***TAMMIVAUVAT*** Toukokuussa
- Viestiketjun aloittaja Enie
- Ensimmäinen viesti
Voi Tash, olen niin pahoillani puolestasi :hug:
Itsellä tämä pahoinvointi on nyt jokapäiväistä/aamuista, mutta oksentamaan ei ole vielä tarvinnut ryhtyä. Aamupalasta on tullut pakollinen osa aamua kun taas ennen odotusta en koskaan osannut aamulla mitään syödä...
Itkuherkkyys voimissaan ja räjähtelyalttius sitä luokkaa, että meinasin hankkia paidan, jossa lukee räjähdysvaara.. vkoloppuna otin miehen kanssa vähän yhteenkin ku kaikki ärsytti ja sitten itketti.. onneksi tuo kulta ymmärtää ja lopuksi jo naurettiin koko jutulle
Mielitekoja ei ole tullut kuin sängyn puolella en tiedä mikä siinä on mutta pupuilla voisin aamusta iltaan ja mies ei ainakaan vielä valita
Neuvolakäynti galluppiin: Mies tulee mukaan aina kun vaan mahdollista tosin ei kai sitä jokaisella rutiini käynnillä varmaan edes kannata lähteä mukaan ku ei siel sen ihmeempiä tapahdu Miten ihmeessä sitä jaksaa odottaa melkeen 2 viikkoa vielä sitä neuvolakäyntiä.
Ei ole kerrottu ku parille ystävälle pikkusesta, mutta kovasti haluttais kailottaa koko maailmalle tätä uutista, tosin ei ehkä vielä kannattaisi.. vaikeaa
Listaan voi lisätä työnimeksi pikkunen ku täytyi jotain keksiä entisen tyypin tai jutun sijaan Täällä kun noita kaksosia tuntuu olevan tulossa niin ajateltiin, että voi hitsi jos oliski kaksoset ku niitä miehen suvussa muutamat löytyy ja sen johdosta naureskeltiin pari päivää, että Matti ja Teppohan ne siellä masussa kasvaa no jospa meille yksi pikkunen kuitenkin riittäisi ja kaikki menisi hyvin niin se pääasia
Aurinkoista tiistaita kaikille !
Itsellä tämä pahoinvointi on nyt jokapäiväistä/aamuista, mutta oksentamaan ei ole vielä tarvinnut ryhtyä. Aamupalasta on tullut pakollinen osa aamua kun taas ennen odotusta en koskaan osannut aamulla mitään syödä...
Itkuherkkyys voimissaan ja räjähtelyalttius sitä luokkaa, että meinasin hankkia paidan, jossa lukee räjähdysvaara.. vkoloppuna otin miehen kanssa vähän yhteenkin ku kaikki ärsytti ja sitten itketti.. onneksi tuo kulta ymmärtää ja lopuksi jo naurettiin koko jutulle
Mielitekoja ei ole tullut kuin sängyn puolella
en tiedä mikä siinä on mutta pupuilla voisin aamusta iltaan ja mies ei ainakaan vielä valita Neuvolakäynti galluppiin: Mies tulee mukaan aina kun vaan mahdollista tosin ei kai sitä jokaisella rutiini käynnillä varmaan edes kannata lähteä mukaan ku ei siel sen ihmeempiä tapahdu
Miten ihmeessä sitä jaksaa odottaa melkeen 2 viikkoa vielä sitä neuvolakäyntiä.Ei ole kerrottu ku parille ystävälle pikkusesta, mutta kovasti haluttais kailottaa koko maailmalle tätä uutista, tosin ei ehkä vielä kannattaisi.. vaikeaa
Listaan voi lisätä työnimeksi pikkunen ku täytyi jotain keksiä entisen tyypin tai jutun sijaan
Täällä kun noita kaksosia tuntuu olevan tulossa niin ajateltiin, että voi hitsi jos oliski kaksoset ku niitä miehen suvussa muutamat löytyy ja sen johdosta naureskeltiin pari päivää, että Matti ja Teppohan ne siellä masussa kasvaa no jospa meille yksi pikkunen kuitenkin riittäisi ja kaikki menisi hyvin niin se pääasia Aurinkoista tiistaita kaikille !
Tash :hug: Voimia
Niiz Tervetuloa mukaan ja onnittelut plussauksesta.
Piprane ema Miehen suku ei vaikuta kaksos raskauteen.
Kiva kuulla että joku muukin räsähtelee kuin vain minä.
(.) Palelua, päänsärkyä, tänä aamuna taas huonoa oloa, kiukun puuskia mitä pienimmistäkin asioista, väsymystä...huoh. Täällä on kohta varmaan muu porukka hermoromahduksen partaalla minun kanssa. Ihme skitsoiluja tulee ja ei vaan mahda mitään kun kilahtaa :ashamed:
Tuntuu ihan hirveältä ja tuntee itsensä ihan kauheaksi ihmiseksi. Edellisissä raskauksissa ei ollut tälläisiä mielialan heilahteluja lainkaan niin nyt on ihan pihalla itsensä kanssa.
Jospa se tästä helppais jossain vaiheessa ja tasoittuis tilanne.
Eilen tuli kutsu KYS:n äitipolille ekaan käyntiin kesäkuussa. Sitten varmaan kuulee että kuinka usein siellä nyt joutuu ravaamaan. Aiemmissa raskauksissa se oli kerran kuussa ja ekassa raskaudessa kun olin kaksi viimeistä kuukautta osastolla siellä niin piti käydä joka maanantai sitten äitipolin puolella ultrassa.
