~*~ Tammikuun Vauvat 2012 kesäkuussa ~*~

Noista sydänäänistä pitää mainita sen verran että kun tuota tyttöä odotin niin ei saatu neuvolassa sydänääniä kuulumaan edes rv 15, oli jotenkin niin piilossa ja takana ja/tai vikkelä ettei niitä vaan saatu kuuluville. Piti ihan ultralla käydä tarkistamassa tilanne mutta kaikki oli ihan hyvin. Joten on turha hätäillä jos sydänäänet ei edes 10+ viikolla kuulu.

Jomi: Minäkään en ollut kuullut kaukalopussissa ennen kuin tyttöä aloin odottaa mutta se todella oli hintansa väärti.
 
Sartsa83
Kiitos Jomi ja Pirtsi. :hug: Ei tarvitse osata sanoa mitään. Tulee helpottava olo kaikista teidän haleistanne ja jaksamisviesteistänne. Ja ne onkin tällä hetkellä tärkeitä. Tänään mennään katsomaan äitiä. Pelkään että pillahdan siellä itkuun, vaikka nyt pitäisi äidille jaksaa näyttää vahvaa ja olla tukena. Onneks mies ja poika lähtee mukaan, joten pystyn ehkä pitään itteni kasassa. Tai jos hajoan, niin he ovat ainakin siinä mukana.

Sartsa 11+5
 
Nyt taas netti toimii..

Ihan alkuun Sartsa83, minä toivon sinulle jaksamisia. Menetin nuoruusiässäni rakkaan isoveljeni, ja jotain tiedän siis läheisen menetyksestä. Se on niin raskasta, mutta sen kestää ja siitä selviää ajan kanssa jotenkin. Lisäksi isosiskoni asuu laitoksessa, on pahasti kehitysvammainen, enkä ole juurikaan häneen yhteyttä pitänyt. Tästä myös minulla usein huono omatunto. Meillä kuitenkin on ikäeroa niin paljon, etten koskaan ole edes oppinut häntä tuntemaan, ja hän tuntuu minulle vieraalta. Ehkä olen huono ihminen.. Myös minulle voit laittaa yv, jos siltä tuntuu.

MLM, Aivan ihana musuliini!! Täällä lähes samanmoinen :). En vielä ole kuvaillut, jännitän vaan niin kovin sitä np:tä..

Nyt tyttö riskaa senverran lujaa, että täytyy lopettaa..

-Amalia- ja Muru 10+6
 
Onpa taas tullut paljon kuulumisia.

LadyMoonille pahoittelut ja voimia!

Sartsalle paljon voimia raskaaseen tilanteeseen! Minulla oli joku vuosi sitten vähän vastaava tilanne, itkin jo illat, kun pelkäsin menettäväni äitini. Sitten kävi niin onnellisesti, että äiti toipui eikä välitöntä vaaraa enää ole. Kyllä siinä alkaa arvottaa asioita eri tavalla, kun joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Toivotaan, että äitisi tilanne pysyisi mahdollisimman pitkään tasaisena, ettei hänen tarvitsisi kärsiä ja saisitte viettää vielä paljon yhteisiä hetkiä! :hug:

Mairalle onnea uuteen kotiin!

Mitähän muuta oli... ainakin onnea ultrakuulumisista!

Sydänäänistä: minullakin saatiin viime raskaudessa vasta 13. viikolla kuulumaan neuvolassa (yritettiin 11+6, ei kuulunut), istukka oli edessä.

Itsellä pahoinvointi on jonkin verran helpottanut (ja se tietysti vähän huolettaakin välillä, että onkohan kaikki vielä hyvin). Ultraa odottelen öitä laskien kuin lapsena jouluaattoa :D.

Närästyksestä oli kysymys. Sitä minulla on ollut tosi kovasti, mutta olen saanut sen rauhoittumaan tiukalla dieetillä. Renniet ei mulla auta, joten ainoa keino on syödä oikeanlaista ruokaa ja riittävän kevyesti. Alkuraskaudessahan on kai hormoninärästystä, joka varmaan rauhoittuu jossain vaiheessa, kun hormonit tasoittuu. Sitten puolivälin jälkeen tulee se mekaaninen närästys, kun kohtu alkaa painaa mahalaukkua. Siinä välissä saattaa olla semmoista leppoistakin aikaa, että voi rauhassa syödä..

