Mulla esikoisen synnytyksessä meni kaikki mahdollinen pieleen. Eli hän syntyi rv42. Kalvot puhkaistiin ja omat supistukset olivat vaan tehottomia. Ja tipallehan siinä jouduttiin. Alkoi helvetillisen kovat, mutta tehottomat supistukset. Siinä sitten taisi mennä 17h siinä, ja edistyminen oli todella hidasta. Kesken kaiken mulle nousi kuume ja tulehdusarvot paukkasivat kattoon. Siinä horkassa oli mukava olla. Vauva ei ollut edes laskeutunut synnytyskanavaan koska pää oli vinossa. Ne oli epätoivoisia hetkiä ja mietittiin jo sektiota, jos se ei kohta laskeudu. Rytinällä mentiin loppuun, ponnistusvaihe kesti 1h 15min ja imukuppi jouduttiin ottamaan avuksi. Synnytyksessä oli paikalla 2 synnytyslääkäriä sekä kaksi kätilöä. Tilanne oli kaoottinen ja traumaattinen ja kun lapsi syntyi, hän oli veltto eikä parkassut. Heti toiseen huoneeseen lisähapelle. Myöhemmin todettiin lievä syntymäasfyksia sekä sepsis. Eli mulla oli ollut streptokokki, joka siirtyi vauvaan. Molempien tulehdusarvot nousivat kattoon ja vauva osastolle antibioottiin. Ja muutenkin seurailtiin että tuliko tuosta asfyksiasta vaurioita. Ei tullut, onneksi. Viikon oli osatolla. Synnytys oli niin hirveä, että ajattelin ettei toista tule. Noh, niin se mieli muuttui..
Kakkosen synnytys käynnistettiin rv40 turvotuksen ja muun takia. Heti alkoi supistelemaan ja siinä sitten pyörittiin. Välillä kätilö katsoi kohdunsuun tilannetta ja näytti että taaskaan ei lähde avautumaan. Illalla tuntui että pönttö on sekaisin, puristi vatsaa. Vessassa pinnistelin ja ihmettelin, että jaha, ummetus nyt vielä tähän syssyyn. Mies lähti kotiin ja yritin mennä nukkumaan, mutta ummetus oli pahentunut, niin että se sattui jo liikaa. Kutsuin kätilön, joka tuikkasi kankkuun petidiiniä. Meni n. 10min ja ummetuskipu jatkui. Soitin kelloa, kätilö tuli takaisin ja sanoin että hitto kun kiertää vatsassa, kauhia kakkahätä, mutta mitään ei tule. Tähän kätilö tokaisi, että noniin, sä synnytät kohta, lähdetäänhän saliin. 7cm auki. Siellä sain spinaalipuudutuksen ja kakkahätä lähti sillä. Nukuin pari tuntia ja sitten siirryttiin rauhallisesti ponnistusvaiheeseen. Tuntui, että olin tilanteen herrana ja siitä 15min päästä syntyi kaunis, huutava terve poikavauva, apgar 10. Nauroimme mieheni kanssa onnesta, kun sain pienen pojan rinnalleni. En tuollaista ollut kokenut. Se oli ihana tunne! Synnytyksestä jäi hyvä mieli.
Ajattelin nyt ottaa spinaalin, mites muut? Mulle ei epiduraali sopinut, tai se ei toivottua lopputulosta tuonut. Mulla on tällä vkolla polilla lääkäri, tehdäänköhän siellä synnytystapa-arvio? Mitäpä lottoatte, saanko tällekin käynnistyksen sitten lähempänä laskettua?
