Tammimammat 2008 (6)

Niin ja Mammalle piti vielä kertoa. Mun miehen siskolla kävi niin esikoisen kanssa, että sektiota ei oltu sovittu vaan ihan normaali alatie synnytys. No synnytys käynnisty, ja kesti.. ja kesti.. eikä edennyt juurikaan mihinkään. Oiskohan se ollut yli 20 tunnin jälkeen päädyttiin sektioon. Itse sektio oli tosi nopea, ja helppo. Vauvalla ei ollut mitään hätää. Enemmän olisi ollut jos väkisin sen olisivat yrittäneet synnyttää, eli ei olisi mahtunut. Sektiosta äiti toipui ihan älyttömän hyvin. Kivut olivat tosi minimaaliset ja jo muutaman päivän jälkeen täydessä vireessä. Eli näinkin voi käydä

Seuraavan lapsensa hän synnytti taas ihan normaaliteitse ja oli ihan tajuttoman kipeä 3 viikkoa synnytyksen jälkeen. Oli hurjat tikit ja jonkinmoinen, onkos se nyt hematooma eli semmonen verikasautuma, jonka takia istuminen oli kivuliasta ja mahdotonta ymym.

Eli hänen kohdallaan sektio oli tuhat kertaa helpompi ja esikoisella tosiaan ei ollut mitään hätää synnyttyään. Tottakai riskit ovat suuremmat aina sektiolla synnyttäessä, mutta sulla ja vaavilla on maailman osaavimmat ihmiset auttamassa jos jotain tarvitaan Sinuna olisin huoletta ja iloinen, nythän tiedät jo millon nyytin saat syliisi. Ajatella! Kuinka sitä malttakaan odottaa..

 

Kiitos Tähti kunnon kertomuksesta! Tosi hienosti sun mies on hommassa mukana! Vaikka mun mies ottaakin sen 3 viikon isyysloman heti tähän alkuun, niin taidan joutua olemaan vauvan kanssa ihan itsekseen, kun miehen aika menee varmasti 100%:sti esikoiseen ja näihin kolmeen koiraan + ruoan laittoon jne. No, sen näkee sitten.

Mä siivosin koko eilisen päivän tosi ahkerasti, kovemmin kuin kertaakaan noin puoleen vuoteen. Täällä oli ja on edelleen kova pakkanen ja oli pakko saada viedä matot, tyynyt ym. ulos tuulettumaan, pestä koirien makuualustat ja sängyt jne. En eilen ehtinyt käydä katsomassa tammimammojen kuulumisia kertaakaan ja hups hei! Heti täällä on mieletön äksöni päällä! Toivottavasti Jumbojätillä on jo vauva ulkona!

Sen eilisen siivouksen seurauksena mulla äitiyi selkäkipu niin hirveäksi, että yöllä oli pakko nousta taas jaloittelemaan parin tunnin välein. Sängystä nouseminen oli äärettömän tuskallista ja muutaman ensimmäisen askeleen aikana oli pakko ottaa tiukasti tukea pinnasängystä ja hoitopöydästä, kun ei meinannut jalat pitää sen kivun vuoksi. Ihan kuin olisi välilevyt lytistyneet ihan kokonaan ja jättäneet jotkut hermot puristuksiin....? Tuli vaan yöllä mieleen, että toivottavasti ei tarvii lähteä vielä synnyttämään, sillä tällä selkäkivulla se olisi ihan mahdotonta.

Jospa pysyn yhtenäisenä ainakin huomisiltaan asti, kun huomenna on ne koiranäyttelyt, mihin on pakko päästä. Sen jälkeen ajattelin katsoa tilannetta vähän aikaa ja kokeilen vyöhyketerapiaa synnytyksen käynnistämiseen. Se kuulemma toimii todella tehokkaasti. Mulla on kyllä jännät tuntemukset tän homman suhteen nyt, sillä haluan eroon tästä mahasta, tukalasta olosta ja selkäkivuista, mutta en vielä kuitenkaan ole valmis siihen vauvan saantiin - eikö olekin karmeeta??? Ehkä se, kun tietää mitä se vauva-arki sitten oikeesti on, niin sitä vähän pelkääkin. Oliskohan pitänyt miettiä vähän tarkemmin silloin 9-10kk sitten...? Siis jotain rimakauhua pukkaa nyt.

Mun kolme koiraani varmasti tietävät, mistä on kysymys, kun mamma vaan paisuu ja liike käy verkkaisammaksi. Ne on jotenkin huomaavaisempia kuin aikaisemmin. Huolettaa vaan, miten saan ajan ja energiani riittämään kahdelle lapsele ja kolmelle koiralle...

Ja nyt ruoan laittoon!

Huima 37+3

 

Paljon onnea Tähdelle vauvasta!! Meidän pikkuisilla on ikäeroa kokonaiset 24 min.!

Meillä synnytys meni näin:

