUOTE]

No sitte niiden kavereiden ne "ykköskaverit" feidaa jatkuvasti, jos mä olen se "varakaveri" ja soittelevat mulle vasta kun muut feidaa. Mä todellakin sanon "ei", mut tuntuu että mitä useammin sanon, sitä useammin puhelin soi. Ja sanon kyllä suoraan ettei ole aikaa, en jaksa lähteä jne. Yhdessä vaiheessa tulivat aina oven taakse jos sanoin etten jaksa lähteä mihinkään. Ei onneksi enää, kun muutettiin.

 

["Omppu"]

-Väitä ihmisille vastaan ja kerro niille niiden ärsyttävistä puolista. Kaikki eivät kestä kuulla totuuksia itsestään ja lopettavat sinulle puhumisen.
-Suutu ihmisille. Jos kaikki yksityisasiasi leviävät maailmalle, niin ota puhutteluun mokomat juoruilijat. Joillekin on pakko sanoa pahastikin ennen kuin he ymmärtävät loukanneensa.
-Hylkää ne kaverit joita et jaksa. Karu neuvo mutta ei kaikkia vaan jaksa. Älä ota heihin yhteyttä, estä heidät facebookissa ja vastaa heidän kyselyihin vain lyhyesti.
-Älä jaa kaikille tutuille puhelinnumeroasi ja huoli fb-kavereiksi vain sellaisia joiden kanssa olet paljon tekemisissä. Keskustella ja väitellä voi ihmisten kanssa vaikkei heihin pidäkään yhteyttä.

Itse tarvisin lähinnä neuvoja miten tulisi sen verran suosituksi, että ihmiset haluaisivat tavata. Myös neuvot ärsyttävien kavereiden (miksi saan aina niitä) kestämiseen kelpaa.