Mukavaa juhannusta kaikille!

Meelia 10+2
 
Sydänäänistä. Voi kiitos teille noista kokemuksien jakamisesta. Koti-doppleri tuli eilen, mutta mitään en saanut kuuluviin. Aika tarkka saa olla, kun oma sydänäänikin jäi kuulumatta jos oli about sentin väärässä paikassa :O, joten en yhtään ihmettele, jos muutaman sentin mittaisesta ei saa niitä kuuluviin.

Voimia kovasti Sartsalle! Toivottavasti huonolta kuulostavalta tilanteesta huolimatta äitisi toipuu ja voitte yhdessä ihastella vauvaakin.

Ja sitten vähän omaa napaa. Eilen tuli aamupäivällä vuotoa ja säikähdin hirveästi. Loppui kuitenkin aika pian joten nyt vaan yritän ottaa lunkisti, mikä on tosi vaikeaa. Koko alkuraskaus on mennyt enemmän ja vähemmän pelätessä ja eilinen sitten vain lisäsi noita fiiliksiä. Ultraan on aikaa puolitoista viikkoa, jos sinne päästään.

Kaikesta huolimatta mukavaa juhannusta, tällä alkais loma =)

Katapultti ja rv 10+1 - toivottavasti sintti on edelleen hengissä
 
Heipat taas kaikille! :flower:

Huh huh, millä sykkeellä on menty viimeiset 8 viikkoa. Eipä oo kyllä kauhean montaa rauhallista hetkeä tai päivää ollut. Jotenkin kiire kulminoitui aivan totaalisesti tähän viikkoon ja joka ikinen päivä on menty pää kolmantena jalkana. Mutta NYT saa levätä 5 viikkoa!!! Ylihuomenna lähdetään reissuun Riikaan ja sitä seuraavalla viikolla saa vain olla ja nauttia lounastreffeistä ihanien kavereiden kanssa. LOMA :heart:

Ladymoon Suuri osanotto ja paljon voimia tulevaan. :heart: :hug:

Sartsa Paljon voimia äitisi rinnalla kulkemiseen. :hug:

Käsitöistä täällä oli puhuttu ja minä liityn tähän käsityökerhoon kyllä oikein mielelläni. MLM kiitos sivuston linkkaamisesta :) Kukas se sanoi, että oli tehnyt itse kestovaippoja? Olen yrittänyt löytää suht yksiselitteisiä ohjeita niiden tekoon, mutta en ole vielä löytänyt. Esim kun ohjeessa puhutaan imuosasta tai kosteussulusta niin itse olen kyllä vähän pihalla, että mitä se tarkoittaa :) Nyt lomalla aion aloittaa neulomisen vaaville. Voisi koittaa päästä johki ihanaan lankakauppaan ja aloittaa villavaatteiden teon, koska tammivauva tuntuis näiden nykyajan pakkasten hulinassa tarviivan aika hyvin vaatetta päälleen. Pitäisköhän itellekin tehdä joku villainen suoja noille rinnoille. Sen lisäksi että takki tarvis ehdottomasti askarella sitten syksyllä, ettei pääse paleltuun talvella :D

Onnea kaikille ultrakuulumisia saaneille! Hassua kun kohta (huomenna!!!!) on takana jo 1/4 raskaudesta ja vieläkään en ole masun asukkia nähnyt. Onneksi ultraan on enää 1,5 viikkoa. Näyttäisi siltä että 4.7. meillä on monella kerrottavaa ultran tiimoilta :)

Mun tarvis varailla aikaa sinne labraan ja pohdin, että onkohan siinä mitään järkeä että varaan sekä verikokeet että sokerirasituksen samalle aamulle. Terkka sanoi, että kunhan heinäkuun alun aikana käyn verikokeissa ja sokerirasituksessa niin se riittää. Mutta ku ei jaksais koko aikaa ravata kun sinne labraan on kuitenkin se 10 kilsaa matkaa :D Tulishan siinä pyöräiltyä tietty enemmän.

