Elayne, kiitos kommentistasi! Täytyy tosiaan miettiä sitten tuon kiristysominaisuuden kannalta myös tätä asiaa. Itsekin vähän ihmettelin sitä kun nuo pussit on niin hirveen pitkiä, se pikkukarhukin n. 80 cm (vaunulan pussi taisi olla 75 cm), et miten se mahtuu kaukaloon. Luulen että sillä pussilla on tammikuussa syntyvällä vauvalla eniten käyttöä just tuon ekan talven/kevään ajan joten meille riittäs oikeestaan vähän pienemmätkin pussit. Täytyy ehkä käydä ihan jossain liikkeessä katsomassa, kun sais aikaseks. Tai saahan sen palauttaa tietysti jos netistä tilaa. Niin ja hitsi jos oliskin niin reipas että tekiskin itse sen pussin, mut mie en varmaan ole. Enkä ehkä osaiskaan. Tosin joskus aina yllätän itseni, mut luulen et se on silloin enemmän hyvää tuuria kuin taitoa
![Hymy :) :)]()
.
Ullis82, itse koen että mies huomioi ihan sopivasti, vaikkei ole niin innostunut kuin itse olen tästä raskaudesta. Ja eka raskaudessa kyl oli paljon kiinnostuneempi, luki sitä neuvolasta saatua vaukirjan vihkoa jossa isälle oma puoli viikko viikolta kerrottuna mitä raskaudessa tapahtuu, siis kun pyysin lukemaan
![Hymy :) :)]()
ei oma-aloitteisesti ja hän luki siis useamman viikon kerralla ettei tarvii koko ajan lukea. Nyt ei jaksa sitä lukea (ajattelee vissiin et osaa jo kaiken
![Hymy :) :)]()
), mut tunnustelee kyllä vauvan liikkeitä kun pyydän kokeilemaan. Nyt tuntuu että eniten häneltä toivon sitä että auttaa iltaisin pojan kanssa että saan itse levätäkin jossain välissä. Ja kotityöt meillä hoidetaan kyllä varmaan tasan puoliksi vaikka itse olenkin kotona päivät, koska pojan kanssa en ehdi juuri muuta kuin astiat laittaa ja ehkä pyykkiä koneeseen ja siivota ruokapöydästä jäljet joka syötön jälkeen. Tosin ihan vauva-aikana tein aika pitkälti kotityöt itse koska silloin oli aikaa, kun vauva vaan nukkui, mut nyt tämä poika ei paljon nuku päikkäreitä ja ne ajat koitan aina itse levätä. Mut siis kyllä itselläkin on semmoinen olo ettei mies ole niin kiinnostunut tai innostunut tästä raskaudesta kuin minä, mut ehkä hän ei vain osaa näyttää sitä ja kyllä hän ihan varmasti onnellinen tästä raskaudesta on. Ja eihän se hänelle voi niin konkreettista ollakaan kuin minulle, kun ei hän tunne liikkeitä eikä väsymystä eikä mitään. Sitten kun poika syntyi niin hän oli ihan täysillä tasapuolisesti mukana ja siitä olen tosi onnellinen. Mutta jos olet kovin yksin kotitöiden kanssa ja väsynyt niin koita saada mies tajuamaan että apua tarvitaan ja että toivoisit että hän olis vähän oma-aloitteisempi ettei siun tarviis kaikkea pyytää! Ja ota vaikka puheeksi että miten nuo asiat sitten hoidetaan kun vauva on syntynyt koska sit tarviit apua vielä enemmän kotitöiden kanssa. Ja Tiukun äiti, tuo on kyllä inhottavaa jos mies vähättelee siun vointia... Tsemppiä!
Jaksamista alamaissa oleville! Toivottavasit saunareissu piristi prinsessa-06!