~*~ Tammikuun Vauvat 2012 kesäkuussa ~*~

Pikaisesti keskellä työpäivää.

Onnea ultrakuulumisista kaikille tasapuolisesti! Onhan se huikeaa nähdä pieni ensimmäistä/toista kertaa ja kuulla sydänäänet. Ite ajattelin alkuraskauden ultran jälkeen, että en nyt stressaa mistään, kun suremalla asioita etukäteen ei voi niihin vaikuttaa. Suree sit jos jotain sattuu. No, vajaa viikko meni jees. Nyt on taas hermostunut ja itkuinen, kun mietin, onko tuolla masussa kaikki kunnossa vai ei. Että kyllä tää alkuraskaus on omalta osaltaan aika stressaavaa aikaa.

Sukupuolesta. Jännä miten sitä johonkin kallistuu. Mä olen kallistunut tyttöajatukseen. Etukäteen ei haluta sitä kuitenkaan tietää. On kiva ajatella, että elämässä olisi joitain isoja mysteerejä, jotka saa tietää sitten aikanaan, ei etukäteen.

Tervetuloa uudet! Minäkin olen enemmän ollut taustalla, lukemassa käyn joka päivä. Jotenkin tuntuu, että ei uskalla vielä hirveästi alkaa kirjoittelemaankaan ennen kuin on sitten vähän enemmän viikkoja kasassa.

Meillä on sitten huomenna eka neuvola, rv on silloin 9+2. Tuntuu ihan hullulta sinne mennä, kun koko raskaus on vielä aika epätodellisen oloinen. Johtuu varmaan siitä, että mitään oireita ei hirveästi ole rintojen aristusta ja turvotusta lukuun ottamatta.

Mukavaa loppuviikkoa, jos ei tässä linjoille ehdi taas kirjoittelemaan!

Katapultti 9+1

 

Kuulustaako ne sydänäänet sellaselta tsuku-tsuku-tsuku junalta? Mielestäni bongasin ihan sekunniks tai pariks sellasen ihan niinku junan äänen. Oma syke kuuluu viuh viuh ja se on sellanen hidas ja toi tsuku tsuku oli sellanen nopee...

Joo ei mulla nyt muuta

 

Nijanille pikavastaus; kyllä ne sydänäänet kuulostaa juurikin tuolta, mitä kuvailit ja meillä pitäisi olla samat viikot meneillään ja multa löytyi juuri heti navan alta alaviistoon.. Tosin terkkarikin epäili, että olisin jo pidemmällä, mutta kyllä on ihan mahdollista siis, että olet kuullut sydänäänet=)

 

Amom Kuuntelin uudestaan ja löysinkin sit äänet ja kuulu pitempään :heart: Että luulenpa et ne nyt oli just ne. Tosin nyt löysin ne tuolta karvotuksen rajoilta, taisin eka olla ihan höpö ja kuvitella et kuulin ylempää. Nyt oon niin onnellinen

 

Joo, heippa vaan kaikki!

Minäkin olen siis edelleen mukana, olen päivittäin montakin kertaa käynyt lukemassa mutta en oo jaksanu alkaa itse kirjoitteleen mitään.. On nimittäin ollut ihan hirmu kestoväsy päällä tuon pahoinvoinnin lisäksi. Onneks toi pahoinvointi on jo ehkä hiukan helpottanu, mutta väsymys ei |O

Täällä monilla tuntuu olevan np-ultra juhannuksen jälkeisellä viikolla - niin se on minullakin, nimittäin 28.6. ja sit seuraavana päivänä on lääkärineuvola ja tuon kuopuksen 8kk lk-neuvola - kätevästi peräkkäiset ajat

Kävin siis viime viikolla eka kertaa neuvolassa. Eipä siellä muuta ollut kuin niitä lappujen täyttelyjä sun muuta. Mä oon kans niin samaa mieltä, että varsinki se synnärille menevä "toivelappu" on ihan yhtä tyhjän kans, tuskin edes vilkaisevat sitä siellä Lisäks mulla oli nyt uus neuvolatäti, eikä kyllä todellakaan ollut yhtä leppoisa ku edellinen oli! Heti kauhea nipotus päälle sokeriseurannoista sun muista! ok, ymmärrän toki että sokeriseuranta on tärkeä juttu, mut mulle on ihan tarpeeksi jo siinä että sitä äippäpolilla kytätään suurennuslasin kanssa ja siellä saa sit taas myöhemmässä vaiheessa laukata ihan tarpeeksi. En siis kaipais enää neuvolatädin nipotusta asiaan, riittää että sitä äippäpolilla seurataan.

No.. nyt tuo kuopus jo heräs, eli enpä sit kommentoikaan enempää teidän juttuja. Sori tämä omanapainen paatos, meinaa vissiin hiukan ketuttaa...

Pirtsi 10+4 kunnes toisin todistetaan..

 

Nijan joo siis sama oli täälläkin. Neuvolasta sano, et hoitaa justii yhellä pistämisellä kaikki kerralla, niin ei tarvi moneen kertaan mennä. Seuraava on sit sokerirasitus. Kiva et löyty mieleiset vaunut. Ja onnea etukäteen tulevaan np-ultraan. ÄÄÄÄH! Ootan jo malttamattomana omaani.

Hihihi, ihana.. tsuku-tsuku.. kyllä ne Nijan ne olivat. :heart: Näköjään sait ne kuuluviin vielä paremmin. :hug: Ihanaa! Mullaki kuulu nopeesti ne äänet justiin ihan alhaalta, melkein munasarjojen tienoilta kun kaveri pakeni koko ajan doppleria.

