Mieheni sisko on kuollut incl-taudin "tappamana". Oletettiin, etten minä voi olla taudin kantaja. Väärin luultiin. Molemmat kantavat samaa geenivirhettä eli on 1/4 saada sairas lapsi. Oli onnea, että pahin oli aiemmin tapahtunut, että yleensäkkään tiedettiin taudista! Saimme testattua istukasta sikiön "tulevaisuus". Niiden tulosten odottaminen oli kamalinta aikaa, mitä muistan! Tuloksissa selvisi, että lapsemme on taudin kantaja. Suurta hätää ei siis ollut. Mutta silti pelolla odotan, että mitä jos, mitä jos on tuloksissa virhe tjs. En haluaisi ajatella, mutta välillä se käy mielessä kun tyttäremme edesmenneestä tädistä puhutaan. Mielestäni tälläisestä suomessa suhteellisen yleisestä perinnöllisestä sairaudesta valaistaisiin edes jossain! Tosin, neuvolassa olivat ihan monttu auki koko asiasta....
En voi muuta kuin toivottaa voimia kaikille incl-lapsen vanhemmille. Raastavaa se on. Mieheni on sen vierestä seurannut. Anoppi sanoi, ettei olisi jaksanut ilman incl-yhdistyksen apua. Kannattaa tukeutua kokemuksen omaaviin.