Hei!
Olen pitkään ollut vain taka-alalla ja paljon oli näemmä ehtinyt tapahtua, ikävät asiat varsinkin jäi tänään painamaan mieleen. Voimia kaikille jotka suree. :hug: Toivottavasti huominen toisi lohtua tullessaan. Se helpottaa minua kun mietin mitä kaikkea hippu ja isoveli toivat mellen elämään.
Mutta omaa napaa hieman. Meillä on Krista oppinut jo nousemaan tukea vasten polvilleen! Ja toinen jalka yrittää jo löytää lattiaa jalkapohjalla, vielä ei siis seisomaan mene, mutta yritys on kova. Ainoa paikka mikä hirvittää niin tuo akvaario. Mitä jos sen alla oleva pöytä ei kestäisikään tai kun nuo lyönnit saavat voimaa ja lasi menis rikki? No, onneksi on uusittu nuo lasit vuosi sitten, mutta silti se on jotenkin sellainen eieiei-paikka. Ja lasta vaan naurattaa kun sitä kielletään! Kai se ajattelee, että sainpas huomiota!
Ja vieraissakin liikkuminen kiinnostaa, mutta monesti joutuu vähän rajoittamaan, kun on liian paljon rikki meneviä tavaroita saatavilla.
Kukas se olikaan menossa junaan?...Eikös niissä uusissa interjunissa ole ihan oikeet lastenleikkipaikat? Ainakin joissain niissä vaunuissa pitäisi olla. Itse olen vain tuon keskimmäisen kanssa mennyt Ouluun pari kolme tuntia junassa ja siihen reissuun on sitten jäänyt. Ei matkanteko ollut vaikeaa, mutta se kyselyjen tulva! On se niin harvinainen matkustusmuoto meillä tuo juna, että en tiedä koska koko poppoo lähtee reissuun.
Meillä syödään öisin vain harvakseltaan enää. Isommat lapset on ollut kuukauden vanhoja kun ovat yösyönnit lopettaneet ja siksi nyt tuntuukin, että mikäs vikana kun ei päiväsyönnit riitä.
Meillä iski molempiin korviin tulehdus!
Kauhea räkätauti :snotty: vaivasi Kristaa noin viikon verran. Ja sitten heitti viime perjantaina syömästä lämmintä ruokaa niin heti päästiin päivystykseen. Sen, että edes epäilin, aiheutti se, että Krista haroi molemmilla käsillä pään vieressä ilmaa niellessä. Ja pulloon yleensä nukahtaa niin nyt oli päikyille nukahtaminen sitten niin vaivalloista että! Ja tosiaan hieman oli lämminkin. Viikon kuuri saatiin ja toivottavasti puree. Meillä on kaikki kolme sairastellut tänä syksynä varmaan enemmän kuin nuo kaksi yhteensä aikaisemmin. Voiko olla että päiväkodissa aloittaminen vaikuttaa noin kovasti yleiskuntoon?
Mutta voih ja valitus. Kyllä on opiskeleminen tylsää! Omaa parastahan tässä opiskelussa vain ajatellaan, mutta kun ei osaa niin ei osaa. Kyllä on ollut mukavaa vaihtelua työssäkäyminen, vaikka rankkaa se välillä on. Rakennussiivous kun ei ollutkaan mistään kevyimmästä päästä, en kyllä odottanutkaan, mutta yllätti se silti.
Ja takaisin läksyihin. Ne ei valmistuneetkaan itsestään tässä jaaritellessa!
Vilipi