Voi että tuo Tashin homma pisti taas pelkoa tuonne omaankin päähän, että meneekö tämä nyt sitten hyvin loppuun asti vai ei jne... Jotenkin tuntuu että sinne maagiseen rv12 on ikuisuus ja eihän sekään mitään takaa.
Aurinkoista tiistaita ja oikein paljon niitä tarrasukkia kaikille matkaan :heart:
Niiz Tervetuloa mukaan ja onnittelut plussauksesta.
Piprane ema Miehen suku ei vaikuta kaksos raskauteen.
Kiva kuulla että joku muukin räsähtelee kuin vain minä.
(.) Palelua, päänsärkyä, tänä aamuna taas huonoa oloa, kiukun puuskia mitä pienimmistäkin asioista, väsymystä...huoh. Täällä on kohta varmaan muu porukka hermoromahduksen partaalla minun kanssa. Ihme skitsoiluja tulee ja ei vaan mahda mitään kun kilahtaa :ashamed:
Tuntuu ihan hirveältä ja tuntee itsensä ihan kauheaksi ihmiseksi. Edellisissä raskauksissa ei ollut tälläisiä mielialan heilahteluja lainkaan niin nyt on ihan pihalla itsensä kanssa.
Jospa se tästä helppais jossain vaiheessa ja tasoittuis tilanne.
Eilen tuli kutsu KYS:n äitipolille ekaan käyntiin kesäkuussa. Sitten varmaan kuulee että kuinka usein siellä nyt joutuu ravaamaan. Aiemmissa raskauksissa se oli kerran kuussa ja ekassa raskaudessa kun olin kaksi viimeistä kuukautta osastolla siellä niin piti käydä joka maanantai sitten äitipolin puolella ultrassa.
Voi että tuo Tashin homma pisti taas pelkoa tuonne omaankin päähän, että meneekö tämä nyt sitten hyvin loppuun asti vai ei jne... Jotenkin tuntuu että sinne maagiseen rv12 on ikuisuus ja eihän sekään mitään takaa.
Aurinkoista tiistaita ja oikein paljon niitä tarrasukkia kaikille matkaan :heart:
Voi ei Tash! :hug:
Piprane ema, mä olen kanssa kuullut, että monikkoisuus periytyy vain äidinpuolelta, ei isän. Ainakin se, miten monta munasoluairtoaa, on tietty kiinni vain äidin perintötekijöistä, en tiedä, olisiko identtisyydellä jotain peruja myös isänpuolelta. Ehkä ei.
Mäkin olen tässä miettinyt tuota monikkoisuuden mahdollisuutta, kun tuntuu näitä oireitakin olevan näin paljon näin ajoissa, mulla on suvussa äidin puolella kahdet kolmoset, joiden äidit on siis samaa sukua mun äidin kanssa :/ Toivottavasti kuitenkin olisi vain yksi tulossa ja käsittääkseni, kun ennen inssiä ultrattiin, oli vain yksi munasoluirtoamassa.
Täällä on voitu edelleen huonosti, olen nyt sairaslomalla sen vuoksi. Tänään aloitin aamun suolakekseillä ja mehujäällä ja olo on nyt melko mukava - kerrankin =) Eilen vihdoin varasin ekan neuvolan, koska kävin neuvolalääkäriltä sairaslomaakin hakemassa. Sain ajan 10.6 - sinne on vielä tolkuttomasti aikaa (vaan se menee varmasti huomaamatta lopulta kuitenkin)!
Piprane ema, mä olen kanssa kuullut, että monikkoisuus periytyy vain äidinpuolelta, ei isän. Ainakin se, miten monta munasoluairtoaa, on tietty kiinni vain äidin perintötekijöistä, en tiedä, olisiko identtisyydellä jotain peruja myös isänpuolelta. Ehkä ei.
Mäkin olen tässä miettinyt tuota monikkoisuuden mahdollisuutta, kun tuntuu näitä oireitakin olevan näin paljon näin ajoissa, mulla on suvussa äidin puolella kahdet kolmoset, joiden äidit on siis samaa sukua mun äidin kanssa :/ Toivottavasti kuitenkin olisi vain yksi tulossa ja käsittääkseni, kun ennen inssiä ultrattiin, oli vain yksi munasoluirtoamassa.
Täällä on voitu edelleen huonosti, olen nyt sairaslomalla sen vuoksi. Tänään aloitin aamun suolakekseillä ja mehujäällä ja olo on nyt melko mukava - kerrankin =) Eilen vihdoin varasin ekan neuvolan, koska kävin neuvolalääkäriltä sairaslomaakin hakemassa. Sain ajan 10.6 - sinne on vielä tolkuttomasti aikaa (vaan se menee varmasti huomaamatta lopulta kuitenkin)!
mussu Identtiset kaksoset syntyvät jakautuneesta munasolusta nämä kaksoset ovat myös aina samaa sukupuolta. Eli irtoaa vain yksi munasolu joka sitten jakautuu ja sekään "ominaisuus" ei tule isän puolelta.
Taasen kun kaksi munasolua hedelmöittyy niin silloin ei tule identtisiä kaksosia, ja voivat olla tyttö-tyttö, poika-poika, tai tyttö-poika.
