***TAMMIVAUVAT*** Heinäkuussa

Zuh
Kheh, viikonlopun nettipimento kostautuu näin maanantai-aamuisin..

Pituus-paino: Pituutta on 164 ja painoa ennen raskautta n. 82 kg. Onhan tuota, mutta seuraavaan kuuteen kuukauteen ei siitä stressata, kunhan ei kovin paljoa lisää tulis, eihän kohta pääse liikkeelle :)

Mausteinen ruoka: Ei ole mun vatsa kestänyt koskaan mausteista ruokaa ja nyt alkaa mennä jo naurettavaksi. Mikään missä on vähänkään mausteita jää syömättä..

Enie: Mitkä lääkkeet sinullaon refluksitautiin? Olen yrittänyt saada selville mitä lääkettä saisi syödä, itselläni siis vain äärettömän paha närästys, refluksitautia ei virallisesti diagnisoitu.

Synnyspeloista: Ensikertalaisen itsevarmuutta, ei pelota yhtään, ei edes oikein mietitytä. Sinne vaan mennään ja pukataa naatti ulos, eikös juu :p Oikeasti en vaan yhtään jaksa stressata mistään mistä ei ole pakko, näin ollen elämä on aika huoletonta!

Kummit+ kastaminen: Itse kuulun kirkkoon ja mies ei. Kastamisesta onkin sitten keskustelut jonkin verran, miehen mielestä lapsen pitäisi itse saada päättää kuuluuko ja mihin kuuluu, minun mielestäni taas lähtökohtaisesti kuuluu kirkkoon ja saa erota halutessaan. Onneksi olen päässyt voitolle ja lapsi kastetaan kirkkoon. Minulle vain on lapsuudesta jäänyt se mielikuva että ortodoksit / kirkkoon kuulumattomat olivat aika hyljeksittyjä ja "erilaisia". Kauheita lapsuudenajan traumoja, vaikka itse kuuluinkin kirkkoon..

ON: Mahaan koski eilen, jopa vähän pelottavasti. Mutta kun en stressaa niin en stressaa. Kaippa se kuuluu asiaan, tosin mietityttää että missä menee se raja ettei enää olekaan normaalia?

Zuh & Naatti 11+3
 
Heippa,

ei kuulu täälläkään kotidopplerilla vielä äänet. Peloista oli puhetta.. mulla on tehty 2 pelkosektiota joihin päädytty alatiesynnytysten jälkeen,eli todellakin pelkään. Viimeksi synnytys ehti käynnistyä ennen suunniteltua leikkauspäivää ja sillo kyl meinas paniikki iskeä. Onneksi päivystyksenä leikkasivat. Ja niinhän nytkin on sektio tulossa. Kyllä sitä miettii,et meneekö kaikki niinkuin pitää,tulehtuuko haava jne. Lisäksi mulla on ollu masennusta melkein jokaisella kerralla,joten sekin mietityttää. Etenkin kun alakuloa on selkeesti jo nyt ilmassa. Täytynee ottaa yhteyttä neuvolan perhetyöntekijään,jos tilanne pahenee. tässä kyl vaikuttaa eniten se,miten miehen kanssa menee ja kun mies ei erityisen sensitiivinen ole,niin...

Petite ja mimmi 11+1
 
Petite - Millaista apua neuvolasta saa masennukseen jne. perheasioihin?? Torstaina kun kävin, mainitsin epäselvästä tilanteesta lapsen isän kanssa ja että olen yksin raskauteni kanssa, ei ne oikein sanoneet asiaan mitään. Toivoin että olisivat antaneet jotain vinkkiä miten asioita voisi selvitellä tulevaa ajatellen. Ehkä johtui siitä että lääkäri oli paikalla eikä se ollut kovin kiinnostunut asiasta. Lääkäri totesi vaan, että naisen hormoonit heittelee! ?? (en kyllä ymmärrä miten se siihen vaikuttaa jos lapsen isä ei osallistu lapsen odotukseen tai ole kiinnostunut oiken koko hommasta ja odottaa mun vain hoitavan yksin kaiken) huoh.

Muuten olo on aika pirteä. Mahtaako johtua huomenna alkavasta LOMAsta :p

Pituus: 168cm, alkupaino: 58,5 oli ainakin kun kävin töissä puntarilla 6.6. Painoa ei neuvolassa ole kertaakaan katottu. Ei mitään hajua painon noususta kun ei ole omaa puntaria. Vaatteet ei kyllä kiristä vaikka vatsa on jo hiukan pyöristynyt :D