Pyöräilystä tuli mieleeni liikunta ja repeilin eilen aika kovin itelleni :D Juoksin kuitenkin tuossa toukokuun alussa puolimaratonin ja eilen kun juoksin ratikan kanssa kilpaa pysäkille niin meinas henki lähteä :D En kyllä yhtään tiedä, että millä lihaksilla oon sen puolikkaan juossut, mutta voinpahan sanoa senkin tehneeni :p

Parisuhteesta olitte keskustelleet myöskin. Me ollaan oltu yhdessä reilu vuosi ja mentiin kihloihin huhtikuun alussa. Häät on tulossa parin vuoden päästä kun saadaan edes toinen meistä työelämään ja on varaa juhlia kunnolla :p Meillä ei tämä raskaus ole oikein vielä ehtinyt vaikuttaa oikein mitenkään. Oltiin tähänkin asti kuin paita ja peppu ja se ei ainakaan ole muuttunut. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä vain hitsaa meitä yhteen lisää.

Eilen meillä oli ilouutisten päivä toimistolla. Kaveri kertoi, että heille on tulossa vauva joulukuun lopulla. Näimme maanantaina heidän ultrakuvansa ja siellä köllötteli kyllä aivan supersuloinen vauva!! :) Sitten päätin itsekin kertoa jo nyt vauvauutiset kaikille kun totesin, että sellaisia, jotka asiaa eivät tiedä, oli niin vähän, että ihan sama vaikka loputkin kuulisi :) Saimme aika paljon ihastuksen huokauksia osaksemme :)
Illalla kävimme sitten vähän viettämässä iltaa ja tapasin tämän kaverin vaimon ja olipa ihana kun pääsi livenä juttelemaan raskaudesta ja vertailemaan oloja :D

Tämä pääsee kohta halaamaan omaa muruaan ja aloittamaan juhannuksen ja se saa kyllä olon aika ihanaksi! Hymyilyttää vaan niin kovin koko ajan :)

Ihanaa juhannusta kaikille!

Anskutin ja Taavetti (tai Syllikki) 9+6 (kohta taas pokspoks!!)
 
Kotidopplerilla sain äänet kuuluun kun makasin selälläni sängyllä ja jalat maassa. Jos vähänkin nosti jalkoja niin ei kuulunu enää mitään.

Mua nyt rupes vaivaan se kun se ultraaja sano et istukka on edessä, mutta en muista sanoko että kohdunsuun päällä vai muuten vaan edessä :confused:
Kaippa se tieto on sitten siellä jossain ylhäällä jos seuraavan kerran neuvolassa kysyn. Kaikki meni vähän ohi kun aloin miettiin että miten se voi olla viikon pienempi. Meni vähän koko ultra sumussa.

Sit sellasta olisin kysyny et mihin pitää ottaa yhteyttä kun tajusin et mullahan on raskausmasennus. Neuvolalääkärikin on vasta viikon päästä, mutta ajattelin jos sinne jaksais sinnitellä. Tuntuu että tää koko alkuraskaus on menny ihan hukkaan kun eka on ollu sitä huonoo oloo 24/7, tuhruttelun takia pelkoo onko pikkunen edes hengissä ja nyt sit iski tää. Koskakohan tästä nyt oikein pääsis nauttiin.

Närästys on vaivannu täällä kanssa ihan alusta asti, nyt alkanu vähän helpottaan.

Hauskaa juhannusta kaikille!

Nijan ja "Aarre" pokspoks 11+0
 
Tulin kirjottaan nopeesti omasta olotilastani, et tää on kyl täyttä hel*ettiä.. miten tästä raskaudesta pystyy nauttia, kun viettää melkeen koko päivän tuota pönttöä halaillen? ;o Oon oksentanu koko eilisen, ja tän aamun. Ainut asia, mikä tän koko kahen päivän sisällä on pysyny mahalaukussa, on puolikas kiivi, sillä ei vielä hurrata.. :x tää on ihan hirveetä, rupee loppuu jo voimat, mieskin on jo huolissaan kun ei pysty mitään syömään. eikö tässä oo mitään tehtävissä?