Sattuneista syistä tutkinut viimeaikoina asiaa
Ultran perusteella minulla on nimenomaan nuo erimunaiset kaksoset joten aika jännää ajatella että siellä voi olla sekä tyttö että poika tulossa jos kaikki vaan menis hyvin loppuun saakka.
Taasen kun kaksi munasolua hedelmöittyy niin silloin ei tule identtisiä kaksosia, ja voivat olla tyttö-tyttö, poika-poika, tai tyttö-poika.
Sattuneista syistä tutkinut viimeaikoina asiaa
Ultran perusteella minulla on nimenomaan nuo erimunaiset kaksoset joten aika jännää ajatella että siellä voi olla sekä tyttö että poika tulossa jos kaikki vaan menis hyvin loppuun saakka.
Tash :hug: Voimia ja jaksuja
Mussu hauska ajatus, että me ollaan joidenkin mielestä jo pitkällä =) Miten pitkän sairasloman lääkäri kirjoitti sulle?
Kaverit joille olen raskaudesta kertonut on saman tien kysyneet että miten olen ajatellut synnyttää! Se tuntuu NIIN kaukaiselta ajatukselta tällä hetkellä. Kunhan pääsisi viikon 12 ultraan ja alkaisi vatsa kasvaa
Kävin aamulla hammaslääkärissä. Mulle tehdään purentakiskot kun narskuttelen öisin hampaita ja sitten särkee pää jne. Tuntui aika ällöltä muotti yläleuassa kun se massa paino kitalakeen...
Lumi Puhuitko lapsettomuuteen erikoistuneen lääkärin kanssa? Tyksissä naisten polilla sanottiin, että metuista on tehty tutkimusta ja todettu niiden auttavan hyvinkin pian raskautumiseen. Ja että metuja tulisi käyttää n. viikolle 12. Kuulen varmaan vasta siellä ensi viikon varhaisultrassa miten lopetan ne. Siitä ei vielä ollut puhetta. Tuntuu kyllä vähän hassulta/kurjalta jos joudut nyt ne lopettamaan ja pikaisestikin. Antoiko se lääkäri mitään selitystä miksi näin?
Huoh, enää huominen ja sitten saapi levätä yhden päivän!
Mussu hauska ajatus, että me ollaan joidenkin mielestä jo pitkällä =) Miten pitkän sairasloman lääkäri kirjoitti sulle?
Kaverit joille olen raskaudesta kertonut on saman tien kysyneet että miten olen ajatellut synnyttää! Se tuntuu NIIN kaukaiselta ajatukselta tällä hetkellä. Kunhan pääsisi viikon 12 ultraan ja alkaisi vatsa kasvaa
Kävin aamulla hammaslääkärissä. Mulle tehdään purentakiskot kun narskuttelen öisin hampaita ja sitten särkee pää jne. Tuntui aika ällöltä muotti yläleuassa kun se massa paino kitalakeen...
Lumi Puhuitko lapsettomuuteen erikoistuneen lääkärin kanssa? Tyksissä naisten polilla sanottiin, että metuista on tehty tutkimusta ja todettu niiden auttavan hyvinkin pian raskautumiseen. Ja että metuja tulisi käyttää n. viikolle 12. Kuulen varmaan vasta siellä ensi viikon varhaisultrassa miten lopetan ne. Siitä ei vielä ollut puhetta. Tuntuu kyllä vähän hassulta/kurjalta jos joudut nyt ne lopettamaan ja pikaisestikin. Antoiko se lääkäri mitään selitystä miksi näin?
Huoh, enää huominen ja sitten saapi levätä yhden päivän!
Alkuperäinen kirjoittaja Enie:
Ei lääkäri tällä erää laittanut, kuin tämän viikon, sanoi, että katsotaan sitten ensi viikolla, millainen olo on. Maananataina pitäis töihin mennä, mutta kattelen nyt, millaiseksi olo muotoutuu, tänään on ollut yllättävän hyvä.
Mikä on suomeksi hyperemesis gravidum? Pahoinvointiko? *muoks. no sitäpä juuri, googlella katsoin*
[/quote]
Mikä on suomeksi hyperemesis gravidum? Pahoinvointiko?
[/quote]
Erittäin raju raskauspahoinvointi joka vaatii sairaalahoitoa.
Eli minunhan olis pitänyt sinne tippaan mennä ja mikäli olo pahenee
taas niin eikun tiputukseen. Onneksi nyt lauantaista asti toistaseks on ruoka pysynyt kiitettävästi sisällä niin on sen saanut vältettyä.
pakko lisätä vielä tuosta tiputuksesta. Nuorimmainen kertoi kerran että kun näiden energia juomien juojia oli joutunut sairalaan tiputukseen, jne....niin kysyi sitten lopuksi että mitä se pudotus oikein tarkoittaa ja mitä siinä tehdään
Kaveri muakin lohdutteli, että hän kävi rv6-16 3 kertaa tiputuksessa, kun olo oli niin paha, mutta kertoi sen helpottaneen ja nyt loppuraskaudesta olo on ollut hyvä - meillä on siis toivoa.Alkuperäinen kirjoittaja Enie:
Eilen lääkäri sanoi, että 1. se menee ohi ja 2. syö, mitä tahansa, mikä tuntuu hyvälle, menee alas ja vaikka pysyykin vähän aikaa. Kuulemma synnytykseen viimeistään tämä loppuu
Vieläkö mahtuisi mukaan? Laskettu aika olisi 28.1., toinen lapsi tulossa ja minulla ikää 29. Hyvin varovasti koetan plussaan suhtautua, kun joulukuussa oli tuulimunaraskaus. Hirveästi ei vielä tee mieli hehkuttaa, mutta mukava olisi jonnekin pinoutua, jos vaikka saisi positiivisemman mielen.