Pirtsi nou hätä, sä kommentoit sitten kun ehtinet. Uskon että tommonen syynääminen ärsyttää. : / Inhottavaa että neuvolantäti vaihtu ja tilalle tuli sitten tommonen. Itteenikin vähän jänskää, miten käy kun muutetaan.. pakosti nimittäin vaihtuu neuvola ja siten myös täti, et tuleeko tilalle sit mimmonen tyyppi. : /

Mä en nyt tiedä mitä mä ajattelisin.. anteeks et jauhan taas esikoisesta, mutta mua niin huolettaa tuo hänen ihonsa. Onneks saatiin kutsu allergiatesteihin maanantaille.. tosin ei sielläkään välttämättä selviä mitään. Mut voiko itikan pistosta tulla ihottumaa? Kun toi ihottuma kyynärtaipeeseen ja kasvoihin nousi ihan yhtäkkiä muutaman tunnin sisään ja huomasin sitten jossain välissä et oli itikka pistäny käsivarteen, joka oli tuore pistos. Ruokavalio ei oo mitenkään muuttunu ja tuo ei ole mitään maitotuotteenkaan tapasta ihottumaa, kun alotin hapanmaitotuotteiden maistattamisen ja nyt eilisestä alkaen taas antanu välipalana viiliä. Toivon niiiiiiin kovin ettei tää tuleva pikkunen peri isänsä ihoa ja mitään noita allergiatouhuja, kun on jo esikoisen kanssa tämmöstä ennen kun toinen ehtii täyttämään 1v. Rasvata saa tuhat kertaa päivässä ja siltikään aina ei auta. Onneks nyt kesä on parantanut atooppisen ihon, mut näköjään jotain allergiaoireitakin nousee iholle. ÄRH! Ärsyttävää!!!!!!!!!!! :kieh:

Sartsa

 

Heipsan kaikille! Nyt ei pitäis tulla mitään työkriisiä, junan netin katkeamista tai muutakaan maata mullistavaa kaatamaan mun dataamista. Oon turvallisesti omassa kodissa ja pöytäkoneen ääressä

Tervetuloa uusille!! :flower: Onpahan meitä paljon

Ihania ultra ja dopplerkuulumisia taas Me joudutaan odottamaan sydänääniä vielä heinäkuun lopulle...

Nyt tulee vähän omaa napaa kun oon vähän innoissani!!! Meil oli tänään eka neuvola ja voi mikä onni se olikaan kun saatiinkin eri terkka kun alun perin piti! Mähän soittelin sillon neuvola-aikaa varatessa kahdelle terkalle, joista ensimmäinen oli ihana, mutta ei kuuluttu hänen piiriin niin hän siirsi meidät toiselle. Toinen olis varmasti ollut ihana, mutta ei oikein vaikuttanut siltä puhelimessa. Tänään sitten kun mentiin neuvolaan, saatiinkin tää ensimmäinen terkka!! JEE Tällä toisella oli kuulemma nyt niiiin paljon odottavia äitejä, että meidän terkka oli luvannut auttaa sen työtaakkaa raskauden ajan. Mut enikeis. Hän oli aivan ihana.

Meillehän tuli postissa etukäteen ne kaikki laput, joten ne oli täytelty jo, kun mentiin ja se kyseleminen voitiin jättää aika lailla pois. Sitten juteltiin niitä näitä meistä, meidän elämistä ja ajatuksista. Välillä se laitto lappuihin lisätietomerkintojä meidän juttujen perusteella ja sit taas jatkettiin. Lasketuksi ajaksi terkan kone kertoi 21.1. ja viikoiksi 8+5, mutta pidetään nyt vielä kiinni noista ite laskemista VP oli ihan huikeen hyvä 118/83. En ees muista koska se on noin hyvä viimeksi ollut. Hb oli 122, mutta mulla on aina ollu siel alarajoilla. Pissanäyte oli ihan ok ja paino oli 117 (vaatteet päällä) :ashamed: Sitä sitten ihmettelin kun terkka sanoi, että semmoisen 7 kiloa voin oikein hyvin kerätä painoa, eikä tarvi olla vielä huolissaan!! Joskin mun raja on 120 kg ja sen yli en mee, ellei oo ihan mustpakko. Eihän sitä sitten tiiä miten elimistö käyttäytyy, mutta kaikkeni teen Olin vähän ihmeissäni, että se antoi noinkin ison kilomäärän ja sanoi vielä että saa vaikka nousta sen 11 kiloakin, eikä sittenkään tarvi vielä huolestua.

Sit varailtiin aikoja koko loppukesälle neuvolaan ja lääkäriin ja ultraan. Reilun viikon päästä käyn verikokeissa, 4.7. mennään ultraan (me ei osallistuta seulontoihin niin saatiin aika vapaasti valita päivä), heinäkuun lopulla on lääkäri ja elokuun lopussa seuraava neuvola. Mun kalenterin huomioon ottaen oli ihan mahtava, että saatiin jo nyt noin pitkälle ajalle varattua noita aikoja niin helpottaa aika kummasti suunnittelua.

Mut kaikenkaikkiiaan oli ihana reissu. Ja mies oli mukana ja sekin sanoi, että haluaa kyllä tulla seuraavallakin kerralla mukaan Mies naureskeli kun saatiin se Vau-kirja isälle ja äidille, että se äidin puoli on aika paljon massiivisempi kuin isän. Mä sit lohdutin, että saa sekin lukea sen äidin puolen niin ei lopu niin aikaisin sivut

No mut se omasta navasta

Olispa kiva oppia tuntemaan teitä vähän paremminkin ja aattelinkin kysyä, että mitä tässä pinossa viihtyvät ihmiset tekee "elääkseen". Oletteko töissä/koulussa/kotona vai jotain muuta? Millaisia töitä teette/mitä opiskelette? Itsellänihän on siis opinnot aikalailla loppusuoralla, mutta en ehdi valmistua ennen lapsen syntymää. Sitten äippäloman jälkeen jollain aikataululla. Opiskelen diplomi-insinööriksi ja kandin tutkinnon saan tänä vuonna valmiiksi, mutta itse DI-tutkinto jää siis sinne äippäloman jälkeiseen aikaan. Tämä vuosi mulla menee järjestöhommissa luottamustehtävässä ja siksi tosiaan nyt meillä on miehen kanssa yksi yhteinen koti ja minulla koti toisellakin paikkakunnalla.