Pahoinvoiva niiskuneiti 8+4
 
Hei!

Jestas daamit miten paljon tänne on tullut kuulumisia :cool:. Olen maannut sykkyrällä myyränkolossani vissiin nyt aika monta viikkoa pahoinvointini kanssa. Edes koneella en ole voinut istua kun näytön katselu oksettaa. Toivottavasti tämä ei kestä enää montaa viikkoa, viimeksi loppui viikolla 13.. Viikko vielä nt-ultraan, sit uskallan (ehkä) hengittää, ainakin suun kautta- kaikki haisee NIIN pahalle :x.

Sartsalle voimahalauksia :heart:

Ansku :hug:
Ladymoon :hug:

Nyt äkkiä nukkumaan päikkäreitä pienten kanssa,
Hyvää juhannusta kaikille!!!

- pavunvarsi, Nappi ja Neppari 10+5
 
niiiiskuneiti, soita neuvolaan tai synnärille/terveyskeskukseen/paikalliseen sairaalaan jossain välissä jos alkaa ihan voimat ehtyä, ne ottaa sut sairaalaan tippaan vähäksi aikaa jos oikein pahaksi menee, ethän sää saa alkaa kuivumaan. Mun edellisen raskauden odotuspinossa oli yksi odottaja joka oli juuri oksentamisen takia kolme viikkoa sairaalassa tipassa kun mikään ei pysynyt sisällä ja alkoi ihan kuihtua. Voimia!

-pavunvarsi
 
Niiskuneiti en tiedä huomasitko aikaisempaa tekstiäni mutta mähän siis vietin sairaalassa viisi päivää tuon raskausoksentelun vuoksi ja nyt vihdoin elämä alkaa voittaan! Kuullostaa, että sulla on myös tuo hypermesis gravium joka mulla tässä(kin) raskaudessa diagnosoitiin! Mutta siis, suosittelisin nyt avun hakemista, hakeudut ensiavun kautta sairaalaan ja kerrot että mikään ei pysy sisällä, ottavat sinut varmasti nesteytykseen! Voimia kovasti, mä todella tiedän mitä helvettiä on kärsiä tuota oloa!:hug:
 
-Ansku- Tervetuloa. :)

niiiiskuneiti Jaksuja. :hug:

Eka lääkärineuvola takana, nopsaan tiedot sieltä. :)

rv 13+1
paino 86,7 (-745 g/vko) JEE!!
RR 128/69
pissa puhdas
hb 126
sykkeet +

kohdun suun tilanne oli kanssa ihan ok. :)

Eli kaikki oli hienosti, kohdunlaskeumastakaan ei ollut nyt mitään viitteitä. Ehkä tuo jumppaaminen on sitten auttanut ainakin jotain.

MLM ja monsteri 13+1
 
Ellalle ensimmäisenä pahoittelut surullisista uutisista. :'( Ja paljon voimahalauksia. :hug:


Nijanille onnea ultrakuulumisista. :heart: Ihana kuva! :heart:

MLM:n masu on iiihana! Mä en taida kyllä tästä säkistäni viitsiä ainakaan vielä kuvaa laittaa. Katsotaan sitten, kun tyhjä nahka alkaa saada taas täytettä. :D

Anskutin, hyvää lomaa! :wave:

-Ansku-,





Siinä pötköttelee meidän pikkuinen. :heart: Kun alettiin ultraamaan, oli pienellä hurja jumppa päällä.
Oli vähän hankalaa saada mittoja, kun kaveri oli koko ajan liikkeessä. Sitten kun piti mitata niskaturvotus, pikkuinen otti ja nukahti juuri sellaiseen asentoon, ettei niskaa saatu näkyviin. Kätilö siinä kymmenisen minuuttia mullitti mun mahaani ja minä yskiskelin ja pikkuinen hytkyi yksiössään, mutta hereille ei saatu sitten millään. :D Lopulta hän päätti kuitenkin ihan itse herätä ja aloittaa taas jumppaamisen, jolloin niskaturvotuskin saatiin mitattua ja arvoksi 1,1 mm. Kaikki hyvin siis ja kyllä oli jälleen varsin valloittavaa nähdä, kuinka siellä on jo ihan pieni ihminen. Ollaan miehen kanssa molemmat ihan in love.