Moikka kaikille :wave:
Ihana olo! :heart:
Eilen eka neuvola jossa kaikki meni tosi hyvin, paino vähän noussut jo, mutta varmaan johtuu pelkästää rintojen kasvusta ja turvotuksesta. Neuvolan "täti" oli tosi mukava, tosin ens kerralla on sitten jo eri nainen ku tää jää ite äippälomalle.
Tänään kävin varhaisultrassa ja oikeesti odotushuoneessa tuntu siltä et saan ihan just sydärin, sitte siinä tutkimuksessa ku se katteli niin hartaasti ni suurinpiirtein pidätinhengitystä siihen asti et kuulin pikku sydämmen sykkivän :heart: :heart:
Eli siis kaikki on hyvin, yksi masukki löytyi oikeasta paikasta ja vastaa viikkoja 8+2
Nyt voi taas vähän rauhallisemmin nukkua!
Anteeksi omanapaisuus... oon vaan niin innoissani et oksat pois!
Onnea kaikille ultraan!
mies oli ihanan liikuttunut ku näki kuvat, näki kyl samalla et sitä vähä harmitti ku ei kerennyt mukaan.
iso hali kaikille tippuneille :hug:
Ja tervetuloa uusille! :heart: ei tänne tammikuulle taida enää montaa tulla, me ollaa jo niiin pitkällä, jännä juttu, vastahan me alotettiin :heart:
Martha louise kyselit kisun pennuista että pidetäänkö kaikki, ei taitais mie antaa, nyt pennut mukaan lukien 9kissaa joista yksi on paksuna. Eli jos sein tekis viisi niin meillä ois 14kissaa. Talo ja tila on kyllä iso, mut ei ihan noin iso. B)
Voikukkatytön galluppiin vastailua: eilen miehen kanssa jutusteltiin että halutaanko tietää etukäteen sukupuolta, mutta mies ei osann vastata, enkä itekään tiedä. Kivahan se toisaalta olisi tietää, mutta yllärikin olisi ihan hauska. Kunhan lapsi on terve niin ei ole sukupuolella väliä.
Tein noi testit myös, toisen mukaan tyttö ja toisen poika.
Hempukalle onnea kaksosista :heart:
Ihana olo! :heart:
Eilen eka neuvola jossa kaikki meni tosi hyvin, paino vähän noussut jo, mutta varmaan johtuu pelkästää rintojen kasvusta ja turvotuksesta. Neuvolan "täti" oli tosi mukava, tosin ens kerralla on sitten jo eri nainen ku tää jää ite äippälomalle.
Tänään kävin varhaisultrassa ja oikeesti odotushuoneessa tuntu siltä et saan ihan just sydärin, sitte siinä tutkimuksessa ku se katteli niin hartaasti ni suurinpiirtein pidätinhengitystä siihen asti et kuulin pikku sydämmen sykkivän :heart: :heart:
Eli siis kaikki on hyvin, yksi masukki löytyi oikeasta paikasta ja vastaa viikkoja 8+2
Nyt voi taas vähän rauhallisemmin nukkua!
Anteeksi omanapaisuus... oon vaan niin innoissani et oksat pois!
Onnea kaikille ultraan!
mies oli ihanan liikuttunut ku näki kuvat, näki kyl samalla et sitä vähä harmitti ku ei kerennyt mukaan.
iso hali kaikille tippuneille :hug:
Ja tervetuloa uusille! :heart: ei tänne tammikuulle taida enää montaa tulla, me ollaa jo niiin pitkällä, jännä juttu, vastahan me alotettiin :heart:
Martha louise kyselit kisun pennuista että pidetäänkö kaikki, ei taitais mie antaa, nyt pennut mukaan lukien 9kissaa joista yksi on paksuna. Eli jos sein tekis viisi niin meillä ois 14kissaa. Talo ja tila on kyllä iso, mut ei ihan noin iso. B)
Voikukkatytön galluppiin vastailua: eilen miehen kanssa jutusteltiin että halutaanko tietää etukäteen sukupuolta, mutta mies ei osann vastata, enkä itekään tiedä. Kivahan se toisaalta olisi tietää, mutta yllärikin olisi ihan hauska. Kunhan lapsi on terve niin ei ole sukupuolella väliä.
Tein noi testit myös, toisen mukaan tyttö ja toisen poika.
Hempukalle onnea kaksosista :heart:
paimentyttö Tervetuloa porukkaan ja onnittelut plussauksesta. :flower:
mussu niin mullekin sanottiin, että aivan sama mitä vedän kurkusta alas kunhan se siellä vain pysyis eikä tulis ulos. Tuumasin lääkärille että kumma miten jäätelö ei tuu koskaan ylös niin sanoi että se tuntuu olevan se jäätelö sellaista
Minulla tähän pahoinvointiin on kolme eri syytä, eli ei auta pelkkä raskauden eteneminen sen mahdolliseen loppumiseen. Mm. tuo diabetes lääkitys on sellainen että tekee huonon olon ja varsinkin kun sokeriarvot tahtoo hurahdella liian alas nyt aina. Sitten se migreeni homma tekee sitä myös kun se estolääkitys piti purkaa. Mutta eiköhän tässä hengissä selvitä.
