Heips taas!
Oon taas ollut hiukan laiskanpuoleinen tässä kirjotushommassa, vaikka teidän jutut käynkin lukemassa päivittäin. No nyt sattu tällanen harvinainen tilanne, että molemmat ipanat nukkuu päiväunia samaan aikaan, niin ajattelinpa hyödyntää tämän hetken teidän kanssanne.
Meillä oli Irenellä viimeviikolla 8 kk lääkärineuvola. (meni vähän myöhäselle vesirokon ja syyslomien takia). Saatiin sitten ens kuulle aika kasvukontrolliin, kun pituuskäyrä on ihan alamäessä . Nytkin pituutta oli tullut 2,5 kuukaudessa vaan 2cm! ja neidillä oli siis nyt mittaa 68 cm. Tarkastelinpa sitten tuota esikoisen neuvolakorttia ja sillä näytti olevan ihan samassa iässä kasvun notkahdus. Ja saman havainnon tein omasta neuvolakortistani. Voikohan tommonen olla jokin perinnöllinen juttu? Esikoisella aikanaan se käyrä sitten löysi omalle paikalleen, eikä mitään erityisiä toimenpiteitä tarvittu. Kaipa tämäkin tästä menee. Ja hyvähän on, että asiaa nyt seurataan, jos vaikka jotain erityistä sitten onkin.
Pikulle aivan mielettömästi onnea! :flower: Ihana "odottaa" täällä yhdessä sinun ja Iidukan kanssa. Eli odotusjuttuja vaan kehiin!
Nukkumiset: Meillä päiväunet nukutaan ulkona. Pelästytti ihan kauheasti se HeMan hiirijuttu. Minäkin huoletonna olen nukuttanut Ireneä tuossa takapihalla ilman minkäänlaisia verkkoja ja seinänraoissa todellakin rapisee hiiriä. En vaan ole koskaan ajatellut, että hiiret yrittäis vaunuihin ängetä! Noihin meidän tuplarattaisiin ei oikein mitään viritelmiä saakaan, ja niissä tuo neiti aika usein nukkuu, kun aina ollaan tulossa tai menossa jonnekkin. Nyt olen alkanut etenkin iltapäivisin nukuttamaan noihin toisiin vaunuihin, kun niissä on ees se ötökkäverkko!
Yöt Irene nukkuu omassa sängyssä tyttöjen yhteisessä huoneessa... Tai sinne hänet illalla laitetaan nukkumaan. Yleensä yöllä, kun tyttö herää ja äiti ei saa häntä heti viidessä sekunnissa tutilla takaisin nukkumaan, tämä laiska äiti kantaa hänet viereensä vanhempien makuuhuoneeseen, lykkää tissin suuhun ja siitä sitten perhepedistä aamulla herätään.
Iidukka: Täällä yksi yksinäisyyden ymmärtäjä. :hug: Vantaalla esikoisen syntymän jälkeen neuvola järjesti samoihin aikoihin esikoisen saaneiden tapaamisen vauvjojen syntymän jälkeen. Sieltä meille muodostuikin helpolla tavalla mukava mammapiiri ja joistakin mammoista ja vauvoista kehkeytyi oikein ystäviäkin. Sitten tuli muutto! Hiukan jo ehdin "puistotuttuja" saamaan, kun tuli taas muutto! Nyt sitten ollaan taas nollapisteessä ja uusia ystäviä etsitään. Itse koen olevani melko sosiaalinen, vaikka en ehkä ihan suinpäin ryntää juttelemaan. Nyt onkin ollut ongelmana, että puistoissa käy tosi vähän lapisa ja äitejä. Ja ainakin joka kerta tuntuu olevan eri lapset ja äidit liikkeellä (jos ei oteta lukuun sitä äitiä, joka aina istuu puiston laidalla penkillä ja puhuu puhelimeen tai näpyttelee tekstiviestiä - vaikea ottaa kontaktia!). Mutta en ole luopunut toivosta! Eilen juuri törmäsin sellaiseen äitiin, jonka kanssa jutut synkkasi tosi mukavasti. Ja jutut lähti liikkeelle ihan siitä, että tämä toinen äiti tiedusteli meidän esikoisen ikää (lapsillamme oli tasan viikko ikäeroa) ja kohta huomasimme, että lapillamme oli paljon yhteistä (= melkoisen vaativat tempperamentit) ja jutun juurta riitti.
Nyt vaan toivon, että juuri tuon äidin tapaamme myös toistamiseen. Pienestä se tutustuminen (ja ehkä ystävystyminenkin) sitten lähtee! Tsemppiä sinulle!