Lauantaina 29.12 klo 5.20 heräsin siihen, että jalkojen välissä "poksahti" ja hulahti erittäin reilusti lämmintä nestettä. Mä säikähdin aika tavalla ja rupesin paukuttaa nyrkillä nukkuvaa miestä siinä vieressä että "herää, nyt meni lapsivedet!!". Nousin nopeasti ylös, vettä valui aivan putouksena ja menin vessaan. Kattelin vessan lattiaa ja totesin että lapsivesi on veristä ja taas panikoiduin, nyt on jotain pielessä. Soitin Hyvinkäälle, kerroin tilanteen, sanoivat että vaaleanpunainen lapsivesi on ihan ok. Kysyivät, oonko varma että kyseessä on lapsivesi (mä ajattelin et haloo, en kai mä nyt teille soittais jos oisin pissannut alleni) ja että onko supistuksia. Supistuksia ei ollut, joten pyysivät tulemaan aamun aikana sairaalaan, ja laittamaan siteen housuihin jotta voitaisiin varmistua onko kyseessä lapsivesi (kaksi yösidettä kastui matkalla läpimäriksi eikä kätilö edes halunnut niitä nähdä). No, me molemmat miehen kanssa aivan paniikissa pyörittiin ja tehtiin kaikkea tosi irrationaalista, mä rupesin keittämään tutteja ja mies ihmettelemään lakanoiden pesua. Päästiin kuitenkin lähtemään ja oltiin Hyvinkäällä klo 8.20. Kätilö katto kohdunsuun tilanteen, oli pehmennyt, sormelle auki ja kanavaa hieman jäljellä. Kuunneltiin sikiön sydänääniä sitten n. tunti, ne oli välillä liian monotooniset ja sain mehua, jolla Tyyppi heräsi ja sydänkäyrä muuttui "elävämmäksi". Pääsin sitten synnytyspuolelle tarkkailuhuoneeseen, ja odoteltiin supistuksia joita ei tullut. Koko päivä meni siinä sitten makaillessa ja ihmetellessä ja odotellessa. Vähän väliä oltiin käyrässä (KTG:kö se oli, vauvan sydänkäyrä + supistuskäyrä) eikä niissä mitään ihmeellistä ollut. Puhuttiin, että jos ei seuraavaan aamuun mennessä oo lähtenyt supistelemaan, synnytys käynnistetään. Mua jännitti aivan hirveästi, ja tuntu inhottavalta kun miehen piti lähteä yöksi pois. Yökkö-kätilö tuli sitten kysymään jos haluaisin siirtyä toiseen tarkkailuhuoneeseen, jossa ei oo soittokelloa, joten pitäisi pyytää mies myös yöpymään. Olin aivan mielettömän onnellinen että päästiin yhdessä nukkumaan. Klo 3 yöllä alkoi sitten säännöllisesti supistella, alkuun 15-16 min välein, pikkuhiljaa tihentyen. Mä olin tehnyt selväksi alusta alkaen että haluan epiduraalin ja kyselin että missä vaiheessa sen vois sitten saada. Sanoivat, että synnytyksen täytyy olla hyvin käynnissä ennenkuin se voidaan antaa. Klo 5 menin altaaseen lilluttelemaan, siinä vaiheessa supisti n. 8 min välein. Sen jälkeen olin taas käyrässä, ja supisteli n. 6 min välein, kätilö katto kohdunsuun ja MITÄÄN EI OLLU TAPAHTUNUT alkutilanteeseen!! Antoi Petidiniä, jonka avulla mä nukuin supistusten väliset ajat. 6 min unta, supistus, taas 6 min unta. N. klo 11 siirryttiin saliin, kätilö tarjos ilokaasua, siitä ei ollut mulle mitään hyötyä, tuli vaan sellanen olo että nyt on "otettu" liikaa. Supistukset tuli n. 4 min välein, kohdunsuu oli nyt KAHDELLE sormelle auki, eli mun kroppa jännitti niin kamalasti vastaan supistuksia ettei mitään tapahtunut!! Olin tossa vaiheessa aivan poikki, nukahdin aina supistusten välillä ja supistaessa ajattelin että nyt tulee kuolema, ei tätä voi kestää kukaan. Oksitosiini-tippa laitettiin jouduttamaan supistuksia. Epiduraalin sain klo 11.40, ja siitä oli aivan mieletön apu! Toimi kuin taika! Nukahdin heti kun olin sen saanut, nukuin 1,5 tuntia jonka aikana kohdunsuu aukes 5 cm. Sitten alkoi taas supistamaan, ja sain lisää lääkettä. Taas nukahdin, ja mies lähti mun vanhempien luo syömään (kun ne tosiaan asuu 1,5 km päässä sairaalasta). Heräsin klo 14 aivan valtavaan ponnistamisen tarpeeseen, ja salissa ei ollut ketään. Soitin hälytyskelloa ja kätilö tuli paikalle, olin auennut täysin ja valmis ponnistamaan. Soitettiin miehelle, hän oli jo tulossa ja saliin saapui parin minuutin kuluttua. Sitten alkoi se oikea työ, joka ei ollut sekään mitään kamalan mukavaa. Paine tuntui suurimmin takapuolessa, ja mä ajattelin että se tulee sieltä ulos.. =) Kätilö ja mies tsemppas mua todella hyvin ponnistaessa ja musta tuntu että kohta pamahtaa joku tai kaikki suonet mun päästä. Mulla oli vielä päällä se aivan hirveä flunssa.. Sitten kun tuntu etten yksinkertaisesti enää jaksa, pyysi kätilö kokeilemaan vauvan päätä. Se oli puolitiessä ulos, ja siitä mä sain voimia vielä ponnistaa, tiesin ettei enää mene kauaa. Pää kun oli ulkona auttoi kätilö loputkin vauvasta maailmaan ja siinä hän sitten oli! Maailman ihmeellisin, suloisin, kaunein ja täydellisin pieni mies! Iskä sai leikata napanuoran ja sitten vauva laitettiin mun paidan alle lämpimään jälkeisvaiheen ajaksi. Mies kylvetti vauvan ja sitten hänet punnittiin ja mitattiin, strategiset tosiaan 2420 g, pituus 47 cm, päänympärys 35 cm, apgar 9/9 (sormet ja varpaat sinersi hieman). Mulle tuli pieniä haavaumia muttei sen kummempaa, ei ommeltavaa. Tissiä imi salissa ekaa kertaa, mutta pienen kokonsa vuoksi imeminen ei lähtenyt kunnolla käyntiin. Rupesin sairaalassa jo pumppailemaan maitoa, jota sitten annettiin pullosta 3 h välein. Kotiutumispäivänä (ke) bilirubiinit oli nousseet niin paljon, että vauva joutui valohoitoon. Se oli onneksi päivässä ohi, ja sain pitää valohoitokoppaa oman sängyn vieressä. Oli kyllä jotenkin tosi raskasta toi sairaalassa olo, en ois jaksanut päivääkään enempää. Nyt kotona maitoa nousee hirveästi, ja kaveri jaksaa imeä jo tosi hyvin, yleensä n. 45 min kerrallaan (vielä tälläisiä "harjoitteluaikoja"). Yöllä annetaan pullosta mun lypsämää maitoa, koska joudutaan heräämään edelleen 3 h välein ruoalle. Joudutaan käymään viikon välein neuvolassa punnituksilla, koska tuo jäpikkä on niin pieni. Nyt on tullut tarinaa jo niin paljon, että paras lopettaa! =)

Nintsu + pieni mies 6 pv

 

Kiitos Nintsu ja Tähti synnytystarinoista, niitä oli tosi mukava lukea! Ja kiva kuulla, että teillä molemmilla on lähtenyt elo vauvan kanssa hyvin käyntiin

 

Ihania tarinoita Nintsulta ja Tähdeltä. Itsekin tässä vois jo lähteä synnyttämään. Olis niin ihana saada sellainen pikkukäärö kotio. No, mulla on vielä laskettuun aikaan pari viikkoa ettei varmaan ihan tänään tuu lähtöä.

Me käytiin tänään tutustumassa meidän synnytyssairaalaan. Periaatteessa ihan samanlainen systeemi kuin Suomessa, mutta synnytyssali oli kyllä aikalailla huonemainen. Oli siellä synnytyssänky ja samanlainen vauvansänky kuin Suomessakin, mutta sitten siellä oli myös sohvakalusto ja tietokone pöytineen... telkkarit ja muut myös. Tuntui vähän ihmeelliseltä, että ketä siellä kerkee sohvilla istuskelemaan tai tietokonetta käyttämään?!?! Sitten käytiin myös vastasyntyneiden osastolla. Ja nähtiin vastasyntyneitä... voi juku ne oli pieniä!!! ja ihania!!! Esikoinen vähän ihmetteli, että mitä me siellä tehtiin, mutta ei muuten protestoinut yhtään. Siellä oltiin vähän varuillaan RS-viruksen vuoksi. Onko taas se vuosi, kun sitä pitää miettiä? Silloin kun esikoinen syntyi oli myös tällainen RS-virustalvi...

Nyt pitää mennä löhöilemään sohvalle... tosi tärkeää puuhaa mulla!

 

Mukava oli minustakin lukea Nintsun ja Tähden tarinat, vaikkakin välillä tulee sellainen olo, että... huh huh, mihinkähän tässä joutuukaan... Mitä lähempänä synnytys on ja lukee näitä tarinoita ja kaikilla kivut olleet karmaisevat, niin sitä alkaa kovasti ajatukset pyörimään päässä... Silti siis tosi mielelläni luen kaikki jutut ja mitä yksityiskohtaisempia, niin sen parempi. Eiköhän siitä selvitä...

Täällä ei muuten mitään uutta. Päivällä sain leivottua taas vaikka mitä, kaksi kääretorttua ja pellillisen mokkapaloja. Osa kääretortusta meni jo nassuun, kun kävi tuttava pariskunta lapsensa kanssa kylässä. Heillä myös la tammikuussa.