Ei mulla nyt varmaan muuta.

Tää menis nyt vähän ulos ja sit saunaan.

Anskutin ja Taavetti 8+6

 

Anskutin: Tää tekee työkseen lastenhoitoa kotona eli olen ihan hoitovapaalla "vaan", ammatiltani olen sosionomi/diakoni.

 

Tervehdys taas!

Joka päivä käyn lukemassa, mutta jotenkin ollut kiirettä töiden ja gradun kanssa joten lukemiseksi on sitten jäänytkin. Huomenna lähden Tampereelle ja sieltä Bon Jovia katsomaan, niin ajattelin nyt sitten kirjoitella; ettei tule liian pitkää taukoa..

Tinker taisi kysellä joskus aiemmin noihin seulontoihin osallistumisesta. Meillä on jäänyt edellisilläkin kerroilla nt-ultra kokonaan väliin, koska olemme olleet aina reissussa juuri niiden viikkojen aikaan, kun se olisi pitänyt tehdä. Nyt en oikein tiedä, haluanko osallistuakaan. Ja taas taidamme olla Etelä-Suomessa juuri niihin nt-ultran aikoihin, eli katsellaan. Rakenneultra on mielestäni jotenkin paljon mukavampi; siellä vauva jo on ihan vauvan näköinen jne. Vaikka toki, jos jotain löytyisi, olisi se entistä suurempi shokki. Siitäkin on kokemusta esikoisen raskausajalta, vaikka lopulta ihan terve tyttö meille tulikin.

Ja sukupuoli olisi kiva rakenneultrassa tietää..

Ja kiitos muuten kantoliinakeskustelusta. Pitää vielä miettiä. Ja odottaa varmistusta siitä, että tässä nyt ensimmäisestä kolmanneksesta selvitään hengissä. Ja ehkä toisestakin.

Anskutin kyseli ammateista jne. Minä tosiaan työskentelen tällä hetkellä "epäpätevänä" lastentarhanopettajana tämän kuun loppuun asti (mikä käytännössä tarkoittaa enää kahta työpäivää, kun on lomia jne.). Luokanopettajaopinnot ovat suunnilleen gradua vaille valmiit, paperit pitäisi saada ulos ennen kuin tämä kolmonen mahdollisesti syntyy. Meillä mieskin opiskelee yliopistossa, joten ihan opiskelijaperhe ollaan.

Omasta navasta ei mitään uutta. Epävarmuus taas nostelee päätään, mutta tiistaina on onneksi ensimmäinen neuvola. Josko sinne asti saisi pidettyä itsensä selväjärkisenä, niin ehkä taas sen jälkeen vähäksi aikaa helpottaa (jos sydänääänet kuuluvat..ehkä joudun oikeasti hankkimaan sen kotidopplerin..)

Mutta nyt viimeiset tavarat reppuun, aamulla aikainen herätys että ehtii lentokoneeseen..

Pinuski 8+4 (meniköhän noin?)

 

tervehdys taas naiset! :wave:

Tervetuloa uusille minunkin puolesta ja onnittelut plussasta!:hug:

Itse en ole suoranaisesti kyennyt tulla kirjoittamaan, pahoinvointi on jotain niin järkyttävää. Joka aamu sama rumba, oli syönyt tai ei, niin kyllä laatta lentää. Tavallisesti en päivällä enää oksenna, mutta eilen sitten tavaraa tuli kun saavista kaatamalla päivän mittaan.Painokin on tipahtanut
-2kg.Mikään ei pysynyt sisällä. Tänään taas sama juttu. Kai tämä on ihan normaalia?: /

Sukupuolen kysymisestä, meillä ei aiota sitä tietoon ottaa. Minä ehkä haluaisin, mutta miehelle se on ehdoton ei. Noo, eipä sukupuolella niin väliä, kuhan vaan pienellä kaikki hyvin, ni se tärkeintä. Ja tosin kun kyseessä esikoinen, niin ei niin väliä, sillä mitään ei ole vielä hankittu.

Rintojen ja nännien muutoksista Meikäläisen boobsit on kasvanu kuppikoon verran, Jeijj Nännipihatkin vähän on jo tummunut. Tämäkin normaali ilmiö?

Meillä eka neuvola ensi viikolla, vähän jänskättää. .En tiedä yhtään millanen neuvolatäti, oon vasta muuttanu paikkakunnalle. Puhelimessa vaikutti erittäin innokkaalta, ehkä jopa liiankin. Hyvä että ei tullu linjoja pitkin varmaan sitten juuri valmistunut tai jotan?

Myös elämäntilanteesta kyseltiin. Itte oon juuri valmistunut opiskeluista, ammattikoulusta. Ja nytte ainakin vielä työttömänä, kovasti toivon et saan töitä. Oon 4 työhaastattelussa käyny, mut viel ei ainakaan mistään vielä oo tärpänny. tyhmää. Rupee päivät oleen pitkiä, kun mies reissuhommissa, ja meikäläinen kun ei tunne vielä hirveesti ketään täältä paikkakunnalta.. Mutta toivottavasti sais jotain töitä ni pääsis viel tienaamaan.