Kaveri muisteli tuossa kerran että oksensi ensimmäisestä lapseta alusta loppuun vaikka ei ollut mitään "lisä ärsykkeitä" muuta kuin se raskaus.
Tuo muuten on totta, että me kohta aletaan olla tässä koko sakki. Tai sitten voihan olla taustalla porukkaa jotka ei vielä ole uskalataneet tai halunneet liittyä joukkoon.
No, pysyypä porukka tiiviinä ja muistaa kaikki toisensa varmaan aika hyvin pian.
Itse alkaa jo muistaa toisten lasketutajat aika hyvin tai ainakin että oliko missä vaiheessa kuuta jos ei tarkkaa päivää muista.
Lisäys: ai on vai mussu ? Pitääpä käydä heti urkkimassa siellä
mussu niin mullekin sanottiin, että aivan sama mitä vedän kurkusta alas kunhan se siellä vain pysyis eikä tulis ulos. Tuumasin lääkärille että kumma miten jäätelö ei tuu koskaan ylös niin sanoi että se tuntuu olevan se jäätelö sellaista
Minulla tähän pahoinvointiin on kolme eri syytä, eli ei auta pelkkä raskauden eteneminen sen mahdolliseen loppumiseen. Mm. tuo diabetes lääkitys on sellainen että tekee huonon olon ja varsinkin kun sokeriarvot tahtoo hurahdella liian alas nyt aina. Sitten se migreeni homma tekee sitä myös kun se estolääkitys piti purkaa. Mutta eiköhän tässä hengissä selvitä.
Kaveri muisteli tuossa kerran että oksensi ensimmäisestä lapseta alusta loppuun vaikka ei ollut mitään "lisä ärsykkeitä" muuta kuin se raskaus.
Tuo muuten on totta, että me kohta aletaan olla tässä koko sakki. Tai sitten voihan olla taustalla porukkaa jotka ei vielä ole uskalataneet tai halunneet liittyä joukkoon.
No, pysyypä porukka tiiviinä ja muistaa kaikki toisensa varmaan aika hyvin pian.
Itse alkaa jo muistaa toisten lasketutajat aika hyvin tai ainakin että oliko missä vaiheessa kuuta jos ei tarkkaa päivää muista.
Lisäys: ai on vai mussu ? Pitääpä käydä heti urkkimassa siellä
Huh, tännehän kasautuu tekstiä melkoisesti, enhän mä pysy perässä
Eilen jo totesin miehelle, et raskaus on tainnut pehmentää mun aivot, kun mikään ei pysy päässä TAI sitten sitä keskittyy vaan olennaiseen -vauvajuttuihin
Galluppeja taitaa olla kahvinjuonnista, mulle kahvi maistuu vaihtelevasti, eilen ei ollenkaan, mut tänään piti taas aamukahvi saada.
Mies+neuvola; mies tulee jos töiltä pääsee, mut ainakin ultraan toivotaan et pääsis mukaan!
Onpas teillä joillakin tosiaan melkoinen tuo phv, tiputukseen asti :/ Kurjaa! Tässähän alkaa pitää eilistä etovaa oloansa ihan lastenleikkinä.. Olen tosin myös muuten kipeänä, joten lisännee kurjuutta. Jotenkin sitä ennen raskautta oli kuvitellut, et ois ite sellanen ihanan hehkee odottaja, hahaa Mä itkeskelen enemmän ku eläissäni... Jeeei
Piprane ja Enie, räjähtelettekö vaan vai tuleeks itku myös? Tai no, oikeestaan mä en välttis räjähdä, mä vaan alan itkee :/ Ihan mälsää.
Oliks sukupuoligalluppi myös, meillä mä en tahtois tietää etukäteen, mut mies tahtois.. Katotaan nyt mitä tehdään, mä olin aina ennen kuvitellut, et mä EN EN EN EN tahdo tietää, mutta kait sitä pitää miettiä kun toinen on tosita mieltä.
Melkoisen itsekeskeistä, kun ei vielä "tunne" kaikkien tilannetta, yritän tässä opiskella teitä hiljalleen
Onks muuten alaselkäkipuja muilla?
Eilen jo totesin miehelle, et raskaus on tainnut pehmentää mun aivot, kun mikään ei pysy päässä
TAI sitten sitä keskittyy vaan olennaiseen -vauvajuttuihin Galluppeja taitaa olla kahvinjuonnista, mulle kahvi maistuu vaihtelevasti, eilen ei ollenkaan, mut tänään piti taas aamukahvi saada.
Mies+neuvola; mies tulee jos töiltä pääsee, mut ainakin ultraan toivotaan et pääsis mukaan!
Onpas teillä joillakin tosiaan melkoinen tuo phv, tiputukseen asti :/ Kurjaa! Tässähän alkaa pitää eilistä etovaa oloansa ihan lastenleikkinä.. Olen tosin myös muuten kipeänä, joten lisännee kurjuutta. Jotenkin sitä ennen raskautta oli kuvitellut, et ois ite sellanen ihanan hehkee odottaja, hahaa
Mä itkeskelen enemmän ku eläissäni... Jeeei Piprane ja Enie, räjähtelettekö vaan vai tuleeks itku myös? Tai no, oikeestaan mä en välttis räjähdä, mä vaan alan itkee :/ Ihan mälsää.