Vasta käytiin anoppilassa ja sen jälkeen saunottiin. Saunassa otti kertaalleen vähän kipeesti mahasta... Ei varsinainen supistus, mutta kalpeeksi veti... Mieskin siinä jo vähän hätäili, että mitä nyt, talutanko sinut täältä pois, pitääkö tänään lähteä...??? Ohi meni kuitenkin aika nopeesti ja jatkettiin saunomista. En tiiä pitäiskö jatkaa sillä seuraavalla s:llä Noh, ei tässä vielä kiire ole saada lasta pois tuolta tämän hetkisestä vuokrayksiöstä. Ja sitäpaitsi, se eka ässä on jäänyt toteuttamatta, että ei taida hyövätä... Vai käviskö se leipominen siivouksesta

Nyt sohvalle löhöämään miehen kainaloon

Rosa

 

Heissulivei!

Ihanat nuo Nintsun ja Tähden tarinat. Jotenkin kyllä osaa niihin niin eläytyä että melkein kyyneleet tulee silmiin, kummassakin niin ihana ja onnellinen loppu

Mulla on selkä kipeytynyt ihan hajalle nyt viime yön aikana.. Sattuu seistessä, istuessa ja maatessa Satunnaisesti mahaa kouraisee mutten edelleenkään oo varma onko supistus vai joku esim liitoskipu kyseessä.. Ihanaa ku mies aina kysyy että voiko hän auttaa ja aina vastaan että et oikeen mutta tärkeeltä ja ihanan huolehtivalta tuo kysymys aina tuntuu

Eilen oli vauvajuhlat ja sain hurjan ihania lahjoja ja herkkuja oli yllin kyllin Oli kyllä mukavaa nähdä kaikkia kavereita ja naureskella kaikkia juttuja..

Mahtaakohan se jumbis nyt jo olla vauva kainalossa...? lisää tarinoita kaivataan ja pian ois kyllä kiva itsekin mennä synnyttämään kun tuntuu että tää kunto menee koko ajan vaan huonompaan suuntaan kunnes poksahtaa...

Nuppu+36+5

 

Heh, minä vollotan joka kerta, kun luen jonkun synnytyskertomuksia. Aika herkällä päällä siis olen.Jännää myös se, et kaikilla on kuitenkin aika yksilöllisiä ja erilaisia juttuja tullu eteen. Ei siis voi ollenkaan tietää, mitä itsellä on edessä.

Välillä on tosi hankalaa olla, oisin niiiin valmis jo lähtemään laitokselle. Onko teillä muilla ollu kivuttomia suppareita? Tajusin yks ilta telkkaria kattellessa, että mulla on suppareita. Sen tunsi kun laitto käden masun päälle. Ne ei vaan sattunu yhtään, tuntu vähän samalta voimakkuudeltaan kuin vauvan liikkeet. Ne vaan tuntu eri kohdassa jaa masu oli ihan kova ja muutti muotoaan. Liitoskipuja onkin sitten sen edestä. Sängystä ylös pääseminen on yhtä tuskaa, samoin kyljen kääntäminen makuuasennossa.

Onkohan muita vielä menossa Hyvinkäälle synnyttään? Nintsun kanssa en ehtiny yhtä aikaa ja taitaa se Jumbojättikin olla jo tositoimissa. Vaikka voihan se olla, et täytyy mennä Helsinkiin, jos Hyvinkäällä on ruuhkaa sen rempan takia. Neuvolassa varoittelivat siitä.

Huomenna meen taas neuvolaan.

Mukavaa sunnuntaipäivää muille tammimammoille!
Nunnu 37+6

 

Oli muuten Nunnu tosi hyvä kokemus toi Hyvinkäällä synnyttäminen!! Ei ollut hetkeäkään että oisin katunut, todella mukavaa porukkaa siellä ja kätilöt aivan mielettömiä! Että kannattaa koittaa. Siellä on kaksi salia käytössä ja sitten on kaksi tarkkailuhuonetta, joissa voi synnyttää pakon edessä. Kaikki ne on just rempattu, ja oli hienot salit kyllä. Ja se allas, sitä kannattaa ainakin kokeilla! =) Sillon kun mä odottelin siellä toisessa tarkkailuhuoneessa et jotain ois tapahtunut, kuuntelin varmaan 5 synnytystä. Ensin äidit huusi, kuului voihkintaa ja aaltoilevaa "aaaaa":ta ja sit oli sekunnin hiljaista ja sitä seurasi parkaisu. Vollotin ite joka kerta. Ja myös vähän rupesin jännittämään enemmän, ajattelin että miltä mahtaa tuntua..

Noustiin äsken.. On melkosen rankkaa heräillä 3 h välein (allekin, kaveri oli tosi tosi nälkäinen viime yönä, herätti 2 h välein), täytyy nukkua silloin kun vauvakin nukkuu eikä kattella kelloa ja kauhistella että kuin se on jo noin paljon. Nyt on taas tissitelty ja lähden tästä pumppaamaan. Oon muuten joutunut käyttämään rintakumia imetyksessä, mulla täyttyy rinnat täpötäyteen ja nännit häviää näkyvistä, ja meidän pikku-ihmeellä on niin pikkiriikkinen suu ettei se saa kunnon otetta. Tähti, jos sulla kanssa pakkaantuu maitoa paljon ja tuntuu ettei vauva saa otetta, kandee koittaa kumin kanssa! Helpottaa hirveästi!

Nintsu + pieni mies 7 pv

 

Mennään näköjään Nunnun kanssa ihan samoissa raskausviikoissa, huomenna tasan kaksi viikkoa laskettuun.

Olen noita maagisia S:iä pikkuhiljaa toteutellut...pari päivää sitten imuroin koko 80 neliön kämpän. Ihmeen paljon hengästytti ja piti vähän väliä pitää taukoa ja käydä juomassa vettä. Tänään sitten miehen kanssa sitä toista ässää, vaikka tiedän edellisestä raskaudesta ettei noilla niin suurta merkitystä Mitenköhän sisu/salmiakki toimis? Ja omaa saunaa meillä ei olekaan, mutta ehtii senkin varmaan vielä ennen h-hetkeä vaikka moneen otteeseen. Ennen esikoisen syntymää käytiin miehen kanssa saunassa. Oli aika kiva kun limatulppa oli alkanut irrota ja supisteli ja jännitti kamalasti kun tiesi, että kohta se on menoa.

Ihanaa kun on satanut tänään illalla lunta Ja tuommoinen pieni pakkanen on juuri sopiva. Päivällä käveltiin esikoisen kanssa anopille. (Täytyy harjotuttaa tyttöä kun ei saada noihin vaunuihin seisomalautaa, ellei mies tee omaa patenttia) Neiti on kyllä todella reipas eikä tuommoinen vajaa kahden kilometrin kävely väsytä häntä juurikaan. Kävelytahtikin on molemmille hyvä kun itse en tätä nykyä kauhean kovaa etene ja hän tykkää pysähtyä katselemaan kaikenlaista. Välillä tosin saattaa laittaa juoksuksi ja minä en meinaa pysyä enää perässä.

Huomenaamulla olis taas neuvola ja sen jälkeen ajattelin mennä koululla käymään puolen vuoden tauon jälkeen, jotta saisin opiskelija-alennuksen matkalippuun ja Kelan ateriatuen niin, että voi käydä halvalla syömässä. Opinnäytetyötä pitäisi aloitella myöskin. Eipähän ole kyllästymistä tai toimettomuutta tiedossa äitiysloman aikana. Ja verokortti täytyisi toimittaa töihin, kun maksavat vielä kahdelta kuulta palkan, jonka jälkeen alkaa kelan maksama äitiysraha.