Mitenkäs, onko teidän suhteenne miehenne kanssa muuttunu millään lailla kun plussa tärähti raskaustestiin? Meillä tosin esikoista ootellaan, hirveen kauaa ei olla ees seurusteltu, oikeestaan todella vähän, mut saman katon alla asutaan. Meillä suhde on parantunu, ja oon oikeestaan tainnu rakastuu mieheen ihan uudestaan. Hellyyttä täältä ei ainakaan puutu. :heart:

Eipä mulla oikeestaan ollu mitään järkevää sanottavaa, kuhan vaan kirjottelin kaikkee mitä mieleen tuli. Varmaan tylsää luettavaa, mut ei voi mitään. En tiedä miten sitä pitäis käyttäytyy, oonhan mä ekaa kertaa raskaana! Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, oli vaan pakko tulla jakaan mietteitäni tänne teille. Nyt jos kattois pari jaksoo Pakoa ja lähtis nukkuun. Hyvää viikonloppua kaikille!

Niiskuneiti 7+4

 

{Anskutin} tosi kiva, että saitte sen neuvolatädin jonka tahdoittekin! Sillä on iso merkitys kuitenkin, kun raskaus on aina niin iso muutos ja kun siellä neuvolassa käy, se on toivottavaa, että se kenen luona käydään on sellainen, että siellä käy mielellään
Kyselit myös, mitä palstalaiset tekee elääkseen mä käyn töissä, perus toimistotyötä ja sen lisäksi opiskelen, tavoitteena on valmistua syksyn aikana ennen äitiyslomaa ja toistaiseksi tavoite näyttää saavutettavalta

niiskuneiti kyseli suhteen muuttumisesta raskauden myötä. Meillähän tämä on jo sitten neljäs yhteinen lapsi, että sinäänsä mitään "uutta" ei oo tullut, yhdessä ollaan oltu toistakymmentä vuotta mutta kun muistelee aikaa kun esikoinen sai alkunsa/syntyi niin me hitsauduttiin vaan enemmän yhteen Yksi kaveri sanoi, kun aloin kolmatta odottamaan, että odota vaan, et se on ihan hirveää, että hän luuli ennen, että toinen lapsi on pahinta, mitä parisuhteelle voi tapahtua, mut kyllä se kolmas on vielä pahempi ja noh... nyt se kolmaskin on yli 1v ja en kyllä voi sanoa, että lapset olisivat KOSKAAN missään määrin huonontaneet parisuhdetta, lapset eivät ole tavallaan edes vaikuttaneet siihen. Me olemme yhä ne samat ihmiset, jotka tapasivat ilman lapsia ja meidän parisuhteemme on se sama, mitä se oli ennen lapsia. Olemme vain nykyään myös äiti ja isä, kun aiemmin olimme "vain" mies ja vaimo

Seulonnoista on ollut juttua ja me kyllä ollaan osallistuttu ja osallistutaan kaikkiin seuloihin. Ja meillä se menee niin, että jos jotain löytyy, se on keskeytys. (no, riippuu tietenkin, mut esim. down-lapsen kohdalla emme edes harkitsisi mitään muuta)
np-ultrassa kuitenkin kaikki näytti olevan oikein hyvin nyt odottelen seuraavaa neuvolakäyntiä (heinäkuun puolivälin jälkeen) jossa toivottavasti sitten kuulen veriseulan ja np:n "yhteistuloksen" siksi siis vasta siellä, et jos kaikki on kunnossa niin mitään infoa ei aiemmin tule.
Rakenneultra on sitten elokuun puolivälissä.

sukupuolesta ei aiota kysyä. Harmitti, kun kolmannen odotusaikana sitä kysyin, se jotenkin vei jännityksen siltä odotukselta ja synnytyksessä kun sanottiin, että "poika tuli" oli sellanen "jaa, kyllä mä sen tiesin" eli vaikka haluaisinkin villahaalariin ostaa "oikean"väristä lankaa niin salassa pidetään ja ostan sitten valkoista

tatomira ja pieni 11+5 (tai 12+3)

 

Moi.

Kirjoittelinkin tossa eilispäivänä pitkät sepustukset, mutta huis vaan sinne katosivat avaruuteen .

Nane87, Kyselit meidän lasten ikiä. Pojat on 7 ja 5 vuotiaat, ja tyttö 1,5 vuotta. Ja täytyy sanoa että pojat piiiikkkkaaaseen koettelee äipän kärsivällisyyttä päivisin. Ei nyt niin kovin pitkäpinnainen osaa olla näin RASKAANA. No, koitan parhaani mukaan jaksaa, ja selittää sitten np-ultran jälkeen (jos kaikki on hyvin) miksi äiti on niin kiukkuinen.. Jotain tekemisen puutetta esikoisella ainaskin, nyt kun ei koulua ole, ja kavereitakaan ei nää. Tyttö on aivan kiinni minussa, nukkuu vieressä, eikä päästä mihkään. No, jos tämä raskaus hyvin etenee, täytyy koittaa jossain vaiheessa vieroittaa pikkasen prinsessaa (jos hennoo).

Tervetuloa Sinimarja:flower: minun puolestani mukaan.

Sartsa, kertoilit pikkuisen ihottumasta. Miksei se voi aiheuttaa herkälle ihan itikan pistokin ihottumaa. vai olisiko voinut olla jonkun muun öttiäisen pistos? Toivottavasti asettuu, eikä aiheuttaisi enempää huolta sinulle. Itse taistelin keskimmäisen ihottumien kanssa, kun hän oli vajaan vuoden. Jätin ruokiakin pois tosi paljon, mutta ei auttanut. Kasvot olivat tosi pahan näköiset välillä. Lääkärikään ei mitään syytä löytänyt. Perusvoidetta vain paljon, ja aika paransi. Nykyään ei kärsi ihottumasta ollenkaan.