Mitat vastasi neljä päivää isompaa (eli kone sai viikoiksi 11+6 ja lasketuksi ajaksi 6.1.), mutta eihän sitä sitten tietenkään muutettu, kun ei poikennut sitä viittä päivää. :headwall: No, mennään näillä viikoilla ja toivotaan, että nyt ainakin vauva tajuaisi syntyä ihan säädyllisillä viikoilla eikä tarvitsisi mennä sinne "jatkoajalle" ja käynnistykseen asti. =)

Huh, olin saanut tähän asti runoiltua, kun toinen tuplista kävi buuttaamassa koneen. Onneksi teksti oli säilynyt koneen muistissa! :whistle: Ja onneksi en ehtinyt hermostumaan. :saint:


Ikionnellinen NS 11+2
 
raparperitaivas Kiva kuulla, että noinkin pitkään voi mennä, ennen kuin sydänäänet kuuluu. Ja miten se meneekin niin, että järjellä ajatellen tietää aivan hyvin, ettei tässä yhtään kannata hätäillä – ja sitten kuitenkin hätäilee :ashamed:

-Ansku- Tervetuloa!

Ella83 Voi ei, ihan hirveätä. :hug: Voimia teille kummallekin.

(.) Siivousinspiraation iskemistä oon tässä jo pidempään odotellut, mutta ei sitä vaan näy tulevan. Täytyy siis tarttua imuriin hampaat irvessä… Tänään pitäis vielä juhannuksen ruokaostokset käydä tekemässä, kunhan mies tulee töistä kuuden jälkeen. Toivottavasti kaupassa ei oo vielä ihan kaikki hyllyt tyhjinä :LOL: Ja jospa ei olis ihan mahdoton ryysis. Täällä kaupungissa vietetään juhannusta. Särkänniemeen meinattiin mennä joko huomenna tai lauantaina, riippuen siitä kumpana päivänä olis mahdollisesti vähän vähemmän märkää.

Iloista juhannusta kaikille!

Jomi & Samu-Sirkka 9+4
 
Sartsa :hug:mun isä sairastui syöpään kun olin nuorempi ja ennusteet oli todella huonot. Kuitenkin hän selvisi ja se oli ihan ihme juttu.. Viime raskauden puolessa välissä mun rakas isopappa kuoli ja se oli aika kova paikka :(

Ella :(:hug:

Sydänäänistä en ole edelleenkään saanut dopplerilla kuuluviin, mutta en kyllä panikoi kun ei ne neuvolassakaan suostu pitkään aikaa kuuntelemaan.

Närästys! vaivaa taas ja vaan kauheampana:xMulla ei auta tohon mitkään tietyt ruuat tai niiden pois jättämiset, vaikka joisin vaan vettä niin närästää silti..

Anskutin me kestoiltiin esikoisen kanssa ja tarkotus ois toisenkin.. Itse en vaippoja kovin hyvin osaa tehdä, mutta mummut kaava on tosi suosittu! Ja helppo kuulema :) Tässä on osoite kaavaan ja tuolta sivuilta löytyy paljon muitakin hyviä ohjeita ja kaavoja vaippojen tekoon: Kestovaippainfo • Tee se itse • Vaipat • Sisävaippa | täyttövaippa kosteussululla tai ilman | MUMMUT - vaippa (kaavat kokoihin NB, S, M, L, X
Mäkin voisin laittaa ultra kuvan jossain vaiheessa, oli kyllä ihmeen selkeä kuva :) Mahakuvaa ei tule varmasti hetkeen kun ei oo vauvamahasta tietoakaan :D :D

tinker_ rv10+4
 
Ella83 Voi ei, kuinka surullisia uutisia. :'( :hug:

Neljän suora Ihana ultrakuva. :heart: Tosi paljon onnea hyvistä kuulumisista. :)

Unohtui vielä tuosta edellisestä viestistä, että sain myös samalla ne seulontatulokset ja riskiluku oli 1:100 000, joten ei huolta senkään puolesta. :)
 
Ella83 Voi :'(, Pahoittelut menetyksesi vuoksi. Voimia tulevaan :hug:

Ansku, Tervetuloa!