Kone pyörittää viimeisiä pieniä vauvanvaatteita ja muutamia peittoja. Innostuin viikonloppuna ostelemaan vielä joitakin pieniä vaatteita kirppareilta ja Lindexiltä. Jos tämä tyyppi on poika niin sitten on myös muutama body, jotka menevät myyntiin, en viitsi vielä ottaa hintalappuja pois. Ja lisäksi taidan antaa pois suurimman osan esikoisen liian tyttömäisistä vaatteista joita olen säästellyt. Näiden kahden jälkeen emme suunnittele enempää lapsia, ellei sitten satu "vahinkoa" tai mieli jostain syystä muutu, mutta ei ainakaan lähivuosina.

Onko teillä muilla vahvaa tunnetta tms (jotka ette siis tiedä kumpaa odotatte) sukupuolen suhteen? Esikoisen kohdalla en edes halunnut tietää vaan halusin odottaa synnytykseen asti. Silloin toivoin salaa kovasti tyttöä, jonka sainkin, mutta tästä johtuen koko raskauden ajan ajattelin että sen täytyy olla poika. Nyt on vaihdellut kovasti odotuksen ajan "mielipide" asiasta. Ultrassa kysyttiin ja meille sanottiin, että vaikuttaisi enemmän pikkusiskolta, mutta älkää menkö vielä ostamaan vaaleanpunaisia mekkoja. Eli jäi aika epäselväksi. Mullakin on muuten ollut sitä "värinää" vai mitä se on, eli olisko sittenkin poika?

Mutta hyvää loppuodotusta kaikille tammimammoille! Ja nautinnollisia hetkiä nyyttien kanssa sellaisen jo saaneille.

 

Loppiaisiltaa!

Nyt on koiranäyttelyt onnellisesti takana ja monia ihania uusia koiran makuualustoja ostettu tämän vuoden tarpeiksi! Ja heräteostoksena isä-koiralle upouusi kaulapanta Juuri ennen meidän kehän alkua iski kipeä supistus ja ajattelin jo, että ei voi olla totta! Mutta siihen se sitten jäi ja lähestyvästä synnytyksestä ei enää tietoakaan. Mullahan meinasi synnytys tosissaan käynnistyä silloin 14.12 (rv34+2), jonka jälkeen olen jalat ristissä ollut ja toivonut, ettei syntyisi just jouluksi, tai ettei syntyisi uutenavuotena ja että ei syntyisi nyt loppiaisena. Nyt kun nämä "maagiset rajat" on ylitetty, niin katotaanpas vaan, että nyt tämä raskaus kestää ja kestäääääääää. Kun ei tämän enää niin tarvitseisi kestää, sillä tässähän on nyt se vaara, että vauva kasvaa kovinkin isoksi tämän raskausdiabeteksen takia.

Huomisesta lähtien touhuan kyllä ns. täysillä, jotta synnytys käynnistyisi mahdollisimman pian. Vaikka edelleen se jotenkn hirvittää, että miten jaksan ja pärjään pikkuvauvan ja uhmaikäisen kanssa... no, pakkohan se on pärjätä, kuten mieheni sanoo....hmm... ja onhan sitä ennenkin pärjätty (tyyliin navetassa lypsykarja hoidettavana ja jaloissa neljä alle kuusivuotiasta lasta) - mutta "ennenvanhaan" ei lapset saaneetkaan juuri mitään huomiota, kun äidin aika meni siihen arjen töistä selviämiseen.

Täällä tammimammoissa on nyt ollut niin hiljaista, että alkaa jo epäilyttämään, että taitaa olla useampikin tällä hetkellä laitoksella! Varmasti saamme alkuviikon aikana kuulla useita synnytyskertomuksia!

Onko teillä muilla muuten näiden rv 35-37 aikana maha kasvanut ihan mielettömästi? Mulla nimittäin on! Ei se sf-mitta ole kasvanut, mutta siis maha on ihan tajuttoman iso ja tiellä koko ajan. Eikä tämä ole vain omaa kuvitelmaa, vaan kaikki läheisetkin sanovat, että "ohhoh..." Tuli vaan mieleen, että onko tämä normaalia, vai kasvaako tämä minun vauvani nyt ihan giganttimaisiin mittasuhteisiin? Esikoisesta en muista, että tälläista turpoamista olisi loppumetreillä tullut.

Ja sukupuolesta vielä: en tiedä vieläkään, kumpi on tulossa. Sitä täristelyä mulla on ollut (joskus päivittäin sen tunnen, joskus menee muutama päivä, etten sitä huomaa). Täristelyä/ravistelua ei esikoisen aikana ollut kertaakaan ja tyttöhän sieltä tuli. Koko alkuraskauden olin varma, että odotan nyt tyttöä, mutta kun mahan muoto on nyt ihan erilainen ja sivulliset veikkaavat poikaa, niin ei enää omat tuntemukset ole niinkään varmoja. Pian kai tuon saa nähdä sitten...

Huomenna pitäisi kai siivota joulu pois, viedä kuusi ulos jne. Jotenkin tosi haikeelta tuntuu, tämä joulu meni kamalan joutuin ja "huomaamatta". Jospa kuitenkin jonkun jouluvalon jättäisin sisälle vähän mieltä piristämään.

Tsemppiä kaikille "kokonaisille" ja jaksamista jo vauvautuneille!

Huima 37+4

 

Tähden synnytyskertomusta lukiessa mua kummastutti, että te ilmeisesti kotiuduitte jo päivän jälkeen? Tosi nopeasti ainakin jos on ensisynnyttäjä. Me oltiin synnärillä 5 päivää ja silloinkin tuntui, että voisihan täällä vielä päivän olla.. Miten te uskalsitte lähteä kotiin niin nopeasti, eikö yhtään pelottanut vauvan hoito? Mulle ainakin piti opettaa kaikki (vaipan vaihto, kylvetys jne) ihan kädestä pitäen, olin ihan avuton näissä asioissa, mutta nyt rupee jo sujumaan pikkuhiljaa.

MIten kauan te muut synnyttäneet ootte muuten ollu synnärillä? Varsinkin ensisynnyttäjät. Onkohan tässä sairaalakohtaisia eroja, tuntuu että toiset laitetaan melkein heti kotiin synnytyksen jälkeen ja toisissa saa olla melkein kuinka kauan vaan.

 

luin joiltain vauvaviikko sivuilta, et noin joka kymmenes raskaus kestää yli 40 vkoa.. voiko olla mahdollista, että vain niin pieni osuus?! mulla on ehkä ollu jotenkin sellanen kuva, et yleisesti puhutaan kuin ekat menee usein aina yli lasketun ajan.. no mut hyvä niin, jos toi 10 % pitää paikkansa.

huomenna vika neuvolalääkäri. katsotaan mitä tiukkis sanoo tällä kertaa mun painosta. mun laskujen mukaan sitä on tullu noin 14-15 kg. mut en ite siis välitä tosta painoasiasta enää, se lääkäri oli mun mielestä vaan niin outo, et kiinnostaa nähä mitä se nyt tuumii.. sellasen rajan olen ittelleni tosin asettanu mielessäni, et alle 75 kg kun pysyy niin fine.

huima, oon tosin vähän muita jäljessä, mut mulla ei ole maha kasvanu hirveän nopeasti tässä 35-36 vkoina. lähinnä tuntuu, et on aika hidasta se kasvu nyt. mut ehkä se vielä voi tästä kiriä.. muutenkin mielestäni mun maha ei enää ole niin suuri, ku mitä joillakin tässä vaiheessa on nähny. mun kokoon nähden se on tietty valtava, mut jos tän laittais vaikka 15 cm pidemmän ihmisen kehoon, niin ei se niin suurelta vaikuta. sf mitta mulla on koko ajan menny pikkusen keskiviivan yläpuolella.

nyt on ehkä valmiit suunnitelmat myös sen suhteen, et mitä me meinataan nauttia synnytyksen jälkeen, juhlan kunniaks. haluisin ehken juhlistaa hetkeä fröringenin mutakakulla ja tropicana ruby breakfast-mehulla, mies voi ottaa kahvia, mut mä en siitä piittaa. täytyy käydä ostaan kaappiin jo valmiiks sellanen kakku ja mehu, niin senkus vaan pakkaa ne laukkuun mukaan.. onks kukaan muu miettiny juhlistamis herkkuja vai oonko ainut herkkusuu?

ens viikolla me saadaan ehkä vihdoin se turvakaukalo, voi sit harjotella sen asennusta, niin ei mene ihan säädöks sen kans laitokselta kotiin lähtiessä.

35+5

 

Kuulostaa aika pieneltä tuo 10 rossaa.. mut voihan se niinkin olla. Täällä varmaan nyt mennään tuonne 10% kerhoon näillä näkymin. Mitä lähemmäksi laskettu aika tulee, sitä vähemmän mulla on ollut nyt vaivoja Ihan hassua. Ainoana on välillä huonosti nukutut yöt kun ei uni yhtäkkiä maita. Niin kävi taas tänä yönä. Heräsin puol 5 pirteänä kun peipponen ja pyörin ja hyörin sängyssä. Enkä sit enää saanu unta. Oonkin tässä kärvistellyt siitä saakka hereillä, mutta kohta ajattelin mennä korjaamaan tilanteen jos saisi vähän unta takaisin. On sen verran tärkeää jaksaa kun tuo synnytys kuitenkin ennemin tai myöhemmin edessä.

Ootteko te muut mammat muuten ajelleet itse autolla lähiaikoina? Itse lopetin tuossa pari viikkoa sitten ajelun, kun se yksinkertaisesti tuntui jotenkin riskiltä. Mutta nyt kun olo on taas näin hyvä, tuumin jos köröttelisin johonkin kauppoihin käymään. Hirvittää vaan jos synnytys käynnistyykin sillon just kun on yksin liikenteessä. No.. ehkäpä on fiksua vaan pysytellä kotioloissa näillä viikoilla ja vaan yrittää nauttia.

Ulkona on kaunista! Lunta on tuprutellut ihan kunnolla ja siellä on selkeästi nyt kunnon talvikeli. Jee! Vähän toisaalta tämäkin lisää jännitystä, kun ajokelit ovat niin huonot. Tietää että miehellä kestää töistä entistä kauemmin jos vaavi päättää syntyä. Toivottavasti ei käynnisty vauhdilla, ettei tartte itse yksin edeltä synnärille lähteä. Kauan teidän muiden miekkosten työmatkat kestävät jos tulee tilanne päälle? Mulla n.45 min ja jos huono keli ai ruuhka niin kauemminkin... Ja tästä on synnärille n. 20 min matka.. onneks ainakin sinne on suht lyhyt.

En oo tuota juhlistamista miettinyt sen kummemin. Porvoossa tarjoavat vastasyntyneiden vanhemmille tarjottimen, jossa on kahvia/kaakaoo, jotain purtavaa, kuohuviiniä ja pieni puinen suomen lippu. Eli ihan juhlistamista varten! Ja kattaus on sen värinen mimmonen vaavi tuli. Tytöstä saa vaaleanpunaisen ja pojasta vaaleansinisen kattauksen. Mun mielestä tosi ihana idea sairaalan puolesta. Onko muuten muissa sairaaloissa vastaavaa?

Ulla & masu 39+5

 

kättärillä haikaranpesässä ei ole tollasta juhlistamista sairaalanpuolesta, toki kahvia saa,mut muut tarjottavat täytyy ite ottaa mukaan.

nunnu, mulla on kivuttomia suppareita päivittäin useita, tuntuvat vainpuristavilta, mut eivät satu.ne alko mulla jouluna, siihen astihan olin lähes tietämätön, et mitä ne supistukset ees on.

ulla, minä olen vielä ajellu autoa, mut olenkin 3 vkoa sua jäljessä. mut ei se kivalta enää tunnu. kun joutuu istumaan niin tiukassa koukussa ja varsinkin, jos on farkut jalassa, niin oih ei tunnu kivalta. oma penkki siinä pelkääjän paikalla on lähes hammaslääkärin penkin asennossa..miestä huvitti, kun se siinä joku kerta istu, et miten mä voin istua silleen. mun miehen työmatka kestää tosi paikan tullen 10-15 min, jos hän on toimistollaan..ja jos ei siellä ole, niin sit en tiiä, et kuin kauan, riippuu siitä, et missäpäin on työkeikalla. hän on kuitenkin yrittäny varata siihen lasketunajan ympärille aikaa silleen, et ei olis enää mitään keikkoja. tai jos on ottanu jonkun homman vastaan, niin on selittäny tilanteen. mut minä olen jotenkin niin luottavainen sen suhteen, et ei se sieltä ihan hetkessä putkahda, et kyllä siinä saa yleensä aika pitkään sitä hommaa pusertaa, et eiköhän sinne ehdi vallan mainiosti..

nukuin myös tosi huonosti, ku näin jotenkin ahdistavia unia. niissä olin jo synnyttämässä, mut mulla ei ollu supistuksia ollenkaan ja viime hetkellä mulle ruettiin tarjoamaan sektiota, kun olin niin pelokas ollu koko raskauden ajan, ja sanottiin, et olisin hyvä tutkimuskohde, ja jotkut opinnäytetyöntekijät laati raportteja minusta.. ja et siinä sektiossa säästyttäis 6 tikin ompelulta normaaliin nähden ja et pääsisin samana päivänä pois..hääääh? ihan seko uni ja tota jotenkin tuntu, et jatku koko yön. ja ahdistelin siinä unessa myös, et ku on jo niin pitkällä tää raskaus, et ei se synny ikinä.. hmmm alkaakohan tulla jotain stressiä synnytyksen lähetessä plus vähän vaikutteita tän palstan keskusteluista

nyt valmistautuun lääkäriin.

35+6

 

Heh, täällähän on huonosti nukkunutta porukkaa! Täällä samaan kerhoon vielä yksi lisää... Heräsin 4.30, enkä nukkununt silmällistäkään reiluun kahteen tuntiin. Ei vaan nukuttanut yhtään. Luin eilistä lehteä (tänään ei tullut uutta) ja täyttelin sudokua. Kieriskelin sängyssä ja mietin syntyjä syviä... No, onneksi jossain vaiheessa sitten uni vielä tuli ja ei oo kauheen kauaa, kun nousin ylös

Minä en kyllä mietenkään tietoisesti ole vähentänyt autolla liikkumista, mutta en kyllä edes muista, koska viimeksi olen autoillut. Mulla on vaan jotenkin tullut sellainen olo, etten jaksa lähteä mihinkään esim. kauppoihin kiertelemään. Kylästelemässäkään en ole käynyt aikoihin. Kotona ollut riittävästi touhuttavaa ja päivällä olen sen puolisen tuntia lenkkeillyt ja lepäillyt. Oiskohan synnytys lähellä, kun äitini totesi, että se nukkui hirveesti ennen kuin synnytti minut. Tosin tämän aamuinen hieman vesittää tätäkin teoriaa...

Mun miehellä kestää n. 30min ajella töistä kotiin. En pidä sitä pahana, koska en usko, että niin kiireellä tulee lähtöä, vaikka eihän tuota koskaan tiedä. sairaalaan meiltä menee n. 10-15min.

Joku kyseli siitä tunteesta sukupuolen suhteen... En osaa oikein sanoa. Miehestä on tuntunut koko ajan, että tyttö on tulossa. Itsellä on vähän vaihdellut mielikuvat. Itse olen välillä vaan ajatellut ja silitellyt masua, että raasu-polonen, jos sulla onkin kulkuset jalkovälissä ja niin monet tytöksi vaan puhuttelee... Siis kun selkeesti enemmän on ulkopuoliset veikanneet tyttöä. Viime perjantainakin eräs anoppilan naapurin vanhempi mummeli tuumas heti, että tyttärenhän sinä teet!

En osaa sanoa, onko maha nyt kasvanut älyttömästi, vissin, kun mies tuumasi toissailtana saunaan mennessä, että hirveesti on taas kasvanut! Sf-mitta mulla on mennyt aikalailla alakäyrillä. Viime mittaus oli 29cm (rv35+2). Mun mielestä täällä on muilla paljon isompia sf-mittoja, mutta en ole huolissani. Ilmeisesti vauveli mahtuu hyvin tuonne lantion uumeniin, koska painoarvio oli silti viime torstaina sen 3250g. Sekin varmaan tekee, kun mun maha ei oikeestaan koskaan olekaan ollut kauheen korkeella. Mutta tiellä se oli eilen, kun oli pitkästä aikaa eräs akti päällä

Mulla ei oo tosta sairaalasta kotiutumisesta kokemusta siis vielä, mutta oon välillä ajatellut, että sitähän suorastaan saattaa olla nostamassa syytettä hoitohenkilökuntaa vastaan, kun alkavat n. 4 päivän päästä ehdottaa kotiinlähtöä! Siis, että meinaavat mun ja miehen pärjäävän sen nyytin kanssa kaksin kotona!!! Huh huh...

Meilläkin sairaalasta saa "synttärikahvit" ja käsittääkseni siihen kuului jotain purtavaa ja herkkujakin. Että en ole minäkään ottamassa omia kakkuja tms. mukaan. Sairaalakassissa on pillimehuja, lakuja ja rusinoita. En tiiä oisko viisasta jotain muuta purtavaa sinne laittaa?

Jahas, jos lähtis aamutouhuihin... Pakkanenkin oli vähän lauhtunut, jos tekis lenkin ennen kuin mies tulee aamuvuorosta...

Rosa ja Piiperöinen rv37+5

 

Nintsu, on muuten tosi jännä, että meidän vauvoilla on niin vähän ikäeroa. Ollaan siis oltu kärvistelemässä yhtä aikaa ;-) Minulla ei ole rintakumia. Onko sitä vaikea käyttää? Saako niitä ruokakaupoista vai tartteeko mennä erikoisliikkeeseen? Mulla on toistaiseksi vielä tuo pumppaus auttanut joten kuten, välillä vaan on niin hurjan täydet, että näyttää aivan liian isoilta silikoni-implanteilta!

Tuosta sairaalasta kotiutumisesta... että kyllä se normaali on noin 3. päivänä synnytyksen jälkeen ensisynnyttäjillä. Mä vain itse kysyin synnytyksen jälkeen illalla hoitajalta, että pääsisikö jo seuraavana päivänä kotiin. Sairaalassa ei ollut perhehuoneita ja ajattelin, että olisi ihana viettää jo Uusi Vuosi kotona vauvan kanssa. Mies oli myös sitä mieltä, että parempi olisi olla kotona koko porukka.

Lääkäri kuitenki päätti kotiutumisesta vasta vauvan tarkastuksen jälkeen 1. päivänä. Kaikki ok vauvalla ja minulla, joten ei esteitä kotiutumiselle. Kyllähän se pikkuisen mietitytti, että osaako sitä, mutta ajateltiin miehen kanssa vain positiivisina, että osataan ja opitaan. Eihän vauva tarvitse oikein muuta kuin puhtaanapitoa, syliä ja ruokaa ;-) Navan puhdistuksen hoitaja näytti ennen kotiin lähtöä. Vaipanvaihto opeteltiin kotona miehen kanssa yhdessä, toinen toisesta jalasta pitäen, jotta kakat eivät leviä joka paikkaan, kun kosteuspyyhkeillä pyyhkii Ensimmäinen kylpy oli vähän härdelli 3. päivänä, vauva pissasi kaikki puhtaat pyyhkeet, omat ja minun vaatteet ja ei tykännyt kylvystä, joten hiukset pestiin sylissä pyyhkeen sisällä pesulapun kanssa. Toinen kylpy eilen 7. päivänä meni jo paremmin, laitettiin lämpimämpää vettä ja enemmän. Näytti, että ihan tykkäsi kun upotettiin peppua myöten kylpyveteen. Varotaan sitä navan kastumista, vaikka osa hoitajista sanoikin, että nykyään saa antaa kastua. Pikkuhiljaa sitä oppii ja täytyy vain muistaa, että ei vaadi itseltään tai mieheltä, että kaikki menisi täydellisesti heti ekalla kertaa.

Täälläkin ollaan siinä huonosti nukkujien kerhossa... En ole oikein malttanut nukkua silloin, kun vauva nukkuu. Ensimmäiset 7 yötä menin itse nukkumaan vasta joskus 2-3 aikaan aamuyöstä, vaikka vauva oli nukkunut jo illasta lähtien. Yöllä sitten syöttöihin menee kerrallaan aina jokin tunti, kun vaihtaa vaipat, juo ja syö itse... että tosi pätkissä on tullut nukuttua yhteensä noin 4-5 h yössään. Viikonloppuna myös itki melkein koko ajan valveilla, vain tutti olisi rauhoittanut, mutta sen käyttöä halutaan nyt vältellä, ettei vain vaikuttaisi imetykseen. Nyt ajattelin, että pyhitän pari päivää ihan vain vauvalle. Nytkin pidän sylissä samalla, kun kirjoitan. Ei oteta vieraita ja käyn vain pikkulenkillä silloin kun vauva nukkuu. Loppuviikosta on sitten pakko taas käydä asioilla

Tähti ja vauveli 8 pvä, aivan mahtava mussukka!!!

 

Tulin just neuvolasta. Mulle on siitä painonnoususta motkotettu koko raskauden ajan. On sitä tullutkin ja satanen meni rikki jokin aika sitten. =( Viime viikolla oli kahden viikon painonnousu vaan 500 g, vaikka oli joulukin ollut välissä. Terkkari kehui kovasti että tää on hyvä määrä. Tänään paino oli laskenut viikon takaisesta 3 kg!!! Kuulemma huomaa, että turvotuksen määrä vaikuttaa tuohon painoon aika paljon. Muuta syytä ei keksinyt. Vaaka oli sama kuin aina aiemminkin ja samat vaatteet mulla oli päällä ku viimeksikin. Aika ihmeellistä.