{Anskutin} kyseli tekemisiä. Meillä on maatila, joten tekemistä piisaa. Ainakin miehellä. Minä pääasiassa hoidan lapset ja kodin. Välillä olen "töissäkin", niinkuin pariviikkoa sitten, kun laitettiin lehmät laitumelle. Pikkasen tulee oltua varovaisempi, jos lehmien kanssa tekemisissä on.. Tyttöä odotellessa meinasikin käydä kehnosti, kun meinasin jäädä erään emon puskemaksi. Onneksi kerkesin just alta pois. Mutta kyllä lapsille on mukavaa asua maalla kun on eläimiä ympärillä. Meillä on lisäksi viisi kissaa (joista yksi kesäretkellään) ja kaksi koiraa.

Nyt tyttö vaatii huomiota, joten palailen myöhemmin.

Mukavaa päivää kaikille!

-Amalia- ja Muru 10+1 (huom, virallisesti sikiö!!!)

 

Mie oon kotona, multa loppu työt puolvuotta ennen juniorin syntymistä ja siitä asti tosiaan oon ollut ihan kotiäitinä..

Parisuhteen muuttuminen, no eka muutti jonkun verran, musta kuoriutui nalkuttava akka mutta on siinä toisellakin peiliin ollut katsominen...Tää toinen muutti miestä jo nyt niin että selvästi panostaa enemmän esikoisen hoitamiseen jotta minä saisin joskus levätä..

niiiiskuneiti Juu tissien kasvaminen ja nännien värien muutos on normaalia, on nuo turvonnut melko reilusti itselläkin..

Onnea neuvolakuulumisista ja sykkeiden bongauksesta! :heart:

Tänne ei mitään, väsyttää niin ettei järki kulje, sykkeitä en ole vielä löytänyt ja nyt en meinaa edes etsiä, olkoot..

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Maira ja kirppu 9+3

 

Huomenia!

Uusia on tässä välissä tullut jo monta, tervetuloa!

Sartsalle tsemppiä lapsen ihottuman kanssa taisteluun! Ne on sitten merkillisiä välillä, ettei yhtään tiedä, mistä tulee. Monesti kyllä helpottaa ikää myöten, ainakin mitä lähipiirissä olen seurannut. Meilläkin tytöllä oli pienenä silloin tällöin (varsinkin kesällä!) ihottumia ja aina ihmeteltiin, että mitähän väärää se nyt on syönyt. Mutta ei lopulta ole ollut mitään kummempia allergioita ja välillä vaan kuiva iho vaivaa.

Itse olen töissä ollut jo pitkään, tauko siihen hommaan on tosi tervetullut.

Sukupuolen minä ehkä kysyn rakenneultrassa, jos sinne asti päästään. Ei nyt pakko ole tietää, mutta toisaalta ei ole pakko pitää salaisuutenakaan =). Minulle sukupuolella ei ole mitään väliä, olen niin onnellinen jo siitä, jos me tosiaan saamme tämän lapsen.

(.) Vähän on epävarma olo edelleen, osaankohan minä missään vaiheessa olla ihan levollisin mielin? Nyt vaan ajattelen, että jos sinne ultraan (juhannusviikon jälkeen mullakin) pääsen ja siellä on kaikki vielä hyvin, niin ehkä sitten.. Pahoinvointia on kyllä edelleen, pönttöä saa tervehtiä aina silloin tällöin. Ja viime yönä tuli nukuttua vaivaiset 11 tuntia . Jos nukkuu vähemmän kuin 10 tuntia, niin on sitten tosi väsynyt ja huono päivä...

Mukavaa perjantaipäivää ja viikonloppua kaikille!

Meelia ja piiperö 9+3

 

pieni kysymys tähän kaikille? mulla nyt viikkoja 8+2 ja muutaman päivän olen elelly ilman oireita. niitäkään nyt ei paljoon koko raskauden aikana ole ollut. rinnat kipeät ja turvonneet, jatkuva nälkä ja iltaiset/öiset mahakivut. nyt noita mahakipuja ei enää ole.. että kun osais olla huolestumatta.mut mä pelkään et kaikki ei oo kunnossa.oikeestaan koko raskauden aikana on ollu sellanen uskomaton fiilis et eihän tuolla mitään ole..tiistaina se selvii,kun mene varhaisultraan, mut miten mä jaksan sinne asti ilman kokoaikaista stressaamista ?

 

Sartsa83 nyt sitä ultraa ei tartte onneks niin hirveesti jännätä Kyllä tääkin karkas aina hetken päästä jonnekin piiloon, mut onneks anto kuunnella edes vähän pitempään kun sen sekunnin tai kaks :heart: Millos teillä on se ultra? Onneks mä pääsen ennen juhannusta niin ei tartte koko juhannusta märehtiä ja hermoilla

Anskutin mä oon tällä hetkellä työttömänä. Alkuvuodesta kävin yrittäjä kurssin ja piti oma firma laittaa pystyyn. Sitä ennen oon ollu myyjänä pienessä sisustusliikkeessä ja kukkakaupassa. Myynnin ammattitutkinto on suoritettu ja syksyks oon hakenu opiskeleen lisää samaa alaa. Nyt jännätään pääseekö kouluttautuun lisää.

niiskuneiti meillä suhde karahti vähän kiville jossain vaiheessa. Nyt on kyllä vähän parantunu kun ollaan oltu omissa kodeissa. Me ei ehditty tunteen ku pari kuukautta kun vauva jo ilmotti tulostaan. Kauankos te ehditte oleen yhdessä ku sanoit että ootte tuntenu kanssa vasta lyhyen aikaa?

s-atu mullakin on ollu koko ajan sellanen fiilis ettei tuolla ketään oo. Mä oon ressannu ihan hirveesti kaiken tuhruttelun ynnä muun takia. Jotkut päivät on oireitten kannalta ollu helpompia, mutta kyllä ne sitten onkin ryminällä tullu takas. Älä turhaan ressaa, tiedän että on vaikeeta mutta kohta pääset jo tarkistaan tilanteen. :hug:

Nijan 11+1

 

Pikaiset terkut... Eka neuvola takana, saatiin sydänäänetkin kuulumaan :heart: Onnenkyyneleitähän siinä taas valui vaikka muille jakaa. Paino ei ollut noussut juuri lainkaan, hemppa hyvä ja kaikki muutenkin ok. Toki ultra vielä edessä parin-kolmen viikon päästä. Olo on ihan uskomattoman onnellinen Voisin kailottaa vaikka jo koko maailmalle iloiset uutiset, mutta kyllä me vielä taidetaan salata tää hetken verran.