Lili 14+1 (eilen poksui =) )
 
heippa taas.
synnytys minuakin hieman pelottaa. ekaa odottaessani pelkäsin erityisesti epiduraalin laittoa, ja itse synnytystä en osannut pelätä, koska en tienyt mitä odottaa. loppujen lopuksi synnytykseni oli pitkä ja päätyi imukuppisynnytykseen lähes 2 h ponnistusajan jälkeen. epiduraalin laitto ei todellakaan tuntunut missään. Mutta se imukuppi ja ponnistusaika!!!Niitä minä pelkään nyt, jos ponnistus olisi siis taas kauhean pitkä ja imukuppia tarvittaisiin uudelleen. Samoin olin kauhuissani synnytyksen jälkeen alapään muutoksista (kipu, pukamat, suuri turvotus jne.)
No olen kuitenkin nyt toiveikas, että jos tämä seuraava tulisi nyt helpommin. Tosin pelkään nyt sitä, että jos en ennätä saada puuduketta ja jouduttaisiinkin käyttämään imukuppia...
11+5
 
elämänperhonenTervetuloa porukkaan.

ZuhMulla on vaan nexium tabletit 40mg vahvuisena, mutta kohtuu hyvin pysyy niillä kurissa.
En ole suostunut leikkaukseen, vaikka lääkäri sanoi että kyllä siihen yleensä suostutaan lopulta kun ensin syödään kalliita lääkkeitä. Mutta eipä vielä ole tullut mieleenkään, mieluumin ostaan sitten kalliit lääkkeet kun menen leikkaukseen.
Tuota ei lääkäri kieltänyt eikä siinä lääkkeen selosteessakaan ollut kieltoa.

Dobbleri Piti käydä lunttaamassa milloin tuo vehje oikein tulikaan kun heti sain äänet kuuluviin ja se on ollut rv 14+2. Tosi hyvin tuolloi jo kuului.

 
Teiltä tulee niin paljon tekstiä että menee aina hetki ennen kuin saa kaikki luettua =)

Minulla on pituutta 172 ja lähtöpaino oli 61 nyt se on 65. Voisin syödä jatkuvasti :whistle: Kiloja saattaa hieman kertyä mutta täytyy sitten käydä ahkerasti ratsastamassa niin pääseen takaisin vanhoihin mittoihin..

Jammy 14+2
 
Täällä jälleen...Viime viikko menikin melkein kokonaan reissussa. Pari päivää ehdittiin olla kotosalla, mutta veljentyttöni oli meillä kylässä enkä ehtinyt juuri koneelle istua. Melkoista vilskettä oli, mutta saipahan vähän esimakua millaista kolmen lapsen kanssa sitten on :eek:

Hurjasti taas tullut tekstiä, en edes muista mistä kaikesta on puhetta ollutkaan, muutamaan juttuun nyt kuitenkin kommentoin...

Pituus/ paino: Mulla pituutta 173cm ja alkupaino oli kai 74kg, missä kakkoselta vielä 2kg jääneitä (vaikka kakkonen jo 2v4kk). Ekassa neuvolassa painoa oli jo 77kg, enkä yhtään ihmettele tällä syömisellä...Mulla tullu molemmissa raskauksissa lähes 20kg painoa ja tiukassa on kilot olleet, mutta pikkuhiljaa kuitenkin tippuivat...

Synnytyspelko: Synnytys ei varsinaisesti pelota, mutta vähän kuitenkin mietityttää. Ekassa synnytyksessä mulla oli käytössä ilokaasu ja petidiinipiikin sain jossain vaiheessa, vauva jouduttiin auttamaan loppujen lopuksi imukupilla maailmaan kun sydänäänet laski. Toka sitten käynnistettiin vauvan pienen koon takia. Ilokaasua kokeilin tokassakin synnytyksessä, mutta siitä ei apua ollut. Kivut olivat kovemmat kuin ekassa kun vauva lähti vauhdilla etenemään synnytyskanavassa, siinä vaiheessa sitten sain kohdunkaulan puudutteen ja se auttoi tunnin verran. Ponnistusvaiheessa meinasi usko loppua, mutta tulihan se vauva loppujen lopuksi. Mulla on kova piikkikammo enkä millään voisi kuvitella epiduraalia ottavani enkä toisaalta kyllä aiemmin tuota kohdunkaulan puudutettakaan. Tuon puudutteen laittaminen ei kuitenkaan siinä vaiheessa tuntunut juuri miltään, vaikeinta oli pysyä paikoillaan...

Tylsää kun vain sataa, lapsillakin riittää virtaa vaikka muille jakaa kun eivät ulos pääse, melkoista sähläämistä! :attn: Iltapäivällä meinataan askarrella lasten kanssa jotain, saapahan siinä ainakin hetken kulutettua. Tällä viikolla torstaina on tiedossa heti aamusta ultra ja sen jälkeen lädhdetäänkin ajamaan kohti Lahtea mummolaan. Perjantaina käydään lasten kanssa ilmasta riippuen joko perhepuistossa tai HopLopissa. Ja illalla sitten lähdetään aikuisporukalla Tallinnaan lasten jäädessä mummolaan. =)

Mukavaa sadepäivää kaikille!