Oliks sukupuoligalluppi myös, meillä mä en tahtois tietää etukäteen, mut mies tahtois.. Katotaan nyt mitä tehdään, mä olin aina ennen kuvitellut, et mä EN EN EN EN tahdo tietää, mutta kait sitä pitää miettiä kun toinen on tosita mieltä.
Melkoisen itsekeskeistä, kun ei vielä "tunne" kaikkien tilannetta, yritän tässä opiskella teitä hiljalleen
Onks muuten alaselkäkipuja muilla?
Hei kaikille ja kiitos pahoitteluista ja haleista koskien keskenmenoani
Täällä pikkuhiljaa elämä palailee taas normaaleille raiteilleen ja haave kakkosesta on kova. Halusin kuitenkin tulla tänne vielä kertomaan tuntemuksistani alkuraskaudessa ja keskenmenosta. Jos vaikka nämä jotain samojen ajatuksien kanssa eläviä auttaisi.
Alkuraskaus oli itselleni henkisesti aika raskasta aikaa. Aina vessassa ollessa pelotti vuodot, koko ajan oli herkkänä raskausoireille, onko niitä vai eikö ole. Samaan aikaan halusi kuitenkin olla onnellinen ihmeestä joka kasvaa kohdussani. Hyvin nopeasti päätinkin että yritän nauttia tästä raskaudesta niin paljon kuin voin, ajatuksella että myöhemminkin kerkeää suremaan jos huonosti käy. Ja näin jälkeenpäin olen enemmän kuin onnellinen tästä päätöksestä.
Minusta oli ihanaa, että uskalsin nauttia tästä raskaudesta, haaveilla ja suunnitella elämää 4 henkisenä perheenä. Oli ihana katsella ja hypistellä kaupassa vauvanvaatteita ja äitiysvaatteita. Oli kiva ostaa pienelle tulokkaalle pieni body odottamaan häntä. Silitellä iltaisin turvonnutta vatsaani ja höpötellä masulle. Äitienpäivänä oli mukava yllättää mummot kertomalla tästä ilosta. Kerroimme myös 3-vuotiaalle tytöllemme hänen saavansa pikkuveljen tai pikkusiskon. Tyttäremme kuitenkin taisi unohtaa asian saman tien. Minusta oli kiva olla tämä kolme-neljä viikkoa onnellinen.
Muutaman päivän päästä tästä ilo muuttui suunnattomaksi suruksi ja minulla alkoi keskenmeno. Mies ilmoitti keskenmenosta raskaudesta tietäville eli vanhemmillemme ja sisaruksillemme kertoen heille samalla että otan kyllä sitten itse yhteyttä kun siltä tuntuu. Tyttärellemme kerroin miksi äiti itkee, on surullinen ja kipeä. Kerroin ettei pikkusiskoa tai -veljeä vielä tule, koska vauva ei jaksanut kasvaa äidin massussa. Lapsissa on aivan ääretöntä viisautta, tyttäremme kysyi eikö vauvalla ollut tarpeeksi voimia? Tähän oli helppo vastata ja tämä riitti myös tytölle tiedoksi siitä miksi asiat on nyt näin. Oli ihana että läheiset ymmärsivät sen että haluan olla hetken yksin surussani. En olisi pystynyt teeskentelemään että kaikki on hyvin ja siksi olen tyytyväinen että läheiset tiesivät sekä meidän ilosta että surusta. Ja nyt myöhemminkin kun olen pystynyt asiasta jo puhumaan, on ollut ihmisiä kenelle siitä puhua.
Mulla oli sairaslomaa kaksi päivää ja siinä ajassa sain tunnesurun surtua. Sen jälkeen asiaa on voinut jo ajatella järjellä ja ajatella niin että on "hyvä " kun "luonto korjasi vajavaisen hedelmän" ettei meidän mahdollisesti tarvinnut tehdä sellaista päätöstä esim. rakenneultran jälkeen.
Varmasti tulee vielä monta hetkeä jolloin on surullinen tapahtuneesta, mutta nyt yritän jo ajatella tulevaisuutta, nauttia lämpimistä päivistä, tyttärestämme, tulevasta kesälomasta jne.
Toivottavasti en loukannut ketään tekstilläni ja kertomalla keskenmenosta, halusin enemmänkin rohkaista nauttimaan raskaanaolosta, vaikka se vaikeaa välillä onkin.
-Miltsu
Täällä pikkuhiljaa elämä palailee taas normaaleille raiteilleen ja haave kakkosesta on kova. Halusin kuitenkin tulla tänne vielä kertomaan tuntemuksistani alkuraskaudessa ja keskenmenosta. Jos vaikka nämä jotain samojen ajatuksien kanssa eläviä auttaisi.
Alkuraskaus oli itselleni henkisesti aika raskasta aikaa. Aina vessassa ollessa pelotti vuodot, koko ajan oli herkkänä raskausoireille, onko niitä vai eikö ole. Samaan aikaan halusi kuitenkin olla onnellinen ihmeestä joka kasvaa kohdussani. Hyvin nopeasti päätinkin että yritän nauttia tästä raskaudesta niin paljon kuin voin, ajatuksella että myöhemminkin kerkeää suremaan jos huonosti käy. Ja näin jälkeenpäin olen enemmän kuin onnellinen tästä päätöksestä.