Mulle vois laittaa tuon LA:n 8.1. kun se nyt siltä vaikuttaa, ettei se olekaan muuttunut.

s-atu: Mullakin oli sellainen olo, että pöh tuolla ketään edes ole, mutta kun nuo sydänäänet sai kuuluviin, tuli tästä niiiin totta Eiköhän sulllakin ole kaikki hyvin :hug:

Paneudun teidän höpinöihin illasta kun tuo pikkuneiti nukahtaa, jos ehdin. Kivaa viikonloppua kaikille!

St. Brigitten ja tokatoukka 10+5

 

Nijan Me ollaan miehen kanssa tunnettu 4 kk ja seurusteltu 3 kk. okei, onhan tuo aika todella lyhytt.. Mut meidän tapaaminen oli jo sinänsä niin ihmeellinen yhteensattuma, oikeen jostain elokuvasta. Ja kyllä se oli rakkautta ensisilmäyksellä. <3 Vauva on ihan toivottu juttu, ja kovasti sitä on yritetty. Söin e-pillereitä sillonkun tavattiin, mut lopetin ne myöhemmin, kun tuli tää vauva-asia puheeks. Ja molemmat on täysin varmoja siitä, että halutaan tää pienokainen. Nykyään asutaan yhessä, ja ollaan me kihloista ja naimisiinmenostakin puhuttu. Kihloihin tarkotus on mennä ennenkun esikoinen syntyy. Okei, tää vaikuttaa varmaan hullulta, mutta eikö se oo tärkeintä et itestä tuntuu oikalta? Kyllä mä oon satavarma, et haluun mieheni kanssa koko loppuelämän olla, se oli oikeestaan mulle heti selvää kun tavattiin. Ei meidänkään elämä aina ruusuilla tanssimista oo, ja alussa oli aika isojakin juttuja, mutta niistä selvittiin ja oon aikavarma et selvitään mistä tahansa. Vaikutanko ihan hullulta? Mistäs ajasta teillä oli kyse, ennenkun esikoista ruvettiin odottaan?

 

Me oltiin seurusteltu 8kk kun esikoinen ilmoitti tulostaan.. ja oli kyllä niin puhdas vahinko kun vaan voi olla..Plussatestistä seuraavana päivänä mies kosi, eli oli kihlat kotona odottamassa ja siitä 2,5kk mentiin naimisiin ja nyt tosiaan tulee toinen..Yhdessä ollaan oltu reilut 2,5 vuotta ja naimisissa puoltoista vuotta.

Tietentahtoen en olis lasta lähtenyt tuossa kohtaa tekemään, koska kuitenkaan ei toista vielä kunnolla tunne ja odotusaika teettää jo muutoksia ja vauva-aika se vasta parisuhteen koetukselle laittoikin. Mutta on se niin että mitään ei voi saada ellei yritä.

Toisaalta, ainakin me ollaan kasvettu yhteen ja tiedetään olevamme vahvalla pohjalla kun kaikesta on selvitty.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja kellään ei ole oikeutta alkaa niitä ratkaisuja arvostelemaan tai ei ainakaan minulla ole, joten antaa elämän viedä.

 

pyöreäomena ja Sinimarja, Tervetuloa! :wave:


Amom, Nijan, jjuuli ja St. Brigitten, :heart: Onnea sydänäänistä!

ellenille onnea np-ultran havainnoista! :heart:

Anskutin, onnea ihanasta neuvolantädistä! Mun mielestä omalla ja neuvolantädin välisellä henkilökemialla on yllättävänkin suuri merkitys. Ja saahan siellä seuraavan 7 kuukauden aikana rampata kerran jos toisenkin, varsinkin sitten loppuaikana. Ikävää, jos on juuri tuollainen nipottaja kuin Pirtsillä. :headwall:

Mutta olenpa kuullut noista neuvolantädeistä jos jonkinlaista legendaa. Toisissa neuvoloissa kuulemma terkkari tulee tarkastamaan vaa´an lukematkin, ettei punnittava vaan huijaa. Mä en kyllä henk.koht. ehkä kestäisi mitään jeesustelijaa. Kyllä tämä touhu on sen verran tutuksi tullut, kun niin lähekkäin on jo kolmas raskaus, että menee vähän vanhalla rutiinilla. Tosin noista diabetes- ja ruokavaliojutuista tämä meidän täti vauhkoaa joskus ehkä aavistuksen liikaa ja sen takia saan siis sen sokerirasituksenkin käydä taas kahteen otteeseen, mutta ehkä kestän sen nipin napin ilman vastarintaa.

Mun ammattini on kaiketi tällä hetkellä kotiäiti, hoitovapaalla siis olen. Toivottavasti saan jatkaa tätä työtä vielä monta vuotta eteenpäin. Virallisesti olen laboratoriorotta, mutta ollut pois sorvin äärestä jo useamman vuoden tätä jälkikasvua tekemässä ja kasvattamassa.

