lisäksi itse näen sosialismin enemmänkin sydämmen onnen jakamisen se on aitoutta ja hei hengen voimalla pääsee pitkälle eikös niin? sitä ei saa materiasta!
Taisi kolahtaa nyt johonkin? Eihän sille mitään voi? Mulla on pidempään ollut huoli siitä, minkälaisen perinnön me jätämme lapsille ja lapsenlapsille eikä se todellakaan ole rahaa, eikä edes valtaa, vaan elinkelpoinen ympäristö! Olettehan huomanneet, että lumikaan ei ole aina enää valkeaa, ei sekään, mikä on vasta satanut maahan!
Vuosia sitten kuulin - en muista missä - että "monesti ihmistä voisi eniten auttaa asia, joka herättää eniten vastustusta". Olenkin suositellut seuraavaa Anja Kuloveden tekstiä ajateltavaksi, jos ei aina voida olla samaa mieltä asioista:
"Annanko edelleen auktoriteetin arvostelijoille, joiden aikeena on pönkittää omaa osaamistaan jonkun toisen kustannuksella? Sallinkojonkun muun varastaa elinvoimaani, koska annan hänen
mielipiteelleen suuremman arvon, kuin omalle oppimiskokemukselleni?
Samalla, kun toisen ihmisen
arvostelu loukkaa sisintämme, meillä on mahdollisuus tunnistaa, mistä olemme olleet
riippuvaisia. Juuri siinä hetkessä on loistava tilaisuus kääntyä sisäänpäin ja löytää vastaus tuohon kysymykseen. Mikä oma odotukseni ei toteutunut? Mikä oli minulle tärkeää?Miksi sallin itseni haavoittua toisen ihmisen
mielipiteestä?
Viisaus kasvaa, kun osaamme yhdistää tiedon ja omat kokemuksemme. Voimme hankkia sitä kaikkien aistiemme avulla monin eri tavoin: lukemalla, kuuntelemalla, tekemällä harjoituksia, oppimalla esimerkeistä tai tarinoiden avulla. Elämänkokemuksemme saattavat tuottaa hyvin konkreettisesti saman ymmärryksen, jota toinen on yrittänyt tavoitella teorioiden avulla. Silti saatamme arvostaa teorioiden parissa vietettyjä vuosia ja hankittuja titteleitä enemmän kuin elämänkokemusta. Arvostelunhaluumme kuuluu taipumus määritellä asioita enemmän kuin tai vähemmän kuin -periaatteella. Melko kevein perustein saatamme ajautua joko - tai - johtopäätökseen ja siitä tulee meille totta.
Me itse annamme auktoriteetin arvostelijalle. Katsottuna ainoastaan järkiälyyn nojaten, viisaus voi löytyä eri taholta kuin, jos kuuntelemme sydämellämme. Elämänkokemuksen kasvattaman viisaan ihmisen tai vilpittömän, hyvää tarkoittavan lapsen palaute saattaa olla paljon hedelmällisempi kuin asioiden kannalta teoreettinen arvostelu. Se, mitä palaute saa meissä aikaan, on tärkeää. Jos se latistaa, masentaa tai vie voimavaroja, onko siitä hyötyä kenellekään? Jos se rohkaisee, auttaa oivaltamaan ja kehittymään, kaikki voittavat." -
Anja Kulovesi -