Tarhantäti oli laittanut miehelleni Facebookissa kaveripyynnön :D

Minä en osaa ajatella asiaa työpaikan ilmapiirinkään kannalta. En sairaalan, päiväkodin enkä koulun. Minä ajattelen asian niin, etten halua työsuhteen kautta ihmisiä kaverilistalleni asioitani lukemaan ja kuviani katsomaan - vaikka en fb:ssä oikeastaan mitään sellaista kirjoita, mitä en voisi vaikka tuolle lähinaapuri lvi-sedälle piha-aidan yli huikata

En osaa selittää, mutta jotenkin en halua työn kautta tuttuja "iholle" - jos kukaan ymmärtää, mitä tarkoitan.

Eli aivan erinomaisesti ymmärrän ap:n miestä ja ap:ta.

 

Ei ole kun edelleenkin, tämä yksityinen menestynyt päiväkoti "kaveraa" fb:ssä asiakkaidensa kanssa. Joko ymmärsit?

miellän käsitteen yleinen ohjeistus sellaiseksi, joka ei ole tokikaan lain määrittelemä,
eikä sen " rikkominen " ole lainvastaista. Mutta jota jokainen noudattaa oman harkintansa mukaan.


Eli vaikka jotkut kaveeraisivat, ei se tee sitä suotavaa.

 

[QUOTE="sipsi";29828944]Minä en osaa ajatella asiaa työpaikan ilmapiirinkään kannalta. En sairaalan, päiväkodin enkä koulun. Minä ajattelen asian niin, etten halua työsuhteen kautta ihmisiä kaverilistalleni asioitani lukemaan ja kuviani katsomaan - vaikka en fb:ssä oikeastaan mitään sellaista kirjoita, mitä en voisi vaikka tuolle lähinaapuri lvi-sedälle piha-aidan yli huikata

En osaa selittää, mutta jotenkin en halua työn kautta tuttuja "iholle" - jos kukaan ymmärtää, mitä tarkoitan.

Eli aivan erinomaisesti ymmärrän ap:n miestä ja ap:ta.[/QUOTE]

en mäkään ottaisi kaveriksi 70% asiakkaista mutta toisaalta jos oisin kampaaja tms niin voisin kaveerata asiakkaan kanssa. Miksi ei? IHmiset tutustuu kaikkialla toisiinsa.

Ihmiset on erilaisia, vaikka sä et jotenkin tekisi niin joku toinen voi olla eri alalla ja luonteeltaan hyvin free spirit

 

Minusta ihmisille, joihin on asiakssuhteessa oli se sitten päivähoidon, koulun, sairaanhoidon tms kautta syntynyt asiakassuhde pitäisi säilytää tietynlainen reviirirajoite, jos siis ei ole heihin muuten tekemisissä. Ja asiakassuhde ei edellytä työajan ulkopuolista konsultaatiota.


Tämä ei tarkoita sitä, etteikö koulussa, päiväkodissa tai vaikkkapa sairaalassakin voisi ollla työntekijän ja asiaakkaan välillä rento ilmapiiri ja työntekijä voisi toimia siinä ihan " itsenään". Mutta tietyn etäisyyden säilyttäminen on silti minusta myös osin ammatillisuutta.


Tuskin HG teillä lastensuojelussakaan halutaan työntekijöiden otttavan asiakasperheen vanhempia fb-kavereiksi.

 

miellän käsitteen yleinen ohjeistus sellaiseksi, joka ei ole tokikaan lain määrittelemä,
eikä sen " rikkominen " ole lainvastaista. Mutta jota jokainen noudattaa oman harkintansa mukaan.


Eli vaikka jotkut kaveeraisivat, ei se tee sitä suotavaa.

Et taida ymmärtää ettei kaikilla aloilla se ole niin justiinsa miten asiakassuhteessa esimerkiksi työntekijä kohtaa asiakkaan ja siltikin ne työntekijät toimii omalla tyylillään. Vaikka ohjeistus on että katso silmiin ja kättele niin vaikka paikan pomo voi unohtaa sen joka kerta. Tai teitittely voi jäädä heti pois tms.