Parisuhde meillä ei ole muutoin muuttunut kuin että tulee vähän enemmän sanomista. Johtuen ehkä sitten allekirjoittaneen hormonihöyryistä. Mulla oli ensimmäinen raskaus riskiraskaus, jolloin mies otti paljon vastuuta mm. kotihommista. Näistä jälkimmäisistä ei sitten ole enää juurikaan asiat muuttunut eikä mieskään kyllä jaksa olla enää niin kiinnostunut kuin esikoisista. Ehkä vähän enemmän saan ymmärrystä, jos en jaksa tehdä mitään. Onneksi mies osallistuu kyllä paljon aina lastenhoitoon, joten siinä suhteessa ei ole valittamista.

Sukupuolen (tuntuu, että olisin tätäkin jo kommentoinut eli anteeksi jos toistan itseäni) mies haluaa selvittää. Minä voisin jättää selvittämättäkin, mutta samapa tuo. Jokatapauksessa ollaan menossa yksityiselle 4D-ultraan, koska ollaan kaikista muistakin käyty. Siellä sitten suurella todennäköisyydellä ainakin selvyys asiaan saadaan, vaikka rakenneultrassa vauveli olisikin häveliäällä päällä.

Kävin tänään hammaslääkärillä paikattavana. Olin syönyt aamupalaksi yhden leivän klo 7 enkä tietysti tullut ajatelleeksi koko asiaa, kun lääkäriin menin ennen puoltapäivää. No, enhän mä nyt tietysti saa syödä mitään vielä tunteihin, ainakaan ennenkuin tunto palaa puoleen päähän. :headwall: Tekee hirvittävän hyvää tälle pahalle ololle. :x Äsken oli pakko syödä muutama viinirypäle, mutta eihän se kivaa ole, kun ei tiedä pureeko rypälettä vai omaa kieltään.

Countdown 6 yötä ultraan!


NS 10+3

 

Onpas tullut tekstiä! En millään muista edellisiä sivuja joten vastailen jotain...

Suhteesta me ollaan oltu yhdessä yhteensä 6vuotta nyt, josta reilu vuosi naimisissa. Esikoinen on 3vuotta, eli se 3vuotta oltiin oltu yhdessä ennen kun esikoista alettiin odottamaan. 2vuotta oltiin tosi tiiviisti yhdessä ja niiiiiin rakastuneita kunnes päätettiin pitää taukoa ja asuttiin erillään (osittain opiskelujeni takia) erillään 3kk ja palattiin yhteen. Mä voin suoraan sanoa, että en vois kuvitellakkaan tekeväni lasta kenenkään kanssa lyhyen yhdessä olon jälkeen. Syy on se, että kyllä näihin kuuteenkin vuoteen mahtuu kaikenlaista, ja siis jo tuohon kolmeen vuoteen, että sitten vasta kun palattiin yhteen pysty sanomaan mitä oikeesti haluaa. Toki kaikilla ei näin ole, enkä ketään halua mitenkään luokata! Tuntui mustakin ekan vuoden, että elämäni mies jne, mutta kaikenlaista kriisiä oli sen jälkeen vastassa kun ensi huuma laski ja oon onnellinen, että siinä ei ollut lasta vierellä vielä.. Lähennytty on jonkun verran taas raskauden myötä, mutta ollaan aika läheisiä muutenkin Kannattaahan sitä läheisyyttä miehen kanssa tankatakkin raskausaikana kun vauva aikana se meinaa unohtua taka alalle :/

Niiskuneiti ei kuulosta hullulta, pikemminkin vaan vasta rakastuneelta Kirjotinkin jo tuohon ylemmäs omia mielipiteitäni, mutta tosiaan ne on omiani ja jokainenhan tekee kuten itse parhaaksi kokee Itse ehkä näkisin "ongelmana" jos lyhyen suhteen aikana tulee jo raskaaksi, että jossain vaiheessa voi olla vaikeampaa. Syy on se, koska noinkin lyhyen seurustelun aikana ei toista voi täysin tuntea ja seuraavien vuosien aikana huomion vie vauva jolloin parisuhde monesti jää taka alalle, eikä tiedä miten toinen toimii esim.väsyneenä ja stressaantuneena. Edelleen korostan, että eihän aina näin ole, mutta vierestä seuranneena kokemusta on..

Toivottavasti en latistanut kenenkään fiiliksiä, ainakaan ei ollut tarkoitusOli vaan pakko kirjoittaa jonkin sortin kokemus pohjalta ja kun on jo yksi lapsi niin muistaa miten erilaista se esikoisen odottelu oman kullan kanssa oli ja syntymän jälkeinen aika..

Ai niin! Oireettomuudesta oli joku kysellyt! Mähän kyselin siitä kans oisko ollut viikko sitten. Eli mulla loppu kuvotus jne ja olin jo ihan paniikissa.. Kuinkas ollakkaan oireet palas yhtä äkkiä vaan pahempina ja ultrassakin tuli käytyä ja kaikki hyvin Eli suosittelen vaan nauttimaan jos on oireettomia päiviä

tinker_ rv9+5

 

Eli minut voi poistaa listalta, eipä pikkuisen sydän enään lyönyt ultrassa:'( nyt edessä lääkkeelinen tyhjennys. Tosi surullinen olo.
Toivottavasti teillä kaikilla muilla menee kaikki hyvin loppuun asti! Hyvää kesää!

 

niiskuneiti Mulla oli vielä säätöö exän kanssa kun tapasin tän nykysen. Meijän alku oli aika vaikee just ton takia kun en ollu päässy exästä yli enkä oo vielä tähänkään päivään mennessä päässy. Ääh, mä en enää tiedä mitä mä haluan, haluanko olla just ton miehen kanssa vaiko yksin.