Minusta oli ihanaa, että uskalsin nauttia tästä raskaudesta, haaveilla ja suunnitella elämää 4 henkisenä perheenä. Oli ihana katsella ja hypistellä kaupassa vauvanvaatteita ja äitiysvaatteita. Oli kiva ostaa pienelle tulokkaalle pieni body odottamaan häntä. Silitellä iltaisin turvonnutta vatsaani ja höpötellä masulle. Äitienpäivänä oli mukava yllättää mummot kertomalla tästä ilosta. Kerroimme myös 3-vuotiaalle tytöllemme hänen saavansa pikkuveljen tai pikkusiskon. Tyttäremme kuitenkin taisi unohtaa asian saman tien. Minusta oli kiva olla tämä kolme-neljä viikkoa onnellinen.
Muutaman päivän päästä tästä ilo muuttui suunnattomaksi suruksi ja minulla alkoi keskenmeno. Mies ilmoitti keskenmenosta raskaudesta tietäville eli vanhemmillemme ja sisaruksillemme kertoen heille samalla että otan kyllä sitten itse yhteyttä kun siltä tuntuu. Tyttärellemme kerroin miksi äiti itkee, on surullinen ja kipeä. Kerroin ettei pikkusiskoa tai -veljeä vielä tule, koska vauva ei jaksanut kasvaa äidin massussa. Lapsissa on aivan ääretöntä viisautta, tyttäremme kysyi eikö vauvalla ollut tarpeeksi voimia? Tähän oli helppo vastata ja tämä riitti myös tytölle tiedoksi siitä miksi asiat on nyt näin. Oli ihana että läheiset ymmärsivät sen että haluan olla hetken yksin surussani. En olisi pystynyt teeskentelemään että kaikki on hyvin ja siksi olen tyytyväinen että läheiset tiesivät sekä meidän ilosta että surusta. Ja nyt myöhemminkin kun olen pystynyt asiasta jo puhumaan, on ollut ihmisiä kenelle siitä puhua.
Mulla oli sairaslomaa kaksi päivää ja siinä ajassa sain tunnesurun surtua. Sen jälkeen asiaa on voinut jo ajatella järjellä ja ajatella niin että on "hyvä " kun "luonto korjasi vajavaisen hedelmän" ettei meidän mahdollisesti tarvinnut tehdä sellaista päätöstä esim. rakenneultran jälkeen.
Varmasti tulee vielä monta hetkeä jolloin on surullinen tapahtuneesta, mutta nyt yritän jo ajatella tulevaisuutta, nauttia lämpimistä päivistä, tyttärestämme, tulevasta kesälomasta jne.
Toivottavasti en loukannut ketään tekstilläni ja kertomalla keskenmenosta, halusin enemmänkin rohkaista nauttimaan raskaanaolosta, vaikka se vaikeaa välillä onkin.
-Miltsu
Minusta todella hyvä Miltsu, että jaksoit kirjoittaa kokemuksesi tänne! Minulla oli tuulimunaraskaus joulukuussa ja siinä ehti lähes kuukauden iloita raskaudesta ja suunnitella kaikkea. Sitä romahtaa niin korkealta kun joutuu keskenmenon kokemaan, mutta pelätä ei tosiaan kannata etukäteen, se suru on ihan yhtä kova oli ennen sitä pelännyt tai ei. Kirjoituksesi antoi minulle voimia nyt nauttia enemmän tästä uudesta yrityksestä, vaikka keskenmeno kummittelee koko ajan mielessä. Hurjasti voimia sinulle ja toivottavasti pian saat nauttia uudesta odotuksesta ja saatte toisen lapsen! :hug:
Heip.
Varovaisesti ilmottaudun mukaan... Mikäli mahtuu vielä?? En ole vielä soitellut neuvolaan tms... mutta laskettu aika pitäisi olla 21.1.10. Tietoihin voisi siis päivittää:
Rakuuna - la 21.1 - 34v - HySa - 4. lapsi.
(.) Olin myös tammikuun-09 toivoissa, eli edellinen lapseni syntyi nyt 1/09, eli on 4,5kk tällähetkellä. Toivotaan että vauvan alku pysyy sisällä. Takana myös 2 keskenmenoa. Tämä vauva olisi mieheni kanssa meidän 2. yhteinen. Miehellä 4 lasta edellisestä liitosta. Minun kaksi vanhempaa lastani -99 ja -98 ovat minun edellisestä liitostani.
Luen ajan kanssa tarkemmin kirjoituksia läpi. Toivottavasti mukaan mahtuu...
rakuuna + vauvanalku viikot... heh - hupaisat 4+5??
(Emme ees oo vielä kertoneet kellekään tästä alkaneesta raskaudestamme, mutta itse niin innoissani, että pitihän sitä jo tänne tulla ilmottautumaan)
Varovaisesti ilmottaudun mukaan... Mikäli mahtuu vielä?? En ole vielä soitellut neuvolaan tms... mutta laskettu aika pitäisi olla 21.1.10. Tietoihin voisi siis päivittää:
Rakuuna - la 21.1 - 34v - HySa - 4. lapsi.
(.) Olin myös tammikuun-09 toivoissa, eli edellinen lapseni syntyi nyt 1/09, eli on 4,5kk tällähetkellä. Toivotaan että vauvan alku pysyy sisällä. Takana myös 2 keskenmenoa. Tämä vauva olisi mieheni kanssa meidän 2. yhteinen. Miehellä 4 lasta edellisestä liitosta. Minun kaksi vanhempaa lastani -99 ja -98 ovat minun edellisestä liitostani.