Amalia rv 11+5
 
Heissan, neuvolassa käyty, kaikki hyvin ja sydän jumpsutti KOVAA. :heart: Minusta tuntui, että se neuvolatäti oli päättelevinään niistä sykkeistä, että on tyttö. :D :D Vaikka ei kai niistä oikeasti voi päätellä sukupuolta, mut sellaisen käsityksen sain hänen puheistaan ja eleistään. :D
 
Zuh
Enie: No jopas, mulle lääkäri sanoi ettei Nexiumia saa syödä! Sitä mullakin nimittäin oli, mutta vaan 20mg:sia. Ketähän tässäkin taas uskoo? Kheh, olin täällä ihan pää kassissa kun aloin tarkistamaan oman paketin vahvuutta, onkohan ongelmaa kun kassista löytyy NELJÄÄ eri närästyslääkettä.. Nexium on mulla ainakin ollut täydellinen pelastus, auttaa aina ja pysyy sillä kurissa. Neuvolassa sanoivat Nexiumista ettei ole mitään todistetta ettei voisi käyttää, mutta ettei ole tutkittu kovin kattavasti. Pöh näitä lääkäreitääääh!
 
Kiva, että tänne tulee vielä uusia! :)

Enie: Kyllä mä joskus näen enneunia, et saas nähä miten käy :p

Synnytyspelosta: Mä en myöskään osaa pelätä ensikertalaisena. Siis ainakaan vielä! Vähä samat ajatukset ku Zuh:lla: mennään sairaalaan, puserretaan vauva ulos (vähä siinä voi ähkiä), sitten se on siinä. Jaa miten niin se ei mene ihan noin :D Voidaan Zuh:n kanssa sitten vertailla tammikuussa kokemuksia, heh!

Dopplerista: Mulla tais viikolla 12+ kuulua dopplerilla sydänäänet. Joskin sain laitteen juuri silloin, joten en osaa sanoa olisiko jo aikaisemminkin kuulunut. :flower:

Loppuun vähän poksuntaa ja pauketta:

Pinkg ja tilleri 15+0 (jihuu!) :)
 
Lili78 Lääkäreissä tosiaan on tota hajontaa, toiset oikein säikähtää jos alkaa omasta henkisestä voinnistaan puhumaan :/ Kannattaa sille vakioterkkarille jutella, ja hän sitten varmaan kertoo millaiset valikoimat teidän alueella on. Useissa paikoissa on neuvolalla tarjota oma psykologi tai perhetyöntekijä, ja sitten on tietty just perheneuvoloita ym,mutta niihin pitää yleensä itte tilata aika erikseen. Mä silloin aikoinaan kärsin masennukset yksin ilman hoitoa ja nehän sit pitkittyi.. Kuopusta ennen kävin sitten ihan vakituisesti juttelemassa ja kyllä se auttoi,tosin yksityisellä kävin joten tuli aika kalliiksi. :x

Mulla haisee tää läppäri kamalalle, en tiiä onko "loppuunpalamassa" :LOL: Joko mulla koneetkin pimahtaa... :whistle: Onneksi ostettiin uusi ,siellä ei oo vaan suosikkeja eikä mitään ladattuna joten tulee tätä vanhaa haiskaa vielä käytettyä.

Odottelen innolla minäkin tuota rv 12, jospa alkas piakkoin dopplerilla kuulumaan äänet, tosin oon nyt käyttäny ihan perusrasvaa kun se geeli loppui. Onkohan sitä kaikissa apteekeissa??

 
Voi kun täälläkin jo tuntuisi selvät liikkeet! No, siihen voi mennä vielä monta viikkoa. Välillä makaan ihan hiljaa ja oikein keskityn, mutta en kyllä tunne mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Paitsi sellainen tietty paineen tuntu on ollut alusta asti alavatsassa.

Viikon päästä olisi neuvola, sydänääniä kuuntelemaan.

Paino/Pituus-gallup: pituutta 177 ja lähtöpaino 75, nyt kait 76,5 kg.

Ruokahalu paranee päivä päivältä, muutenkin erittäinkin hyvä fiilis =)

mamma ja Salamatkustaja 15+5
 
Äityli Onnea hyvistä ultra kuulumisista :heart: :heart:

Mulla myös ultra tänää ja kaikki hyvin,vastasi kokoa 11+6,mut ei ton kahen päivän takia la:ta muutella,pomppi kohdussa kuin trampoliinilla eikä kätilö meinannu millään saada turvotusta mitatuksi,mut sai sit loppujen lopuksi 1,2mm,kyllä se vaan on aina niin ihanaa päästä kurkkaamaan masuasukkia =)

Kengu ja ruu 11+4
 
(.) Tulin poksumaan ja kertomaan, että minulla iski aivan mieletön himo etikkakurkkuihin. :D Siis tuorekurkkua etikka/vesi/sokeri-liemessä.... vetää välillä silmät vinoon, mutta niin ihanaa!!

Tica & Kääryle 14+0 POKS!
 
Zuh ja Enie:
Mä oon jo kolme vuotta syönyt Omeprazolia ja se ainakin käy raskausaikana. Nexiumista oon kans kuullu, ettei sitä suositella. Nyt Nt-ultrassa äitiyspolilla gyne kirjoitti sit uuden reseptin tohon Omeprazoliin. Syön sitä joka päivä 1*20mg ja pahempina päivinä 1*40mg. Just ja just toi 20 mg pitää olon siedettävänä.

Olikos tässä ketjussa joku, joka joutuu pistämään Klexanea veritulppien ehkäisyyn? Jostain siis luin jo jonkun aloittaneen pistokset ja itselläni niitä suunnitellaan aloitettaviksi vasta rv>30. Mulla siis veritulpille altistava geenivirhe todettu.

tippaiita ja Nappi 13+5
 
Nyt näyttäisi olevan suht rauhallinen hetki, joten jospa nyt olisi aikaa hieman kommentoida tällekin palstalle jotain!

Äitiyspakkauksen otamme ehdottomasti! Olemme ottaneet sen jo molemmille lapsille tähän mennessä ja ilman muuta myös siis tälle kolmannelle. Aion säästää mm. makuupussit, toppahaalarit ja joitakin potkuhousuja jokaiselle lapselle muistoksi omasta pakkauksestaan. Eli kerään jokaiselle lapselle omaa "aarrearkkua" tai "muistojen kätköä" omaan äp-laatikkoon. Sinne tulee ensimmäinen kirja, muistoja, vauvakirja (siis se johon kirjoitamme muistoja ja liimaamme valokuvia), syntymäpäivän sanomalehden, juhlavaatteita, helistimiä tms. millä on tunnearvoa.

Synnytyspelkoa minulla on vaihtelevasti. Varmaa on, että tämä lapsi tulee syntymään sektiolla, kuten edellisetkin. Muutoksena vain se, että tämä tulee olemaan suunniteltu sektio, kun taas edelliset kaksi olivat kiireellisiä päivystyssektioita. Hieman kyllä mietityttää kolmannen sektion riskit. Itse keisarileikkauksesta minulla ei ole huonoja muistoja ollenkaan. Molemmissa synnytyksissä kaikki meni oikein hienosti sektiopäätöksen jälkeen ja palautuminen oli molemmissa erittäin nopeaa. Itseasiassa palauduin paljon nopeammin kuin ystäväni, jotka repesivät pahasti alatiesynnytyksissä.

Lääkkeistä raskausaikana kannattaa soittaa HUSin teratologiseen tietopalveluun, jos mietityttää lääkkeiden syönti raskausaikana! Sieltä saa erittäin asiantuntevaa palvelua ja olen itsekin sinne soitellut parista eri lääkkeestä. Suosittelen!

Pituus/paino Pituuteni on 165cm ja paino tämän raskauden alussa 60kg. Tällä hetkellä 63kg, joten en ole ollenkaan tyytyväinen. Itseasiassa lähtöpainoa oli jo liikaa, joten siihen nähden todella toivon, että paino ei nyt nousisi paljoa. Esikoista menin synnyttämään nimittäin 68kg painoisena.... Esikoisesta painoa tuli 15kg, toisesta 18kg. Esikoisesta kaikki lähti helposti pois, mutta toisesta jäi 7kg roikkumaan. :(

Kummeja ei olla vielä mietitty ollenkaan. Päätös tullee kuitenkin olemaan vaikea, koska tuntuu, että kaikista läheisimmät ystävät ja sukulaiset on jo "käytetty" kahden ensimmäisen kummeiksi....


Olga Amelie rv13+2
 
Pakkausta en varmaankaan ota. vaatteita on ihan riittävästi entuudestaan ja muutkin hilppeet valmiina.

Tuosta rasvauksesta: kärsin esikkoa odottaessani nestehukasta oikeastaan koko raskauden. ja iho kuivas todella mitä normaalisti se ei tee. mulle tuli arpia siis ihan kiitettävästi.vaikka rasvasin hullun lailla. mut lääkärikin silloin sanoi että jos elimisstössä ei riitä nesteet muutenkaan niin sekin vaikutti sit kuulemma noihin arpiin ja mulla osa arvista repesi toi syvältä joetn nehän ei koskaan palaudu ennalleen.

täällä ei mitään uutta auringon alla.. lääkärineuvolaa odoellessa.. se on loppukuusta

röllis ja onni 11+4 ??
 

Yhteistyössä