Mähän ilmotin jo alkuun ku tavattiin että haluan lapsia, mieskin halus muttei ihan heti. Sit se laitto ennen pääsiäistä viestiä et aletaan vaan yrittään. Tais kyllä olla jo tärpänny ennen sitä tai sit ihan heti sen viestin jälkeen Me ei kai ehditty seurusteleen kun vaan kuukauden ja tosiaan oltiin tunnettu vasta pari kuukautta. Näköjään näin käy meille aikuisillekin

Pillerithän olin lopettanu jo vuosi sitten eikä kyllä mitään ehkäsyä käytetty, ehkä keskeytettyä ja kerran sitä ehkäsyvaahtoo. Mulla ei todellakaan oo noin varmat tunteet kun mitä sulla, ehkä nää hormonit vaikuttaa. Mua alkaa ahdistaan kaikki semmonen läheisyys. Yhteen ei olla muuttamassa vielä hetkeen, enkä edes halua. Ehkä pitää ottaa neuvolassa tää asia puheeks jos pääsis jutteleen oikein kunnolla jollekin. Joo ja ehdottomasti se on tärkeintä että jos itestä tuntuu oikeelta ja hyvältä. Niinhän se elämä pitää elääkin, ei toisten mielipiteitten mukaan.

Asiaa ei yhtään helpota se että mä sairastin monta vuotta masennusta tietämättäni. Taisin olla 15 tai 16 kun aloin oireileen, enhän mä tienny mikä mulla oli. Eipä kyllä lääkäritkään tajunnu kun vasta sillon kun olin 20, oli jo fyysisiä oireita sillon. Joten sen takia mulla on sitten läpi elämän taipumus saada masennuskausia, ja vaan sen takia kun ei älytty aikasemmin mikä mua vaivaa. Ehkä mulla on just nyt sellanen

Ansu-85 :hug:

 

Anskutin meitsin viimesin työpaikka oli koneenasentajana metallifirmassa. Siitä sitten menin koulunpenkille kouluttautumaan automaatioasentajaks, joka oli vikatikki. Eli jos vain suinkin ilman koulutusta saan palata vastaaviin koneenasentajan hommiin, teen sen tai sitten yritän oppisopimuksella tms. päästä niihin hommiin. Koulutukseltani siis oon datanomi ja tehny n. 5vuotta myyntialan hommia, asiakaspalvelua sun muuta. Asiakaspalvelu meneekin, mut myynti ei. Toi äijähomma vaan innostutti mut uuteen alaan ja haluisin tosiaan palata sinne takas.

Niiskuneiti meillä on sekä lujittanu suhdetta että myöskin ollaan riidelty enemmän. Johtuu eri kasvatustavoista ja miten hoidetaan meidän poikaa. Mut enemmän me myös annetaan läheisyyttä lapsen myötä, että oikeestaan meidän suhde on vaan parantunu. Ennen oli välillä ehkä jopa tylsähköä. ja nyt kun toinen plussa tuli, niin pelkäsin miehen reaktioo kun hän oli juuri 2vkoa aiemmin plussausta sanonu ettei halua enää yhtään lasta, kun poika tuppas huutamaan monta yötä putkeen. : / Mutta kun kerroin uutisen, mies tuumasi ensisanoikseen:"MAHTAVAA! Nyt se tyttö tulee sitten." Että olikin sitten kuitenkin innoissaan. Minä sen sijaan peloissani kun ikäeroksi tulee vain noin vuos ja 4-5kk : /

-Amali- kyllä se tais olla se itikan pistos. Luinkin siitä ja se voi lapsille aiheuttaa isojakin ihottumia. Hydrakortison autto yhdessä perusvoiteen kanssa. No just tommosta meilläkin on. Eikä tapahdu mitään vaikka ruokiakin jättäis pois... atooppisesta ihosta on lääkärin jauhaneet ja olihan se tossa talvella, etenkin pahimpien pakkasten aikaan pahimmassa kunnossakin. Mut niinhän sitä on sanottu että aika parantaa haavat, joten eiköhän tuon ihokin tuosta tokene. Miehelläkin on ihon kanssa mm. kutinaa, mut tiettävästi hänellä ei ole lapsena ollut mitään ihottumia, kuten ei itsellänikään, muuta kuin pakkasihottumaa ja siihenkin laitettiin aina ehkäsevästi vitalista, jollon sitä ei enää ilmestyny. Yhtä kaikki, maanantaina ois aika sitten Taysiin allergiakeskukseen allergiatesteihin. Epäilen ettei sieltä selviä juurikaan mitään. Mutta jännittää mennä. Lähinnä se pistäminen ja pojan reakointi siihen.

Kiitos Meelia :hug: Kuiva ihohan se meilläkin enimmäkseen vaivaa. Nyt kesällä taas parempi.

Meillä on Nijan se ultra 27.6. eli justiin juhannuksen jälkeen.

Voi Anu-85 :'( :hug: Isoja voimahaleja ja suurta jaksamista. :heart:

Omaa napaa. Taas me ollaan pojan kanssa kaksistaan. Jos mies ei ole töissä, niin sitten se on helvetti auttamassa kaikkia vuoronperään. Tällä kertaa yksillä perhetutuilla istuttamassa puuntaimia. Menee lisäksi viikonlopuks töihi ja jos sataa koko vlopun, tekee pitkää päivää siellä ja jos ei sada, niin menee viikonlopun aikana kumpanakin päivänä istutteleen niitä vi*** taimia!!! Eipä meidän kanssa tarvii ollakaa.. on hän hyvä isä ja ihana aviomies, mutta jessus, että joskus pistää ottaa aivoon kun toisinaan se ei oo ikinä kotona. Onneks hän kuitenkin välillä on kotonakin enempi. Sitä aikaa taas odotellessa.......

Sartsa 10+5

 

Ansu85:hug: