Hyvää huomenta!
Ei erityistä, yö meni muutaman kerran herätessä, mutta niin komiasti sain unen päästä kiinni, että ihan itteäni ihmetyttää- ja tietysti nyt sit pari seuraavaa yötä on tuskien öitä, kun kerran menin kehasee
Aika nolosti pino oli tippunut tonne toiselle sivulle, KP sen tajus nostella, määki sitä toljottelin ja mietin, et mihis ihmeesee kaik on männy vai onks se vain toi viikonloppu ku leidit on hiljaisempia
Meinaat sie
Bassets painua synnärille? Onko sulla miten nuo vanhemmat syntyny? Siis millä viikoillla?
Muistin juuri, että mullahan oli pitkään fiilis, et vedet menee viikolla 37+, no eipä oo menny. Hyvä niin, koska minä en tätä synnytä ennen ku oon saanu hima-asiat siihen kuntoon, että pienelle on sija. Nyt tää on ihan räpiköimistä, ja jos tähän pieni putkahtais, niin en pystyis keskittymään yhtään vauvaan tai ylipäätään mihinkään.
Puhuakin pitäis sen Retaleen kanssa, oon aatellu että josko hän tulis tähän siksi aikaa, kunnes lapsi syntyy ja siks aikaa kun oon sairaalassa. On jotenki superturvaton olo iltaisin ja öisin, varsinkin jos supistelee. Saas nähdä nyt että suostuuko. Ja suoraan kun sanon, mä en halua mennä yksin synnyttämään, mut en halua ketään "ulkopuolistakaan" mukaan. Kolmessa on frendi ollu mukana. Mutta... vaikka kuinka olis hyvä ystävä, tuleva kummi tms. niin satapros. varma et voi olla, kuinka tää tukihlö suhtautuu missäkin vaiheessa. Ja miten itse suhtautuu ulkopuolisen läsnäoloon.
Mulla oli viimeisimmässä mukana ystävä, ollaan läheisiä jne. mutta kun synnytystä yritettiin käynnistää päivä La:n jälkeen, niin mä tunsin itseni ihan ulkopuoliseksi. Kovasti hän keskusteli kätilön kanssa omista synnytyksistään ja hätäkeskustyöstään, tehtävien kiireellisyysluokasta jne. Ja lopulta kun synnytys käynnistyi itsestään 40+6 niin sama juttu, tietysti kätilö oli eri ja jutut "uusia". Mä olin ihan ulkopuolinen, tosin olin kyllä jossain omassa maailmassani, etten tosiasiassa tietäisi vaikka hän olis ollu hiljaa tai joikhannu koko synnytyksen.Ulkopuolinen olo kuitenkin jäi
Ja sellainen kylmä. Siis henkisesti.
Se oli hieno asia, että hän tuli, olen kiitollinen, mutta jälkikäteen ajateltuna, olisin mielummin ottanut mukaan Retaleen. Se sentään on ymmärtäny olla HILJAA
Sitä paitsi ei kertaakaan puhuttu ystävän kanssa, siitä mitä mun synnytykset on ollu, mitä mä toivon jne.
Ja kyllä mä koen, et kun lapsi on tullut ulos, niin siinä kaipaa juuri sitä ihmistä jonka kanssa ihmeen on aikaiseksi saanut, ihastelemaan uutta ihmistä ja kiittelemään suuresta työstä ja onnesta.
Se hetki, kun lapsi on syntynyt, niin se miljoonakertaistaa sen rakkauden, mitä kumppania kohtaan tuntee. Ainakin mulla näin on käynyt. Mun ainakin tarvii saada se julki tuoda. Päästää ilmoille, niin sanotusti.
No tää nyt oli tällaista pohdintaa. Olemattomia sanoisin.
Mukavaa pyhäpäivää Ihanaisille
Inkalilla ja öttis 38+2