Choco: Saapa nähdä kumpi meistä on ensin synnärillä, vai ollaanko kenties ihan samaan aikaan! =)

Nunnu 38+0

 

Mulle ei oo motkotettu tuosta painosta kertaakaan. Alkuun kyllä sanoi, että sellainen 12kg kokonaisnousu olisi mun kokoiselle sellainen sopiva tai oikeestaan vissin maksimi. Nyt painoa alkaa olla 14kg, mutta ei ole sanottu mitään. Mutta paino on mulla se pienin, mistä stressaan ja aion stressata. Mulla oli siis painoindeksi normaali, kun aloin odottamaan, mutta ihan hitusta vaille, että olisi ylipainoinen. Siis normaalin indeksin ylärajoilla. Mulla seuraava neuvola keskiviikkona.

Sattuko kukaan katsoon neloselta klo 13 uutta tosi-tv sarjaa "Meille tuli vauva"? Se tulee huomenna aamusta uusintana ja ilmeisesti ma-ke joka päivä aina uusi pari siinä hehkuttaa onneaan. Se oli amerikkalainen sarja. En nyt tiiä, ei huono eikä hyvä. Varmaan silti tulee katsottua muutkin osat, jos ei ole muuta tärkeempää tekemistä meneillään. Ja täytyypä myöntää, että kun se vauva siinä syntyi, niin vedet valui pitkin poskia... Käsittämätöntä miten sitä herkistyy, kun näkee pieniä vauvoja, synnytyksen tai edes lukee täällä synnytyskertomuksia. Se oli aika käsittämätöntä, että se nainen lähti sairaalasta 12,5h synnytyksestä ja vieraita kävi jo ekan viikon aikana yli 50!

Oon tässä miettinyt, että kannattaisko se rintapumppu ja niitä rintakumeja hommata vielä kaappiin valmiiksi? Jossain vaiheessa ajattelin, että hommaan vasta sitten, jos niitä tarvii. Kai se mieskin sen pumpun tai kumit hakasee, jos tarve tulee? Toisaalta joku kehoitti opettelemaan pumpun kasausta jo etukäteen...

Mutta, minäpäs alan nyt pakkailemaan joulujuttuja yläkaapin kätköihin. Oikeestaan vaan kortit ja tonttujutut ja jouluiset kynttiläjutut keräsin vasta pois. Jouluvalot saa olla vielä tän viikon. Tai tässä pikkuhiljaa niitä keräilen pois. Mun lapsuuden kodissa joulu loppui aina vasta Nuutin päivänä 13.1. Loppiaisen jälkeen vaan alettiin vähentämään joulukoristeita, ei vielä otettu kaikkia pois. Mites muilla?

Nostan kyllä hattua Tähdelle, kun uskalsit lähteä heti seuraavana päivänä synnytyksestä sairaalasta vauvan kanssa. Ja onhan se totta, että siinä vauvaa hoitaessa sitä vasta oppii. Ja varmaan juuri miehen kanssa harjoitellessa on ihan mukavaa. Vai onko sulla kokemusta työn puolesta tai muuten pienten vauvojen hoidosta aikaisemmilta ajoilta?

Mun pitäis ostaa makkariin uudet matot... En jaksa lähtä kierteleen mistään ja nyt oon vakaasti päättänyt, että jos hommais sellaiset Shaggy-matot Jotexilta (2 kpl, 60x120cm)... Onko kellään kokemuksia sellaisista pörröisistä, ryijymattojako ne nyt on??? Mulla ei oo ennestään sellaisia ja nyt aattelin, että jos hommais... Saahan niitä varmaan olla kokoajan imuroimassa...??? Lemmikkejä meillä ei ole.

Nyt vähän touhuilemaan...

Rosa ja Piiperöinen rv37+5

 

Täälläkin taas neuvolassa käyty.Ja väliaikatietoja; paino pudonnu 1kg, eli sitä on nyt koko aikana tullu n.13kg, verenpaine oli 130/90 ja toka mittaus 128/86, hemoglubiini 145, sf-mitta 33cm, vauva on jo laskehtinu ja pää kiinnittyny lähtölaskentaa odottamaan.Pissassa oli valkuaista himpan, joten sain kotia liuska purkin ja joka päivä täytyy ottaa ja kattoo millä väri sektorilla ollaan.Ja jos hälyttävää niin soittto neuvolaan.Neuvolan täti arveli valkuaisen johtuvan lähestyvästä synnytyksestä.Toivon mukaan on sitä, ettei raskausmyrkytystä.

Mä olen pakannu kans sairaalakassin valmiiks; vaihto vaatteet,liivinsuojia ja hygienia tarpeita.Sekä grändejä ja lakuja.Meiltä sairaalalle mihin synnyttämään on matkaa n.50km, et se on semmonen 45min.matka tieten pikku kiireellä nopeammin.Meillä tuleva isä jäämässä ensi viikosta pekkasille ja sen jälkeen sitten, kun jotain tapahtuu alkaa isyysloma.Sairaalaan menoa on mietitty ja neuvolassakin sanoivat, että mahdollisuus ottaa taksi, omavastuu oli jotain 10 euron kieppeillä.Että katotaan sitte tilannetta pystyykö isäntä ratin ja penkin välissä vai otetaanko varmuuden vuoksi taksi.

Yöt olen nukkunu todella hyvin, tai ne väliajat kun en ole rampannu wc:ssä.Tuntuu että kun tuo maha on laskenut on paljon helpompi olla ja hengittää.Ei tarvitse enää sängyssäkään ihme tyynyvuoria =)

Ootteko te muut säästyneet suonikohjuilta ym.pukamilta? Mulla muutama kohouma toisessa pohkeessa ja oikeassa sääressä etupuolella oikein suonet tulleet pinnempaan, mutta ovat kivuttomia.Samoin pukamat on tulleet tosin kivuttomia ovat ainaki toistaseks olleet..Nauroinki että rypäleet matkassa omasta takaa =)
No mutta näin täällä.H-hetkeä ootellessa =)

vm-74 39+1

 

Mä olen siivoillut koko päivän tosi ahkerasti ja tuloksena oli yksi tosi kipeä supistus puolen päivän aikaan. Illalla menen taas saunaan, mutta ei sillä taida olla vaikutusta, kun olen kumminkin saunonut noin joka toinen ilta viime viikolla.

Ketkähän kaikki täällä on vauvoja tekemässä tällä hetkellä...? Nyt alkaa ajatukset pyöriä koko ajan sen synnytyksen ympärillä ja tuntuu että on vaikea keskittyä kunnolla mihinkään.

Täällä meillä sairaalassa annetaan synnytyksen jälkeen kahvit/mehut ja voileivät. Ei mitään "juhlavaa" vaan ihan perusvälipala rankan uurastuksen jälkeen. Olen minäkin ajatellut ja haaveillut kuoharista ja vaikka vaahtokarkeista synnytyksen jälkeen, mutta en tiedä, että potkisiko ne meidät sairaalasta samoin tein pihalle, jos lasilliset kuohujuomaa siellä nautittaisiin? Pitäisikö soittaa synnärille ja kysyä, että saako sinne tuoda viinaksia mukana

Mä en ole ajanut autolla pian kahteen viikkoon, jotenkin muakin vaan hirvittää ajatuskin siitä. Kauppoihin tekisi mieli, mutta jännittää että jos tulee lapsivedet jossain keskellä kauppaa, niin... eilenkin koiranäyttelyissä jännitti, että ei vaan lapsivedet mene siellä ja sitten kuulutetaan kovaäänisellä kehäsiivoojia paikalle siivoamaan mun tekemät lammikot, heh. Eihän tässä vielä siis periaatteessa mitkään h-hetket ole käsillä, mutta kun esikoinen syntyi 36+6 ja sekä kätilö että neuvolantäti molemmat sanoivat, että yleensä seuraavakin tulee sitten hyvissä ajoin, niin mulla on koko ajan tunne, että mä olen jo "yli-ajalla".