Luen ajan kanssa tarkemmin kirjoituksia läpi. Toivottavasti mukaan mahtuu...
rakuuna + vauvanalku viikot... heh - hupaisat 4+5??
(Emme ees oo vielä kertoneet kellekään tästä alkaneesta raskaudestamme, mutta itse niin innoissani, että pitihän sitä jo tänne tulla ilmottautumaan)
Haaveilija-Iita Kyllä se on se raivari + itku yhdistelmä ainakin täällä. Ensin skitsoan ja kohta itken :ashamed:
Mies tekikin kivan yllärin ja tulee tänään jo aiemmin töistä, matkaa kylläkin 1,5h joten täällä joskus neljän paikkeilla mutta tavallisesti kotona puol kuus niin kiva yllätys oli.
Pitää kyllä hattua hänelle nostaa miten hän jaksaa minun temppuilua päivästä toiseen ja itse
kun hän on niin kiltti sitten että ei todeksi voi uskoa.
Miltsu Voimia jatkoon ja hyvä kun olet käsitellyt asian. Tosin minulla se kyllä aika ajoin aina tulee mieleen ja ajoittain nytkin saa aikaan tosi kovia pelkotiloja vaikka keskenmenosta on jo useampi vuosi aikaa.
Erittäin paljon kaikkea hyvää koko perheelleesi.
Mies tekikin kivan yllärin ja tulee tänään jo aiemmin töistä, matkaa kylläkin 1,5h joten täällä joskus neljän paikkeilla mutta tavallisesti kotona puol kuus niin kiva yllätys oli.
Pitää kyllä hattua hänelle nostaa miten hän jaksaa minun temppuilua päivästä toiseen ja itse
kun hän on niin kiltti sitten että ei todeksi voi uskoa.
Miltsu Voimia jatkoon ja hyvä kun olet käsitellyt asian. Tosin minulla se kyllä aika ajoin aina tulee mieleen ja ajoittain nytkin saa aikaan tosi kovia pelkotiloja vaikka keskenmenosta on jo useampi vuosi aikaa.
Erittäin paljon kaikkea hyvää koko perheelleesi.
Heippa taas! Täällä mennään saikulla, niin pahat olot on.. On kyllä toi reitti vessaan tullut tosiaan tutuksi.. Muuten on oikein onnellien olo, eka neuvola lähestyy ja kesäloma. Saa sit rauhassa lepäillä. Huomasin et oon unohtanu päivitellä noit mun tietoja tuolta, eli tää on mein ensimmäinen ja mulla on vähän "tyttö"-olo. Työnimenä vaan kulkenu toukkana, aika tyltää kun tääl on ihania työnimiä
Lili78 Puhuin kyllä lapsettomuuteen erikoistuneen lääkärin kanssa.. mutta oli vain eri lääkäri kuin silloin kun aloitin metut ja sain sen ohjeistuksen alussa kuin sinäkin eli jatkaa vkolle 12 asti. Kovasti siis kummastuttaa miten ne voi puhua näin ristiin vaikka samassa paikassa ovat vielä töissä.. en ymmärrä! Tänään sitten keskustelin toisen lääkärin kanssa, mutta hän ei ole erikoistunut lapsettomuuteen, joten myönsikin että ei ole tuttuja asioita nämä. Selvitti kuitenkin siinä asiaa ja sanoi, että metujen käyttöä raskauden aikana ei ole paljon tutkittu ja tästä syystä on voinut tulla kahdenlaista mielipidettä lääkäreiltä. Toisaalta kun kuulemma (pienenä) riskinä on sikiön epämuodostumat ja toisaalta metujen lopettaminen liian aikaisin voi vaikuttaa keskenmenoon. Lääkäri sitten totesi vain, että tämä on nyt vähän itsestä kiinni kuinka haluan tehdä.. kummanko riskin valita (suositteli kyllä luottamaan hoitavaan lääkäriin). Menipäs nyt vaikeaksi! Nyt sitten itsekin mietin sitä, että eihän tässä toisaalta ole enää montaa viikkoa joka tapauksessa jäljellä siihen rv 12.. tai no reilu kuukausihan tuohon vielä olisi. Mutta sitten taas TOISAALTA jos sattuisi tulemaan keskenmeno niin katuisin ihan hirveästi noiden lääkkeiden lopettamista :headwall:
Miltsu mukava kun kirjoitit tuntemuksistasi! :hug:
Haaveilija-Iita täälläkin alaselkäkivut vaivaa :wave: Heti kun vähän jotain puuhastelee niin alaselkä kipeytyy.
Tervetuloa paimentyttö
Mussu oi, olipas oiva ajatus tuo että me tammikuiset ollaan jo pitkällä mutta niinhän se toisaalta onkin, niin sitä itse ajattelee noista joulukuisista
Miltsu mukava kun kirjoitit tuntemuksistasi! :hug:
Haaveilija-Iita täälläkin alaselkäkivut vaivaa :wave: Heti kun vähän jotain puuhastelee niin alaselkä kipeytyy.
Tervetuloa paimentyttö
Mussu oi, olipas oiva ajatus tuo että me tammikuiset ollaan jo pitkällä
mutta niinhän se toisaalta onkin, niin sitä itse ajattelee noista joulukuisista