Anskutin, kyselit kestovaipoista. Minä niitä ainakin olen ommellut itse. Kannattaa varmaan alkuun tehdä sellaisia helppoja versioita, joissa on irralliset imut. Eli kaavalla leikataan yksi (tai kaksi)kappale päällikankaasta (vaikka froteeta, fleeseä..) ja yksi kappale sisäkankaasta (fleeseä, coolmaxia, tai jotain mikä pitää pepun kuivana). Sisä kankaanhan kuuluu päästää pissat nopeaan lävitseen, ja pysyä suht´kuivana. Kaavan mukaan ommellaan kumpparit jalanteille ja taakse. Jalanteille riittää kumpparit sisäkappaleeseen, takakumpparit kannattaa ommella molempiin kappaleisiin. Sitten vain surautetaan saumurilla kappaleet yhteen. Taakse jätetään täyttöaukko. Imuhan on se osa joka sitten imee pissat. Tähän käy vaikka äippäpakkauksen harso. Tai sitten voi ommella esim vanhasta froteepyyhkeestä pitkulaisen imun. Froteeta kannattaa olla neljä-viisi kerrosta. Lisäksi voi imuihin käyttää vaikka flanellia. Täyttöaukon kautta sitten sujautetaan vaipan sisään. Kosteussulkuna käy ne villahousut (jotka täytyy olla siis 100% villaa). Jos haluaa kosteussulun vaippaan, joi päällikankaaksi käyttää pul-kangasta. Itse tykkään luonnollisemmista villapöksy-vaippa yhdistelmistä. Niin ja sit vielä vaippaan nepparit, tarra, tai pikkuiselle varmaan käy ihan näpsykin. Itse ajattelin jättää nepparit ja tarrat pois tulokkaan vaipoista, ja tutustua näpsyihin. Kestovaippainfon sivuilta löytyy kyllä tietoa lisää, ja kaavoja myös.
Höh, tais tulla sekava vastaus, toivottavasti tästä edes jotain apua on : /

Menipä aikaisemmassa runoilussa päivätkin sekaisin..
nyt siis jo 11+0 :whistle:

-Amalia- ja Muru
 
Viimeksi muokattu:
Sartsa83
-Amalia- mulla sama juttu oman isoveljeni kanssa. Hän on myös ns. laitoksessa, kehitysvammainen, eikä me pidetä juuri yhteyttä. Äiti on hänelle kaikki kaikessa, eikä hänellä oikein muita laitoksen ulkopuolelta ole, joiden kanssa ois tekemisissä. Itsellä kans välillä huono omatunto, mutta en vain pysty. Monesti alkaa ahdistamaan hänen kanssaan samassa tilassa oleminen. :'( Kiitos Amalia. :hug: :heart: Ja näin paljon jälkikäteen pahoittelut isoveljesi poismenosta. Itse olen 6-vuotiaana menettänyt isäpuoleni, joka oli minulle kuin isä. Huusin ja itkin täyttä kurkkua kun äiti kertoi Ossin nukkuneen pois.. "Ei Ossi ole kuollut!!! Ossi elää vielä! Ossi tulee meille taas!" ...kunnes tajusin ettei Ossi vaan enää tule. Sitten tuumasin joitakin kuukausia Ossin kuoleman jälkeen kun ajettiin äidin kanssa bussilla hautausmaan ohitse, johon Ossi oli haudattu:"Tuolla ylhäällä se Ossi kattelee meitä, se tietää mihin me mennään ja mitä me tehdään". Ja äiti itki suuria kyyneliä mun vieressä. Oli kuulemma muutama muukin bussissa olija pyyhkiny silmäkulmiaan. Tuolloin sain ekan kerran tietää mitä läheisen menetys on. Vieläkin me äidin kanssa muistellaan Ossia. Parempaa isää en olisi voinut toivoa, kun oma isä otti ja lähti mun ollessa n. 10kk. Nyt tosin ollaan iskän kanssa väleissä, mutta ei kovin läheisissä. En voisi ajatellakaan pyytäväni hänen ottamaan poikaani hoitoonsa. Isot halit sinulle Amalia. :hug:

Kiitos Meelia :hug: Oivoi, sinullakin ollut äidistäsi huolta. : / Onneksi äitisi tilanne tasaantui. :heart: Äiti kertoi tänään kun käytiin siellä, että aina on olemassa se mahdollisuus että tämä syöpä koteloituisi eikä jatkaisi enää leviämistään. Sen toivossa siis elämme ja ainakin hänen olonsa nyt paranee, kun hoidot ovat loppuneen kokonaan. Niistä äiti voi todella huonosti.

Kiitos Katapultti ja Anskutin ja pahoittelut tinker_ isoisäsi poismenon johdosta. Läheisten kuolemat vaan kertakaikkiaan ovat niin raskaita!

Voi Nijan :hug: Hyvä että pääset juttelemaan ja hoitamaan tuota.. on tärkeää päästä mahd. pian kun huomaa masennuksen, hoidattamaan sitä. Ettei sitten vauvan kanssa tule mitään. Itselläni taisi olla esikoisesta lievää synnytyksen jälkeistä masennusta. Niin itkunen ja ahdistunut olin siitä, kun pienokainen tuntui vaan huutavan, vaikkei huutanutkaan loppu viimein kun korkeintaan puolet päivästä. Itseltä se tuntui jatkuvalta enkä kestänyt sitä huutoa. Kävinkin sitten juttelemassa kätilön kanssa, joka oli synnytyksessä ja se onneksi helpotti.

Voi eih, Ella! :'( :hug: Suuren suuret pahoittelut menetyksestä! :(

Tervetuloa Ansku!! :flower:

Neljän suora awww.... :heart: Ihunainen pikkuinen siellä kölliskelee...
Noi laskennat on kyllä niin hanurista! Mä kyllä laskin aina sinne eelle, jos ultrassa meni vähän eelle, kun mua alko ärsyttää se ettei vois muuttaa sen 5pvän takia.. mutta MINÄPÄ muutin! :LOL:

(.) Käytiin tänään äitiä katsomassa ja oli kovin hyväntuulinen ja hyvänvoivan olonen.
Poika nauroi mummille ja näytti hienosti taitojaan (kuinka hän on oppinut liikkumaan) ja jutteli koko ajan mummin kanssa. :heart: Itkuhan siinä meinas moneen otteeseen tulla, kun omaan päähän iski välillä se ajatus: entä jos tämmösiä hetkiä ei enää tule? Noh, nyt kuitenkin ajatellaan positiivisesti ja eletään toivossa paremmasta tulevaisuudesta. Jos lääkäri sitten antaa ns. lopullisen tuomionsa, aletaan sitten vasta puhumaan menetyksestä. Täytyy ottaa nyt kaikki ilo irti äidistä. :heart:

Sartsa 11+5
 
Sartsa83
Samoin täältäkin oikein mukavaa ja rauhaisaa juhannusta! :heart: Me ollaan maisemissa, mut ollaan ainakin tää koko päivä miehen isällä, jossa siis miehen velikin asuu perheineen ja ovat siis meidän pojan kummeja. Porukalla vietellää juhannusta. Naiset hoitaa lapset ja miehet hoitaa nesteytyksen.

Sartsa 11+6 :heart:
 
Kiitos Sartsa83:hug: Itku tuli kun sinun vastausta luin. Elämä on julmaa, mutta onneksi on niitä iloisiakin asioita. Oikein mukava juhannusta sinulle!

Ja oikein mukavaa juhannusta kaikille muillekin =)
Mie lähden muksujen kanssa mummolaan, ja toivottavasti ukkokin tulee sinne perästä (kunhan saa kaikki työt ensin tehtyä..).

-Amalia- ja Muru 11+1
 

Yhteistyössä