Mutta ehkä yleistä kaikissa on, että asiakas määrittelee sen rajan, ei työnantaja tai työntekijä.

 

Jos palstaa on uskominen, on ihmisillä ehkä vähän toisenlainen suhde ja suhtautuminen vaikkapa luotttokampaajaansa kuin lastensa hoitajiin / opettajiin.


Kampaajalle varmaan sallittaisiiin sellaiset - ihanaa loma alkaa- päivitykset..

Tai vaikkapa baarireissut tai alkoholiaiheiset päivitykset.


Mutta kansankynttilät ja päiväkodin tätit eivät saa kaivata lomaa, koska se on merkki siitä, että he vihaavat lapsia ja ovat väärällä alalla.

Eivätkä saa juoda viinaa tai kärsiä parisuhdeongelmista. Näin kärjistäen, tämä kaikki kuitenkin palstata luettua...

 

Mutta kansankynttilät ja päiväkodin tätit eivät saa kaivata lomaa, koska se on merkki siitä, että he vihaavat lapsia ja ovat väärällä alalla.

Eivätkä saa juoda viinaa tai kärsiä parisuhdeongelmista. Näin kärjistäen, tämä kaikki kuitenkin palstata luettua...

Totta, mutta noi on kuitenkin vain suomalaisia normeja, eivät mitään yleismaailman totuuksia. Eikä noista musta poikkea tuo ammatillisuus = ei intiimiyttä eikä ystväyyttä -lähestyminen, jota ilmeisesti sinä kannatat.

Joissain maissa esim. on hyviä opettajia, jotka ovat läheisiä oppilaiden kanssa. Jeesuksellakin tilanne taisi olla tämä. Omien rajoitteiden näkeminen on aina eduksi.

 

Niin, toivottavasti kukaan ei näinä palstavuosinani ole saanutkaan jutuistani kuvaa, että pitäisin mielipiteitäni oikeellisuuden mittakeppeinä

Siksipä MINÄ yleensä kirjoitankin muodossa mielestäNI. Enkä totta helkkarissa ole missään sanonutkaan mitään "Luojan kiitos että MINÄ osaan tehdä ja elää oikein" systeemeihin viittaavaakaan Että näistä asioista ei minua tarvitse muistutella, kiitos

 

[QUOTE="mies1";29828971]Totta, mutta noi on kuitenkin vain suomalaisia normeja, eivät mitään yleismaailman totuuksia. Eikä noista musta poikkea tuo ammatillisuus = ei intiimiyttä eikä ystväyyttä -lähestyminen, jota ilmeisesti sinä kannatat.

Joissain maissa esim. on hyviä opettajia, jotka ovat läheisiä oppilaiden kanssa. Jeesuksellakin tilanne taisi olla tämä. Omien rajoitteiden näkeminen on aina eduksi.[/QUOTE]

Amen :saint:

 

Minusta ihmisille, joihin on asiakssuhteessa oli se sitten päivähoidon, koulun, sairaanhoidon tms kautta syntynyt asiakassuhde pitäisi säilytää tietynlainen reviirirajoite, jos siis ei ole heihin muuten tekemisissä. Ja asiakassuhde ei edellytä työajan ulkopuolista konsultaatiota.


Tämä ei tarkoita sitä, etteikö koulussa, päiväkodissa tai vaikkkapa sairaalassakin voisi ollla työntekijän ja asiaakkaan välillä rento ilmapiiri ja työntekijä voisi toimia siinä ihan " itsenään". Mutta tietyn etäisyyden säilyttäminen on silti minusta myös osin ammatillisuutta.


Tuskin HG teillä lastensuojelussakaan halutaan työntekijöiden otttavan asiakasperheen vanhempia fb-kavereiksi.

Joojoo, whatever. Työnantajat ja yhteiskunta ohjaa aikuisia kaikessa ja se on sitten ok?! No selvä. Minä haluan ainakin että muhun työntekijänä luotetaan sen verran että arviointikyky myös vapaalla ollessa pelaa, eikä kukaan tule kieltämään etten saa tehdä sitä tätä ja tuota. Mutta niinhän se on - Suomi on holhousyhteiskunta Mihinkäs ei laitettais rajoja ja kontrollia.

 

Eli ei se, että "Suomessa on näin" saisi olla peruste yrittää nähdä erilaisiakin tapoja nähdä samainen asia. Useimmat ihmiset kuitenkin pysähtyvät tuohon.

Esimerkiksi minä olen aivan suomalainen, mutta en minä voisi täysin sulkea silmiäni tai tuomita työpaikalla syntynyttä ihastumista. Kenties syy on se, että minä en "seuraile" kovin tiiviisti suomalaista ajattelutapaa tällaisissa asioissa.

 

Minusta ihmisille, joihin on asiakssuhteessa oli se sitten päivähoidon, koulun, sairaanhoidon tms kautta syntynyt asiakassuhde pitäisi säilytää tietynlainen reviirirajoite, jos siis ei ole heihin muuten tekemisissä. Ja asiakassuhde ei edellytä työajan ulkopuolista konsultaatiota.


Tämä ei tarkoita sitä, etteikö koulussa, päiväkodissa tai vaikkkapa sairaalassakin voisi ollla työntekijän ja asiaakkaan välillä rento ilmapiiri ja työntekijä voisi toimia siinä ihan " itsenään". Mutta tietyn etäisyyden säilyttäminen on silti minusta myös osin ammatillisuutta.

Juuri näin minäkin ajattelen

 

[QUOTE="mies1";29828981]Eli ei se, että "Suomessa on näin" saisi olla peruste yrittää nähdä erilaisiakin tapoja nähdä samainen asia. Useimmat ihmiset kuitenkin pysähtyvät tuohon.

Esimerkiksi minä olen aivan suomalainen, mutta en minä voisi täysin sulkea silmiäni tai tuomita työpaikalla syntynyttä ihastumista. Kenties syy on se, että minä en "seuraile" kovin tiiviisti suomalaista ajattelutapaa tällaisissa asioissa.[/QUOTE]

Tietyt koodit ja normisto ovat sellaisia joita täytyy noudattaa. Niiden yli ei voi mennä "Minulla on oikeus"-perustein. Tätä ei Suomessa kovin hyvin ymmärretä, mutta ulkomailla, etenkin Ranskassa, tätä noudatetaan hyvinkin tarkasti. Itselleni tämä on miellyttävä käytäntö. Mutta olenkin toki aika eurooppalainen ja eroottinen.

 

Olen töissä yksityisessä päiväkodissa, eikä kyllä tulisi mieleenkään pyytää vanhempia fb-kaveriksi. Eihän siitä mitään virallista ohjeistusta ole, mutta itse ainakin olettaisin tällaisten asioiden olevan kaikille työntekijöille selviä. Kaveriksi voi pyytää sitten, jos on muutenkin tekemisissä.

Vaikka itse haluaisikin olla jonkun vanhemman kaveri, tulee ammattilaisen nähdä sekin puoli, että vanhemmatkaan eivät välttämättä halua pk:n tätejä urkkimaan yksityiselämäänsä pk:n ulkopuolella.

 

Keskustelu on hyvä esimerkki siitä, kuinka työ määrittää liikaa naisen olemista ja identiteettiä Suomessa. Tuolla logiikalla ilmeisesti jokainen oppilaan kanssa asuva opettaja olisi epäpätevä

Voi kun todellisuus olisikin niin yksinkertainen kuin täällä ihmiset olettavat! Teidän on hyvä elää noissa uskomuksissanne, mutta tiedostakaa se että ne on vain uskomuksia niin opitte ehkä joustamaan niistä enemmän.

Ilmaiset täällä toistuvasti huolesi suomalaisten naisten sielunelämästä (joka välillä ei ole tarpeeksi "naisellisen kevyttä" ja välillä taas ei ole tarpeeksi "edes ylioppilailla intellektuaalisen identiteettinsä vakavasti ottavaa") verrattuna muunmaalaisiin. Hoet myös jatkuvasti, että nimeämäsi negatiivinen ilmiö x on tavalla tai toisella lähtöisin Yhdysvalloista. Olet siis mitä ilmeisimmin asunut monessa eri maassa, seurustellut lukuisten erimaalaisten naisten kanssa ja osaat sujuvasti lukuisia eri kieliä. Jos/kun näin on, perustelisitko joskus väittämiäsi vaikkapa kertomalla noista elämänkokemuksista? Ja kuten argumentaatiovirheet niin hyvin tuntevana tiedät, ad hominem -loukkaus ei pelasta kiusallisilta kysymyksiltä vaan vain nolaa esittäjänsä.

Ei toki tarvitse mennä "paljastaviin" yksityiskohtiin --kaikki ymmärrämme, että peruskoulun jälkeen jonkin koulun käyneen suuren elämän, kuoleman ja ennen kaikkea romantiikan filosofin täytyy varjella yksityisyyttään jotteivät kirkuvat fänit hajota ovea juuri kun mestari on rauhoittunut syömään mikropitsaansa -- mutta jotakin substanssia juttujesi tueksi tarvittaisiin. Sellaiseksi ei valitettavasti riitä kirjailijoiden tai oikeiden filosofien nimien ja teoreettisten lainausten pudottelu, sillä jotkut täällä ovat ihan oikeasti nuo jutut lukeneet ja näkevät sumuverhosi läpi hyvin kirkkaasti.

Mitä tulee siihen, onko jokainen oppilaan kanssa asuva opettaja epäpätevä, ei toki. Mutta silloin, jos oppilas ja opettaja asuvat yhdessä ja jompikumpi osapuoli on alaikäinen eikä virallisesti tämän toisen huollettava, jokainen opettaja on epäilyttävä Epäilemättä vertauksen oli taas kerran tarkoitus esitellä, kuinka analyyttinen olet. On niin ikään hupaisaa, että sinä saarnaat muille siitä, kuinka he eivät ymmärrä maailman monimutkaisuutta ja ovat uskomuksiinsa fakkiutuneita vaikka itse olet omien jyrkkien kaksinapaisuuksiesi vanki esimerkiksi sukupuolien suhteen.

 

Ilmaiset täällä toistuvasti huolesi suomalaisten naisten sielunelämästä (joka välillä ei ole tarpeeksi "naisellisen kevyttä" ja välillä taas ei ole tarpeeksi "edes ylioppilailla intellektuaalisen identiteettinsä vakavasti ottavaa") verrattuna muunmaalaisiin. Hoet myös jatkuvasti, että nimeämäsi negatiivinen ilmiö x on tavalla tai toisella lähtöisin Yhdysvalloista. Olet siis mitä ilmeisimmin asunut monessa eri maassa, seurustellut lukuisten erimaalaisten naisten kanssa ja osaat sujuvasti lukuisia eri kieliä. Jos/kun näin on, perustelisitko joskus väittämiäsi vaikkapa kertomalla noista elämänkokemuksista? Ja kuten argumentaatiovirheet niin hyvin tuntevana tiedät, ad hominem -loukkaus ei pelasta kiusallisilta kysymyksiltä vaan vain nolaa esittäjänsä.

Ei toki tarvitse mennä "paljastaviin" yksityiskohtiin --kaikki ymmärrämme, että peruskoulun jälkeen jonkin koulun käyneen suuren elämän, kuoleman ja ennen kaikkea romantiikan filosofin täytyy varjella yksityisyyttään jotteivät kirkuvat fänit hajota ovea juuri kun mestari on rauhoittunut syömään mikropitsaansa -- mutta jotakin substanssia juttujesi tueksi tarvittaisiin. Sellaiseksi ei valitettavasti riitä kirjailijoiden tai oikeiden filosofien nimien ja teoreettisten lainausten pudottelu, sillä jotkut täällä ovat ihan oikeasti nuo jutut lukeneet ja näkevät sumuverhosi läpi hyvin kirkkaasti.

Mitä tulee siihen, onko jokainen oppilaan kanssa asuva opettaja epäpätevä, ei toki. Mutta silloin, jos oppilas ja opettaja asuvat yhdessä ja jompikumpi osapuoli on alaikäinen eikä virallisesti tämän toisen huollettava, jokainen opettaja on epäilyttävä Epäilemättä vertauksen oli taas kerran tarkoitus esitellä, kuinka analyyttinen olet. On niin ikään hupaisaa, että sinä saarnaat muille siitä, kuinka he eivät ymmärrä maailman monimutkaisuutta ja ovat uskomuksiinsa fakkiutuneita vaikka itse olet omien jyrkkien kaksinapaisuuksiesi vanki esimerkiksi sukupuolien suhteen.

En taida uskaltaa puhua elämästäni enää enempää, koska on juuri kaltaisiasi liiankin innokkaita faneja, jotka keräävät yhteen näkemyksiäni Jollain voi esim. hyvin olla tallessa kaikki tekstini ja siksi en siihen ala. Tuossa ei ollut ad hominem -argumentaatiovirhettä, tilanne vaan on tuo että ihmisillä on ne uskomuksensa ja ne on, hyvässä ja pahassa, aika betoniin valettuja. Retorisesti tuo oli ihan paatokseen vetoamista, joka on täysin sallittua.

Enpä oikein usko keskustelua seurattuani, että kukaan täällä hallitsee teoreetikkoja kuten minä

Tuo alaikäisyyskin kyllä vaihtelee lainsäädännön mukaan maittain.

En ole kovin jyrkän kaksinapainen sukupuolista, mutten ole myöskään täysi relativisti sukupuolista. Välissä on muitakin vaihtoehtoja.

Mukava kuitenkin lukea asiallisiakin vastineita.

 

Ok. Itselläni taas on tuttujakin, etenkin jos he kuuluvat arkielämääni esim pari opettajaa ja työkaverit tietysti. Jos pk on pieni ja yksityinen niin tuon ymmärtää varsin hyvin, koska esim vanhempainyhdistyksen rahoittamissa päiväkodeissa vanhemmat ovat tosi paljon mukana toiminnassa ja ylipäätään yhteistyössä enemmän hoitajien kanssa. Oma pk:ni pienenä oli sellainen ja edelleen äitini moikkaa ja juttelee sen päikyn hoitajan kanssa kun kaupungilla törmää Yhteisöllisyyttä kannattaa arvostaa!

Meidän poika on pienen kylän ainoassa yksityisessä päiväkodissa, jossa on yhteensä kolmessa eri ryhmässä n. 35 lasta yhteensä. Päiväkodin tädit on kaikki tosi mukavia ja tuttavallisia, välillä jutellaan parikyt minuuttiakin pihalla kun lasta käyn hakemassa, ja tietty myös kylillä törmätessä tervehditään ja välillä jäädään myös juttelemaan vaikkei päiväkodin alueella ollakaan. En silti koe tarvetta laittaa päikyn tädeille kaveripyyntöjä, enkä muutenkaan kaikille mahdollisille vilaukselta joskus tapaamillen ihmisille laittele kaveripyyntöjä vaan omaa kaverilistaani kasvattaakseni.

 

Ihan sama miten tätä yritetään kääntää. Faktaa on se, että on todella epäeettistä ja epäammattimaista ahdistella hoitolapsen varattua isää! Ehdottomasti yhteys pk johtajaan. Ties montaako tuollainen on yrittänyt ahdistella.