Lähden taas tekemään H&M:n lehdestä vaatetilausta. Aamulla jo valkkailin sieltä parit housut, jotka on pienemmät, mitä mulle on mahtunut jalkaan kolmeen vuoteen - eli edelleen haluan uskoa, että pääsisin näistä raskauskiloista kesään mennessä eroon - ainahan saa haaveilla!

Mukavaa illan jatkoa!

Huima 37+5

 

Esikoinen meni tänään pitkän loman jälkeen ensimmäistä kertaa päiväkotiin, jonka jälkeen mentiin miehen kanssa neuvolaan. Painossa on havaittavissa jonkin moista jojoilua, mikä ei kyllä selity pelkästään painavammilla housuilla, isommalla aamiaisella tms. (Turvotusta ei ole). Neljä viikkoa sitten painoa oli 84.9, viikko sitten 83.2 ja nyt taas 84.7. (Painoindeksi ennen raskautta oli n. 24) Neuvolatäti ei ollut tuosta moksiskaan vaan ilmeisesti hyvä, että nousee maltillisesti. Kymmenisen kiloa on tullut yhteensä.

Sf-mitta oli 31,5 eli 1,5 cm nousua viime maanantaista, mutta mutta hemoglobiini oli vain 106, vaikka syön rautaa. Viikko sitten 112. Siinä mielessä ihan hyvä jos ei synny ennen laskettua niin ehtisi noita rautavarastoja vähän täyttelemään. Muuten kaikki hyvin. Kotiin tullessa alkoi väsyttämään, joten menin päiväunille ja nukuin pari tuntia.

Onko muilla ollut raskausaikana huimausta? Mulla on ollut pari kertaa niin, että esim bussissa istuessa yhtäkkiä tulee "huimauskohtaus". Ne on kyl menneet aina nopeesti ohi.

Ajokorttia mulla ei vielä ole, joten mies hoitaa meillä kuskailut. Se on ihan vaan rahasta kiinni, ettei ole tullut hankittua. Nyt meillä olis kyllä auto, että voisi olla jotain järkeä ajaa se kortti, mutta kun ei ole 1500 € ylimääräistä vai mitä ne nykyään maksaakaan. Ehkä jossain vaiheessa jos voi osarilla maksaa. Pääkaupunkiseudulla pääsee onneksi hyvin julkisilla. (Paitsi silloin kyllä sapettaa kun bussissa on jo kahdet vaunut ja joutuu odottaa seuraavaa/kävelemään)

Esikoisen kohdalla oltiin sairaalassa syntymästä (lauantai) tiistaihin asti. Neljä päivää siis. Nyt en joudu ainakaan liian aikaisin pois sillä mielialalääkityksestä johtuen vauvaa seuraillaan pari päivää. Täytyy ottaa lomailun ja lepäilyn kannalta ja toivoa, ettei huonetoverit kuorsaa/niiden vauvat huuda kauheesti. Viimeksi meillä oli perhehuone, mutta nyt taidan mennä ihan tavalliseen. Onneksi vauvan voi viedä tarvittaessa yöllä kansliaan hoitajalle, että saa itse vähän nukuttua ja voimia keräiltyä kun kotona ei sitä luksusta ole ja tiedossa aika monen kuukauden rikkonaiset yöt. Ja siellä ei myöskään tarvitse tehdä itse ruokaa

Viimeksi saatiin vauvan syntymän jälkeen omenamehua kuoharilaseissa ja mulle oli siinä iltapala, jotain keittoa ja paahtoleipää. Taisi olla pöytäliinana Marimekon punainen unikko.

 

Heippa!

Syntyihän meillekkin lopulta pikkuinen poika 5.1.08, klo 3.17. Painoi 4160g ja pituutta 55cm.Päänympärys 35cm.

Synnytys oli rankka, mutta ei mitenkään pelottav tms. Tulen kertomaan tarinan, kunhan jaksan. Päästiin tänään vasta kotiin....

Jumbis ja pikkuherra 2pvä

 

Jumbis on varmaan jo nyytti kainalossa kun ei ole kuulunut mitään pariin päivään. )) Heppeä myös kaipailen.

Päivärytmi on kyllä mennyt uusiksi vauvan tulon jälkeen. Eilen mentiin nukkumaan noin puolenyön kieppeillä kun Ruusunnuppu heräs iltaunilta ja sain hänet syötettyä ja mies sai vaipan vaihdettua, mutta uni ei sitten enää tullutkaan pikkuiselle. Vasta klo 05.30 nukahdin pariksi tunniksi. Sitä ennen torkuin puolen tunnin, tunnin pätkissä ja ihailin hymyilevää pikkuneitiämme, joka vuoroin isän vuoroin äidin kainalosta katseli maailmaa kirkkain, suurin sinisilmin. Nukuimme sitten kaikki tänään puolillepäivin, joten olo on nyt ihan ok. Mies on vielä vajaa pari viikkoa isyyslomalla.

Ruusunnuppu on tosi kiltti. Ei tosiaan itke juuri yhtään, hymyilee ja nauraa jo ääneenkin. Päivässä hän itkee ehkä kokonaisuudessaan noin 5 minuttia joskus kun herää ja äiti ei ole heti ruokaa tarjoamassa. )) Aivan unelmakiltti pikkuinen siis. Ja niin suloinen.

Eilen aloitettiin D-vitamiinitippojen napsiminen. Ensimmäinen lastenneuvola-aika pitäisi soittaa huomenna.

Me saatiin synnytyksen jälkeen sairaalassa aamiainen, siis maitoa, kaakaota, leipää, jogurttia yms. Kahviakin ois ollut tarjolla, mutta emme ole oikein kahvi-ihmisiä kumpikaan. Sairaalassa oltiin vauvan syntymän jälkeen vielä 3,5 päivää eli kun vauva syntyi 23.12. niin 26.12. iltapäivällä päästiin kotiin vauvan lääkärintarkastuksen jälkeen. Mulla oli ollut tarkastus jo edellisenä päivänä. Sairaalassa oli tosi monipuoliset ja herkulliset joulutarjoilut 24.-26.12.: Aamupala, lounas, välipala, illallinen ja iltapala olivat herkullisia jouluruokia graavilohesta torttuihin ja lakkakiisselistä kalkkunaan yms. Tuli syötyä tosi paljon ja tuntui, että xl-kokoisen aterian jälkeen jäi vielä nälkä. Meillä oli perhehuone sairaalassa.

Mulle ei tullut raskauden aikana suonikohjuja. Vaa'alle en ole vielä uskaltautunut, mutta turvotukset ovat kyllä lähteneet ja painokin on oman tuntuman mukaan jo synnytystä edeltäneillä kymmenluvuilla. Mulla on jälkitarkastus 12.2., joten ehkä siihen mennessä ollaan jo suht lähellä lähtöpainoa. Nyt vaan pitää muistaa syödä paljon, että maitoa riittää ja vauva kasvaa.

Tsemppiä kaikille odottajille ja suloista vauva-aikaa kaikille synnyttäneille!

Catriina ja Ruusunnuppu 15 päivää

 

Jumbojätti ja koko perhe: TOSI PALJON ONNEA POIKAVAUVAN SYNTYMÄN JOHDOSTA!!!
UPEITA UUTISIA!!!