 

Mulla on fb-kaverina yhden hoitolapsen äiti, mutta tunnemme ajalta, jolloin tätä lasta ei ole ollut edes olemassa enkä ollut ko. päiväkodissa töissä. Ja siis kaveriksi hän pyysi mua myös silloin. Mua toisaalta häiritsee, että hän on mun kaverina, koska joudun miettimään tarkemmin, mitä facebookiin postaan. Osan päivityksistä laitankin niin ettei ne näy kuin parhaille kavereille. En hyväksyisi vanhempia fb-kavereiksi, koska haluan pitää yksityiselämäni yksityisenä. Eikä vanhemmista yksikään ole tullut niin tutuksi mulle, että kaveriksi haluaisin.

Meillä on työntekijöitä, joilla on paljonkin lapsien vanhempia fb-kavereina. En tiiä, kuka on pyytänyt ketä

 

Hauskaa, kun joku kertoo innokkaasti päiväkotien somekäytäntöjä siltä pohjalta, kun oli itse lapsena päiväkodissa

 

Meille on ainakin päiväkodista siis työpaikalta annettu sellaiset ohjeet, että facessa ei saa pyytää tai olla kaverina asiakkaan kanssa, jos ei ole muuten tuttu. Ihan selvä homma siis.

 

Mulle on myös itsestään selvää, ettei asiakkaita pyydetä fb-kaveriksi vaikken pk:ssa olekaan töissä. Asiakkaiden kanssa on ammattisuhde eikä heidän tarvitse tietää mun yksityiselämästäni mitään. En kyllä toisaalta suostu myöskään ottamaan kavereita asiakkaiksi, ohjaan heidät mieluummin kollegalle

 

Mielestäni virheen on tehnyt tuo tarhantäti myös siinä, että on ottanut ap:n miehen numeron töistä. Jos ei virhe, vähintään epäkorrektia käytöstä. Verrattavissa siihen, että minä hoitajana ihastuisin asiakkaaseen ja ottaisin hänen yhteystietonsa potilastietojärjestelmästä. Ja se ihastuminen on koettu. Itsehillintää vaati, mutta järki on pidettävä päässä.

 

Tuollainen jatkuva yhteydenotto ja selvä ahdistelukin olisi minusta jo asia josta kannattaa ilmoittaa päiväkodin johtajalle. Ja varmuudeksi pitää ne viestit tallessa. Ei kuulosta ihan tasapainoiselta toiminnalta.

Ihastumiselle nyt ei mitään voi mutta omalle toiminnalle kyllä. Joku kaveripyynnön laittaminen menisi vielä "mokasta", ehkä ne ekat viestitkin jos "ei kiinnosta"-vastausten jälkeen olisi pahoitellut ja jättänyt rauhaan.

Tuskin noita fb-kaveruuksia voi työnantaja kieltää, vaikka sitten ohjeistetaankin niitä välttämään. Meillä on aina ollut hyvät ja lämpimät välit päiväkotiin mutta en silti haluaisi lasten hoitajia fb-kavereikseni, sen verran "vapaa-aikaa" soisin niin henkilökunnalle kuin vanhemmillekin. Yksi esikoisen luokan kouluavustajista on fb-kaverini, syystä että asutaan samalla pihalla ja ollaan muuten oltu kavereita jo 9v ajan. Siinä ei mielestäni ole ongelmaa koska suhteemne on erilainen kuin tuo pelkkä ammatillinen suhde. Esikoisen oma avustaja taas on aivan mahtava tyyppi, mutta häntäkään en fb-kaveriksi haluaisi koska tunnetaan noin työpohjalta. Esikoisen entisen avustajan päiväkodista voisin hyvin ottaakin fb-kaveriksi. Nähdään ja viestitellään yhä silloin tällöin vaikka päiväkotiajoista alkaa olla kohta 3v kulunut. Itse en kuitenkaan viitsi mennä pyytämään kaveriksi.

 

kaikille miesasiakkaoille siis lasten isät mä laitan kaveripynntö kun löydän ne. mä tykkääm miehistä. lasten äitejä en tartte. :x